Joka kerta, kun mainitsen jonkun vanhan miespuolisen tuttavan nimen, mies kysyy: ”onko se sun exä?”
Ihan sama mistä on puhe, vaikka jostain luonteenpiirteestä tai hitto parran pituudesta joka muistuttaa minua jostain miespuolisesta ihmisestä ja jonka mainitsen nimeltä, niin mies suorastaan jyrähtää ja kysyy, onko tämä kyseinen Matti minun exäni.
Joka kerta.
Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja olen jo kertonut, että minulla on ollut kolme poikaystävää ennen häntä. Mies varmaan kuitenkin uskoo siihen teoriaan, että miesten lukumäärä pitää kertoa vähintään kolmella, että saa todellisen kuvan naisen miesseikkailuista.
Hän tosin kertoo kymmenillä.
Hän kyllä on osoittanut joitain mustasukkaisuuden merkkejä pitkin yhdessöoloaikaamme, mutta tämä on jo oikeasti ärsyttävää. Olen jo kerran vastannut, että ”kaikki mun vanhat miespuoliset kaverit ei oo mun exiäni”, mutta mies ei lopeta.
NIIIN raivostuttavaa.
Kertokaa hei muita pieniä juttuja, joista mustasukkainen luonne tulee ilmi! Yritän kääntää tätä edes jossain määrin hauskaksi jutuksi, ettei mene hermo. :D
Kommentit (22)
Luonnollisen järkevää.
En minäkään keskustele naisen kanssa aikaisemmin tuntemistani naisista. Miksi niin tekisin ?
Zinc
Ps. en jaksanut lugea vuodatustasi
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama, ketä luulet kiinnostavan?
Luuletko sen satuttavan, että sua ei kiinnosta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Luonnollisen järkevää.
En minäkään keskustele naisen kanssa aikaisemmin tuntemistani naisista. Miksi niin tekisin ?
Zinc
Ps. en jaksanut lugea vuodatustasi
Jaksoit kuitenkin vastata? :D
Ap
Mitä väliä vaikka ne kaikki olisivat sinun exiäsi?
Toisaalta en ihan saa päähäni keskustelua, jossa jonkin luonteenpiirrteen tai ulkonäöllisen seikan tullessa ilmi sanoisin puhuisin toiselle henkilölle tästä asiasta, jos hän ei noita vanhoja tuttavia tunne.
Se että muistelet (ilmeisesti vielä kaihoisaan tai kaipaavaan sävyyn) miespuolisten ystäviesi henkisiä tai fyysisiä ominaisuuksia ei lähtökohtaisesti ole kovin hyvä perusta parisuhteelle. Vai mitä itse ajattelisit jos osat kääntyisivät toisin päin?
Kolme poikaystävää 200 hoitoa ja lukuisia yhdenyön juttuja. Eihän niistä pidä olla mustis.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä vaikka ne kaikki olisivat sinun exiäsi?
Toisaalta en ihan saa päähäni keskustelua, jossa jonkin luonteenpiirrteen tai ulkonäöllisen seikan tullessa ilmi sanoisin puhuisin toiselle henkilölle tästä asiasta, jos hän ei noita vanhoja tuttavia tunne.
"Älä tee horosta vaimoo..."
Mustasukkaisuus on ikävä piirre miehessä, siitä on aika lyhyt matka mustelmiin. Miettisin kaksi kertaa kannattako olla yhdessä jos jokaikisen ihmisen kohdalla noin sanoo.
Itteä raivostuttaa pahan kerran et mies on mustis mun kuolleesta kaverista. Olin siis 15 ku poika puolinen kaveri kuoli traagisesti ja hänen kohtalo jätti syvät jäljet. En mie hänestä kokoaikaa jankkaa vaa saatan mainita kuolin vuosipäivänä et käyn haudalla, ku puhutaan menehtyneistä läheisistä nii saatan mainita ja näi. Nii mies alkaa heti puhuu kui valehtelen et tää poika ois ollu vaa mun kaveri vaa varmasti seurusteltiin koska en muute suris häntä lainkaa. En käsitä et miksen vois surra kaverin perään ja mitä sitte vaikka meillä ois ollu jtn? Henkilö on menehtynyt jo vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä vaikka ne kaikki olisivat sinun exiäsi?
Toisaalta en ihan saa päähäni keskustelua, jossa jonkin luonteenpiirrteen tai ulkonäöllisen seikan tullessa ilmi sanoisin puhuisin toiselle henkilölle tästä asiasta, jos hän ei noita vanhoja tuttavia tunne.
