Lue keskustelun säännöt.
Onko teidät lapsena "jätetty" nykymittapuilla vaarallisiin tilanteisiin, joihin ette omaa lastanne laittaisi?
Minä lensin 13-vuotiaana lentokoneella yksin Lontooseen, jossa minua oltiin vastassa normaalissa vastaanottohallissa. Ei saattajaa. Vastaavia tapauksia oli paljon.
Kommentit (1616)
Vierailija kirjoitti:
Otetaan välillä vähän varttuneenpana koettuja kokemuksia. Tämä oli lama-aikaa. Kun pääsin lukioon asuin maaseudulla. Julkista liikennettä ei ollut ja koulukyyteihin ei voinut käyttää yläastelaisten takseja, koska päivät alkoivat usein aiemmin tai päättyivät myöhemin kuin heillä. (Taksiin pääsi muutenkin vain jos oli tilaa ja maksoi kiinteän summan. Olen myöhemmin kuullut, että joissain kunnissa oli lukiolaisille koulukyydit. Ei meillä ainakaan). Vanhemmat kävivät töissä n. 150 km kilometrin päässä Helsingissä ja lähtivät sinne ajamaan autolla aamulla viiden maissa. Takaisin kotona olivat noin yhdeksältä illalla. Muuten minä ja yläasteella olleet sisarukset kasvettiin siinä sivussa yksin ja huolehdittiin itsestämme.
Poljin siis pyörällä asfaltoimattomia kuoppaisia peltoteitä kesät talvet n. 7 km suuntaansa. Joskus toppapuku päällä kun oli niin kylmä tuulessa peltojen keskellä; usein sateessa. Mopoon ei kuulemma ollut varaa.
Mihinkään muualle en olisi kouluun päässytkään, kun en olisi saanut mistään kyytejä. Kaikki vanhempien mielenkiinto meni omaan selviytymiseen. Kirjoitin sitten lopulta vuosiluokan isoimman määrä laudatureja, lähdin Helsinkiin yliopistoon enkä taakseni katsellut.
Olen pahoillani teidän laiminlyötyjen puolesta. Herää kysymys että miksi niitä lapsia pitää tehdä jos niitä ei ehdi tai jaksa hoitaa? Ehkäisy on keksitty, naimisiin ei ole pakko mennä eikä seksiä ole pakko harrastaa. Ja sitten laiminlyövät vanhemmat ihmettelevät kun lapset ei aikuisena pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakennettiin kavereitten kanssa oma lautta, jolla ajeltiin pitkin järveä. Ei kenelläkään pelastusliivejä. Uintitaito heikosta kohtalaiseen.
Kukaan ei välittänyt punaisen puupennin vertaa.
Aika jännä. Minä en pitäisi tuota edes vaarallisena asiana. Nimittäin isäni rakensi mulle lautan ollessani jotain 13v. Se lautta ei edes pysynyt kunnolla pinnalla mutta kyllä sitä rantaa pitkin lykittiin seipäällä. En koskaan ajatellut, että se ois jotenkin vaarallista, mutta tietty jos ei uintitaito oo hanskassa niin ehkä sit.
Oispa meikällä taitoo niin tekisin omalle lapselle nyt lautan mut kun ei.... Ja joo, kyllä laittaisin ne pelastusliivit päälle!!
- Pekka Mulqvist, Lukihäiriyden ammattilainen, tasa-arvon kannattaja, puolueisiin kuulumaton.
OLET SÄÄLITTÄVÄ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan välillä vähän varttuneenpana koettuja kokemuksia. Tämä oli lama-aikaa. Kun pääsin lukioon asuin maaseudulla. Julkista liikennettä ei ollut ja koulukyyteihin ei voinut käyttää yläastelaisten takseja, koska päivät alkoivat usein aiemmin tai päättyivät myöhemin kuin heillä. (Taksiin pääsi muutenkin vain jos oli tilaa ja maksoi kiinteän summan. Olen myöhemmin kuullut, että joissain kunnissa oli lukiolaisille koulukyydit. Ei meillä ainakaan). Vanhemmat kävivät töissä n. 150 km kilometrin päässä Helsingissä ja lähtivät sinne ajamaan autolla aamulla viiden maissa. Takaisin kotona olivat noin yhdeksältä illalla. Muuten minä ja yläasteella olleet sisarukset kasvettiin siinä sivussa yksin ja huolehdittiin itsestämme.
Poljin siis pyörällä asfaltoimattomia kuoppaisia peltoteitä kesät talvet n. 7 km suuntaansa. Joskus toppapuku päällä kun oli niin kylmä tuulessa peltojen keskellä; usein sateessa. Mopoon ei kuulemma ollut varaa.
