Voisitteko antaa yhdenkin hyvän syyn miksi menisin paskaduuniin, josta tienaa saman verran kuin tuet ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta mitä tekee oppii uusia taitoja ja itsestään jotain. Jopa niistä paskahommista.

Itse olen tehnyt mitä vaan hanttihommia aikoinaan opiskelun ohessa ja myös silloin kun olen kyllästynyt uraani. Olen yrittäjä ja välillä laitan yrityksen tauolle (onnistuu, koska pienet kulut) ja käyn tekemässä jotain ihan muuta muutaman kuukauden. Virkistää tosi paljon ja mitä paskempi homma, niin sitä mahtavampaa palata omaan työhön. Niistä hommista olen oppinut mm. nopeutta, logistiikkaa, järjestelmällisyyttä ja asiakaspalvelua.

Tärkein kuitenkin on se, että sinä et tipahtaisi tukiloukkoon ja latistuisi. Monet pitkään työttömänä olevat kaventuvat elämänpiirissään surullisen paljon. Lopulta ei enää edes haluta ottaa lyhyitä pätkiä töitä kun se ei kannata rahallisesti. Vaikka tärkein jää huomaamatta: kokemus opettaa ja se on arvokasta pääomaa ja sitä hiljaista tietoa joka vie aina elämässä eteenpäin.

Voin kyllä rehellisesti monia paskaduuneja tehneenä sanoa, että en ole oppinut niissä mitään sellaisia taitoja, joita a) minulla ei olisi ollut ennestään tai luonnostaan ja b) joista olisi ollut muussa elämässä oikesti hyötyä. Esimerkkinä nyt vaikkapa mainitsemasi sosiaaliset taidot tai nopeus ja järjestelmällisyys (ovat siis kaikki minulle luontaisia ominaisuuksia).

Yksi työpaikka kohoaa muiden yläpuolelle siksi, että siellä oli aivan mahtavat työkaverit. Monista tuli ystäviäni työn ulkopuolellakin, ja säilyivät sellaisina pitkän aikaa vielä työn lopettamiseen jälkeenkin. Lisäksi palkka oli yllättävän hyvä. Mutta työ itsessään oli todellakin paskaduunia.

Mutta yleisesti ottaen ei ole mitään positiivista kokemusta näistä. Lähinnä erilaista fyysistä ja psyykkistä oireilua, jatkuvaa väsymystä, v*tutusta, unettomuutta jne. Kahdessa näistä duuneista vein homman niin pitkälle (tein siis niin pitkään voiden pahoin), että lysähdin töitten jälkeen sängylle itkemään tuntikausiksi, ja itkemisen lomassa päätin, että tämä oli nyt sitten tässä, tapahtuu mitä tapahtuu. Lopetan tämän itseni rääkkäämisen.

Omanarvontuntoa ja itsekunniotusta lisää siis tekemällä paskaduuneja? Mulla kävi aina tismalleen päin vastoin. Koin, että en välitä itsestäni enkä arvosta itseäni, koska teen asioita, jotka ovat terveydelleni ja hyvinvoinnilleni haitallisia. Ja kaiken lisäksi palkka oli aivan ala-arvoinen eikä vastannut mielestäni sitä, mitä olisin ansainnut (olen aina tehnyt kaikki duunit tosi hyvin ja tunnollisesti ja aina ollut korkea työmoraali). Olin myös väsyneenä ja pahoinvoivana huonompi ystävä, kumppani jne.

Oliko kyse sulla uupumuksessa siitä työpaikasta vai itse ammatista?

Itse olen raskasta 3-vuorotyötä tekevä lähäri, ja koska mun pomot pitää huolen palautumisesta jne, niin en koe että uhraisin tässä terveyttäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnia muiden silmissä!

Paljonko esim jotakin lähihoitajaa kunnioitetaan? Ei pätkän vertaa. Ihan sama ola työtön kunnian (ja rahan) puolesta.

Niin, sitten kunnioitetaan enemmän hyvätuloista, elämässä ja työssään menestynyttä toimitusjohtajan oikeaa kättä, jonka ehkä ainoa työtehtävä on vastata kerran päivässä (tuntemattomana ajankohtana) TJ:n puheluun (myönnetään, tärkeään sellaiseen) ja vastata "Kyllä, Herra". Näin sitä ansaitsee paljon vähemmällä vaivalla yli viiden tonnin palkan.

