Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko antaa yhdenkin hyvän syyn miksi menisin paskaduuniin, josta tienaa saman verran kuin tuet ovat?
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko antaa yhdenkin hyvän syyn miksi työssäkäyvien pitäisi maksaa sinun elämäntapatyöttömyytesi? No sehän vielä menee kun sopivassa suhteessa on molempia. Toivottavasti olet edes tyytyväinen, että saat vastikkeettomasti rahaa. Jos tämä suhde alkaa horjua, on odotettavissa mellakoita.
En ole se jolta kysyit, mutta vastaan silti: omankädenoikeus. Yhteiskunta on toiminnallaan näyttänyt, että niistä asioista mitä koin lapsena ja nuorena aikuisena rangaistaan tekijöitä. Minun kohdallani ei käynyt niin. Minua sai hakata ihan missä vain ja kuka vain, haukkua ja muuten kiusata läpi koulun, minulta sai varastaa, minua sai seksuaallisesti käyttää hyväksi eikä ketään rangaistu. Ikinä. Koskaan. Mistään. Tekijät maksavat veroja ja niistä veroista maksetaan mulle tukia. Jos jotain rikotaan niin se myös korjataan tai korvataan. Moni mulkku oli mua rikkomassa, mutta ei korjaamassa. Nyt ovat tukien muodossa korvaamassa mikä on aika huono tapa ajatella koska tukia saa kuka vain. Mutta silti. Siksi en koe huonoa omaatuntoa siitä jos elän tuilla. Varmaa ei ole sulle hyvä syy, mutta mulle on.
Ikävä kuulla, mutta miten tuo työhön ja nykyiseen yhteiskuntaan liittyy?
Minä olen näyttänyt kaikille mänteille henkistä pe*settä menemällä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukia saavan yhteiskunnan loisen CV:llä tuskin saa tulevaisuudessa töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään ei ole oikeutta loisia tuilla. Jokaisen on tehtävä työtä. Kaikki työ on paskaa. Jos kerran osa loisii, niin sitten kaikki muutkin lopettakoot työnteon.
Nää tämmöset jutut kaikkien loisimisella sekä uhkailut mellakoinnilla ovat vain järjenköyhää uhoa niin kauan kuin kaikille halukkaille ei ole työtä jolla elättää itsensä ilman tuen tukea.
Miksi ei ole töitä kaikille? Mielestäni on. Ei välttämättä juuri sinun kylälläsi mikään yritys hae kotiovelta töihin 8-16, mutta silloin ihmisen pitääkin keksiä omia pienyrittämisen malleja ja ideoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekemällä töitä kehität itseäsi. Opit monia "siirrettäviä taitoja", esim. asiakaspalvelutaito, rutiinin sietäminen ja yhteistyötaidot yms. Työkokemusta kerryttämällä voit siis hypätä askeleen eteenpäin, sinua kiinnostavampiin tehtäviin. Näin olen itse toiminut ja se on ollut hyvä valinta. Pääsin puolen vuoden ikävän työsuhteen jälkeen hyppäämään itseäni kiinnostavampaan paikkaan, jossa viihdyn ja josta maksetaan hyvin.
Juuri näin. Työttömäksi jäätyäni aloitin massiivisen työnhaun ja olin kovin epätoivoinen, kun tiedostin, ettei yli nelikymppisenä alakoululaisten äitinä ole kovaa huutoa työnantajien silmissä. Kävin kaikki mahdolliset pupukurssit ja aikuisopiston kurssit ja hain aktiivisesti töitä useilta eri aloilta. Pienenä onnenkantamoisena sain omalta alaltani äitiyslomasijaisuuden. Palkka oli surkea, mutta ajattelin työn olevan ponnahduslauta seuraavaan, parempaan paikkaan. Niin se lopulta olikin. Sen jälkeen löysin todella hyvän paikan omalta alaltani ja palkkakin on parempi kuin koskaan aikaisemmin on ollut. Tuskin minua olisi valittu tähän paikkaan, mikäli olisin ollut työttömänä edelliset 1,5 vuotta.
Tää voi toimia jos on se ”oma ala” johon on koulutus. Jos mitään omaa alaa ei ole, on suosta nouseminen aika paljon vaikeampaa...
