Lue keskustelun säännöt.
16-vuotiaan ammatinvalintakeskustelu - menenkö mukaan?
05.08.2013 |
Meidän 16-v on saanut pitkäaikaissairauden diagnoosin, jonka johdosta ei ehkä voikaan opiskella sitä alaa, jolle jo tuli yhteishaussa hyväksytyksi. Toisaalta muut vaihtoehdot ovat paitsi täysin hakusessa (muu ei kiinnosta) myös aika vähissä, silä esim lukioon ei tältä istumalta noilla numeroilla ole asiaa. Nuorella on kuntoutusohjaajan kanssa keskustelu ammatinvalinnan vaihtoehdoista ja mahdollisuusksista koulun suhteen tänään. Hän ei halua minua mukaan, mutta juttu on kumminkin aika vakava ja kos/kun koulujen kanssa tulee ongeia, minä niitä kuitenkin joudun vanhempana setvimään, niin pitäisikö sinne kuitenkin änkeä mukaan?
Kommentit (5)
Älä änge, jos nuori ei halua. Kyllä sinulle varmaan keskustelun tulokset kerrotaan, vaikka et itse keskustelua kuulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista. Meillä on niin hyvät välit että lapsi suorastaan pyytäisi mukaan.
Koulutuspäätös on iso asia jonka nuoret saavat tehdä itse. Nykyäänhän ei vanhempien allekirjoitusta tarvita, nuori voi hakea minne itseään huvittaa.
Miten olisi ammattistartti tässä tapauksessa. Saisi vuoden lisäaikaa miettiä mikä muu vaihtoehto kiinnostaisi. Vuoden aikana ehtii tutustua useampaan eri ammattiin.
Suorastaan niin hyvät välit on, että lapsi ei halua aikuistua. No sepä mukavaa. :)
No et tietenkään mene jos lapsi ei halua sinua mukaan. Kyse on siis kuntoutusohjaajan ja lapsen välisestä keskustelusta, eli terveydenhuollon alaisesta toiminnasta? Silloin lainkaan mukaan et voi ängetä mukaan, jos lapsesi kieltää tämän. Kuntoutusohjaajaa koskee myös vaitiolovelvollisuus lastasi kohtaan, vaikka tämä onkin alaikäinen. Sen voi rikkoa vain jos on vahva epäilys että nuori voi vahingoittaa itseään tai tulla vahingoitetuksi. Lapsellasi on siis täysi oikeus käydä ohjaajansa kanssa kyseinen keskustelu kahdestaan, ja kertoa sinulle siitä sen osan minkä haluaa. Voihan sitäpaitsi olla että nuori haluaa puhua sellaisistakin asioista, mitä ei halua sinun kuulevan. Jos änkeäisit mukaan, ei hän saisi näihin päätä vaivaaviin asioihin välttämättä selvyyttä. Kyse voi olla vaikka niinkin arkaluontoisista asioista kuin sairauden vaikutuksesta lapsentekoon, seksuaalisuuteen, kaverisuhteisiin jne. Tämä nyt vain esimerkki, kun en tiedä mikä sairaus kyseessä.
No ei pidä. Lapsi on kuitenkin jo sen ikänen, että voi itse käydä hoitamassa noita asioitaan, mutta kun lapsi on kuitenkin vielä ala-ikäinen niin sulla on huoltajana oikeus tietää mitä siellä on keskusteltu ja voithan sinä sen kuntoutusohjaajan kanssa sopia, että hän soittaa sinulle kahden kesken myöhemmin takasin päin jotta voi kertoa mitä siellä on sitten tapahtunut tai postittaa kotiin kirjeellä sen jotta saat sinäkin tietää mitä siellä on tapahtunut.
Mitäs alaa tämä lapsesi oli sitten menossa opiskelemaan ja mikä sairaus esti sen/miten? Harmillista...
No, jos ei opiskelu enää kiinnosta, niin olisiko mahdollista hankkia lapselle vaikka jotain kautta työpaikka jotta pääsisi tienaamaan jo omaa rahaa niin se voisi nostaakin mieltä ylöspäin? :)