Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö minun muka oikeasti mennä deittisovelluksiin jotta löytäisin puolison?
26.09.2020 |
Olen aina toivonut että tapaisin tulevan puolison tosi elämässä. En tykkää yhtään netin deittipalveluista. Etenkään siitä että pitäisi ottaa jotain kuvia sinne ja sitten valikoida sieltä toisia kuvien perusteella. Sitten vasta tavata... kuvissa kun myös näyttää usein erilaiselta (vaikka ei muokkaisi) niin kiva siinä sitten jos toinen odottaa jotain muuta.
Jotenkin ahdistaa tämä kuvat ja liika digitaalisuus. En taida oikein sopia tälle vuosikymmenelle.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvittaisiin joku seuranhaku paikka.
Muut kuin yö-kerhot. Päivä-ajan eläjille.Deittikahvila, sinne mä menisin. Minäkään en tykkää hakea miestä netistä.
Pirun hyvä idea!
Miksi ei noita ole jo?
Toivottavasti joku ottaa tällaisen bisnes-idean.Onhan noita ollut, niitä tulee ja menee, kun ei menesty.
Hmm. Mitäs jos kahviloihin voisi tulla sinkku alue? Seuran hakua varten. Onko hyvä idea?
Ei tarvitsisi uusia kahviloita sinkkuja varten perustaa.Lol, ei kukaan suomalainen uskalla sellaiseen istua :D Kuvitelkaa nyt kahvilaa jossa on tietty nurkkaus jossa on vihreitä pöytiä kun tavalliset pöydät on ruskeita. Ruskeissa pöydissä on elämää ja normimeininki, vihreät pöydät ammottavat tyhjyyttään koska kukaan ei halua istua silmätikuksi sinne. Tai sitten siellä istuu hylätyn näköisenä se yksi rohkelikko, jolle kukaan ei uskalla mennä juttelemaan. Väärä maa, väärä kansa tuohon ideaan. :D
Tai kuvitelkaa tätä kahvilaa jossa on kymmenen ruskeaa pöytää ja kolme vihreää. Istut ainoana yksin niissä vihreissä pöydissä (ruskeat pöydät on jo täytetty). Sitten sinne tulee toinen sinkku, sattumalta vastakkaista sukupuoltakin, joka katsoo vihreiden pöytien tilanteen ja päättää istua ERI PÖYTÄÄN. Nice!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvittaisiin joku seuranhaku paikka.
Muut kuin yö-kerhot. Päivä-ajan eläjille.Kokeilihan joku kauppa sinkkukoreja, mutta naiset kokivat asian häpeällisenä.
En mä ihan tuommoista tarkoittanut.
Ajattelin enemmänkin, vähän kuin harrastuksen kautta.Miesten ja naisten harrastukset on aika sukupuolittuneita. Keilahallilla on yksi nainen sataa miestä kohden ja jossain pilateksessa taitaa olla toisin päin.
Eli kannattaa aloittaa miesvoittoinen harrastus.
No jaa, aika moni mies on sen verran mustasukkainen ettei halua naista joka harrastaa miesporukassa. Eli idea voikin entisestään vähentää miehen löytymistä, kavereita toki voi sieltä saada. Itsekkin ihastunut aikoinaan yhteen naiseen, mutta kun selvisi että nää harrastuskaverit onkin miehiä niin mielenkiinto meni, onneksi sain tietää hyvissä ajoin.
Joo se on jännä miten suomalaiset ovat selvinpäin niin ujoja. Kännissä on sitten se ainoa hetki kun omien tunteidensa kanssa uskalletaan olla ja silloin rohkaistutaan. Selvästä päästä ollaan niin tunnelukoissaan että mistään ei tule mitään. Siksi epäilen että treffikahvilakonsepti toimisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvittaisiin joku seuranhaku paikka.
Muut kuin yö-kerhot. Päivä-ajan eläjille.Kokeilihan joku kauppa sinkkukoreja, mutta naiset kokivat asian häpeällisenä.
En mä ihan tuommoista tarkoittanut.
Ajattelin enemmänkin, vähän kuin harrastuksen kautta.Miesten ja naisten harrastukset on aika sukupuolittuneita. Keilahallilla on yksi nainen sataa miestä kohden ja jossain pilateksessa taitaa olla toisin päin.
Eli kannattaa aloittaa miesvoittoinen harrastus.