Mihinkään muualle en olisi kouluun päässytkään, kun en olisi saanut mistään kyytejä. Kaikki vanhempien mielenkiinto meni omaan selviytymiseen. Kirjoitin sitten lopulta vuosiluokan isoimman määrä laudatureja, lähdin Helsinkiin yliopistoon enkä taakseni katsellut.
Olen pahoillani teidän laiminlyötyjen puolesta. Herää kysymys että miksi niitä lapsia pitää tehdä jos niitä ei ehdi tai jaksa hoitaa? Ehkäisy on keksitty, naimisiin ei ole pakko mennä eikä seksiä ole pakko harrastaa. Ja sitten laiminlyövät vanhemmat ihmettelevät kun lapset ei aikuisena pidä yhteyttä.
Jeesuksen äiti ei harrastanut seksiä.
Jumala valitsi äidin pojalleen.
Meistä muista hän ei sitten niin välittänytkään.
Jumala v.ihaa se.ksiä
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä liftasin myös paljon. Ehkä se on asia, jota en antaisi lapseni tehdä, sen verran maailma ja kulttuuri on muuttunut.
tarkoitat kai "rikastunut"?
- Pekka Mulqvist, Lukihäiriyden ammattilainen, tasa-arvon kannattaja, puolueisiin kuulumaton.
Mieheni on ollut 5-vuotiaasta lähtien iltaisin ja alkuyöstä yksin välillä kotona, kun leski-isällään oli vuorotyö. Ei sisaruksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OLET SÄÄLITTÄVÄ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan välillä vähän varttuneenpana koettuja kokemuksia. Tämä oli lama-aikaa. Kun pääsin lukioon asuin maaseudulla. Julkista liikennettä ei ollut ja koulukyyteihin ei voinut käyttää yläastelaisten takseja, koska päivät alkoivat usein aiemmin tai päättyivät myöhemin kuin heillä. (Taksiin pääsi muutenkin vain jos oli tilaa ja maksoi kiinteän summan. Olen myöhemmin kuullut, että joissain kunnissa oli lukiolaisille koulukyydit. Ei meillä ainakaan). Vanhemmat kävivät töissä n. 150 km kilometrin päässä Helsingissä ja lähtivät sinne ajamaan autolla aamulla viiden maissa. Takaisin kotona olivat noin yhdeksältä illalla. Muuten minä ja yläasteella olleet sisarukset kasvettiin siinä sivussa yksin ja huolehdittiin itsestämme.
Poljin siis pyörällä asfaltoimattomia kuoppaisia peltoteitä kesät talvet n. 7 km suuntaansa. Joskus toppapuku päällä kun oli niin kylmä tuulessa peltojen keskellä; usein sateessa. Mopoon ei kuulemma ollut varaa.
Mihinkään muualle en olisi kouluun päässytkään, kun en olisi saanut mistään kyytejä. Kaikki vanhempien mielenkiinto meni omaan selviytymiseen. Kirjoitin sitten lopulta vuosiluokan isoimman määrä laudatureja, lähdin Helsinkiin yliopistoon enkä taakseni katsellut.
Olen pahoillani teidän laiminlyötyjen puolesta. Herää kysymys että miksi niitä lapsia pitää tehdä jos niitä ei ehdi tai jaksa hoitaa? Ehkäisy on keksitty, naimisiin ei ole pakko mennä eikä seksiä ole pakko harrastaa. Ja sitten laiminlyövät vanhemmat ihmettelevät kun lapset ei aikuisena pidä yhteyttä.
Jeesuksen äiti ei harrastanut seksiä.
Jumala valitsi äidin pojalleen.
Meistä muista hän ei sitten niin välittänytkään.
Jumala v.ihaa se.ksiä
anteeks vaan mut Jeesuksella oli monta veljeä, eli kyllä se Marian pimpsa lauloi. Hän oli neitsyt vain saadessaan Jeesuksen.
- Pekka Mulqvist, Lukihäiriyden ammattilainen, tasa-arvon kannattaja, puolueisiin kuulumaton.
Mun isoäiti lähti 1910-luvulla uimataidottomana veljensä kanssa uimaan kaukiseen saareen hepposilla korkkiliiveillä, joiden pelkäsi hajoavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukihaerikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakennettiin kavereitten kanssa oma lautta, jolla ajeltiin pitkin järveä. Ei kenelläkään pelastusliivejä. Uintitaito heikosta kohtalaiseen.
