Peruskoulun erityisluokalta lukioon?

Koskaan en itse lähde haaveita torppaamaan, mutta yritän kertoa ja havainnollistaa mahdollisimman rehellisesti, mitä valinta tarkoittaa käytännössä. Esimerkiksi nyt yläasteella voisitte pyytää opettajaa pitämään suoraan oppikirjasarjan kokeita esim. kielissä ja matematiikassa sekä reaaliaineista kokeita isoista alueista ja niistä pitäisi selvitä ilman kirjaa ja apuja. Samaten esseitä pitäisi pystyä kirjoittamaan. Näin oppilas voisi harjoitella vaadittavia taitoja, jos oikeasti on kiinnostunut. 

t. erkkaopo

Vaatimustaso on jatkissakin kaikille sama, vaikka olisi mitä tahansa tukitoimia, kuten tuossa joku jo kirjoittikin.

Näin lukion äikänopettajana en suosittelisi nuorellesi lukiota. Lukion pakollisten kurssien arvosanat tulevat hyvin pitkälle kirjoittamisen perusteella ja kokeet ovat pääosin ylioppilaskokeen mukaisia kokeita. Ne keskittyvät toki kyseisen kurssin aihepiireihin, ja vaikeustaso kasvaa opintojen edetessä.  Helpompia kokeita tai koemateriaaleja ei voi antaa, koska ne antaisivat väärän viestin pärjäämisestä loppukokeesta. Yo-koe on siis kaikille sama, ja opettaja arvioi sen annettujen kriteereiden mukaan kuten sensorikin. 

Peruskoulun normiopetuksessa kiitettäviä äikästä saaneet nuoret ovat yleensä järkyttyneitä ensimmäisten kokeiden kohdalla, vaikka heiltä ei vielä vaaditakaan yhtä pitkiä tekstejä kuin yo-kokeessa. Peruskoulussa tehtävät ja kokeet ovat huomattavasti helpompia ja vaatimustaso alhainen. Peruskoulun ysi on usein lukion seiska. Olen nähnyt ysin putoavat nippa nappa viitoseenkin. Tämä tyyppi ei sitten päässyt ylioppilaskirjoituksista läpi. Ei uskonut, vaikka hänelle jo ekalla luokalla kerrottiin, että läpipääsyn mahdollisuudet hänen taidoillaan ovat olemattomat. Tukiopetukseenkaan ei koskaan tullut, vaikka sitä hänelle tarjottiin.

Erityisopettajia on jo valtaosassa lukioista, mutta he keskittyvät pitkälti lukilausuntojen ja muiden vastaavien tekemiseen. He eivät ehdi auttaa läksyissä tai prepata kokeisiin.

Kannattaa katsoa Ylen abitreeneistä, millaisia äikän nykykokeet ovat. 20 vuotta sitten päästiin huomattavasti helpommalla. Nyt kirjoitettavan tekstin määrä on valtava, on hallittava kymmeniä eri tekstilajeja ja niiden eri analyysitavat ja lisäksi pitää hallita usean aineiston käyttö samassa tekstissä. Molemmissa kokeissa pitää onnistua, sillä pisteet lasketaan yhteen.

Mieti ap, pärjäisikö oma nuoresi neljän tai viiden vuoden päästä näissä kokeissa? 

Tällainen on lukutaidon koe: http://yle.fi/plus/abitreenit/2020/syksy/2020-09-18_A_X_fi/index.html

Tällainen on kirjoitustaidon koe: http://yle.fi/plus/abitreenit/2020/syksy/2020-09-25_A_E_fi/index.html

Leila Koo kirjoitti:

Tunnette itse lapsenne parhaiten. Jos lukio on todella nuoren oma ykköstoive ja pisteet riittävät lukioon, niin antaisin hänen aloittaa lukion. Koulu ei juurikaan pysty tarjoamaan tukitoimia, joten jää kodin tuen ja nuoren sinnikkyyden varaan.

Kuten asiantuntijat peruskoulussa ovat epäilleet, voi kuormitus olla liian suuri - mutta sittenhän sen näkee. Varasuunnitelmia on hyvä olla, ammattikoulu ei ole huono vaihtoehto ja lukion voi suorittaa vielä aikuisenakin, vaikka työn ohessa.

Aikuislukiossa voi suorittaa myös päivälukion kursseja.

Aikuislukion kurssivaatimukset on ihan samoja, samoin kun yo-kirjotuksetkin. Kursseja tehdään vähemmän, muta sitä enemmän jää itsenäisesti opiskeltavaksi kirjoituksiin.