No jaa, aika moni mies on sen verran mustasukkainen ettei halua naista joka harrastaa miesporukassa. Eli idea voikin entisestään vähentää miehen löytymistä, kavereita toki voi sieltä saada. Itsekkin ihastunut aikoinaan yhteen naiseen, mutta kun selvisi että nää harrastuskaverit onkin miehiä niin mielenkiinto meni, onneksi sain tietää hyvissä ajoin.
Tämän tiedon perusteella suosittelisin naisille ehdottomasti miesvaltaisiin harrastuksiin menemistä, niin karsiutuu kumppaniehdokkaista sairaalloisesti mustasukkaiset helposti pois.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on vain realismia ymmärtää että treffeille pääsee huomattavasti helpommin sovelluksista ja sivustoista kuin oikean elämän kautta.
Miten edes tiedät onko joku sinkku IRL ja mistä tiedät että kiinnostaako häntä? Tinderissä kun tulee match niin voit olettaa toisen olevan sinkku ja kiinnostunut ainakin paljon helpommin mitä IRL.
Mua häiritsee deittisovelluksissa se, että pitäisi koota oma kuvaportfolio sinne ja valita muita niiden kuvien perusteella jotka ei välttämättä pidä paikkaansa ja sitten tosielämässä nää ei kuitenkaan merkitse mitään. Seurustelet sen oikean ihmisen kanssa etkä niiden kuvien. Mieluummin panostan ulkonäkööni oikeasti kuin kuviin. Tuntuu jotenkin turhalta vaivalta.
No ehkä teen siitä päässäni liian ison asian, mutta jotenkin häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo se on jännä miten suomalaiset ovat selvinpäin niin ujoja. Kännissä on sitten se ainoa hetki kun omien tunteidensa kanssa uskalletaan olla ja silloin rohkaistutaan. Selvästä päästä ollaan niin tunnelukoissaan että mistään ei tule mitään. Siksi epäilen että treffikahvilakonsepti toimisi.
Itsehän en ole koskaan humalassa ja toivoisin kumppanilta samaa. Taitaa vaikeuttaa entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvittaisiin joku seuranhaku paikka.
Muut kuin yö-kerhot. Päivä-ajan eläjille.Kokeilihan joku kauppa sinkkukoreja, mutta naiset kokivat asian häpeällisenä.
En mä ihan tuommoista tarkoittanut.
Ajattelin enemmänkin, vähän kuin harrastuksen kautta.Miesten ja naisten harrastukset on aika sukupuolittuneita. Keilahallilla on yksi nainen sataa miestä kohden ja jossain pilateksessa taitaa olla toisin päin.
Eli kannattaa aloittaa miesvoittoinen harrastus.
No jaa, aika moni mies on sen verran mustasukkainen ettei halua naista joka harrastaa miesporukassa. Eli idea voikin entisestään vähentää miehen löytymistä, kavereita toki voi sieltä saada. Itsekkin ihastunut aikoinaan yhteen naiseen, mutta kun selvisi että nää harrastuskaverit onkin miehiä niin mielenkiinto meni, onneksi sain tietää hyvissä ajoin.
Tämän tiedon perusteella suosittelisin naisille ehdottomasti miesvaltaisiin harrastuksiin menemistä, niin karsiutuu kumppaniehdokkaista sairaalloisesti mustasukkaiset helposti pois.
Hyvä idea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvittaisiin joku seuranhaku paikka.
Muut kuin yö-kerhot. Päivä-ajan eläjille.Deittikahvila, sinne mä menisin. Minäkään en tykkää hakea miestä netistä.
Pirun hyvä idea!
Miksi ei noita ole jo?
Toivottavasti joku ottaa tällaisen bisnes-idean.Onhan noita ollut, niitä tulee ja menee, kun ei menesty.
Hmm. Mitäs jos kahviloihin voisi tulla sinkku alue? Seuran hakua varten. Onko hyvä idea?
Ei tarvitsisi uusia kahviloita sinkkuja varten perustaa.Lol, ei kukaan suomalainen uskalla sellaiseen istua :D Kuvitelkaa nyt kahvilaa jossa on tietty nurkkaus jossa on vihreitä pöytiä kun tavalliset pöydät on ruskeita. Ruskeissa pöydissä on elämää ja normimeininki, vihreät pöydät ammottavat tyhjyyttään koska kukaan ei halua istua silmätikuksi sinne. Tai sitten siellä istuu hylätyn näköisenä se yksi rohkelikko, jolle kukaan ei uskalla mennä juttelemaan. Väärä maa, väärä kansa tuohon ideaan. :D
Tai kuvitelkaa tätä kahvilaa jossa on kymmenen ruskeaa pöytää ja kolme vihreää. Istut ainoana yksin niissä vihreissä pöydissä (ruskeat pöydät on jo täytetty). Sitten sinne tulee toinen sinkku, sattumalta vastakkaista sukupuoltakin, joka katsoo vihreiden pöytien tilanteen ja päättää istua ERI PÖYTÄÄN. Nice!