Voitko antaa yhdenkin hyvän syyn miksi työssäkäyvien pitäisi maksaa sinun elämäntapatyöttömyytesi? No sehän vielä menee kun sopivassa suhteessa on molempia. Toivottavasti olet edes tyytyväinen, että saat vastikkeettomasti rahaa. Jos tämä suhde alkaa horjua, on odotettavissa mellakoita.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksia ap:lle. (Tähän ei lueta ei-vapaaehtoista työttömyyttä sekä psyyken&kropan sairauksia, jotka on ymmärrettäviä syitä olla kotona)

-Ei ole olemassa paskaduuneja.

Ok jotain lähihoitajan, roskakuskin tai kaupan kassan duunia ei yhteiskunnassa arvosteta ehkä tarpeeksi, mutta entä ns.arvostetut duunit?

Lääkärinä olet vastuussa ihmisten hengistä, psykologina kuuntelet sitä samaa jaapotusta syrjäytyneiden ihmisten ongelmista ja mietit että tekeekö toi itsarin tän käynnin jälkeen, koulun ope on stressaantunut huonostikäyttäytyviin oppilaisiin, yritysjohtajana sulla on jatkuva kylmä rinki p*rseen alla. Firmojen alaisenakin sulla on tulosvastuu.

-se että pystyy olemaan toisten elätettävänä oleva loinen, kertoo siitä että siitä ihmisestä puuttuu isoja palikoita. En lukisi semmoista aikuiseksi edes.

-työttömyyskorvaus on tarkoitettu VÄLIAIKAISEKSI. Ei pysyväksi elämäntavaksi.

-tukia saatetaan tulevaisuudessa karsia rajulla kädellä. Silloin tulee lusmuilla kiire yhtenäiselle CV:lle.

-kun käy töissä, tuntuu lomat lomilta. En haluisi loputonta lomaa...leivot, kuntoilet, askartelet, leivot, kuntoilet, katot telkkaria...on hienoa eläkkeelle mennessä ajatella, että on saanu palvella muita ja olla hyödyllinen eikä verenimijä, vaikka kroppaa prakais.

.

.

.

.

.

Ja AINA kannattaa miettiä, että mitä jos kaikki ajattelisivat samoin kuin nämä loiset? Sosiaalitukien järjestelmä romahtaisi.

Miksi juuri SINULLA on oikeus sluibailla mutta muilla ei?

Paskaduuni on fyysisesti ja kenties psyykkisesti raskasta työtä sellaista palkkaa vastaan jolla juuri ja juuri saa maksettua halvan vuokra-asunnon + muut elämän peruskulut surkein tai olemattomin työsuhde-eduin maustettuna. Paskaduuni tuo eläkkeelle paskaksi menneen kropan ja pienen, juuri ja juuri kansaneläkettä suuremman tai peräti samankokoisen eläkkeen. Sellaista on paskaduuni.

Maksetaan ahtaajalle siivoojan palkka 1750 brutto kuussa niin voilá meillä on paskaduuni.

Maksetaan siivoojalle ahtaajan palkka 4500e brutto kuussa niin voilá meillä ei ole paskaduunia.

Kyse ei ole siis itse työstä vaan palkasta sekä työn kuluttavuudesta suhteessa palkkaan.

Jos paskaduuni on väliaikainen (tyyliin parista viikosta kolmeen kuukauteen), voisin itse mennä sinne esim. sen vuoksi, että sitten työvoimatoimisto pysyy taas kaukana jonkin aikaa eikä ala tyrkyttää mitään. Mutta jos olisi riski vakituisen työn saamisesta, niin silloin en kyllä itsekään tuollaiseen menisi. Tietysti periaatteessa paskastakin työstä pitäisi jäädä HIUKAN enemmän käteen kuin tuista, koska tuissa käsittääkseni lasketaan työssäkäyvän kohdalla tuloraja toisin, mutta ymmärrän silti, ettet halua mennä paskaduuniin. 

Yleensä on tapana aloittaa paskaduuneista, jos haluaa päästä myöhemmin parempiin paikkoihin.

Olet saanut ketjussa jo aika monta hyvää syytä. Alkaako vakuuttelut riittämään?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä on tapana aloittaa paskaduuneista, jos haluaa päästä myöhemmin parempiin paikkoihin.

Olet saanut ketjussa jo aika monta hyvää syytä. Alkaako vakuuttelut riittämään?