Tekee sitä mitä voi. Ehdotin tulevaa alaani työkkärille jo 25 v sitten. Minun piti kuulemma mieluummin tehdä samaa kuin ennenkin, mitä siis en tehnyt koska oli lama.
Tällä välillä olen pitkinkin hampain suostunut yhteen sun toiseen, ja pitkälti itseäni työllistäen, jolloin se on ollut mielekkäämpää.
Vuokratyö oli joskus ainoa vaihtoehto. Nyt se on kiva lisä, ja alakin on siistiytynyt huimasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko antaa yhdenkin hyvän syyn miksi työssäkäyvien pitäisi maksaa sinun elämäntapatyöttömyytesi? No sehän vielä menee kun sopivassa suhteessa on molempia. Toivottavasti olet edes tyytyväinen, että saat vastikkeettomasti rahaa. Jos tämä suhde alkaa horjua, on odotettavissa mellakoita.
En ole se jolta kysyit, mutta vastaan silti: omankädenoikeus. Yhteiskunta on toiminnallaan näyttänyt, että niistä asioista mitä koin lapsena ja nuorena aikuisena rangaistaan tekijöitä. Minun kohdallani ei käynyt niin. Minua sai hakata ihan missä vain ja kuka vain, haukkua ja muuten kiusata läpi koulun, minulta sai varastaa, minua sai seksuaallisesti käyttää hyväksi eikä ketään rangaistu. Ikinä. Koskaan. Mistään. Tekijät maksavat veroja ja niistä veroista maksetaan mulle tukia. Jos jotain rikotaan niin se myös korjataan tai korvataan. Moni mulkku oli mua rikkomassa, mutta ei korjaamassa. Nyt ovat tukien muodossa korvaamassa mikä on aika huono tapa ajatella koska tukia saa kuka vain. Mutta silti. Siksi en koe huonoa omaatuntoa siitä jos elän tuilla. Varmaa ei ole sulle hyvä syy, mutta mulle on.
Ei se että koet tulleesi väärinymmärretyksi ja kaltoinkohdelluksi ole mikään syy alkaa elämään kaikkien muiden ihmisten kustannuksella.
Sieltä semmoset vähättelyt. "Koet tulleesi" aijaa mä tuun nussii sua väkisin perseeseen niin katotaan miten sä sen koet.
Mä tuun vähä hakkaa sua päähän nii katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän taon sun päätä seinää niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän paiskaan sua pitkin seiniä tai potkin rappusista alas nii katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän varastan tai tuhoon sun omaisuutta niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän kuristelen sua niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän myrkytän sua niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän pidän sua nälässä niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän riistän sun vapautta niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän pakotan sut alasti pakkaseen seisomaan ihmisten eteen niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän puukotan sua niin katotaan miten sä sen koet.
Mä teen sulle vähän väkisin kaikkea kivaa niin katotaan miten sä ne koet.
AAAAAAARGH!.!.!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään ei ole oikeutta loisia tuilla. Jokaisen on tehtävä työtä. Kaikki työ on paskaa. Jos kerran osa loisii, niin sitten kaikki muutkin lopettakoot työnteon.
Nää tämmöset jutut kaikkien loisimisella sekä uhkailut mellakoinnilla ovat vain järjenköyhää uhoa niin kauan kuin kaikille halukkaille ei ole työtä jolla elättää itsensä ilman tuen tukea.
Miksi ei ole töitä kaikille? Mielestäni on. Ei välttämättä juuri sinun kylälläsi mikään yritys hae kotiovelta töihin 8-16, mutta silloin ihmisen pitääkin keksiä omia pienyrittämisen malleja ja ideoita.
Mol.fi:ssä tällä hetkellä auki 19 084 työpaikkaa, joista osa on osa-aikaisia tai hakijaryhmiltään rajattuja (esim. palkkatuettu, pitkäaikaistyöttömille nuorille suunnatut...) tehtäviä. "Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2020 elokuussa 211 000 (virhemarginaali ±20 000)" (http://www.stat.fi/til/tyti/2020/08/tyti_2020_08_2020-09-22_tie_001_fi…) Ajatteletko, että tuo erotus on täynnä niitä mystisiä piilotyöpaikkoja ja markkinarakoja innovatiivisille yrittäjille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta mitä tekee oppii uusia taitoja ja itsestään jotain. Jopa niistä paskahommista.