Kukaan ei välittänyt punaisen puupennin vertaa.Aika jännä. Minä en pitäisi tuota edes vaarallisena asiana. Nimittäin isäni rakensi mulle lautan ollessani jotain 13v. Se lautta ei edes pysynyt kunnolla pinnalla mutta kyllä sitä rantaa pitkin lykittiin seipäällä. En koskaan ajatellut, että se ois jotenkin vaarallista, mutta tietty jos ei uintitaito oo hanskassa niin ehkä sit.
Oispa meikällä taitoo niin tekisin omalle lapselle nyt lautan mut kun ei.... Ja joo, kyllä laittaisin ne pelastusliivit päälle!!
Olet aika s.airas mieleltäsi..onko lapsi äidillään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikku kylä, 1980 luku: lestadiolaisperheen ”vanhin” eli 10v jätettiin hoitamaan kaverinsa eli minä, 9v vauvaa ja kolmea muuta pikkuista.... oikeasti me 10 ja 9 vuotiaat hoidimme vauvaa ja kolmea muuta pikkuista kun perheen äiti oli asioilla... ei onnistuisi tänä päivänä
Tutun kuuloista, sillä samaa tehdään lestadiolaisperheissä nykyäänkin. Tiedän tapauksen, jossa ala-asteikäinen tyttö hoiti vauvan yösyötöt, kun vauvan äiti oli ymmärrettävistä syistä hyvin väsynyt. Tokaluokkalainen tyttö kuori koulun jälkeen viiden litran kattilallisen verran perunoita, sen jälkeen sai mennä leikkimään.
Niin mitähän vaarallista tuossa on?? Ei ehkä sovinnaisinta toimintaa mutta jos miettii maailman mittakaavassa niin perunankuorinta ja lastenhoito lienee pienintä niistä asioista, mitä lapset pannaan tekemään.
- Pekka Mulqvist, Lukihäiriyden ammattilainen, tasa-arvon kannattaja, puolueisiin kuulumaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 60-luvun lopussa ja vanhempani olivat jotenkin kovin valveutuneita: autossa turvaistuin ja turvavyöt (ennen ei isä lähtenyt liikkeelle ennen kuin vyö oli kiinni), veneessä ja rannassa aina pelastusliivit päällä. Itseäni aina ärsytti se varovaisuus, kun vertasin muiden vanhempiin.
Olimme 70-luvulla lomareissussa ulkomailla ja naapurihuoneessa oli myös lapsiperhe - ne vanhemmat lukitsivat huoneen oven ulkopuolelta, kun lähtivät illalla juhlimaan, omat vanhempani paheksuivat ja kauhistelivat tätä kovasti.
Silloin ärsytti, myöhemmin tietenkin osasin arvostaa suojattua lapsuutta.
Vierailija kirjoitti:
Katolilaisena väitän että neitsyt on
sinä ateisti joudut vähän eri paikkaan kun k.uolet
Olen itseasiassa teisti ja kristitty. Mutta joo.. voidaan tapella näistä asioista sitten taivaassa jos vielä sua huvittaa : D ja tiedän että oot trolli.. hyvä vitsi kyllä ei sinänsä... Kuka nyt tuota katolilaisten uskomusta tosissaan ottais .... Kerro mulle, mistä ne Raamatun evankeliumeissa mainitut Kristuksen veljet tuli jos ei Marian pimpsloorasta? Mutta mennäänköhän nyt aiheesta hieman sivuun :D
- Pekka Mulqvist, Lukihäiriyden ammattilainen, tasa-arvon kannattaja, puolueisiin kuulumaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun olin vauva oli vielä ihan yleistä jättää lapsi nukkumaan vaunuihin esim. kaupan ulkopuolelle. Nyt ei tulisi mieleenkään jättää vauvaa yksin vaunuihin kaupan ulkopuolelle. Ei siksi, etteikö pärjäisi, vaan siksi, että maailma on sairaita ihmisiä täynnä.
Sairaita ihmisiä oli ennen vähintään yhtä paljon kuin nykyään. Sen sijaan uutisten määrä on kasvanut tuhatkertaisesti, nykyään jokainen Utahissa tai Tokiossa tapahtunut lapsenryöstö uutisoidaan jossain sivustolla.
Maailma oli paha paikka ennenkin, emme vain tienneet siitä juuri mitään. Esim. meillä 70-luvulla taloyhtiössä oli itsestä paljastelija, joka tykkäsi näyttää lapsille killuttimiaan. Lapset tykkäsi taas kivittää sitä. Oi niitä aikoja.
