Mä en taida tykätä tyttärestäni

Tuo kehitysvaihe kaipaa kipeästi itsenäistymistä, käytös voi siis olla oireilua siitä että asuu vielä kotona. Ei minustakaan tullut aikuismaisesti käyttäytyvää ennen kuin pääsin muuttamaan pois kotoa (jossa tosin välit ja viihtyminen olivat ihan kunnossa). Diivailin ja laiskottelin siellä.

Haloo katso peiliin. Anna aikuisen ihmisen päättää mitä syö. JOs olet jatkuvasti tuollainen tuputtaja en ihmettele että nuori yrittää olla vastaamatta.

Nuori kuitenkin opiskelee niin ymmärrän viestistä 9. Jos ei saa opintotukea olette kyllin varakkaita kustantamaan nuoren elämän.

Yleensä se menee että nuori vihaa jossain vaiheessa vanhempiaan ja on normaalia teini-iän kehitystä ja irtaantumista vanhemmista.

Teillä teinimäinen olet sinä.

Oletko kohdellut poikaa aina paremmin kuin tytärtäsi?

Koetko nuoren naisen jotenkin uhkana itsellesi? Pohdipa näitä.

Miksi sinä toistuvasti tuputat hänelle ruokaa jos tiedät ettei hän pidä tuputuksesta. Anna hänelle tilaa.

Vaikuttaa siltä että olet melkoinen pirttihirmu. Miespuoliset olet saanut alistettua tytärtäsi et ja hyvä niin.

On kuitenkin kunnioitettavaa, että ap haluaa olla lapsensa elämässä ja tukemassa kaikella ----> mahdollisella <----- tavalla. Helppoahan se olis jos lapselle kaikki tuotaisi kultatarjottimella eteen.

Terv: lapsi (jo melkein kolmenkymmenen), jonka äitiä ei ihan oikeasti kiinnosta missä oma lapsi kulkee

18-vuotias ei ole vielä henkisesti aikuinen, joten on täysin normaalia että käyttäytyy vielä kuin 15-vuotias. Parissa vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua paljon, joten normaalia sekin että 20-vuotias veljensä on aikuismaisempi.

Sun täytyy sanoa tyttärelles että teidän on saatava nukkua rauhassa ilman kolinaa ja että hänenkin pitäisi mennä nukkumaan aiemmin. Äläkä anna sitä rahaa vaan käske mennä töihin, kyllä hänen täytyy oppia huolehtimaan itsestään vaikka kotona vielä asuukin.

18 vuotias voi vallan mainiosti asua omillaan. Opintotuki +asumislisä + opintolaina jos ei töihin jaksa/pääse. Riittää vuokranmaksuun yms. Aikaki oppia että aina ei saa niitä uusia farkkuja kun haluaa, tai sit ei syödä.

Mistä aloittajan viha kumpuaa, omasta äitisuhteestaan vai mistä ihmeestä. Oletko rakastanut koskaan tytärtäsi? Osa äideistä pitää pojistaan enemmän kuin tyttäristään, tyttäriltä vaaditaan enemmän, pojat saa paljon anteeksi tai toilailujaan katsotaan läpi sormien "pojat on poikia". Ap sinä oksetat minua.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 12:43"]

Kuulostat jotenkin vähän kateelliselta tyttärellesi?

[/quote]

Kateuskortti!

Tai venaa, voiskohan olla niin, että se ei olekaan kade, ehkä sitä ottaa pannuun, kun joku sen kotona käyttäytyy töykeästi ja epäkohteliaasti? Emmätiiä...

niin se vaan on että kahta naista ei mahdu samaan taloon.

mun äiti on mailman tärkein, mutta en kestäisi asua sen kanssa.

jos tyttö opiskelee niin tuen hän kyllä saisi jos muuttaa omann vuokralle, sä viet sitten vaikka välillä kauppakassin tms yhdessä käytte kaupassa yms, jos tarve.

ja leffa ilta teille!

Luulen, että tytärtäsi ärsyttää kanamainen käytöksesi. "Onko isi osannut kuoria pottunsa, onko veikka saanut leivän voideltua?" Jos kyseessä on yhtään älykäs ja itsenäinen nuori nainen, hänen tekee pahaa katsoa passaamistasi ja nöyräilyäsi ja koska hän halveksii tuollaista nöyristelevää passaamista, hän sihahtelee ja tuhahtelee.

Tulee nimittäin mieleen oma lapsuudenperheeni. Mutsi oli ennen hieno tyyppi, nykyään taantunut aivan jonkun 50-luvun kotirouvan tasolle. Kyllä mäkin tuhahtelen ja jopa lähden ovet paukkuen pöydästä kun alkaa se lässytys miksen ota punajuurta ja enkö todella ota enempää suolakalaa ym.  Ja olen 30+. Välillä vielä näkyy häivähdyksiä vanhasta mutsista, puhutaan politiikasta, kirjallisuudesta ym, mutta heti kun se heittää päälle sen kanaemovaihteen, mulla palaa hermo totaalisesti. Samoin sisarellani 24v.

Nykyään pidetäänkin yhteyttä harvoin, ehkä nähdään kerran vuodessa. En vaan kunnioita häntä, tai sitä milaliskesi hän on muuttunut. Mihin katosi se itsestään huolehtiva älykäs nainen joka opiskeli vieraita kieliä huvikseen, voitti ykköspalkinnon paikallisessa tanssikisassa ja lähti 70-luvulla tuppukylästä maailmalle? Kuka on tuo hapsottavatukkainen harmaa paksukainen jonka päässä pyörii vaan ruuanlaitto ja se onko ollut hanskat kädessä kun on pakkastra ja olenhan ajanut varovasti ja muistanhan syödä terveellisesti.

Teinit ovat hvetin ärsyttäviä ja niin niiden kuuluu ollakin - valitettavasti. Se on biologiaa, luonto siinä tekee temppujaan: valmistaudutaan lentämään pesästä ja tähän valmistautumiseen kuuluu se, että vanhemmat ovat enemmän kuin halukkaita päästämään poikasen omille teilleen. Ovat niin täynnä sitä kiukuttelua ja ylimielisyyttä. Se on ihan luonnollista. 

Sitten kun tyttäresi pääsee omaan talouteen ja olette vähän aikaa erossa toisistanne, niin veikkaanpa, et välinne paranee huomattavasti ja tyttäresi alkaa arvostaan sinua ihan eri tavalla.

Itse lähdin kotoa 16-vuotiaana ja oli varmasti helpotus vanhemmilleni, vaikka äiti itkua tihrusti - ehkä ne olivat onnen kyyneliä? Sen verran tuli teininä pidettyä päätä prseeessä. Muutama vuosi itsenäistä elämää siinä meni, mutta ei tullut enää koskaan pieneen mieleenkään kiukutella mutsille mistään. Hyvät ja arvostavat välit meillä oli aina äidin kuolemaan saakka.

Vaikuttaa typerältä provolta taas kerran koko juttu.