Ei ala. Millainen ura on esimerkiksi lähihoitajalla? Uran päätteeksi lääkäri?

Työelämässä kartutat eläkettäsi. Tuet eivät kartuta eläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä kartutat eläkettäsi. Tuet eivät kartuta eläkettä.

Pienipalkkaisen paskaduunin eläke on sama määrä kuin takuueläke, joten ei voi vedota edes tähän.

Siksi että olet ensisijaisesti itse vastuussa elatuksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Voitko antaa yhdenkin hyvän syyn miksi työssäkäyvien pitäisi maksaa sinun elämäntapatyöttömyytesi? No sehän vielä menee kun sopivassa suhteessa on molempia. Toivottavasti olet edes tyytyväinen, että saat vastikkeettomasti rahaa. Jos tämä suhde alkaa horjua, on odotettavissa mellakoita.

En ole se jolta kysyit, mutta vastaan silti: omankädenoikeus. Yhteiskunta on toiminnallaan näyttänyt, että niistä asioista mitä koin lapsena ja nuorena aikuisena rangaistaan tekijöitä. Minun kohdallani ei käynyt niin. Minua sai hakata ihan missä vain ja kuka vain, haukkua ja muuten kiusata läpi koulun, minulta sai varastaa, minua sai seksuaallisesti käyttää hyväksi eikä ketään rangaistu. Ikinä. Koskaan. Mistään. Tekijät maksavat veroja ja niistä veroista maksetaan mulle tukia. Jos jotain rikotaan niin se myös korjataan tai korvataan. Moni mulkku oli mua rikkomassa, mutta ei korjaamassa. Nyt ovat tukien muodossa korvaamassa mikä on aika huono tapa ajatella koska tukia saa kuka vain. Mutta silti. Siksi en koe huonoa omaatuntoa siitä jos elän tuilla. Varmaa ei ole sulle hyvä syy, mutta mulle on.

paskatyöstä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksia ap:lle. (Tähän ei lueta ei-vapaaehtoista työttömyyttä sekä psyyken&kropan sairauksia, jotka on ymmärrettäviä syitä olla kotona)

-Ei ole olemassa paskaduuneja.

Ok jotain lähihoitajan, roskakuskin tai kaupan kassan duunia ei yhteiskunnassa arvosteta ehkä tarpeeksi, mutta entä ns.arvostetut duunit?

Lääkärinä olet vastuussa ihmisten hengistä, psykologina kuuntelet sitä samaa jaapotusta syrjäytyneiden ihmisten ongelmista ja mietit että tekeekö toi itsarin tän käynnin jälkeen, koulun ope on stressaantunut huonostikäyttäytyviin oppilaisiin, yritysjohtajana sulla on jatkuva kylmä rinki p*rseen alla. Firmojen alaisenakin sulla on tulosvastuu.

-se että pystyy olemaan toisten elätettävänä oleva loinen, kertoo siitä että siitä ihmisestä puuttuu isoja palikoita. En lukisi semmoista aikuiseksi edes.

-työttömyyskorvaus on tarkoitettu VÄLIAIKAISEKSI. Ei pysyväksi elämäntavaksi.

-tukia saatetaan tulevaisuudessa karsia rajulla kädellä. Silloin tulee lusmuilla kiire yhtenäiselle CV:lle.

-kun käy töissä, tuntuu lomat lomilta. En haluisi loputonta lomaa...leivot, kuntoilet, askartelet, leivot, kuntoilet, katot telkkaria...on hienoa eläkkeelle mennessä ajatella, että on saanu palvella muita ja olla hyödyllinen eikä verenimijä, vaikka kroppaa prakais.

.

.

.

.

.

Ja AINA kannattaa miettiä, että mitä jos kaikki ajattelisivat samoin kuin nämä loiset? Sosiaalitukien järjestelmä romahtaisi.

Miksi juuri SINULLA on oikeus sluibailla mutta muilla ei?

Paskaduuni on fyysisesti ja kenties psyykkisesti raskasta työtä sellaista palkkaa vastaan jolla juuri ja juuri saa maksettua halvan vuokra-asunnon + muut elämän peruskulut surkein tai olemattomin työsuhde-eduin maustettuna. Paskaduuni tuo eläkkeelle paskaksi menneen kropan ja pienen, juuri ja juuri kansaneläkettä suuremman tai peräti samankokoisen eläkkeen. Sellaista on paskaduuni.

