Lapsetonta sorsitaan kaikessa, myös omassa perheessä

Vierailija kirjoitti:

Oikeudenmukaisuus on todellakin taitolaji.

Vai miten ajattelette, jos vanhemmilla on kolme lasta, ja näillä yhdellä ei lapsi, toisella kaksi, kolmannella neljä. Rahaa 10 000 EUR jaettavaksi. Mikä on oikeudenmukaista? Raha kolmeen ja joka perheelle samanverran? Raha yhdeksään osaan ja joka lapselle ja lapsenlapselle samanverran? Vai otetaanko vielä puolisotkin mukaan?

Me puolisoni kanssa pyrimme siirtämään pienen varallisuutemme eteenpäin jo ennen lapsenlapsia niin ei tarvi pohtia.

Jokaisella aikuiselle lapsellevtietty sama summa ja loput tasan lastenlasten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Oikeudenmukaisuus on todellakin taitolaji.

Vai miten ajattelette, jos vanhemmilla on kolme lasta, ja näillä yhdellä ei lapsi, toisella kaksi, kolmannella neljä. Rahaa 10 000 EUR jaettavaksi. Mikä on oikeudenmukaista? Raha kolmeen ja joka perheelle samanverran? Raha yhdeksään osaan ja joka lapselle ja lapsenlapselle samanverran? Vai otetaanko vielä puolisotkin mukaan?

Me puolisoni kanssa pyrimme siirtämään pienen varallisuutemme eteenpäin jo ennen lapsenlapsia niin ei tarvi pohtia.

Olette ajatelleet viisaasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vanhempiesi antamaa rahaa lapsenlapsilleen, eikä sisaruksillesi, pöljä. Etkai oikeasti kadehdi sisarustesi lapsia siitä, että he saavat lahjoja ja rahaa, mutta sinä aikuinen ihminen et?

Ei kyllä noin taidettu sanoa vaan raha menee sisaruksille, jotka päättävät loppupeleissä mitä rahalla tekevät.

Henkilö X saa 200 € rahaa ja viestin "lapsilla alkoi koulu. Ostakaa jotain kivaa". Menet Prismaan ja ostat lapsille jotain a 30 € ja teet loput ostokset, yhteensä 100 €. Nyt olet säästänyt 100€ ruokalaskussa ja vielä on 100€ käytettävissä. Kotisi on siis 200€ rikkaampi.

Käytit varmaan sinä-passiivia, sillä itsehän todellakin käyttäisin tällaisen tukirahan lapsiini enkä vaan jotain kurjaa 30 € ja pitäisi loppuja itse. Mielestäni ap:n kuvauksessa vanhempien viesti on ihan selvästi, että raha on lapsenlapsia varten.

Vierailija kirjoitti:

Minä menetin äitini vuosia sitten lapsenlapsilleen. Ei ole koskaan joko aikaa (pitää hakea joku jostain, hoitaa jota kuta, olla jonkun luona) tai sitten ei jaksa koska kaikki edellinen. Lomat vietetään lapsenlapsien perheiden kanssa (vuokramökkejä, ulkomaanmatkoja).

Kuvaavaa oli, kun selostin siskontytölleni että minä ja hänen äitinsä ollaan kuin hän ja siskonsa, ja mummi on meidän äiti. Tyttö totesi että eihän mummi voi olla mun äiti kun ei se koskaan ole mun kanssa!

Niinpä :D Olin ajatellut, että minulla olisi elämässä läsnä oleva äiti jonka kanssa voisi keskustella aikuisten asioista jne. nykyään tuntuu, että ollaan aika vieraita toisillemme, ei me puhuta mistään oikeista asioista. Äiti pälpättää lapsenlapsista, ja muistaa välillä kertoa mitä mulle kuuluu. Ei siinä voi alkaa avautumaan, kun on jo vuosien velkaa asioiden ja yhteyksien selittämisessä. Hyvin menee joo kiitos kysymästä...