Se on kato tätä flexausta, kuten nykynuoriso asian ilmaisisi. Muiden miesten mainitseminen usein jopa irrelevantissa asiayhteydessä ( name droppaus) antaa miehelle kuvan, että naiselle olisi kovasti vientiä edelleen. Tämä kohottaa naisen omaa itsetuntoa ja saa miehen olemaan jatkuvasti vähän varuillaan eli kannattaa vähän silittää myötäkarvaan enemmän. Samalla tavalla ne ns. "panomiehet" toimii jätkäporukassa, pudottelee naisten nimiä ihan sattumalta keskustelussa. Vaikka oikeasti olisivatki ihan lapasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnollisen järkevää.
En minäkään keskustele naisen kanssa aikaisemmin tuntemistani naisista. Miksi niin tekisin ?
Zinc
Ps. en jaksanut lugea vuodatustasi
Jaksoit kuitenkin vastata? :D
Ap
Kyllä jaksoin.
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Se että muistelet (ilmeisesti vielä kaihoisaan tai kaipaavaan sävyyn) miespuolisten ystäviesi henkisiä tai fyysisiä ominaisuuksia ei lähtökohtaisesti ole kovin hyvä perusta parisuhteelle. Vai mitä itse ajattelisit jos osat kääntyisivät toisin päin?
Kyllähän nyt keskusteluun saa mahtua myös vanhat kaverit ja tuttavat, se on elämää? Mies tekee ainakin ihan samaa. Keskustelu voi mennä näin:
Mies: ”vanha työkaveri Minna otti neljännen kissan!”
Minä: ”no aika monta! Mutta toisaalta Pekka lukiosta aloitti viime vuonna sijaiskotitoiminnan ja sillä on nyt 7 kissaa.”
Mies: ”oliks se sun exä??”
Näetkö nyt?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä vaikka ne kaikki olisivat sinun exiäsi?
Toisaalta en ihan saa päähäni keskustelua, jossa jonkin luonteenpiirrteen tai ulkonäöllisen seikan tullessa ilmi sanoisin puhuisin toiselle henkilölle tästä asiasta, jos hän ei noita vanhoja tuttavia tunne.
Tätä en minäkään tajua. Ennemmin tulisi käytettyä esimerkkinä jotain tunnettua tyyppiä, esim julkkista tai jonkun sarjan hahmoa. Taitaa AP:llä olla hieman omaa lehmää ojassa.
Vierailija kirjoitti:
Itteä raivostuttaa pahan kerran et mies on mustis mun kuolleesta kaverista. Olin siis 15 ku poika puolinen kaveri kuoli traagisesti ja hänen kohtalo jätti syvät jäljet. En mie hänestä kokoaikaa jankkaa vaa saatan mainita kuolin vuosipäivänä et käyn haudalla, ku puhutaan menehtyneistä läheisistä nii saatan mainita ja näi. Nii mies alkaa heti puhuu kui valehtelen et tää poika ois ollu vaa mun kaveri vaa varmasti seurusteltiin koska en muute suris häntä lainkaa. En käsitä et miksen vois surra kaverin perään ja mitä sitte vaikka meillä ois ollu jtn? Henkilö on menehtynyt jo vuosia sitten.
Lähes 50-vuotias täti ihmettelee:
Mitä merkitystä sillä ylipäätänsä on parisuhteeseen, että onko 15-vuotiaana kuollut kaveri ollut kaveri/ihastus/seurustelukumppani?
Miksi olette parisuhteessa sellaisten kanssa, jotka eivät usko sanaanne tai ole uskovinaan kohteliaisuudesta, jos epäilevät, että te ette vuorostanne kohteliaisuudesta mainitse seurustelukumppanin ollleen seurustelukumppani?
Älkää viitsikö pilata elämäänne dorkilla kumppaneilla. Hyvä kumppani ostaisi sinulle hautakynttilän valmiiksi kuoleman vuosipäivänä, jotta voit vierailla haudalla yksin tai kumppanin kanssa.
