Miten suhtaudut ilkeisiin ja toisista pahaa puhuviin ihmisiin?

Siedän, mutta en itse kerro heille omia (yksityisiä) asioitani sillä kertovat aika suurella varmuudella ne eteenpäin. Eli tällaisia ihmisiä en luottoystävikseni halua tai ota. 

Riippuu onko aihetta sanoa jotakin ikävää tyypistä. Jos joku on joutunut ilkeän tyypin ikävän toiminnan kohteeksi. Autan olemalla kuuntelija ja kannustan sopivissa asioissa. En kuitenkaan levitä juoruja edes ikävästä tyypistä. Sanon kyllä, jos joku kysyy.

Perättömät mustamaalajat jätän omaan arvoonsa. Saatan sanoa kuinka itselläni on aivan myunlainen kokemus.

Lähtökohtaisesti en halua olla tekemisissä ikävien tyyppien kanssa, enkä missään kuppikunnissa.

Eiköhän jokainen meistä joskus puhu pahaa toisista ihmisistä vaikka kumppanille. Ero tavallisiin ihmisiin vrt. ilkeisiin ihmisiin on se, että ilkeillä ihmisillä on pakottava tarve juoruilla, haukkua muita selän takana, ja saavat siitä jonkinlaista tyydytystä tai mielihyvää. Usein (ei aina) he ovat sisältä hyvin onttoja ja onnettomia ja ainoa ilonaihe on naureskella muille. Toinen vaihtoehto toki on, että ovat ihan tyytyväisiäkin, mutta persoonallisuus ja siten koko ihminen on jäänyt koulukiusaajaksi mentaliteetiltaan. Sitten kiusataan työpaikoilla jne. 

Vältttelen heidän seuraa jos mahdollista. Jos ovat minulle ilkeitä tai näen heidän olevan ilkeitä jollekin toiselle ilkeitä puutun asiaan, mutta pysyn itsen asiallisena ja rauahllisena enkä rupea ilkeilemään takaisin.

Minua on kiusattu ja minulle on kerrottu haluamattani asioita toisista ilkeässä mielessä. Etenkin nuorena, olin usein "kolmaspyörä" jolle kaksi kaveria tilitti aina vuorollaan siitä toisesta ja kertoi asioista jotka oli kerrottu luottamuksella. Tai että se toinen kaveri sanoi minust sitä ja tätä. Sellaiset kokemukset on romuttanut kyvyn luottaa ihmisiin. Seurauksena se, että aikuisena koen hyvin kiusallisesena esim. työelämässä sen kun joku haluaa "avautua minulle suoraan" jostain henkilöstä tai muuten vain, ehkä asiastakin turhautuneena purkaa jotain ikävää henkilökemiaa. En myöskään pidä siitä, että ystävät juoruilevat muista. En osaa suhtautua näihin oikein mitenkään. En pidä kuppikunnista ja juorukerhoista ja sen takia on hankalaa luoda ystävyyssuhteita ja kontakteja. Tuntuu, että ihmisiä yhdistää usein muiden asioista juoruaminen ja valittaminen. En välitä kummastakaan joten mieluusti olen itsekseni. En ymmärää ihmisten tarvetta juoruta ja ilkeillä.

Up

Pitäisi oppia enenevissä määrin suoraselkäisyyteen eli sanoa suoraan, että en halua kuunnella kun puhut pahaa toisesta hänen selkänsä takana.

Turha luulla, että olisi ystäväni

En ole puhdas pulmunen mutta se mitä puhun on miehelleni. Ja se ei ole haukkumista vaan toteamista. Yritän yleensä hahmottaa kokonaisuuden enkä kerro kenenkään yksityisasioista.  Meillä on oma sisäpiirihuumorimme tietyistä ihmisistä ja porukoista. 

Muuten välttelen sellaisia kaikesta ja kaikista kaikille puhujista eikä ne kuuluisi ystäväpiiriin. Ei kiinnosta muiden asioista jankkaamiset ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vältttelen heidän seuraa jos mahdollista. Jos ovat minulle ilkeitä tai näen heidän olevan ilkeitä jollekin toiselle ilkeitä puutun asiaan, mutta pysyn itsen asiallisena ja rauahllisena enkä rupea ilkeilemään takaisin.

Sä olet täydellinen. Niitä ei ole oikeasti.

Pelkään niitä.