Ja siskoni toki kokee ettei "voi" asialle mitään... Nähdäkseni voisi vaikka sanoa, että tämä viikko&reissu&kuukausi pärjätään, eikö olisi kiva jos kävisit vaikka *******n luona? Tms. Huoh joo kateus ei ketään kaunista, mutta olisi kiva jos minullakin olisi joku joka välittää, vaikka aikuinen olenkin.

Lapsillehan se raha tosiaan menee, ei varmasti ole edes koko summa aina riittänyt koulutavaroihin tai joululahjoihin. Jos pitää ostaa reppu, uudet kengät, uusi takki, uusia sisävaatteita, vihkoja, kyniä tms. pientä sälää ja ehkä kaikkea muuta uutta, kun lapset nyt sattuvat kasvamaan nopeasti, niin eihän se 200 euroa edes välttämättä riitä. Toppahousutkin jos kahdelle pitää ostaa, niin se on hyvin nopeasti 200 euroa jo mennyt.

Joo varmaan voisivat itsekin maksaa ne, mutta kivahan se on jos isovanhemmilla on varaa auttaa lapsenlapsia. Myös lahjoissa on kiva joskus jos siihen osallistuu useampi, niin saa kerralla isomman lahjan ostettua. Lapsien kanssa kyllä usein kaikki menee mikä tulee. Ja joo on ikävää ettet sinä saa mitään, mutta lapsille ne rahat menee, ei ne sisarukset siellä kääri rahoissa jos joskus jää parista eurosta muutamaan kymppiin "yli" lahjarahasta.

Isovanhemmat eivät välttämättä aina osaa olla muuten avuksi, kuin rahallisesti, niin parempi tuokin kuin tuoda sellaista tavaraa jolle ei ole käyttöä. Kun useimmiten sitä juuri lapsille ostetaan lahjoja, niin he ovat ehkä kokeneet tuon tavan heille helpommaksi. Eipä tarvi itse kulkea kaupoilla ja saa vanhemmat tai lapsi itse päättää millainen lelu, takki, kengät.

Mutta ehdottomasti pyydä myös sinulle rahaa, jos koet sitä tarvitsevasi. Tai pyydä ettei noista puhuta perhechatissa. Mutta et kyllä valitettavasti voi vaatia etteivät isovanhemmat saisi lapsenlapsilleen ostaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Oikeudenmukaisuus on todellakin taitolaji.

Vai miten ajattelette, jos vanhemmilla on kolme lasta, ja näillä yhdellä ei lapsi, toisella kaksi, kolmannella neljä. Rahaa 10 000 EUR jaettavaksi. Mikä on oikeudenmukaista? Raha kolmeen ja joka perheelle samanverran? Raha yhdeksään osaan ja joka lapselle ja lapsenlapselle samanverran? Vai otetaanko vielä puolisotkin mukaan?

Me puolisoni kanssa pyrimme siirtämään pienen varallisuutemme eteenpäin jo ennen lapsenlapsia niin ei tarvi pohtia.

Kolmeen osaan. Ei se ole sen lapsettoman vika, että muut ovat tehneet lapsia ja heillä menee enemmän rahaa.

Olen itse kolmesta sisaruksestamme se lapseton ja perheen musta lammas moninaisine ongelmineni. Vanhemmat ovat eronneet ja äidiltäni olen toki saanut apua monestikin rahallisesti, mutta isältäni en edes joulu-/synttärilahjaa sen jälkeen kun täytin 15. En ole pahemmin tekemisissä sisarusteni kanssa, mutta rakastan heitä silti ja olen tyytyväinen, että isäni auttaa heitä niin rahallisesti, remonttihommissa kuin myös lastenhoidossa eli on hyvä isä ja isoisä, mutta olen hieman surullinen, kun minä mielenterveys-/raha-/päihdeongelmallinen en saa isältä muuta apua kuin tsemppipuheita.