Ja ap voi tosiaan ajatella roolit toisin päin : "Sillä Annastiinalla on kyllä kauniit punaiset hiukset, ihan hehkuu koko likka. Mä oon aina tykännyt punapäistä ( katsoen samalla tyttöystävän maantieharmaata kuontaloa)" tai "Heidi on pudottanut ainakin viisi kiloa painoa. Kylläpä siitäkin on tullut sutjakan ja timmin oloinen! ( katsoen sohvalla istuvaa tyttöystävää, joka mättää sipsejä nassuun)"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että muistelet (ilmeisesti vielä kaihoisaan tai kaipaavaan sävyyn) miespuolisten ystäviesi henkisiä tai fyysisiä ominaisuuksia ei lähtökohtaisesti ole kovin hyvä perusta parisuhteelle. Vai mitä itse ajattelisit jos osat kääntyisivät toisin päin?
Kyllähän nyt keskusteluun saa mahtua myös vanhat kaverit ja tuttavat, se on elämää? Mies tekee ainakin ihan samaa. Keskustelu voi mennä näin:
Mies: ”vanha työkaveri Minna otti neljännen kissan!”
Minä: ”no aika monta! Mutta toisaalta Pekka lukiosta aloitti viime vuonna sijaiskotitoiminnan ja sillä on nyt 7 kissaa.”
Mies: ”oliks se sun exä??”Näetkö nyt?
Ap
Anna miehen kohdata omaa lääkettään:
Mies: " Vanha työkaveri Minna otti neljännen kissan!"
Sinä:" Se oli sun exä, varmana oli. Olette olleet nyt yhteydessä, miten muuten tietäisit, että sillä on uusi kissa. Olet käynyt naimassa sitä " uutta mirriä".
Yhtään ei haittaa, vaikka mies puhuisi miespuolisista. Voihan mies olla bi. Sitten lisäät kaikkia mahdollisia asioita, miksi olet huomannut, että mies on bi. Silloin 2 vuotta sitten kun olitte uimarannalla, niin mies huomautti uimarannalla olevan miehen uimahousuista. Ei sellaista huomaisi kuin homo- tai bimies.
Jatka tätä seuraavat pari viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Itteä raivostuttaa pahan kerran et mies on mustis mun kuolleesta kaverista. Olin siis 15 ku poika puolinen kaveri kuoli traagisesti ja hänen kohtalo jätti syvät jäljet. En mie hänestä kokoaikaa jankkaa vaa saatan mainita kuolin vuosipäivänä et käyn haudalla, ku puhutaan menehtyneistä läheisistä nii saatan mainita ja näi. Nii mies alkaa heti puhuu kui valehtelen et tää poika ois ollu vaa mun kaveri vaa varmasti seurusteltiin koska en muute suris häntä lainkaa. En käsitä et miksen vois surra kaverin perään ja mitä sitte vaikka meillä ois ollu jtn? Henkilö on menehtynyt jo vuosia sitten.
Taidat olla silti aika nuori vielä? Kenenkään kuolleen ihmisen ei kannattaisi antaa vaikuttaa nykyisyyteen noin voimakkaasti ja vielä siten, että se aiheuttaa skismaa parisuhteeseen. Varsinkin jos kyse on jostain teini-ikäisten ystävyydestä. On luonnollista, että jonkun menneisyyteen kuuluvan miehen muistelu aiheuttaa mustasukkaisuutta kumppanissa. Mutta se missä menee järkevän reagoimisen raja on sitten toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus on ikävä piirre miehessä, siitä on aika lyhyt matka mustelmiin. Miettisin kaksi kertaa kannattako olla yhdessä jos jokaikisen ihmisen kohdalla noin sanoo.
Itse olin avosuhteessa mustasukkaisen miehen kanssa.
Opin pian katselemaan vain jalkakäytävää, istumaan ruokaravintolassa kasvot seinään päin, ettei katse vahingossakaan osu muuhun mieheen.
Muuttokuormassa oli kotilaatikko, missä ex-miehen nimi, kun siinä oli ollut exän villasukat. Siitä heti kohtaus ja jo ennenkuin kaikki tavarani olivat edes asunnossa, mietin, olinko tehnyt oikein muuttaessani 500 kilometrin päähän.
En sitä kauaa kestänyt ja heti poismuuttoni jälkeen uusi uhri kainalossa. Työntelivät uhrin lapsenrattaita.
Nyt kaduttaa, kun en mennyt äitiä varottamaan.
P.S. Ap, tee samoin kuin miehesi, aina naisen nimen sanoessaan, kysy onko se sun exä, voi hoksata kuinka idiottimaisesti käyttäytyy.
Aivan sama, ketä luulet kiinnostavan?