Itse olen tehnyt mitä vaan hanttihommia aikoinaan opiskelun ohessa ja myös silloin kun olen kyllästynyt uraani. Olen yrittäjä ja välillä laitan yrityksen tauolle (onnistuu, koska pienet kulut) ja käyn tekemässä jotain ihan muuta muutaman kuukauden. Virkistää tosi paljon ja mitä paskempi homma, niin sitä mahtavampaa palata omaan työhön. Niistä hommista olen oppinut mm. nopeutta, logistiikkaa, järjestelmällisyyttä ja asiakaspalvelua.
Tärkein kuitenkin on se, että sinä et tipahtaisi tukiloukkoon ja latistuisi. Monet pitkään työttömänä olevat kaventuvat elämänpiirissään surullisen paljon. Lopulta ei enää edes haluta ottaa lyhyitä pätkiä töitä kun se ei kannata rahallisesti. Vaikka tärkein jää huomaamatta: kokemus opettaa ja se on arvokasta pääomaa ja sitä hiljaista tietoa joka vie aina elämässä eteenpäin.
Voin kyllä rehellisesti monia paskaduuneja tehneenä sanoa, että en ole oppinut niissä mitään sellaisia taitoja, joita a) minulla ei olisi ollut ennestään tai luonnostaan ja b) joista olisi ollut muussa elämässä oikesti hyötyä. Esimerkkinä nyt vaikkapa mainitsemasi sosiaaliset taidot tai nopeus ja järjestelmällisyys (ovat siis kaikki minulle luontaisia ominaisuuksia).
Yksi työpaikka kohoaa muiden yläpuolelle siksi, että siellä oli aivan mahtavat työkaverit. Monista tuli ystäviäni työn ulkopuolellakin, ja säilyivät sellaisina pitkän aikaa vielä työn lopettamiseen jälkeenkin. Lisäksi palkka oli yllättävän hyvä. Mutta työ itsessään oli todellakin paskaduunia.
Mutta yleisesti ottaen ei ole mitään positiivista kokemusta näistä. Lähinnä erilaista fyysistä ja psyykkistä oireilua, jatkuvaa väsymystä, v*tutusta, unettomuutta jne. Kahdessa näistä duuneista vein homman niin pitkälle (tein siis niin pitkään voiden pahoin), että lysähdin töitten jälkeen sängylle itkemään tuntikausiksi, ja itkemisen lomassa päätin, että tämä oli nyt sitten tässä, tapahtuu mitä tapahtuu. Lopetan tämän itseni rääkkäämisen.
Omanarvontuntoa ja itsekunniotusta lisää siis tekemällä paskaduuneja? Mulla kävi aina tismalleen päin vastoin. Koin, että en välitä itsestäni enkä arvosta itseäni, koska teen asioita, jotka ovat terveydelleni ja hyvinvoinnilleni haitallisia. Ja kaiken lisäksi palkka oli aivan ala-arvoinen eikä vastannut mielestäni sitä, mitä olisin ansainnut (olen aina tehnyt kaikki duunit tosi hyvin ja tunnollisesti ja aina ollut korkea työmoraali). Olin myös väsyneenä ja pahoinvoivana huonompi ystävä, kumppani jne.
Tästä sen paskaduunin juuri tunnistaa: annat kaikkesi, eikä mikään riitä. Samalla työpaikan luuserit porskuttaa menemään. Lopulta syödään ulos, koska yksi ahkera paljastaa kaikki laiskat.
Hyvä työ paskistetaan huonolla johtamisella, pomojen narsismilla, huonolla palkalla ja pokerilla poljetuilla työehdoilla. Siitä ei saa keskustella, koska joku paremmin palkattu soo-soo hermostuu.
Onhan hänkin tehnyt tuota työtä silloin joskus, opiskellessa ja yhden kesän. Ihan kivaahan se oli. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko antaa yhdenkin hyvän syyn miksi työssäkäyvien pitäisi maksaa sinun elämäntapatyöttömyytesi? No sehän vielä menee kun sopivassa suhteessa on molempia. Toivottavasti olet edes tyytyväinen, että saat vastikkeettomasti rahaa. Jos tämä suhde alkaa horjua, on odotettavissa mellakoita.