Jos sinulla on itselläsi (tai nuoresi toisella vanhemmalla) valmiuksia ja aikaa tukea häntä riittävästi opinnoissa, ja otatte tavoitteeksi sen, että hän suorittaa lukion esim. 6-8 vuodessa, se voi toki onnistua. Eli joku 2-3 kurssia/jakso.

Mutta ennen kuin hakee lukioon, kannattaa keskustella hänen kanssa siitä, mitä hän suunnittelee tekevänsä lukion jälkeen.

Jos se lukio ei sitten kuitenkaan onnistu, se ei ole maailmanloppu. Sen voi keskeyttää ja hakea kouluun, joka sopii hänelle paremmin.

Kymppiluokkaa (vai mikä se lukioon valmentava vuosi nykyisin on nimeltään?) kannattaa myös harkita vakavasti.

Olen käynyt osan lukiosta päivälukiossa, osan aikuislukiossa. Aikuislukiossa osa reaaliaineiden kursseista oli yhdistetty niin, että yhdellä kurssilla opiskeltiin 2 päivälukion kurssia. Oppitunnit olivat lyhyempiä ja niitä oli kurssia kohti vähemmän kuin päivälukiossa. Jos päivälukiossa itsenäisesti opiskeltavaksi jää 1/3 kurssin aineistosta, on se aikuislukiossa vähintään puolet, yleensä enemmänkin.

Kuulostaa, että lapsella on jopa laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Jos näin on, tuskin selviää edes amiksesta normaalisti.

Sitä mietinkin, että selviääkö ap:n lapsi edes normaalista amiksesta ilman helpotuksia tai jopa menemistä erityisammattikouluun. Nuoren itsetunnon kannalta on tärkeää, että häntä kannustetaan REALISTISIIN tavoitteisiin. Näin hän pystyy saamaan onnistumisia ja rakentamaan itsetuntoa sitä kautta. Se, että häntä rohkaistaan epärealistisiin tavoitteisiin, johtaa vain mahalaskuihin ja entistä enemmän itsetunnon latistumiseen, koska mikään ei koskaan onnistu.

Olen seurannut yhden entisen erityisluokkalaisen elämää läheltä ja on tosi syrjäytynyt. Muutaman kerran on yrittänyt jotain hanketta elämänsä suhteen, mutta ne on olleet aina jotain täysin älytöntä. Tyyliin "haen yliopistoon" ja takana on yksilöllistetyt aineet peruskoulussa ja helpotettu amistutkinto. Joskus hakee jotain työtä, jossa hakijalta odotetaan korkeakoulututkintoa. Ei päivääkään työkokemusta. Väittää vaan, että hakemuksessa korkeakoulututkinto ei ole pakollinen, joten mainiosti voi päästä siihen. Esimerkiksi haki taannoin kv-yritykseen markkinointipäälliköksi. Lopputuloksena makaa kotona ja on entistä latistuneempi elämässään.

Oppimisvaikeudet eivät tarkoita että olisi tyhmä

Ei helvetti... Ketju täynnä ns. kyökkiasiantuntijoita. Taattua aihe vapaa laatua.

Kunnon tosielämän paatuneita kyökkipsykologeja.

Vaikka tämä AP:n lapsi

olisi käynyt tuetusti peruskoulun. Tai vaikka olisi minkäläiasen mukautetun opetusmäärän saanut häiriökäyttäytyvä adhd-tarkkailuluokkalainenkin niin se ei kerro mitään yhtään mistään laajemmin.

Ihan hyvin hän voi suoriutua lukion oppimäärästä ja päätyä vaikka mihin.

Jos nuori itse on motivoitunut, niin ei kun kokeilemaan vaan. Vaikea sitä ulkopuolisen on sanoa, mikä olisi oikea ratkaisu. Voihan sen sitten jättää kesken ja hakeutua muualle, jos on ihan mahdotonta.

Eihän sitä koskaan tiedä. Tuntuisi kurjalta sanoa, että kyllä se varmaan sinulle on liian vaikeaa, jos nuori itse on halukas yrittämään. Ja "erityisillä" kypsyminen tapahtuu niin eri tahdissa, että voihan olla että vuoden päästä tilanne on ihan eri kuin nyt. Ja esim lukihäiriö otetaan lukiossakin huomioon, annetaan lisäaikaa kokeessa ja ylppäreissä.