Mietin omalla kohdalla monesti samaa, ja miten se on vaikuttanut omaan elämään... Meillä sisaruksia autetaan rahallisesti ja lastenhoidossa, molemmat on päätyneet hankkimaan lisää lapsia ja lisää apua tulee. Itse kitkuttelen enkä uskalla hankkia ensimmäistäkään kun koko ajan on niin huono rahatilanne... Uskon että ainakin toinen siskoni teki lisää lapsia juuri siksi, että sai tukea ja turvaa vanhemmiltani. Oma elämäni on pelottavaa ja yksinäistä, mutta pitää vaan näyttää pärjäävältä kun mullahan on työ ja kaikki hyvin.. Ei mene tasan...

Vierailija kirjoitti:

Mietin omalla kohdalla monesti samaa, ja miten se on vaikuttanut omaan elämään... Meillä sisaruksia autetaan rahallisesti ja lastenhoidossa, molemmat on päätyneet hankkimaan lisää lapsia ja lisää apua tulee. Itse kitkuttelen enkä uskalla hankkia ensimmäistäkään kun koko ajan on niin huono rahatilanne... Uskon että ainakin toinen siskoni teki lisää lapsia juuri siksi, että sai tukea ja turvaa vanhemmiltani. Oma elämäni on pelottavaa ja yksinäistä, mutta pitää vaan näyttää pärjäävältä kun mullahan on työ ja kaikki hyvin.. Ei mene tasan...

En nyt ymmärrä. Koetko siis, että et saisi vanhemmiltasi samalla tavalla tukea ja apua, jos hankkisit lapsen?

Olit ap nyt liian yksioikoinen tuon otsikon kanssa, että juurikin lapsettomat olisivat niitä joita syrjitään. Eri perheissä kohdellaan eri tavalla. Toisissa osataan tasapuolisuus ja toisissa käytetään jotain ihme logiikkaa että toisille lapsille annetaan ja toisille ei. Meidän perheessä ne on ne kenellä on lapsia joutuneet olemaan ilman aika monesta vanhempien kustantamasta jutusta. Mutta siitä täytyy vain päästä yli ja aikuistua.. Ja täytyy irtaantua lapsuuden perheestä ja itsenäistyä.

Mulla ei tulisi mieleen olla kateellinen sisarusten LAPSILLE moisesta asiasta. Tämä ei ole mikään palkinto sisaruksille, vaan lapsista välittämistä.

Vaikka ei ole palkinto, miksi lapsiperheitä ei saisi palkita? Oletko ihan ulkona todellisuudesta?

Asiaa ei saa ääneen sanoa, mutta useimmilla on luonnollinen kaipuu sukunsa jatkumiseen, eikä yhteiskunta pyöri ilman lapsia vaikka miten yksilöllisesti joku päättää olla ilman.

Olen siis lapseton.

Kuulostat hiukan katkeralta ja katelliselta. Nuo vanhempasi lähettämät rahat menevä siskosi LAPSILLE.

Ja se nyt vaan on se elämän kiertokulku, että uusi sukupolvi on se johon tulee panostaa, eikä lapsettomaan vanhapiikaan. 

Vähän sama juttu täällä. Kun siskoni auto hajosi niin isäni maksoi remontin, koska pitäähän lastenlapsia päästä viemään harrastuksiin jne. Kun minulta hajosi auto niin ketään ei kiinnostanut, koska ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei tulisi mieleen olla kateellinen sisarusten LAPSILLE moisesta asiasta. Tämä ei ole mikään palkinto sisaruksille, vaan lapsista välittämistä.

Vaikka ei ole palkinto, miksi lapsiperheitä ei saisi palkita? Oletko ihan ulkona todellisuudesta?

Asiaa ei saa ääneen sanoa, mutta useimmilla on luonnollinen kaipuu sukunsa jatkumiseen, eikä yhteiskunta pyöri ilman lapsia vaikka miten yksilöllisesti joku päättää olla ilman.