En ole se jolta kysyit, mutta vastaan silti: omankädenoikeus. Yhteiskunta on toiminnallaan näyttänyt, että niistä asioista mitä koin lapsena ja nuorena aikuisena rangaistaan tekijöitä. Minun kohdallani ei käynyt niin. Minua sai hakata ihan missä vain ja kuka vain, haukkua ja muuten kiusata läpi koulun, minulta sai varastaa, minua sai seksuaallisesti käyttää hyväksi eikä ketään rangaistu. Ikinä. Koskaan. Mistään. Tekijät maksavat veroja ja niistä veroista maksetaan mulle tukia. Jos jotain rikotaan niin se myös korjataan tai korvataan. Moni mulkku oli mua rikkomassa, mutta ei korjaamassa. Nyt ovat tukien muodossa korvaamassa mikä on aika huono tapa ajatella koska tukia saa kuka vain. Mutta silti. Siksi en koe huonoa omaatuntoa siitä jos elän tuilla. Varmaa ei ole sulle hyvä syy, mutta mulle on.
Eli jos sinua on kohdeltu huonosti voit vaan elellä tukien varassa loppu elämäsi? Herää nyt jo todellisuuteen, eikö paras näpäytys niille ketkä ovat kohdelleet sinua huonosti olisi se, että opiskelisit jonkun järkevän ammatin ja tulisit toimeen omillasi, sinusta on siihen. Suomessa kuitenkin on mahdollisuudet päästä pitkälle huonoistakin lähtökohdista ( toisin kuin esim Usassa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta mitä tekee oppii uusia taitoja ja itsestään jotain. Jopa niistä paskahommista.
Itse olen tehnyt mitä vaan hanttihommia aikoinaan opiskelun ohessa ja myös silloin kun olen kyllästynyt uraani. Olen yrittäjä ja välillä laitan yrityksen tauolle (onnistuu, koska pienet kulut) ja käyn tekemässä jotain ihan muuta muutaman kuukauden. Virkistää tosi paljon ja mitä paskempi homma, niin sitä mahtavampaa palata omaan työhön. Niistä hommista olen oppinut mm. nopeutta, logistiikkaa, järjestelmällisyyttä ja asiakaspalvelua.
Tärkein kuitenkin on se, että sinä et tipahtaisi tukiloukkoon ja latistuisi. Monet pitkään työttömänä olevat kaventuvat elämänpiirissään surullisen paljon. Lopulta ei enää edes haluta ottaa lyhyitä pätkiä töitä kun se ei kannata rahallisesti. Vaikka tärkein jää huomaamatta: kokemus opettaa ja se on arvokasta pääomaa ja sitä hiljaista tietoa joka vie aina elämässä eteenpäin.
Voin kyllä rehellisesti monia paskaduuneja tehneenä sanoa, että en ole oppinut niissä mitään sellaisia taitoja, joita a) minulla ei olisi ollut ennestään tai luonnostaan ja b) joista olisi ollut muussa elämässä oikesti hyötyä. Esimerkkinä nyt vaikkapa mainitsemasi sosiaaliset taidot tai nopeus ja järjestelmällisyys (ovat siis kaikki minulle luontaisia ominaisuuksia).
Yksi työpaikka kohoaa muiden yläpuolelle siksi, että siellä oli aivan mahtavat työkaverit. Monista tuli ystäviäni työn ulkopuolellakin, ja säilyivät sellaisina pitkän aikaa vielä työn lopettamiseen jälkeenkin. Lisäksi palkka oli yllättävän hyvä. Mutta työ itsessään oli todellakin paskaduunia.
Mutta yleisesti ottaen ei ole mitään positiivista kokemusta näistä. Lähinnä erilaista fyysistä ja psyykkistä oireilua, jatkuvaa väsymystä, v*tutusta, unettomuutta jne. Kahdessa näistä duuneista vein homman niin pitkälle (tein siis niin pitkään voiden pahoin), että lysähdin töitten jälkeen sängylle itkemään tuntikausiksi, ja itkemisen lomassa päätin, että tämä oli nyt sitten tässä, tapahtuu mitä tapahtuu. Lopetan tämän itseni rääkkäämisen.
Omanarvontuntoa ja itsekunniotusta lisää siis tekemällä paskaduuneja? Mulla kävi aina tismalleen päin vastoin. Koin, että en välitä itsestäni enkä arvosta itseäni, koska teen asioita, jotka ovat terveydelleni ja hyvinvoinnilleni haitallisia. Ja kaiken lisäksi palkka oli aivan ala-arvoinen eikä vastannut mielestäni sitä, mitä olisin ansainnut (olen aina tehnyt kaikki duunit tosi hyvin ja tunnollisesti ja aina ollut korkea työmoraali). Olin myös väsyneenä ja pahoinvoivana huonompi ystävä, kumppani jne.