Samoin kuin juuri luin Iltalehdestä, että noituus on alkanut kiinnostaa ihmisiä enenemässä määrin. Pahuus siis leviää ja uuspakanuuden aikana ihmisillä on tyhjiö sisimmässään ja sitä sitten paikkaillaan kaikenlaisilla taikarituaaleilla.
Lasten ryöstö toki pahimmasta päästä , mutta ala-asteikäisen lapsen vanhempana voin kertoa, että eipä se koulumaailmakaan oo enää sama, mitä yiskytluvulla. Ysikytluvulla kiusattiin koulussa, nykyään kiusataan ja pidetään uskontoa keppihevosena. Ihan sairasta touhua ja vanhemmat ja opettajat siunaa koko touhun.
- Pekka Mulqvist, Lukihäiriyden ammattilainen, tasa-arvon kannattaja, puolueisiin kuulumaton.
6-vuotiaana kävelin yksin eskariin melko pitkän matkan, n.1.5 km ja parin autotien yli.
En pystyisi nyt omaa eskari-ikäistä lastani laittamaan samaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7vuotiaana matkustin yksin junalla 500km matkan mummolaan, ei tulisi mieleenkään pistää omia tuollaiselle matkalle.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta hampaiden paikkaamisesta ilman puudutusta sen verran, että minä aikuisena en anna paikata ilman puudutusta. Mutta Suomi on semmoinen kivun ihastelija yhteiskunta. Naiset joutuvat synnyttämään hirveällä tuskalla, vaikka synnytys pystyttäisiin hoitamaan täysin kivuttomasti tapahtumaksi. Paksunsuolentähystys on kamala, tuskainen toimenpide, mutta ei voida suoda sitä,vettä potilas kevytnukutettaisiin. Kamala on myös vatsalaukuntähystys, kun letkua työnnetään kurkun kautta mahaan ja tietysti ilman kivunlievitystä.
Lapsuuden traumojen vuoksi minäkään en ole aikuisena antanut paikata ilman puudutusta. Synnytyksestä en osaa tehdä mitään mutta minulle on tehty nuo molemmat tähystykset, vatsalaukuntähystys ei sattunut ollenkaan, ja paksusuolentähystyksessä sattui vain se kaasulla pullistus (mutta sattui silti vähemmän kuin ne kivut joiden vuoksi se tehtiin) että näkevät suolen seinämät kauttaaltaan. Silloinkin hoitaja neuvoi miten hieroa vatsaa ulkopuolelta niin että kipu lievittyy luontaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kuljin matkat päiväkotiin yksin ainakin 4-vuotiaasta asti. Päiväkoti oli lähellä, näkyi ikkunastamme, mutta silti älytöntä että sekä kotoa että päiväkodista minut lähetettiin yksin kävelemään.
Sama täällä; tosin päiväkoti (tai siihen aikaan sitä kutsuttiin leikkikouluksi) oli hieman pitemmällä, n 1,5 - 2 km kotoani. Autotie oli ylitettävä useammastakin kohtaa. Sinnepä piipersin aamusella yksin, ja kipitin takaisin kotiin alkuiltapäivällä. Sitten käytin koiran ulkona, jonka jälkeen söin välipalaksi cornflakesia ja lueskelin kunnes muuta perhettä alkoi palailla kotiin.
Aika hurjaa laittaa noin 4-5 vuotiaalle lapselle noin paljon vastuuta, tosin maailma oli varmaan paljon turvallisempi silloin. Omille lapsille en kyllä tekisi noin, ja nykyään kai tuollaisesta saisi rapsutkin lapsen heitteillejätöstä.
80-luvulla ala-asteella ollessamme jostain syystä jouduimme liikkumaan jonkin kouluun liittyvän asian vuoksi koulun ulkopuolella omin nokkinemme, ja opettaja, vieläpä naisopettaja sanoi ihan suoraan, että jos joku jää auton alle, hän tappaa sen oppilaan. Otimme sen vitsinä, mutta tänä päivänä saattaisi tulla tuollaisesta uhkauksesta sanomista...
OLET SÄÄLITTÄVÄ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan välillä vähän varttuneenpana koettuja kokemuksia. Tämä oli lama-aikaa. Kun pääsin lukioon asuin maaseudulla. Julkista liikennettä ei ollut ja koulukyyteihin ei voinut käyttää yläastelaisten takseja, koska päivät alkoivat usein aiemmin tai päättyivät myöhemin kuin heillä. (Taksiin pääsi muutenkin vain jos oli tilaa ja maksoi kiinteän summan. Olen myöhemmin kuullut, että joissain kunnissa oli lukiolaisille koulukyydit. Ei meillä ainakaan). Vanhemmat kävivät töissä n. 150 km kilometrin päässä Helsingissä ja lähtivät sinne ajamaan autolla aamulla viiden maissa. Takaisin kotona olivat noin yhdeksältä illalla. Muuten minä ja yläasteella olleet sisarukset kasvettiin siinä sivussa yksin ja huolehdittiin itsestämme.