Maksetaan ahtaajalle siivoojan palkka 1750 brutto kuussa niin voilá meillä on paskaduuni.

Maksetaan siivoojalle ahtaajan palkka 4500e brutto kuussa niin voilá meillä ei ole paskaduunia.

Kyse ei ole siis itse työstä vaan palkasta sekä työn kuluttavuudesta suhteessa palkkaan.

Olet oikeassa että raskailla aloilla pitäisi palkkausta nostaa: lehdenjakajan, siivoojan, lähihoitajan, laitoshuoltajan, maatalouslomittajan jne.

Mutta itse nuo työt eivät ole paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekemällä töitä kehität itseäsi. Opit monia "siirrettäviä taitoja", esim. asiakaspalvelutaito, rutiinin sietäminen ja yhteistyötaidot yms. Työkokemusta kerryttämällä voit siis hypätä askeleen eteenpäin, sinua kiinnostavampiin tehtäviin. Näin olen itse toiminut ja se on ollut hyvä valinta. Pääsin puolen vuoden ikävän työsuhteen jälkeen hyppäämään itseäni kiinnostavampaan paikkaan, jossa viihdyn ja josta maksetaan hyvin. 

Juuri näin. Työttömäksi jäätyäni aloitin massiivisen työnhaun ja olin kovin epätoivoinen, kun tiedostin, ettei yli nelikymppisenä alakoululaisten äitinä ole kovaa huutoa työnantajien silmissä. Kävin kaikki mahdolliset pupukurssit ja aikuisopiston kurssit ja hain aktiivisesti töitä useilta eri aloilta. Pienenä onnenkantamoisena sain omalta alaltani äitiyslomasijaisuuden. Palkka oli surkea, mutta ajattelin työn olevan ponnahduslauta seuraavaan, parempaan paikkaan. Niin se lopulta olikin. Sen jälkeen löysin todella hyvän paikan omalta alaltani ja palkkakin on parempi kuin koskaan aikaisemmin on ollut. Tuskin minua olisi valittu tähän paikkaan, mikäli olisin ollut työttömänä edelliset 1,5 vuotta.

Tää voi toimia jos on se ”oma ala” johon on koulutus. Jos mitään omaa alaa ei ole, on suosta nouseminen aika paljon vaikeampaa...

Mikä estää kouluttautumasta jollekin alalle?

Ei näihinkään noin vain mennä. Ensinnäkin pitää miettiä että kuka tuon rahoittaa, itselle työkkäri tarjosi tukea kahdelle ensimmäiselle vuodelle, koulutus olisi kestänyt kolme vuotta, mikä järki tässäkin on? Noh hain kuitenkin sähkärin opintoihin koska oon tuohon liittyviä kursseja suorittanutkin. Kaikesta huolimatta en tullut valituksi joten makoillaan sitten kotona.

Kenelläkään ei ole oikeutta loisia tuilla. Jokaisen on tehtävä työtä. Kaikki työ on paskaa. Jos kerran osa loisii, niin sitten kaikki muutkin lopettakoot työnteon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko antaa yhdenkin hyvän syyn miksi työssäkäyvien pitäisi maksaa sinun elämäntapatyöttömyytesi? No sehän vielä menee kun sopivassa suhteessa on molempia. Toivottavasti olet edes tyytyväinen, että saat vastikkeettomasti rahaa. Jos tämä suhde alkaa horjua, on odotettavissa mellakoita.

En ole se jolta kysyit, mutta vastaan silti: omankädenoikeus. Yhteiskunta on toiminnallaan näyttänyt, että niistä asioista mitä koin lapsena ja nuorena aikuisena rangaistaan tekijöitä. Minun kohdallani ei käynyt niin. Minua sai hakata ihan missä vain ja kuka vain, haukkua ja muuten kiusata läpi koulun, minulta sai varastaa, minua sai seksuaallisesti käyttää hyväksi eikä ketään rangaistu. Ikinä. Koskaan. Mistään. Tekijät maksavat veroja ja niistä veroista maksetaan mulle tukia. Jos jotain rikotaan niin se myös korjataan tai korvataan. Moni mulkku oli mua rikkomassa, mutta ei korjaamassa. Nyt ovat tukien muodossa korvaamassa mikä on aika huono tapa ajatella koska tukia saa kuka vain. Mutta silti. Siksi en koe huonoa omaatuntoa siitä jos elän tuilla. Varmaa ei ole sulle hyvä syy, mutta mulle on.