Tästä sen paskaduunin juuri tunnistaa: annat kaikkesi, eikä mikään riitä. Samalla työpaikan luuserit porskuttaa menemään. Lopulta syödään ulos, koska yksi ahkera paljastaa kaikki laiskat.
Hyvä työ paskistetaan huonolla johtamisella, pomojen narsismilla, huonolla palkalla ja pokerilla poljetuilla työehdoilla. Siitä ei saa keskustella, koska joku paremmin palkattu soo-soo hermostuu.
Onhan hänkin tehnyt tuota työtä silloin joskus, opiskellessa ja yhden kesän. Ihan kivaahan se oli. Jne.
Tuo pokerilla hyppäsi jostain, ei liity mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko antaa yhdenkin hyvän syyn miksi työssäkäyvien pitäisi maksaa sinun elämäntapatyöttömyytesi? No sehän vielä menee kun sopivassa suhteessa on molempia. Toivottavasti olet edes tyytyväinen, että saat vastikkeettomasti rahaa. Jos tämä suhde alkaa horjua, on odotettavissa mellakoita.
En ole se jolta kysyit, mutta vastaan silti: omankädenoikeus. Yhteiskunta on toiminnallaan näyttänyt, että niistä asioista mitä koin lapsena ja nuorena aikuisena rangaistaan tekijöitä. Minun kohdallani ei käynyt niin. Minua sai hakata ihan missä vain ja kuka vain, haukkua ja muuten kiusata läpi koulun, minulta sai varastaa, minua sai seksuaallisesti käyttää hyväksi eikä ketään rangaistu. Ikinä. Koskaan. Mistään. Tekijät maksavat veroja ja niistä veroista maksetaan mulle tukia. Jos jotain rikotaan niin se myös korjataan tai korvataan. Moni mulkku oli mua rikkomassa, mutta ei korjaamassa. Nyt ovat tukien muodossa korvaamassa mikä on aika huono tapa ajatella koska tukia saa kuka vain. Mutta silti. Siksi en koe huonoa omaatuntoa siitä jos elän tuilla. Varmaa ei ole sulle hyvä syy, mutta mulle on.
Ei se että koet tulleesi väärinymmärretyksi ja kaltoinkohdelluksi ole mikään syy alkaa elämään kaikkien muiden ihmisten kustannuksella.
Sieltä semmoset vähättelyt. "Koet tulleesi" aijaa mä tuun nussii sua väkisin perseeseen niin katotaan miten sä sen koet.
Mä tuun vähä hakkaa sua päähän nii katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän taon sun päätä seinää niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän paiskaan sua pitkin seiniä tai potkin rappusista alas nii katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän varastan tai tuhoon sun omaisuutta niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän kuristelen sua niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän myrkytän sua niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän pidän sua nälässä niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän riistän sun vapautta niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän pakotan sut alasti pakkaseen seisomaan ihmisten eteen niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän puukotan sua niin katotaan miten sä sen koet.
Mä teen sulle vähän väkisin kaikkea kivaa niin katotaan miten sä ne koet.
AAAAAAARGH!.!.!
Oletko koskaan saanut apua kuntoutumiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn osa-aikatöissä kuutena päivänä viikossa ja pääsen töistä silloin kun työttömänä vasta nousisin, joten vapaa-aikaa kyllä riittää. Ja rahaa on tonni enemmän kuin työttömänä.
Niin no, tässähän nyt keskustellaankin siitä tilanteesta jos työteko ei tuota enempää kuin tuilla eläminen. Ei siis jää tonnia enemmän! Eikä edes satasta! Onko siinä tilanteessa edelleen mielekästä käydä töissä ihan vaan omaksi ”ilokseen” ja koska ”kunnon ihminen käy töissä”? Joidenkin mielestä ilmeisesti on, mutta itse en kyllä siihen ryhtyisi. Sen voin myöntää aivan suoraan ja kenelle vaan.