Olen toi, joka laittoi tämän idean ja olen mies.
Nyt kun ajattelen erilaisia systeemejä niin ei ne taidakaan sittenkään toimia. No, ajatus mikä ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvittaisiin joku seuranhaku paikka.
Muut kuin yö-kerhot. Päivä-ajan eläjille.Deittikahvila, sinne mä menisin. Minäkään en tykkää hakea miestä netistä.
Pirun hyvä idea!
Miksi ei noita ole jo?
Toivottavasti joku ottaa tällaisen bisnes-idean.Onhan noita ollut, niitä tulee ja menee, kun ei menesty.
Hmm. Mitäs jos kahviloihin voisi tulla sinkku alue? Seuran hakua varten. Onko hyvä idea?
Ei tarvitsisi uusia kahviloita sinkkuja varten perustaa.Lol, ei kukaan suomalainen uskalla sellaiseen istua :D Kuvitelkaa nyt kahvilaa jossa on tietty nurkkaus jossa on vihreitä pöytiä kun tavalliset pöydät on ruskeita. Ruskeissa pöydissä on elämää ja normimeininki, vihreät pöydät ammottavat tyhjyyttään koska kukaan ei halua istua silmätikuksi sinne. Tai sitten siellä istuu hylätyn näköisenä se yksi rohkelikko, jolle kukaan ei uskalla mennä juttelemaan. Väärä maa, väärä kansa tuohon ideaan. :D
Tai kuvitelkaa tätä kahvilaa jossa on kymmenen ruskeaa pöytää ja kolme vihreää. Istut ainoana yksin niissä vihreissä pöydissä (ruskeat pöydät on jo täytetty). Sitten sinne tulee toinen sinkku, sattumalta vastakkaista sukupuoltakin, joka katsoo vihreiden pöytien tilanteen ja päättää istua ERI PÖYTÄÄN. Nice!
Olen toi, joka laittoi tämän idean ja olen mies.
Nyt kun ajattelen erilaisia systeemejä niin ei ne taidakaan sittenkään toimia. No, ajatus mikä ajatus.
Joo ei siinä mitään, ajatuksia on hyvä pallotella. Ja onhan tätä joku muukin takuulla jo ajatellut mutta tullut selvästi samaan lopputulokseen, kun ei niitä kahviloita näy.
Jossain sosiaalisemmin höveleissä kulttuureissa noita kenties onkin. Suomalaiset on vaan niin varautuneita eikä meillä ole luonnollista mennä juttelemaan tuntemattomille, niin siksi tuo ei taida täällä toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kaveriton kolmekymppinen nainen voi enää tehdä kumppanin löytämiseksi? Keilaradallekin varmaan tarvitsisi sen kaveriporukan, samoin moniin muihin tapahtumiin. Enää en baareissa käy mutta kun kävin niin en saanut kehenkään edes katsekontaktia, istuin vaan yksin pöydässä muita tähyillen.
Pitääkö vaan hyväksyä ikisinkkuus. :(
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on vain realismia ymmärtää että treffeille pääsee huomattavasti helpommin sovelluksista ja sivustoista kuin oikean elämän kautta.
Miten edes tiedät onko joku sinkku IRL ja mistä tiedät että kiinnostaako häntä? Tinderissä kun tulee match niin voit olettaa toisen olevan sinkku ja kiinnostunut ainakin paljon helpommin mitä IRL.
Ja minut alapeukutettiin helvettiin saakka, kun sanoin että helpompi deittisovellusten kautta etsiä kumppania kun siellä on peli selvä ja livenä ei ota erkkikään selvää niistä kiinnostuksista sun muista. No ei kuulemma tinderissäkään voi tietää kiinnostaako toista, ehhh. No, kaikenlaista vastaansanomista pitää miehelle keksiä tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaveriton kolmekymppinen nainen voi enää tehdä kumppanin löytämiseksi? Keilaradallekin varmaan tarvitsisi sen kaveriporukan, samoin moniin muihin tapahtumiin. Enää en baareissa käy mutta kun kävin niin en saanut kehenkään edes katsekontaktia, istuin vaan yksin pöydässä muita tähyillen.
