Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?

Äiti jätti minut ja pikkusiskoni kuumaan autoon nääntymään pitkäksi aikaa, kun jäi itse jonnekin juoruilemaan. Sisko karkasi itkien autosta ulos ja jouduin juoksemaan perään. Hyvä ettei jäänyt auton alle. Olin ehkä 5-6v ja sisko 3-4v.

Elin lapsuuttani 80-luvulla maalla. Minut jätettiin yksin moneksi tunniksi, kun vanhemmat olivat töissä. Tai sitten piti kulkea mukana traktorissa ja navetassa ym. Kävelin pitkiä matkoja metsissä ilman puhelinta. Alueella oli ja on edelleen karhuja ja susi havaintoja. Valvonta oli olematonta. Traktorilla sai ajaa, kun jalat yltivät polkimille. Mopollakin ajoin ala-asteella. 

Omat vanhempani sentään joivat alkoholia vain satunnaisesti ja vähän. Serkut nimittäin kulkivat baareissa mukana kun vanhemmat joivat. Heillä poltettiin sisällä ja varsinkin äiti poltti ketjussa. Myös vyöremmi, risu ja tukkapölly oli monilla käytössä.

Varmaan jostain 9 vuotiaasta lähtien koulun jälkeen sain kaitsea kotona siskojeni perään (7v & 3v), niinä viikkoina kun isä oli iltavuorossa. Nykyään se varmaan olisi lasuilmon paikka ja huostaanoton aihe. Ei siinä mielestäni ollut mitään ihmeellistä, asuimme maalla, elettiin ysärin loppua.

Isäni on ollut jopa ylivarovainen kanssani joten vaaratilanteisiin en ole joutunut.

Kävelin päiväkerhoon ja pyhäkouluun ns. puliukkometsän läpi varmaan jo 5 vuotiaana, matka srk-talolle oli alle kilometri. Mitään ei koskaan sattunut.

Kouluun kävelin yksin ilman apuja jo toisena koulupäivänä, ensimmäisenä päivänä äiti oli saattamassa ja hakemassa. Matkan varrella oli pari ison tien ylitystä, matkaa alle kilometri. Nykyään tuntuu olevan kaikenmaailman pelastuspartiot odottamassa lapsia suojateillä koulujen alkaessa.

Vierailija kirjoitti:

-Noin 13-14 vuotiaina parin kaverin kanssa soutuveneellä kalareissulle. Oltiin viikonloppu saaressa. Ei pelastusliivejä eikä juuri mitään muutakaan. Teltassa oltiin ja syötiin lähinnä voileipiä.

-Räyskälän kiihdytysajoissa -82, viikonloppu 15 vuotiaana. Hirveätä kännäämistä ja valtavia joukkotappeluita. Täysin valvomaton pelto, jossa porukka ajeli jenkkiautoillaan umpikännissä. Todella villiä ja täysi kaaos. Noin 500-1000 nuorta leiriytyi pellolle, joka oli epävirallinen, ei poliisia, ei järkkäreitä, ei ruokaa, ei mitään! Väkivaltaa, viinaa, aineita yms. Autoja ja ihmisiä hakattiin paskaksi kepeillä ja nyrkkiraudoilla. Itse olin täysin kännissä kolme päivää. Ihme, että selvisin hengissä... 15 vuotias, ei juma...

M

Tarkennuksena vielä, itse räyskälän kisat siis ihan ok. Mutta se illalla leiriytyminen oli täyttä anarkiaa.

Festareilla kuljin aika paljon -80 luvun alussa, aina oli tappeluita ja joitain kuolikin joka kerta.

Omia teinejä en ikinä päästäisi vastaaviin sekoiluihin.

M

Pikku kylä, 1980 luku: lestadiolaisperheen ”vanhin” eli 10v jätettiin hoitamaan kaverinsa eli minä, 9v vauvaa ja kolmea muuta pikkuista.... oikeasti me 10 ja 9 vuotiaat hoidimme vauvaa ja kolmea muuta pikkuista kun perheen äiti oli asioilla... ei onnistuisi tänä päivänä

Ei ole jätetty. Olen syntynyt -77. En saanut edes tulitikkua raapaista ennen teini-ikää ja omille lapsilleni olen opettanut tuon taidon jo 7-8 v. Meillä on saanut luvan kanssa sytyttää takkaa, ettei tarvitse salassa harjoitella, mistä seuraa riskejä.