Sun rahat on muiden pienituloisten selkärangasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mies otti reilun puolen vuoden työttömyyden jälkeen vastaan työn, josta jää käteen vähemmän kuin jäi ansiosidonnaisesta. Työ ei kyllä ole paskaduunia, mutta ei ihan hänen "tasoaan", sellaista perustyötä, kun ennen teki varsin vaativaa työtä. Työn hän otti siksi, että työssäolevan on helpompi vaihtaa työpaikkaa, kuin työttömän saada työtä. Lisäksi hän halusi työyhteisöön mukaan ja kyllähän jokaisessa työssä oppii ja saa kokemusta. Nyt hän on ollut tuossa samassa työpaikassa kohta 2 v, on viihtynyt erinomaisesti ja vähän aikaa sitten hänen pomonsa vaihtoi työpaikkaaa ja mieheni pääsi hänen paikalleen.
Kyllä tuo on juurikin noin, eli töissä olevan on helpompi saada töitä kuin työttömän. Vaikka ne työt olisikin sitten ns. "paskatyötä". "Paskatyön" tekijäkin osoittaa, että on vastuullinen, reipas, työn teko sujuu, saa tarvittaessa suosittelijan töistä, kun taas vaikka jo vuoden verran työttömänä ollut on aika iso riski työnantajalle palkata. Ei voi koskaan tietää, miten mielenterveys on rakoillut työttömyyden aikana, miten päivärytmi muuttunut, jaksaako nousta aamuisin töihin jne. En siis sano, etteikö pitkänkin työttömyyden jälkeen voisi olla hyvä ja motivoitunut työntekijä mutta tottakai työnantajalle on houkuttelevampi vaihtoehto kahdesta samanlaisesta kandidaatista se, joka on koko ajan ollut "paskaduunissa" kuin vastaava tapaus työttömänä.
Mielenterveys rakoillut työttömänä?:D Yritä nyt edes, miksi sen pitäisi rakoilla? Eikö epämiellyttävä raskas työ voi rakoiluttaa mielenterveyttä?
Jaksaako nousta aamuisin töihin?? Päivärytmi muuttunut?? Kuule, siitä selviää kun selvittää työaikansa ja pistää herätyskellon soimaan ajoissa. Yksinkertaista. Työtön ei tarkoita samaa kuin kehitysvammainen. Joo, ja se työ ja sen sisältö ja palkka motivoi. Minä ihmettelisin palkkaajana korkeasti koulutettua ihmistä joka olisi ihan yhtä tyytyväinen ihan missä vain. Jos ihminen on todistetusti ollut joskus töissä varmaan hän pystyy kääntämään sen rytminsä piankin.
Ja tiedätkö mitä. Tietyissä asiantuntijatehtävissä ei todellakaan katsota hyvällä jos menet välillä tekemään ihan mitä vain. Opiskele mieluummin.
Tuollaiseen parempaan paskaduunin en haluaisi. Mieluumin lähtisin takaisin duunariksi, joka tekee jotain konkreettista.
Mikä on paskaduunia? Itse olen tehnyt pelkkää yövuoroa lähihoitajana yli 10v ja vuositulot on yli 45 tonnia vuodessa, ilman ylitöitä. Vapaata on enemmän kuin normiduunarilla, löytyy 5 sijoitusasuntoa. Stereotypiat ne elää vahvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyään mitään järkeä muuta kuin jos pysyy liitonrahalla. Olen ollut joskus kun seinät olisi päälle muuten kaatunut. Ja jaksoi tehdä raskasta työtä. Tosin oli enemmän työntekijöitä joskus eikä ihmisiä vedetty piippuun. Jos työmäärä on ylimitoitettua niin tällä järjellä en menisi.
Tunnen niitä joitakin koko ikänsä tehneitä ja joka paikka kuuskymppisenä kulunut aivan tohjoksi.
Olisi ehkä hyvä määritellä paskaduuni. Ajattelin, että kyse on töistä joihin ei tarvitse koulutusta. Tai lyhyt perehdytys riittää. Näitä löytyy myös toimistoista, ei työ ole välttämättä fyysisesti raskasta ollenkaan. Voi olla jopa tylsää, lähinnä netissä surffailua (vahtimestarit).
Nykyään kaikkiin töihin tarvitsee koulutuksen.
En minä ainakaan tarvinnut, kun menin siivoojaksi.