Pitääkö vaan hyväksyä ikisinkkuus. :(
Treenata hyvä vartalo ja panostaa ulkonäköön. Liikkua paljon ihmisten ilmoilla, hymyillä, olla vähän ujo ja vilkuilla mielenkiintoista miestä silmiin. Jos mies vastaa hymyyn ja vilkuiluun niin tee tikusta asiaa ja toivo että mies on mies ja ottaa ohjat eteenpäin. Jos asia ei etene kohtaamisesta mihinkään niin vika tuskin on silti sinussa, mies on vaan kenties ujo vässykkä, vähän hidas tai varattu. Jos sinua silti kiinnostaa niin yritä hakeutua kohtaamisiin uudestaan ja uudestaan niin joskus vässykkäkin herää tai sitten käytöksellään kyllä osoittaa ettei kiinnosta. Ed mainitun kaltaisella miehellä kun menee aikaa että ensin tajuaa että nainen kiinnostunut, sitten ihmettelee aikansa että mikähän itsessä voi muka kiinnostaa, sitten selvittelee että mikäs nainen tää oikeen on, sitten miettii että mitähän nyt pitäisi tehdä ja kun viimein tajuaa että nainen on selvästi kiinnostunut ja tosiaan itsekin on kiinnostunut niin että pitääpi vissiin pyytää vaikka kahville niin nainen on jo löytänyt toisen tai jättänyt leikin kesken. Tähän prosessiin menee helposti kuukausia, jopa vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaveriton kolmekymppinen nainen voi enää tehdä kumppanin löytämiseksi? Keilaradallekin varmaan tarvitsisi sen kaveriporukan, samoin moniin muihin tapahtumiin. Enää en baareissa käy mutta kun kävin niin en saanut kehenkään edes katsekontaktia, istuin vaan yksin pöydässä muita tähyillen.
Pitääkö vaan hyväksyä ikisinkkuus. :(
Treenata hyvä vartalo ja panostaa ulkonäköön. Liikkua paljon ihmisten ilmoilla, hymyillä, olla vähän ujo ja vilkuilla mielenkiintoista miestä silmiin. Jos mies vastaa hymyyn ja vilkuiluun niin tee tikusta asiaa ja toivo että mies on mies ja ottaa ohjat eteenpäin. Jos asia ei etene kohtaamisesta mihinkään niin vika tuskin on silti sinussa, mies on vaan kenties ujo vässykkä, vähän hidas tai varattu. Jos sinua silti kiinnostaa niin yritä hakeutua kohtaamisiin uudestaan ja uudestaan niin joskus vässykkäkin herää tai sitten käytöksellään kyllä osoittaa ettei kiinnosta. Ed mainitun kaltaisella miehellä kun menee aikaa että ensin tajuaa että nainen kiinnostunut, sitten ihmettelee aikansa että mikähän itsessä voi muka kiinnostaa, sitten selvittelee että mikäs nainen tää oikeen on, sitten miettii että mitähän nyt pitäisi tehdä ja kun viimein tajuaa että nainen on selvästi kiinnostunut ja tosiaan itsekin on kiinnostunut niin että pitääpi vissiin pyytää vaikka kahville niin nainen on jo löytänyt toisen tai jättänyt leikin kesken. Tähän prosessiin menee helposti kuukausia, jopa vuosia.
Hyvä neuvo mutta missä siis mieheen voi törmätä, se jäi auki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oijoi, ei sais lukea tätä palstaa kun tajusin ettei mulla taida olla mitään saumaa enää saada miestä.
Tiedän, että 43-vuotiaana, tavallisen näköisenä, neljän lapsen yh-äitinä ja leskenä tsäänssit ei ole muutenkaan kovin korkeat, mutta siis jos miehet pelkäävät vielä naisen harrastusporukan miehiäkin, niin ei ole mulla mitään mahiksia. Mä olen töissä paikassa, jossa on 80 miestä ja mun lisäksi 2 naista. Naisten kanssa en tee koskaan töitä, he ovat vain samassa rakennuksessa, eikä välttämättä mun kanssa samaan aikaan paikalla. Työn luonne on semmosta tiivistä tiimityötä, niin, että on 6 tyyppiä aina yhdessä.
