Käly kiukuttelee, kun joutuu viettämään joulua meillä.
Anoppi ja appiukko ovat lähes seitsemänkymppisiä, eivätkä enää jaksa kestitä lapsiaan ja lapsenlapsiaan jouluna. Tilakin alkaa olla jo kortilla, vaikka niillä onkin iso talo. Me ehdotettiin, että vietetäänkin joulu meillä. Siis samat ihmiset, sama joulu, mutta meillä.
Kaikki muut ovat olleet innoissaan, paitsi käly. Meillä on lapsiperhe, joten lapsiperheilläkin on mahdollisuus vähän rennompaan jouluun, kun täällä on pelit ja vehkeet, lelut ja kaikki. Anoppilassa pitää aina varoa kaikkea, eikä leluja ole kuin joitain 70-luvun hyrriä.
Käly on ollut alusta alkaen ajatusta vastaan. Vetoaa perinteisiin. Meillä ei joulu varmasti tunnu joululta, kun on AINA viettänyt vanhemmillaan ja kotitalossaan joulua. Ei siis ole ollut miehensäkään joulua viettämässä, koska joulu menee siitä pilalle.
Nyt huokailee ja valittaa joka asiasta, kun keskustellaan joulusta. Meillä on varmaan liian iso kuusi, eikä *huoh* niitä perinteisiä joulukoristeita. "Mä olen joka joulu laittanut aina sen ensimmäisen koristeen, jonka tein ekaluokkalaisena mummulle". "Miltäköhän tuntuu syödä jouluruokaa eri lautasilta, kun aina on syöty niistä vanhoista.." "Se teidän lähikirkko on jotenkin niin kolkko, ei varmaan tule samanlaista joulukirkko-oloa kuin tavallisesti"
Siis koko ajan! Mä yritän niellä ja olla vain. Minä hyvää hyvyyttäni tarjouduin järjestämään koko joulun. Siivoan, teen ruoat, koristelen, valmistan, teen KAIKEN! Mielelläni, tätä halusinkin. Tykkään tehdä sen kaiken, en tee marttyyriyttäni. Mutta voi luoja nyt alkaa napsahtaa kohta päässä tuon kälyn takia.
Meitä on iso porukka, miehelläni on neljä siskoa ja kaksi veljeä. Näillä yhteensä jo 12 lasta, eli oikeasti meitä on paljon. Ja tuo yksi käly nyt tekee kaikkensa, että varmasti kaikki ymmärtävät, että nyt ei sitten ole JOULUA. On ihan erilainen joulu tulossa, jos siis sitä jouluksi voi sanoa. Väärät lautaset, väärä kuusi, väärät koristeet, väärä kirkko, kaikki on ihan väärin.
Ymmärrän, että kun on aina vietetty joulua jollain tavalla, pienikin muutos on iso muutos. Ja joulu on iso juhla. Silti, muut ovat jo tottuneet muutoksiin. On tullut lisää perheenjäseniä vävyistä ja miniöistä, on tullut lapsia, kaikki muut ovat välillä viettäneet jouluja puolisoiden perheiden luona. Tämä yksi nyt vain itsepintaisesti haluaa viettää kaikki joulunsa täsmälleen, minuutilleen, sentilleen samalla tavalla kuin aina ennenkin.
Kiitos, että on anonyymi palsta, johon purkautua. Menee pian hermo ja oma joulufiilis.
Kommentit (171)
Itsellä kun on elämässä vaihtunut ihmiset ympärillä (eroperhe, isällä vaihtui naisystävät muutamaan otteeseen) ja olen viettänyt niin jouluja, juhannuksia kuin muitakin juhlia eri perheissä, eri kokoonpanoilla, niin oman suvun, miehen suvun kuin nuorena au pair-perheen kanssa, en voi käsittää näitä perinteisiin jumittuvia ihmisiä. Mutta heitä tosiaan on...hankala tilanne sulla, ap.
Miten tämä käly on ajatellut jatkossa jouluista? Vanhemmatkaan eivät ikuisuuksia elä (itse olen menettänyt isän jo vuosia sitten ja isäpuolen hiljattain) niin eikö olisi hyvä totutella muihinkin tapoihin, koska se äiti ei tosiaan ole sitä joulua aina laittamassa...ja kuten tässäkin tilanteessa, alkaa jo väsyä ja antaa mielellään tilaa nuoremmille järjestää joulun.
Tuollaisen ihmisen kanssa on kyllä mahdotonta...voin kuvitella, että kun nyt kaikki kuuntelevat koko joulun alusen tuota narinaa, teillä jouluaatto huipentuu johonkin megariitaan, kun jollain teistä muista menee hermo siihen narinaan joulupöydässä tai muuten kun ei tämä tunnu yhtään joululta..joku sitten avautuu ja riita on päällä. Jotenkin tuo pitäisi selvittää etukäteen, ettei tuota tilannetta tule.
Varsinainen kälyjen käly!Höh.Luulen että takana on jotain muutakin kuin muutos perinteisiin.Mustasukkaisuutta?Katkera jostain?!Paha olla jostain ihan muusta syystä ja purkaa sen näin?Ja tietysti tälle kälylle se joulu on voinut olla vaan niin vuoden ykkösjuttu,kohokohtien kohennus ja just siellä anoppilassa vietettynä niin nostalginen ja tärkeä.Vain siellä hän pääsee ajassa taaksepäin muistelemaan riisipuuron syöntiä jouluaamuna vuonna 65.Vaikea sanoa ja vaikea ymmärtää näitä totaalisia joulu/perinnefriikkejä kun itse oon tällänen ei niin sukurakas joka mielellään ottaisi äkkilähdön jamaikalle 23.12. Ei millään pahalla sukurakkaille tai perineteistä pitäville.
No ei sitten ollu ap:llakaan tai miehellään munaa sanoa, että ei käy, hommat on nyt hoidettu silleen että joulu on heillä ja jos ei ketä kiinnosta niin olkoon tulematta. Mitä oppi kolmekymppinen kermaperse tästä? Että kyllä, hänen ehdoillaan mennään edelleen, jeee! Mahtoi olla mukava joulu.
Tuli mieleen yksi reippaasti aikuijnen prinsessa lapsuusajoiltani naapurista. KUn äiti joutui aatonaattona sairalaan, alkoi itkeä kaikille, että hänen joulunsa on pilalla.
Meillä oli noin viime vuonna. Lopulta "innoissaan olleet sisarukset" ilmoitti yksi toisensa jälkeen, että ei tule paikalle, oli muuta menoa ja muita sukulaisia. Isä ja äitikin jäi kotiin veljen kanssa (teillä käly, meillä veli ei pitänyt ajatuksesta) ja meillä oli todella yksinäinen joulu oman perheen kanssa.
Mies muistutti jälkikäteen, että itse ehdotit, etse puhuit kaikki ympäri ja vaadit tulemaan muistamatta, että jokainen saa valita.