Nykyään tarvitsee, jos haluaa vakipaikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ajattelin, että kaikkien työttömien pitäisi ehdottomasti mennä vaikka niihin p*skaduuneihin koska muuten ovat kamalia nahjuksia. Kunnes jäin itse työttömäksi ja kokeilin itse siivoustyötä. Se oli ihan järkyttävän raskasta ja hirveää. Eikä tosiaan jäänyt käteen juuri mitään. Elämä oli pelkkää orjatyötä ja siitä palautumista. Ei jäänyt energiaa tai rahaa mihinkään muuhun. Ei sellainen ole mitään ihmisen arvoista elämää.
Siivoustyö raskasta? Olen itse tehnyt välillä siivoustyötä, eikä se kyllä mitenkään erikoisen raskasta ole jos ei nyt mitään räkälöitä tai rakennuksilla siivoa. Siivoustyössä kävellään paljon, saa arkiliikuntaa ja kohteiden suhteen on kuitenkin valinnanvaraa. Ehkä minua toki motivoi sekin, että tein töitä opiskelijana ja elin kädestä suuhun muutenkin. Mutta kyllä ovat ihmiset nykyään aika pullamössöjä, jos pitävät jotain kevyttä toimistosiivousta raskaana duunina. Huonosti palkattua se kyllä on ja ei sitä välttämättä koko elämänsä tekisi.
Kyllä se on todella raskasta, kun siivotaan muuta kuin toimistoja.
Kokeile vaikka rakennussiivousta tai perussiivouksia kuumalla ilmalla, kun homeisia rakennuksia ei tuuleteta,käytetään raskaitakin koneita ja kemikaalit höyryää. Tai uimahallia. Rappusiivousta. Tai mitä tahansa kohdetta, jossa yksi ihminen siivoaa kerran päivässä ison rakennuksen jossa on kynnyksiä jne.
Älä ota kantaa jos et tiedä tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko antaa yhdenkin hyvän syyn miksi työssäkäyvien pitäisi maksaa sinun elämäntapatyöttömyytesi? No sehän vielä menee kun sopivassa suhteessa on molempia. Toivottavasti olet edes tyytyväinen, että saat vastikkeettomasti rahaa. Jos tämä suhde alkaa horjua, on odotettavissa mellakoita.
En ole se jolta kysyit, mutta vastaan silti: omankädenoikeus. Yhteiskunta on toiminnallaan näyttänyt, että niistä asioista mitä koin lapsena ja nuorena aikuisena rangaistaan tekijöitä. Minun kohdallani ei käynyt niin. Minua sai hakata ihan missä vain ja kuka vain, haukkua ja muuten kiusata läpi koulun, minulta sai varastaa, minua sai seksuaallisesti käyttää hyväksi eikä ketään rangaistu. Ikinä. Koskaan. Mistään. Tekijät maksavat veroja ja niistä veroista maksetaan mulle tukia. Jos jotain rikotaan niin se myös korjataan tai korvataan. Moni mulkku oli mua rikkomassa, mutta ei korjaamassa. Nyt ovat tukien muodossa korvaamassa mikä on aika huono tapa ajatella koska tukia saa kuka vain. Mutta silti. Siksi en koe huonoa omaatuntoa siitä jos elän tuilla. Varmaa ei ole sulle hyvä syy, mutta mulle on.
Ei se että koet tulleesi väärinymmärretyksi ja kaltoinkohdelluksi ole mikään syy alkaa elämään kaikkien muiden ihmisten kustannuksella.
Sieltä semmoset vähättelyt. "Koet tulleesi" aijaa mä tuun nussii sua väkisin perseeseen niin katotaan miten sä sen koet.
Mä tuun vähä hakkaa sua päähän nii katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän taon sun päätä seinää niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän paiskaan sua pitkin seiniä tai potkin rappusista alas nii katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän varastan tai tuhoon sun omaisuutta niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän kuristelen sua niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän myrkytän sua niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän pidän sua nälässä niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän riistän sun vapautta niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän pakotan sut alasti pakkaseen seisomaan ihmisten eteen niin katotaan miten sä sen koet.
Mä vähän puukotan sua niin katotaan miten sä sen koet.
Mä teen sulle vähän väkisin kaikkea kivaa niin katotaan miten sä ne koet.
AAAAAAARGH!.!.!Oletko koskaan saanut apua kuntoutumiseen?
