Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsetonta sorsitaan kaikessa, myös omassa perheessä
25.09.2020 |
Kerron esimerkin meidän perheestä ja asia on vaivannut minua jo vähän aikaa. Minulla on 2 siskoa, joilla molemmilla 2 lasta, minulla ei ole lapsia ja olen sinkku. Olen huomannut, että rahallisesti tässä jää aika paljon saamatta esim. omilta vanhemmilta. Ei sillä että olettaisin heidän elättävän minua, käyn itse töissä ja pystyn elättämään itseni, mutta reiluuden nimissä tässä on mielestäni epäkohta.
Joskus äiti laittaa perhechattiin vaikka viestin, että "laitoimme 200€ *siskojeni nimet* tilille, koska lapsillahan alkoi koulu. Ostakaa sitten jotain kivaa tai koulutarvikkeita."
Jouluna ja esim. siskojen lasten syntymäpäivinä vanhemmat laittavat viestejä tyyliin "Sanokaa mitä *lapsien nimet* haluavat lahjaksi niin laitetaan teille rahaa tilille meiltä."
Varmasti osa rahasta meneekin siskojen lasten juttuihin, mutta ei todellakaan kaikki. Minä en siis saa mitään, koska ei meillä enää osteta aikuisille lahjoja.
En ole katkera siskoilleni, mutta onhan tämä aika iso epäkohta, että heille tulee vanhemmilta avokätistä avustusta ja se lapseton jää kokonaan ilman.
Vai onko tämä ylireagointia?
Kommentit (112)
Tämän olen joissain veloissa kyllä havainnut (en kaikissa!) että se kateus ja oman navan tuijotus on melkoista. Jopa lasten koulureppuja ja joululahjoja tulee ap kadehtimaan, huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsettomalle lapselleni, että koska sinä et halua jatkaa näitä geenejä, niin älä oleta, että minä sinua mitenkään tukisin. Biologia vaatii minua pitämään huolta lapsenlapsista, joissa elämä jatkuu.
😂 Kiesus. Mikä niissä sinun geeneissä muka on niin kamalan erikoista? Ymmärrän että halutaan tukea lastenlapsia mutta tuo geenijuttu on ihan absurdi. Geenisihän siirtyvät yhteiskunnassa ilman sinun jälkikasvuakin. Huomaat tämän kun tarkastelet vaikkapa sukupuussa isoisovanhempiesi (molempien vanhempien puolelta) jälkikasvua. Samat geenit siellä porskuttavat sukupolvesta toiseen ihan ilman sinuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin omalla kohdalla monesti samaa, ja miten se on vaikuttanut omaan elämään... Meillä sisaruksia autetaan rahallisesti ja lastenhoidossa, molemmat on päätyneet hankkimaan lisää lapsia ja lisää apua tulee. Itse kitkuttelen enkä uskalla hankkia ensimmäistäkään kun koko ajan on niin huono rahatilanne... Uskon että ainakin toinen siskoni teki lisää lapsia juuri siksi, että sai tukea ja turvaa vanhemmiltani. Oma elämäni on pelottavaa ja yksinäistä, mutta pitää vaan näyttää pärjäävältä kun mullahan on työ ja kaikki hyvin.. Ei mene tasan...
En nyt ymmärrä. Koetko siis, että et saisi vanhemmiltasi samalla tavalla tukea ja apua, jos hankkisit lapsen?
En, vaan että koska en ole saanut apua aikuiselämässäni niin koen niin isoa turvattomuutta että päällä on jatkuva jäytävä stressi, ei sellainen että jee haluanpa lisääntyä ja alkaa elää kivaa elämää vaan ahdistus seuraavasta päivästä, epävarmasta tulevaisuudesta... Oon vaan ollut niin yksin ja yksin pärjäävä, että vaikka miten järjellä tietäisin saavani jotain tukea, niin sisimmissäni vaistoni ei anna minun luottaa mihinkään ulkopuoliseen. En usko että tätä yksinäisen ihmisen huolta voi ymmärtää jos sitä ei koe.