Minä en lapsena saanut edes sukeltaa, aina varoiteltiin, että ei päätä veden pinnan alle. Koulussa oli uintitunneilla pakko ja hyvä etten paniikkikohtausta saanut, kun pelkäsin. Omat lapset on opetettu sukeltamaan jo ennen kouluikää.

Sain kouluun mennessä (6-vuotiaana, ja vielä eskarin skipanneena) avainketjun, ja kuljin ekan päivän jälkeen koulumatkat yksin metsän läpi. Kotiin tullessa olin yksin ja katsoin piirrettyjä, tein läksyt, ja loput perheestä tulivat milloin tulivat. Järkytyin kun kuulin että Ruotsissa (?) on rikos, jos alle 12-vuotias on yksin kotona ilman valvontaa. Itse taisin olla enemmän ilman valvontaa kuin valvonnan alla...

Samaa settiä oli myös metsissä leikkiminen, ilman aikuista uimarannalla meno, pihalla huitelu ihan ilman kännyköitä tai muuta. Tasan yhden kerran muistan että aikuinen haki pihalta valvonnan alle, ja silloin oli kyseessä kun läheisestä vankimielisairaalasta oli karannut se jammusetä.

Lapsuus 2000-luvun alkuvuosina, aika iso ero nykylapsiin jo näin pienessä ajanjaksossa.

Aika järkyttäviä juttuja tässä ketjussa. Mietin omaa lapsuuttani, olen syntynyt 80-luvun lopussa, ja vanhenpani olivat oikein huolehtivaisia.

Kuitenkin olen podunnut veteen ja vanhemmat lapset noukkivat minut sieltä. Eli en siis osannut uida mutta olin ilman aikuisten valvontaa veden äärellä.

Toinen mieleen tuleva tapaus on että olimme sopineet menevämme kyläpaikaan sillä aikaa kun vamhemmat käyvät kaupoilla. Kuitenkaan ei varmistettu onko siellä kyläpaikassa ketään vaan odottelimme alle kouluikäisinä pitkäänkin ulkona milloin vanhemmat palaavat.

Toisaalta kivuttomia muistoja ja jotkut jopa hauskoja, mutta en missään tapauksessa uskaltaisi toimia näin omien lasten kanssa.

Luulen, että nykyään ei tulisi kuuloonkaan päästää ala-asteikäistä lasta ulos ilman puhelinta. Minulla ei ole lapsia, mutta en usko sen olevan näinä päivinä enää sopivaa.

Missä ihmeessä te oikein olette kasvaneet ja millaiset vanhemmat teillä oli? Olen syntynyt 70-luvun lopussa eikä meillä mitenkään valvomatta lapsia jätetty. Meillä ei kotona ollut uimarantaa lähistöllä mutta mökillä uimme serkkujen kanssa paljon. Jos olimme uimassa ilman aikuista, meillä oli aina pelastusliivit päällä, jotta voimme uida pitkälle lähisaareen. Samoin soutuveneessä oli aina pelastusliivit.

Ekaluokkalaisena menin koulun jälkeen välipalalle naapurin mummon luo, äiti oli siis sopinut tästä järjestelystä ja mummolle maksettiin siitä. Aika pian halusin kyllä olla yksin kotona mutta mikää pakko ei olisi ollut. Samoin lomilla olin sukulaisissa tai leireillä jos vanhemmilla ei ollut lomaa, ei tosiaan ollut mitään pitkiä yksinoloja alakouluikäisenä.

Asuimme omakotitaloalueella keskisuuressa kaupungissa ja saimme varmasti ulkoilla vapaammin kuin nykylapset mutta ei silloinkaan kukaan 3-vuotiasta ilman valvontaa jättänyt tai isompien lasten valvottaviksi.

Ehkä minulla sitten on ollut poikkeuksellisen välittävät vanhemmat mutta aika vierailta kuulostavat monet tämän ketjun jutut.