Antisosiaallinen persoonallisuushäiriö, sosiopatia ja kuntoutus ei oikein sovi yhteen. Sori mutta yhteiskunta ja yhteiskunnan muodostavat ihmiset teki musta sinnikkäästi ajan kanssa tällasen joten parasta mitä yhteiskunta ja sen ihmiset voi tehdä on antaa mun olla omissa oloissa. Ihan oikeesti. Kaikki voittaa. Nettiä ja taidetta lähemmäs en ihmisiä halua ja tääki oli ihan liikaa tälle päivälle. Aivan kipeetä impulsiivista offtopikkia. Kiitos ja heippa vetäydyn taka-alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään ei ole oikeutta loisia tuilla. Jokaisen on tehtävä työtä. Kaikki työ on paskaa. Jos kerran osa loisii, niin sitten kaikki muutkin lopettakoot työnteon.
Nää tämmöset jutut kaikkien loisimisella sekä uhkailut mellakoinnilla ovat vain järjenköyhää uhoa niin kauan kuin kaikille halukkaille ei ole työtä jolla elättää itsensä ilman tuen tukea.
Näin on, kaikki työ on paskaa. Jos voittasin lotossa lopettaisin työt heti. Tosaalta kun voittajien tarinoita lukee, ne on aina näitä "jatkan töissä normaalisti" tyyppejä, joten pelkkä asennemuutos riittänee voittoon
Olet ilmeisesti aika nuori vielä.
Millaisen elämän haluat elää? Onko sinulla haaveita? Oletko valmis ponnistelemaan sinulle tärkeiden asioiden eteen?
Mieti elämääsi 30 vuotta eteenpäin. Missä haluat silloin olla? Miten tulet toimeen, miten pystyt huolehtimaan itsestäsi? Jos yhteiskunnan tukiverkko muuttuu, pärjäätkö?
Luovatko valintasi nyt sinulle myöhempiin vaiheisiin enemmän vai vähemmän sinua kiinnostavia vaihtoehtoja?
Ehkä nämä kysymykset auttavat vastauksen löytämisessä. Voihan olla, että loppuelämäsi unelma on sen kaltainen, että kannattaa jatkaa kuten nytkin.
Ap on siis neljääkymppiä lähenevä mies, joka aivan ilmiselvästi haluaa elää elämänsä ilman töitä. Hän olettaa yhteiskunnan elättävän hänet. Selvästikään hän ei halua töitä, koska mikään perustelu, mitä hänelle on täällä esitetty, ei kelpaa.
Joten senkun sitten elät ilman töitä.
Se on yksinkertaista. Kaltaisiasi työttömiä miehiä on pajon, tervemenoa joukkoon.
Tuolle, joka kauhisteli sitä, että joku perusteli töihin menemistä sillä että äidin ei enää tarvitse olla huolissaan eikä vältellä ihmisten kanssa puhumista asiasta, sanoisin, että äiti ei suinkaan ole "joku toinen," niin kuin esitit.
Aiti on äiti.
Toivottavasti ap ei myöskään käy siellä äitinsä kukkarolla, niin kuin teidän muutaman tyypin tekevän, ja heillä on se sama elämänasenne, että ei töissä kannata käydä, kun tuillakin elää. Yksi tuki on se äidin eläkepäivä.
Mutta tervemenoa työttömän elämään. Siinä on tietysti monenlaisia kiusoja, on oltava yhteydessä kelaan ja sossuun ja haettava niitä töitäkin aina välillä, vaikka ei huvittaisikaan. On mentävä niille ikäville työllistämiskursseille kaiken maailman luusereitten kanssa, mutta kun tuet ei muuten juokse.
Samaa olen pohtinut. Omasta työttömyyskorvauksestakin menee valtiolla 20%, mikä on enemmän minkä valtio saisi pienestä palkastani. Myös esimerkiksi työterveys paskaduuneissa on usein hoidettu niin naurettavalla tavalla, että kulutan julkisia varoja ihan yhtä lailla olinpa töissä tai en. Eläkekertymässäkään moisten töiden teko ei merkittävästi näy, joten syyt alkavat olla vähissä. Saan aikani kulumaan vaivatta mielekkäiden harrastusten (mm. opiskelu) parissa ja koen voivani henkisesti huomattavasti paremmin työttömänä kuin puoli-ilmaisena orjana.