Mä koen myös nämä tinderit ja muut itselleni vieraiksi keinoiksi etsiä seuraa, juurikin sen kuvan laittamisen vuoksi. Mutta toisaalta mun on ihan turha edes vaivautua kun ei noi asetukset ole kovin suotuisat ketään löytää. Jotain pientä säpinää kyllä kaipaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaveriton kolmekymppinen nainen voi enää tehdä kumppanin löytämiseksi? Keilaradallekin varmaan tarvitsisi sen kaveriporukan, samoin moniin muihin tapahtumiin. Enää en baareissa käy mutta kun kävin niin en saanut kehenkään edes katsekontaktia, istuin vaan yksin pöydässä muita tähyillen.
Pitääkö vaan hyväksyä ikisinkkuus. :(
Treenata hyvä vartalo ja panostaa ulkonäköön. Liikkua paljon ihmisten ilmoilla, hymyillä, olla vähän ujo ja vilkuilla mielenkiintoista miestä silmiin. Jos mies vastaa hymyyn ja vilkuiluun niin tee tikusta asiaa ja toivo että mies on mies ja ottaa ohjat eteenpäin. Jos asia ei etene kohtaamisesta mihinkään niin vika tuskin on silti sinussa, mies on vaan kenties ujo vässykkä, vähän hidas tai varattu. Jos sinua silti kiinnostaa niin yritä hakeutua kohtaamisiin uudestaan ja uudestaan niin joskus vässykkäkin herää tai sitten käytöksellään kyllä osoittaa ettei kiinnosta. Ed mainitun kaltaisella miehellä kun menee aikaa että ensin tajuaa että nainen kiinnostunut, sitten ihmettelee aikansa että mikähän itsessä voi muka kiinnostaa, sitten selvittelee että mikäs nainen tää oikeen on, sitten miettii että mitähän nyt pitäisi tehdä ja kun viimein tajuaa että nainen on selvästi kiinnostunut ja tosiaan itsekin on kiinnostunut niin että pitääpi vissiin pyytää vaikka kahville niin nainen on jo löytänyt toisen tai jättänyt leikin kesken. Tähän prosessiin menee helposti kuukausia, jopa vuosia.
Hyvä neuvo mutta missä siis mieheen voi törmätä, se jäi auki?
Juu se kiinnostaisi että missä tilanteissa/paikoissa on ok tehdä tikusta asiaa. Kropan olen jo treenannut lähes niin tikkiin kuin sen saa. Naamasta huolehdin mutta hiukset on niin karseat että pitäisi kai peruukki hommata että mitään mahdollisuuksia olisi (se taas tuntuu jollain tapaa huijaamiselta). -tuo ikisinkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on vain realismia ymmärtää että treffeille pääsee huomattavasti helpommin sovelluksista ja sivustoista kuin oikean elämän kautta.
Miten edes tiedät onko joku sinkku IRL ja mistä tiedät että kiinnostaako häntä? Tinderissä kun tulee match niin voit olettaa toisen olevan sinkku ja kiinnostunut ainakin paljon helpommin mitä IRL.
Mua häiritsee deittisovelluksissa se, että pitäisi koota oma kuvaportfolio sinne ja valita muita niiden kuvien perusteella jotka ei välttämättä pidä paikkaansa ja sitten tosielämässä nää ei kuitenkaan merkitse mitään. Seurustelet sen oikean ihmisen kanssa etkä niiden kuvien. Mieluummin panostan ulkonäkööni oikeasti kuin kuviin. Tuntuu jotenkin turhalta vaivalta.
No ehkä teen siitä päässäni liian ison asian, mutta jotenkin häiritsee.
Laitat kuvasi ilman mitään filttereitä ja muokkauksia ja hämääviä kuvakulmia, siis näitä millä naiset yleensä huijaavat profiileissaan. Voin sanoa että se on jo plussaa itsessään, jos paikalle saapuu sen näköinen nainen mitä profiilikuvissakin oli. Positiivinen yllätys suorastaan.
Pakko ei ole mennä deittisovelluksiin, mutta ei siitä haittaakaan ole jos miettii todennäköisyyksiä löytää joku. Harrastuksen alottamisessa pitää olla aika moni tähti kohdallaan, että sinne sattuu tulemaan samaan aikaan yhtäkään varteenotettavaa miestä, kun taas sovelluksessa saat eteesi kymmeniä tai satoja seuraa hakevia miehiä kertaheitolla. Matematiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaveriton kolmekymppinen nainen voi enää tehdä kumppanin löytämiseksi? Keilaradallekin varmaan tarvitsisi sen kaveriporukan, samoin moniin muihin tapahtumiin. Enää en baareissa käy mutta kun kävin niin en saanut kehenkään edes katsekontaktia, istuin vaan yksin pöydässä muita tähyillen.