Aika hullua kun miettii mikä kaikki oli normaalia vielä kasarilla, ysärillä ja 2000-luvun alussa kun olin vielä alaikäinen. Olin erittäin ihmeissäni kun yksi luokkakaveri sai huudot kun lähti ilman äitinsä lupaa uimaan 11-vuotiaana järvelle. Kenelläkään muulla meidän luokalla ei ollut mitään kieltoa vaan saatiin mennä keskenämme tai vaikka yksinkin. Uimahallissa käytiin toisessa kaupungissa, itse mentiin bussilla ja huolehdittiin itsestämme. Järkyttävän paljon vanhemmat myös kasasivat vastuuta meille lapsille, esimerkiksi itse olen huolehtunut kahdesta nuoremmasta sisaruksesta niin paljon että koulunkäynti ja lukio kärsi siitä, ei jäänyt tarpeeksi aikaa läksyille, ylioppilaskirjoituksiin lukemiseen yms. Toinen nuoremmista sisaruksistani on erityislapsi ja häntä piti oikeasti vahtia ihan koko ajan. 

On tullut yksin liftailtua ympäriinsä, on käyty kaverin kanssa soutelemassa kahdestaan alakouluikäisinä ilman mitään pelastusliivejä, kiipeilty talojen katoille, yläasteella vedettiin muutakin kuin vain alkoholia. Monista jutuista miettii jälkikäteen että huhhuh miten voidaan olla ylipäänsä elossa tai mitään pahempaa ei käynyt. 

Jos vielä itse onnistun löytämään ukon jonka kanssa lisääntyä niin omat lapset ei kyllä kasva näin levottomassa ja vastuuttomassa ympäristössä. Lapsen ei myöskään kuulu kantaa aikuisen taakkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sain kouluun mennessä (6-vuotiaana, ja vielä eskarin skipanneena) avainketjun, ja kuljin ekan päivän jälkeen koulumatkat yksin metsän läpi. Kotiin tullessa olin yksin ja katsoin piirrettyjä, tein läksyt, ja loput perheestä tulivat milloin tulivat. Järkytyin kun kuulin että Ruotsissa (?) on rikos, jos alle 12-vuotias on yksin kotona ilman valvontaa. Itse taisin olla enemmän ilman valvontaa kuin valvonnan alla...

Samaa settiä oli myös metsissä leikkiminen, ilman aikuista uimarannalla meno, pihalla huitelu ihan ilman kännyköitä tai muuta. Tasan yhden kerran muistan että aikuinen haki pihalta valvonnan alle, ja silloin oli kyseessä kun läheisestä vankimielisairaalasta oli karannut se jammusetä.

Lapsuus 2000-luvun alkuvuosina, aika iso ero nykylapsiin jo näin pienessä ajanjaksossa.

Tuon täytyy olla perhekohtaista. Mun omat lapset on syntyneet v. 1999, 2004 ja 2006. Ei ole kukaan heistä käynyt uimarannoilla ilman aikuista ennenkuin ovat olleet isoja. Vanhin tyttö kävi kaverinsa kanssa ekan kerran uimahallissa ilman aikuista, kun olivat 13 tai 14. Eikä ole näiden lasteni kaverillaan käyneet ilman valvojaa uimassa.

Olen jokaisen lapsen kohdalla järjestänyt niin, että aikuinen on kotona aina kun ekaluokkalainen pääsee koulusta tai sitten on haettu iltapäiväkerhosta. Toisesta luokasta alkaen vasta omat lapset kulkeneet koulusta kotiin ja tehneet läksyt ja syöneet välipalan ennen vanhempien työpäivän päätttmistä. Ei tuo taida erota nykypäivästä. Kyllä tässä meidän talossa ainakin kulkevat jo tuossa iässä koulusta kotiin yksin tai kaverin kanssa.

Adolfina Mielivalta kirjoitti:

Luulen, että nykyään ei tulisi kuuloonkaan päästää ala-asteikäistä lasta ulos ilman puhelinta. Minulla ei ole lapsia, mutta en usko sen olevan näinä päivinä enää sopivaa.

Kyllä se puhelin välillä jää kotiin, varsinkin pienimmillä koululaisilla. Isommat eivät itse halua enää olla ilman puhelinta missään.