Olen siis lapseton.

Ongelma ei kai ole se, että niille lastenlapsille ja sisarusten perheelle annetaan jotain vaan että yksi perheenjäsen jää kokonaan ilman.

Olen sanonut lapsettomalle lapselleni, että koska sinä et halua jatkaa näitä geenejä, niin älä oleta, että minä sinua mitenkään tukisin. Biologia vaatii minua pitämään huolta lapsenlapsista, joissa elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin omalla kohdalla monesti samaa, ja miten se on vaikuttanut omaan elämään... Meillä sisaruksia autetaan rahallisesti ja lastenhoidossa, molemmat on päätyneet hankkimaan lisää lapsia ja lisää apua tulee. Itse kitkuttelen enkä uskalla hankkia ensimmäistäkään kun koko ajan on niin huono rahatilanne... Uskon että ainakin toinen siskoni teki lisää lapsia juuri siksi, että sai tukea ja turvaa vanhemmiltani. Oma elämäni on pelottavaa ja yksinäistä, mutta pitää vaan näyttää pärjäävältä kun mullahan on työ ja kaikki hyvin.. Ei mene tasan...

En nyt ymmärrä. Koetko siis, että et saisi vanhemmiltasi samalla tavalla tukea ja apua, jos hankkisit lapsen?

En, vaan että koska en ole saanut apua aikuiselämässäni niin koen niin isoa turvattomuutta että päällä on jatkuva jäytävä stressi, ei sellainen että jee haluanpa lisääntyä ja alkaa elää kivaa elämää vaan ahdistus seuraavasta päivästä, epävarmasta tulevaisuudesta... Oon vaan ollut niin yksin ja yksin pärjäävä, että vaikka miten järjellä tietäisin saavani jotain tukea, niin sisimmissäni vaistoni ei anna minun luottaa mihinkään ulkopuoliseen. En usko että tätä yksinäisen ihmisen huolta voi ymmärtää jos sitä ei koe. 

Sairastuin esim. vakavasti, ja en viittinyt soittaa kenellekään pyytääkseni apua. Miksi olisin? Ei kukaan auta koskaan muutenkaan. Ei kukaan kysy, miten voin. Tai tarvitsenko jossain apua. Soitetaan, kerrotaan mitä on tehty lastenlasten kanssa ja sitten moikka. 

Minäkin mietin näitä asioita, vaikka en haluakaan vähävaraisen äitini rahoja.

Olen lapseton, sisaruksella ensimmäinen lapsi ja vanhempiemme eka lapsenlapsi syntyy pian. Sisar ja puolisonsa ovat korkeasti koulutettuja, oma asunto jne. Tulot tulevat vielä nousemaan tulevaisuudessa. Eli tulevat kyllä toimeen lapsen kanssa joka on tietysti hienoa.

Tiedän että äitini tulee sysäämään heille rahaa minkä kerkeää vaikka hänellä ei itselläänkään ole yhtään säästöjä ja elää yksin pienellä duunarin eläkkeellä. On sellainen uhrautuja-miellyttäjä.

Minua jotenkin harmittaa jo valmiiksi, sillä minusta äidin olisi hyvä mieluummin säästää itseään varten kuin laittaa kaikki roposet akatemikkolapsensa perheen arkeen.

Noh, tottakai hän saa tehdä miten haluaa enkä aio puuttua siihen. Varmasti itsekin kyllä haluan paapoa tuota lasta 😁 mutta en oman talouteni kustannuksella kuten arvelen että käy äidin kanssa. Ei olisi ensimmäinen kerta kun uhraa oman taloudellisen hyvinvoinnin toisten hyväksi.

Joku yllä oli menettänyt äitinsä lapsenlapsilleen. No mä olen menettänyt äitini lapsettomalle pikkusiskolleni. Äiti suttaa siskoa kaikessa, siivoaa, antaa rahaa ja osti auton, maksoi opiskelut, on AINA siskon kanssa tai siskon luona. Mua ei ole kerennyt tapamaan viiteen vuoteen kun aina on sisko sisko sisko ja sen kanssa jotain.