Vierailija kirjoitti:

Näin lukion äikänopettajana en suosittelisi nuorellesi lukiota. Lukion pakollisten kurssien arvosanat tulevat hyvin pitkälle kirjoittamisen perusteella ja kokeet ovat pääosin ylioppilaskokeen mukaisia kokeita. Ne keskittyvät toki kyseisen kurssin aihepiireihin, ja vaikeustaso kasvaa opintojen edetessä.  Helpompia kokeita tai koemateriaaleja ei voi antaa, koska ne antaisivat väärän viestin pärjäämisestä loppukokeesta. Yo-koe on siis kaikille sama, ja opettaja arvioi sen annettujen kriteereiden mukaan kuten sensorikin. 

Peruskoulun normiopetuksessa kiitettäviä äikästä saaneet nuoret ovat yleensä järkyttyneitä ensimmäisten kokeiden kohdalla, vaikka heiltä ei vielä vaaditakaan yhtä pitkiä tekstejä kuin yo-kokeessa. Peruskoulussa tehtävät ja kokeet ovat huomattavasti helpompia ja vaatimustaso alhainen. Peruskoulun ysi on usein lukion seiska. Olen nähnyt ysin putoavat nippa nappa viitoseenkin. Tämä tyyppi ei sitten päässyt ylioppilaskirjoituksista läpi. Ei uskonut, vaikka hänelle jo ekalla luokalla kerrottiin, että läpipääsyn mahdollisuudet hänen taidoillaan ovat olemattomat. Tukiopetukseenkaan ei koskaan tullut, vaikka sitä hänelle tarjottiin.

Erityisopettajia on jo valtaosassa lukioista, mutta he keskittyvät pitkälti lukilausuntojen ja muiden vastaavien tekemiseen. He eivät ehdi auttaa läksyissä tai prepata kokeisiin.

Kannattaa katsoa Ylen abitreeneistä, millaisia äikän nykykokeet ovat. 20 vuotta sitten päästiin huomattavasti helpommalla. Nyt kirjoitettavan tekstin määrä on valtava, on hallittava kymmeniä eri tekstilajeja ja niiden eri analyysitavat ja lisäksi pitää hallita usean aineiston käyttö samassa tekstissä. Molemmissa kokeissa pitää onnistua, sillä pisteet lasketaan yhteen.

Mieti ap, pärjäisikö oma nuoresi neljän tai viiden vuoden päästä näissä kokeissa? 

Tällainen on lukutaidon koe: http://yle.fi/plus/abitreenit/2020/syksy/2020-09-18_A_X_fi/index.html

Tällainen on kirjoitustaidon koe: http://yle.fi/plus/abitreenit/2020/syksy/2020-09-25_A_E_fi/index.html

Mistäs sitä tietää, miten oma lapsi pärjää neljän tai viiden vuoden päästä? Eikös näitä asioita lukiossa juuri harjoitella? En itsekään taatusti pärjäisi ilman harjoittelua, vaikka olen yliopistokoulutuksen käynyt (ja L:n äikästä aikoinani kirjoittanut) kun ei omana aikana äikän koe ollut tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Mistäs sitä tietää, miten oma lapsi pärjää neljän tai viiden vuoden päästä? Eikös näitä asioita lukiossa juuri harjoitella? En itsekään taatusti pärjäisi ilman harjoittelua, vaikka olen yliopistokoulutuksen käynyt (ja L:n äikästä aikoinani kirjoittanut) kun ei omana aikana äikän koe ollut tällainen.

Määrästä. Kuinka paljon pitää ehtiä lukea ja kirjoittaa kuudessa, tai jos saa lisäajan kahdeksassa, tunnissa. Jos nyt ei saa yhden kokeen aineistojakaan luettua yhden peruskoulun koulupäivän aikana (mitä ap ja hänen nuorensa voisivat nyt vaikka kokeilla), on turha kuvitella, että neljässä tai viidessä vuodessa kehittyisi niin paljon, että ehtisi vastata kysymyksiin hyväksyttävällä tavalla. Lukion ykkösellä pitäisi onnistua kirjoitustaidon yo-kokeiden aineistojen läpiluku noin tunnissa. Kaikilta ei onnistu.

Jos on hidas lukija ja vielä hitaampi kirjoittaja,  lukutaidon kokeen vaatima noin 9000 merkin kirjoittaminen aineistoihin tutustumisineen on äärimmäisen raskas setti. Ällän kirjoittajat eivät ole koskaan valmiita ennen kokeen loppua, eli kuusi tuntia menee taitavimmiltakin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti... Ketju täynnä ns. kyökkiasiantuntijoita. Taattua aihe vapaa laatua.