Ei se että koet tulleesi väärinymmärretyksi ja kaltoinkohdelluksi ole mikään syy alkaa elämään kaikkien muiden ihmisten kustannuksella.

Mä en ainakaan kunnioita ketään kotona tukiaisten avulla loisijaa. En ikinä menis naimisiin tai muuttaisi yhteen elämäntapatyöttömän kanssa. Siivojan, lähärin tai roskakuskin kyllä voisin ottaa puolisoksi, tekevät kuitenkin rehellistä työtä mitä arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään ei ole oikeutta loisia tuilla. Jokaisen on tehtävä työtä. Kaikki työ on paskaa. Jos kerran osa loisii, niin sitten kaikki muutkin lopettakoot työnteon.

Nää tämmöset jutut kaikkien loisimisella sekä uhkailut mellakoinnilla ovat vain järjenköyhää uhoa niin kauan kuin kaikille halukkaille ei ole työtä jolla elättää itsensä ilman tuen tukea.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan kunnioita ketään kotona tukiaisten avulla loisijaa. En ikinä menis naimisiin tai muuttaisi yhteen elämäntapatyöttömän kanssa. Siivojan, lähärin tai roskakuskin kyllä voisin ottaa puolisoksi, tekevät kuitenkin rehellistä työtä mitä arvostan.

Ei se mitään. En mä sun kunnioituksella mitään tekiskään. Toisekseen en halua naimisiin tai asua naisen kanssa saati ylipäätään olla parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekemällä töitä kehität itseäsi. Opit monia "siirrettäviä taitoja", esim. asiakaspalvelutaito, rutiinin sietäminen ja yhteistyötaidot yms. Työkokemusta kerryttämällä voit siis hypätä askeleen eteenpäin, sinua kiinnostavampiin tehtäviin. Näin olen itse toiminut ja se on ollut hyvä valinta. Pääsin puolen vuoden ikävän työsuhteen jälkeen hyppäämään itseäni kiinnostavampaan paikkaan, jossa viihdyn ja josta maksetaan hyvin. 

Juuri näin. Työttömäksi jäätyäni aloitin massiivisen työnhaun ja olin kovin epätoivoinen, kun tiedostin, ettei yli nelikymppisenä alakoululaisten äitinä ole kovaa huutoa työnantajien silmissä. Kävin kaikki mahdolliset pupukurssit ja aikuisopiston kurssit ja hain aktiivisesti töitä useilta eri aloilta. Pienenä onnenkantamoisena sain omalta alaltani äitiyslomasijaisuuden. Palkka oli surkea, mutta ajattelin työn olevan ponnahduslauta seuraavaan, parempaan paikkaan. Niin se lopulta olikin. Sen jälkeen löysin todella hyvän paikan omalta alaltani ja palkkakin on parempi kuin koskaan aikaisemmin on ollut. Tuskin minua olisi valittu tähän paikkaan, mikäli olisin ollut työttömänä edelliset 1,5 vuotta.

Tää voi toimia jos on se ”oma ala” johon on koulutus. Jos mitään omaa alaa ei ole, on suosta nouseminen aika paljon vaikeampaa...

Mikä estää kouluttautumasta jollekin alalle?

Ei näihinkään noin vain mennä. Ensinnäkin pitää miettiä että kuka tuon rahoittaa, itselle työkkäri tarjosi tukea kahdelle ensimmäiselle vuodelle, koulutus olisi kestänyt kolme vuotta, mikä järki tässäkin on? Noh hain kuitenkin sähkärin opintoihin koska oon tuohon liittyviä kursseja suorittanutkin. Kaikesta huolimatta en tullut valituksi joten makoillaan sitten kotona.

Ihanko kerran hait?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan kunnioita ketään kotona tukiaisten avulla loisijaa. En ikinä menis naimisiin tai muuttaisi yhteen elämäntapatyöttömän kanssa. Siivojan, lähärin tai roskakuskin kyllä voisin ottaa puolisoksi, tekevät kuitenkin rehellistä työtä mitä arvostan.

Ei se mitään. En mä sun kunnioituksella mitään tekiskään. Toisekseen en halua naimisiin tai asua naisen kanssa saati ylipäätään olla parisuhteessa.

Sen parempi.