Mulla on lapsenlapset jotka on hänelle aivan se ja sama. Hän ei ole ollenkaan jotenkin mummo vaan yhä pikkulapsen eli siskoni äiti. Soittelee siskolle monta kertaa päivässä ja muistuttelee että laita nyt pipo ja lapset. Se sisko on 38!

Eli jälleen kerran ei tämä ole asia joka johtuu LAPSENLAPSISTA. Vaan asia joka johtuu vanhemnista, ne vanhemmat suosii yhtä lapsistaan ja muut jää kaikesta ilman.

Omien vanhempien päätös on ollut jättää myös perintö tälle pikkusiskolleni. Hän saa kaiken, mökin, talon ja muut. Minä en kuulemma tarvi mitään vaan sisko tarvii kun se on sinkku.

Joten osataan sitä toisinkin päin. Mua ei tämä v*tuta niinkään sen rahan takia mutta sen takia kyllä että meidän lapsilla ei ole ollenkaan isovanhempia. Kun se 65v mummo ei tajua olevansa mummo vaan leikkii vielä olevansa pikkulapsen äiti ja pitää sitä 38v pikkuvauvaa vielä omana pikku lapsenaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat hiukan katkeralta ja katelliselta. Nuo vanhempasi lähettämät rahat menevä siskosi LAPSILLE.

Ja se nyt vaan on se elämän kiertokulku, että uusi sukupolvi on se johon tulee panostaa, eikä lapsettomaan vanhapiikaan. 

Oikein! Osaatko muuten arvioida omista lapsistasi, kenestä tulee se paskainen vanhapiika, säälittävä runkkari, jonka päälle syljet? Tai kukaan teistä äideistä? Onkohan se se pieni Tiina, joka vielä konttaa ja haluaa paljon sylejä ja haleja, ja rakastaa äitiä? Ootko jo suunnitellut, miten kaikin tavoin väheksyt häntä aikuisena? Kiinnostaa :)

Vierailija kirjoitti:

Minä menetin äitini vuosia sitten lapsenlapsilleen. Ei ole koskaan joko aikaa (pitää hakea joku jostain, hoitaa jota kuta, olla jonkun luona) tai sitten ei jaksa koska kaikki edellinen. Lomat vietetään lapsenlapsien perheiden kanssa (vuokramökkejä, ulkomaanmatkoja).

Kuvaavaa oli, kun selostin siskontytölleni että minä ja hänen äitinsä ollaan kuin hän ja siskonsa, ja mummi on meidän äiti. Tyttö totesi että eihän mummi voi olla mun äiti kun ei se koskaan ole mun kanssa!

Niinpä :D Olin ajatellut, että minulla olisi elämässä läsnä oleva äiti jonka kanssa voisi keskustella aikuisten asioista jne. nykyään tuntuu, että ollaan aika vieraita toisillemme, ei me puhuta mistään oikeista asioista. Äiti pälpättää lapsenlapsista, ja muistaa välillä kertoa mitä mulle kuuluu. Ei siinä voi alkaa avautumaan, kun on jo vuosien velkaa asioiden ja yhteyksien selittämisessä. Hyvin menee joo kiitos kysymästä...

Ihan turhaan lapsettomat itkette ja olette katkeria.

Elämän jatkuvuus on hyvin keskeisessä osassa ihmisen psyykettä. Siksi lapsenlapset ovat usein hyvin tärkeitä ikääntyville ihmisille. Heidän huomionsa ja voimavaransa ovat kohdistettu uuteen sukupolveen. Tämä on ihan puhdasta biologiaa. Ihmislaumassa (kuten muissakin nisäkäsyhteisöissä) lapset ovat aina rakkaita ja suojeltuja. Jos ette kestä sitä faktaa niin erakoitukaa johonkin.