Kymmenvuotiaana olen ollut yksin nuorempien sisarusteni kanssa, nuorin vasta pikkuvauva, kotona, kun äiti on käynyt jouluostoksilla tai muuten kaupassa. Vauva toki nukkui, mutta eipä noista parin kuukauden ikäisten unirytmeistä voi vielä ihan varmaksi sanoa. Kehotus oli hyssytellä ja heijata vaunuja, jos veli kitisee. Ja kyllähän niitä heijattiinkin, joskus aikamoisella rytinällä.

Pientä kehitystä sentään on tapahtunut jo meidänkin vanhemmilla, isoäidillä oli pojilleen sääntö, että takaapäin ei saanut lyödä, eikä maassa makaavaa potkia tjsp. Muuten veljekset tapella nujuuttivat päivittäin. Me ei saatu lyödä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana kaikki on vaarallista ja lapset ei saa tehdä mitään ettei tuu traumoja. Mistään perseilystä ei myöskään tuu seuraamuksia, kuten ennenvanhaan joten lapset hakkaa toisiaan ja viattomia siilejä ja ripustaa kissoja liikennemerkkiin. Koska eihän siitä mitään seurauksia tuu, pelkkää puhuttelua ja sen jälkeen homma jatkuu.

Lapset hakkasi toisiaan ja rääkkäsi eläimiä myös minun lapsuudessani kasarilla ja ysärillä. Ei nuo mitään uutta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain kouluun mennessä (6-vuotiaana, ja vielä eskarin skipanneena) avainketjun, ja kuljin ekan päivän jälkeen koulumatkat yksin metsän läpi. Kotiin tullessa olin yksin ja katsoin piirrettyjä, tein läksyt, ja loput perheestä tulivat milloin tulivat. Järkytyin kun kuulin että Ruotsissa (?) on rikos, jos alle 12-vuotias on yksin kotona ilman valvontaa. Itse taisin olla enemmän ilman valvontaa kuin valvonnan alla...

Samaa settiä oli myös metsissä leikkiminen, ilman aikuista uimarannalla meno, pihalla huitelu ihan ilman kännyköitä tai muuta. Tasan yhden kerran muistan että aikuinen haki pihalta valvonnan alle, ja silloin oli kyseessä kun läheisestä vankimielisairaalasta oli karannut se jammusetä.

Lapsuus 2000-luvun alkuvuosina, aika iso ero nykylapsiin jo näin pienessä ajanjaksossa.

Tuon täytyy olla perhekohtaista. Mun omat lapset on syntyneet v. 1999, 2004 ja 2006. Ei ole kukaan heistä käynyt uimarannoilla ilman aikuista ennenkuin ovat olleet isoja. Vanhin tyttö kävi kaverinsa kanssa ekan kerran uimahallissa ilman aikuista, kun olivat 13 tai 14. Eikä ole näiden lasteni kaverillaan käyneet ilman valvojaa uimassa.

Olen jokaisen lapsen kohdalla järjestänyt niin, että aikuinen on kotona aina kun ekaluokkalainen pääsee koulusta tai sitten on haettu iltapäiväkerhosta. Toisesta luokasta alkaen vasta omat lapset kulkeneet koulusta kotiin ja tehneet läksyt ja syöneet välipalan ennen vanhempien työpäivän päätttmistä. Ei tuo taida erota nykypäivästä. Kyllä tässä meidän talossa ainakin kulkevat jo tuossa iässä koulusta kotiin yksin tai kaverin kanssa.

Kyllä meillä suurin osa ekaluokkalaisista kulkee itsekseen kouluun ja kotiin jo viimeistään ekaluokan puolivälissä, usein aiemminkin. Toki niin että on lupa lähteä iltapäiväkerhosta kotia kohti vasta siinä vaiheessa että yksinoloa ennen vanhempien tuloa ei jää kovin kauaa. Tämä siis Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin veljen kanssa 90-luvulla kaikki päivät k 06-23 kahden kotona (eli kotona ja ulkona) alle kouluikäsenä. Kokkailtiin mitä löydettiin liedellä ja mikrossa ja saunottiin ja juostiin pitkin kylää.

Äiti oli aina töissä. Ihme ettei ikinä käynyt mitään. Ehkä tuuria tai mitä sitten💁

Mitä helv? Kerro tarkemmin kiitos!

Kun teidän lapset tulee aikuisina työelämään, niin minä en sitten pyyhi niiden takapuolta vessassa.