Pitääkö vaan hyväksyä ikisinkkuus. :(
Treenata hyvä vartalo ja panostaa ulkonäköön. Liikkua paljon ihmisten ilmoilla, hymyillä, olla vähän ujo ja vilkuilla mielenkiintoista miestä silmiin. Jos mies vastaa hymyyn ja vilkuiluun niin tee tikusta asiaa ja toivo että mies on mies ja ottaa ohjat eteenpäin. Jos asia ei etene kohtaamisesta mihinkään niin vika tuskin on silti sinussa, mies on vaan kenties ujo vässykkä, vähän hidas tai varattu. Jos sinua silti kiinnostaa niin yritä hakeutua kohtaamisiin uudestaan ja uudestaan niin joskus vässykkäkin herää tai sitten käytöksellään kyllä osoittaa ettei kiinnosta. Ed mainitun kaltaisella miehellä kun menee aikaa että ensin tajuaa että nainen kiinnostunut, sitten ihmettelee aikansa että mikähän itsessä voi muka kiinnostaa, sitten selvittelee että mikäs nainen tää oikeen on, sitten miettii että mitähän nyt pitäisi tehdä ja kun viimein tajuaa että nainen on selvästi kiinnostunut ja tosiaan itsekin on kiinnostunut niin että pitääpi vissiin pyytää vaikka kahville niin nainen on jo löytänyt toisen tai jättänyt leikin kesken. Tähän prosessiin menee helposti kuukausia, jopa vuosia.
Oikeesti hei. Kukaan nainen ei jaksa jopa vuosia odottaa että herra saa aloitteen tehtyä vaikka miten molemminpuolista vetoa olisi imassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaveriton kolmekymppinen nainen voi enää tehdä kumppanin löytämiseksi? Keilaradallekin varmaan tarvitsisi sen kaveriporukan, samoin moniin muihin tapahtumiin. Enää en baareissa käy mutta kun kävin niin en saanut kehenkään edes katsekontaktia, istuin vaan yksin pöydässä muita tähyillen.
Pitääkö vaan hyväksyä ikisinkkuus. :(
Treenata hyvä vartalo ja panostaa ulkonäköön. Liikkua paljon ihmisten ilmoilla, hymyillä, olla vähän ujo ja vilkuilla mielenkiintoista miestä silmiin. Jos mies vastaa hymyyn ja vilkuiluun niin tee tikusta asiaa ja toivo että mies on mies ja ottaa ohjat eteenpäin. Jos asia ei etene kohtaamisesta mihinkään niin vika tuskin on silti sinussa, mies on vaan kenties ujo vässykkä, vähän hidas tai varattu. Jos sinua silti kiinnostaa niin yritä hakeutua kohtaamisiin uudestaan ja uudestaan niin joskus vässykkäkin herää tai sitten käytöksellään kyllä osoittaa ettei kiinnosta. Ed mainitun kaltaisella miehellä kun menee aikaa että ensin tajuaa että nainen kiinnostunut, sitten ihmettelee aikansa että mikähän itsessä voi muka kiinnostaa, sitten selvittelee että mikäs nainen tää oikeen on, sitten miettii että mitähän nyt pitäisi tehdä ja kun viimein tajuaa että nainen on selvästi kiinnostunut ja tosiaan itsekin on kiinnostunut niin että pitääpi vissiin pyytää vaikka kahville niin nainen on jo löytänyt toisen tai jättänyt leikin kesken. Tähän prosessiin menee helposti kuukausia, jopa vuosia.
Hyvä neuvo mutta missä siis mieheen voi törmätä, se jäi auki?
Juu se kiinnostaisi että missä tilanteissa/paikoissa on ok tehdä tikusta asiaa. Kropan olen jo treenannut lähes niin tikkiin kuin sen saa. Naamasta huolehdin mutta hiukset on niin karseat että pitäisi kai peruukki hommata että mitään mahdollisuuksia olisi (se taas tuntuu jollain tapaa huijaamiselta). -tuo ikisinkku
Rautakaupan, bensis, lihatiski jne myyjät, posteljooni, talkkari, onhan noita jos ei tasovaatimuksia ole koulutuksen suhteen. Ei ne hiukset niin tärkeitä ole, jopa siilitukka sopii joillekikn!
Laita ihmeessä kysely kaikille "lähialueen" kahviloille, ehkä joku niistä saattaa innostua, et ainakaan häviä mitään. Pitäähän baaritkin erilaisia kisoja viikolla, että saa asiakkaita.