Kunnon tosielämän paatuneita kyökkipsykologeja.

Vaikka tämä AP:n lapsi

olisi käynyt tuetusti peruskoulun. Tai vaikka olisi minkäläiasen mukautetun opetusmäärän saanut häiriökäyttäytyvä adhd-tarkkailuluokkalainenkin niin se ei kerro mitään yhtään mistään laajemmin.

Ihan hyvin hän voi suoriutua lukion oppimäärästä ja päätyä vaikka mihin.

Jes, kenestä voi tulla mitä vaan. Minustakin balettitanssija, vaikka olen romuluinen, kömpelö, 178cm ja ikää jo 36. Mutta voin unelmoida tähtiballerinan roolista, voinhan?

Häiriökäytös ei tarkoita oppimisvaikeutta, mutta häiriökäytös johtaa usein siihen, että pohjatiedot jää heikoiksi ja oireleva ADHD ei välttämättä pysty keskittymään riittävästi opintoihin ja ohjautumaan tehtäviinsä.

Nykyään puhutaan yksilöllistetyistä aineista, ei mukautetuista. Yksilöllistetty aine on merkki siitä, että ei opi normaalisti. Onko sitten lukio sopiva paikka tapaukselle, joka ei saavuta edes tuen avulla vitosta peruskoulussa?

Vierailija kirjoitti:

Oppimisvaikeudet eivät tarkoita että olisi tyhmä

Kyllä laajat oppimisvaikeudet ovat juuri kaunis ilmaisu siitä, että on tyhmä tai oikeastaan älykkyysosamäärä on yleisesti 70-80. Yksittäinen oppimisvaikeus voidaan vielä ylittää muilla vahvuuksilla, mutta kun heikkouksia on siinä ja tässä -> silloin on perinteisen mittapuun mukaan heikkolahjainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti... Ketju täynnä ns. kyökkiasiantuntijoita. Taattua aihe vapaa laatua.

Kunnon tosielämän paatuneita kyökkipsykologeja.

Vaikka tämä AP:n lapsi

olisi käynyt tuetusti peruskoulun. Tai vaikka olisi minkäläiasen mukautetun opetusmäärän saanut häiriökäyttäytyvä adhd-tarkkailuluokkalainenkin niin se ei kerro mitään yhtään mistään laajemmin.

Ihan hyvin hän voi suoriutua lukion oppimäärästä ja päätyä vaikka mihin.

Sekä todellisessa elämässä että täällä ovat asiantuntijat torpanneet lapsen lukioon menon. Nyt tämä kommentoija vaillinaisella peruskoulutaustallaan tulee tänne väittämään jotain muuta. Tässä sen näkee, että ne räksyttävät kovimmin, joilla ei osaamista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorelle on tullut paha mieli, kun hänen pärjäämistä epäillään. Lukio on hänen haaveensa. Jos lukion tekee kuitenki 4 vuodessa? Ap

Mielestäni erityistapauksessa lukion voi suorittaa jopa 5 vuodessa, joten kannattaa sitä kokeilla, jos haluaa. Lisäksi monet vaihtaa ammattikouluun lukiovuoden tai parin jälkeen. Yrittämällä ei jää myöhemmin jossituttamaan, että olisiko pitänyt ja luopuiko unelmistaan vain muiden painostuksesta.

Pitkän kaavan lisäksi nuorelle voi palkata tutoriksi vanhemman lukiolaisen tai kaupungissa esim. yliopisto-opiskelijan pariksi tunniksi viikossa käymään läpi vaikeita asioita/harjoittelemaan kielien puhumista yms.

Itse menin 4v ja kertasin kaikki 3. vuoden pitkän matikan kurssit, eli lukiossa voi ihan hyvin kerrata ne kurssit, jotka ekalla kerralla oli liian nopeatempoisia. Lukiosta jatkoin pitkän matikan E:llä suoraan yliopistoon ja siitä väitöskirjan kautta teollisuuteen. Lukion pitkittäminen ja kurssien kertailu ei ole koskaan vaikuttanut negatiivisesti myöhemmin.

jos sinulla on pitkä matematiikka, pitkä fyke, pitkä kieli, 2 muuta vierasta kieltä, oot kiinnostunut suorittamaan kaikki kurassit, historia, yhteiskuntaoppi, psykologia, maantiede, terveystieto plus pakolliset niin ei kannata ajatella edes suorittaa kaikki nuo 3 vuodessa. Kirjoitukset voi jakaa  kun kirjoittaa esim 7 ainetta.  niin ja tietenkin biologia kaikki kurssit.