Poljin siis pyörällä asfaltoimattomia kuoppaisia peltoteitä kesät talvet n. 7 km suuntaansa. Joskus toppapuku päällä kun oli niin kylmä tuulessa peltojen keskellä; usein sateessa. Mopoon ei kuulemma ollut varaa.
Mihinkään muualle en olisi kouluun päässytkään, kun en olisi saanut mistään kyytejä. Kaikki vanhempien mielenkiinto meni omaan selviytymiseen. Kirjoitin sitten lopulta vuosiluokan isoimman määrä laudatureja, lähdin Helsinkiin yliopistoon enkä taakseni katsellut.
Olen pahoillani teidän laiminlyötyjen puolesta. Herää kysymys että miksi niitä lapsia pitää tehdä jos niitä ei ehdi tai jaksa hoitaa? Ehkäisy on keksitty, naimisiin ei ole pakko mennä eikä seksiä ole pakko harrastaa. Ja sitten laiminlyövät vanhemmat ihmettelevät kun lapset ei aikuisena pidä yhteyttä.
No, oli sitä perusteita vanhempiakin ymmärtää. Molemmat olivat alunperin töissä viereisessä maakuntakaupungissa. Kun lama tuli, isän vaihtoehdot oli siirtyä Helsingin konttoriin tai irtisanominen. Äiti taas ensin lomautettiin, sitten yritys meni konkurssiin ja sen jälkeen ei maakuntakaupungissa ollut alan (tai juuri mitään) työpaikkoja. Työpaikat Helsingissä tulivat molemille pelastuksena. Lapset jäimme siinä sitten heitteille, mutta lamasta on monta surullista tarinaa.
Sitten voi kysyä, miksi eivät muuttaneet perässä Helsinkiin? Olivat juuri rakentaneet omakotitalon ja ottaneet lainaa. Sitä ei kai lama-aikana olisi saanut myytyä ilman, että velkaa olisi jäänyt. Eli omakotitalounelma se tässä oli ongelmien syy. Opetus: Älä pistä paljon rahaa omakotitaloon maaseudulla. Se maalaiselämä oli tuossa tilanteessa ihan hirveää kun työmatkat ja lainan lyhennykset söivät kaikki rahat ja lapsilla ei ollut läsnäolevia vanhempia eikä kulkuneuvoja.
No ihan joka päivä. Maalla asuttiin ja koluttin kaikki kalliot ja metsät, rämmittiin soilla jne. Onneksi ei sattunut juuri mitään. Ei siihen aikaan äideillä ollut aikaa vahtia, eikä puhettakaan mistään muista vahtijoista ollut.
Otetaan välillä vähän varttuneenpana koettuja kokemuksia. Tämä oli lama-aikaa. Kun pääsin lukioon asuin maaseudulla. Julkista liikennettä ei ollut ja koulukyyteihin ei voinut käyttää yläastelaisten takseja, koska päivät alkoivat usein aiemmin tai päättyivät myöhemin kuin heillä. (Taksiin pääsi muutenkin vain jos oli tilaa ja maksoi kiinteän summan. Olen myöhemmin kuullut, että joissain kunnissa oli lukiolaisille koulukyydit. Ei meillä ainakaan). Vanhemmat kävivät töissä n. 150 km kilometrin päässä Helsingissä ja lähtivät sinne ajamaan autolla aamulla viiden maissa. Takaisin kotona olivat noin yhdeksältä illalla. Muuten minä ja yläasteella olleet sisarukset kasvettiin siinä sivussa yksin ja huolehdittiin itsestämme.
Poljin siis pyörällä asfaltoimattomia kuoppaisia peltoteitä kesät talvet n. 7 km suuntaansa. Joskus toppapuku päällä kun oli niin kylmä tuulessa peltojen keskellä; usein sateessa. Mopoon ei kuulemma ollut varaa.
Mihinkään muualle en olisi kouluun päässytkään, kun en olisi saanut mistään kyytejä. Kaikki vanhempien mielenkiinto meni omaan selviytymiseen. Kirjoitin sitten lopulta vuosiluokan isoimman määrä laudatureja, lähdin Helsinkiin yliopistoon enkä taakseni katsellut.