Sairastuin esim. vakavasti, ja en viittinyt soittaa kenellekään pyytääkseni apua. Miksi olisin? Ei kukaan auta koskaan muutenkaan. Ei kukaan kysy, miten voin. Tai tarvitsenko jossain apua. Soitetaan, kerrotaan mitä on tehty lastenlasten kanssa ja sitten moikka.
Kurjaa, että tunnet itsesi noin yksinäiseksi. Etkö voisi yrittää puhua tästä perheellesi? Perheesi nimittäin varmaan myös kuvittelee, että kyllä sä pärjäät, kun et koskaan ole apua tarvinnut etkä pyytänyt. Valitettavasti kukaan ei ehkä voi sua koskaan auttaakaan ja tukeakaan, jos aina salaat avuntarpeesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menetin äitini vuosia sitten lapsenlapsilleen. Ei ole koskaan joko aikaa (pitää hakea joku jostain, hoitaa jota kuta, olla jonkun luona) tai sitten ei jaksa koska kaikki edellinen. Lomat vietetään lapsenlapsien perheiden kanssa (vuokramökkejä, ulkomaanmatkoja).
Kuvaavaa oli, kun selostin siskontytölleni että minä ja hänen äitinsä ollaan kuin hän ja siskonsa, ja mummi on meidän äiti. Tyttö totesi että eihän mummi voi olla mun äiti kun ei se koskaan ole mun kanssa!
Niinpä :D Olin ajatellut, että minulla olisi elämässä läsnä oleva äiti jonka kanssa voisi keskustella aikuisten asioista jne. nykyään tuntuu, että ollaan aika vieraita toisillemme, ei me puhuta mistään oikeista asioista. Äiti pälpättää lapsenlapsista, ja muistaa välillä kertoa mitä mulle kuuluu. Ei siinä voi alkaa avautumaan, kun on jo vuosien velkaa asioiden ja yhteyksien selittämisessä. Hyvin menee joo kiitos kysymästä...
Ihan turhaan lapsettomat itkette ja olette katkeria.
Elämän jatkuvuus on hyvin keskeisessä osassa ihmisen psyykettä. Siksi lapsenlapset ovat usein hyvin tärkeitä ikääntyville ihmisille. Heidän huomionsa ja voimavaransa ovat kohdistettu uuteen sukupolveen. Tämä on ihan puhdasta biologiaa. Ihmislaumassa (kuten muissakin nisäkäsyhteisöissä) lapset ovat aina rakkaita ja suojeltuja. Jos ette kestä sitä faktaa niin erakoitukaa johonkin.
Näinpä. Moni vela luulee, että asema perheessä tai lapsena on joku pikavippi ikuiseen rakkauteen ja huolehtimiseen. Kyllä sen huomaa vasta sitten, kun saa omia lapsia, että kaikki lapset eivät ole yhtä rakkaita ja vanhetessaan jokaisesta heistä on ihan helppoa irrottautua varsinkin jos eivät edes geenejä edistä. Jokainen oma lapsi on ihan potentiaalinen luuseri. Omani ovat vasta 3kk 4v ja 10, mutta en todellakaan haaveile mistään yhteisestä vanhuudesta ja sunnuntailounaista, ne on velojen kuvitelmaa ja joku lapsistani on kuitenkin potentiaalinen vela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei tulisi mieleen olla kateellinen sisarusten LAPSILLE moisesta asiasta. Tämä ei ole mikään palkinto sisaruksille, vaan lapsista välittämistä.
Vaikka ei ole palkinto, miksi lapsiperheitä ei saisi palkita? Oletko ihan ulkona todellisuudesta?
Asiaa ei saa ääneen sanoa, mutta useimmilla on luonnollinen kaipuu sukunsa jatkumiseen, eikä yhteiskunta pyöri ilman lapsia vaikka miten yksilöllisesti joku päättää olla ilman.
Olen siis lapseton.
Ongelma ei kai ole se, että niille lastenlapsille ja sisarusten perheelle annetaan jotain vaan että yksi perheenjäsen jää kokonaan ilman.
Ymmärsin aloituksesta, että avut koskivat lapsia. Eri asia toki jos antaa aikuisten kesken toiselle paljon ja toiselle ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin omalla kohdalla monesti samaa, ja miten se on vaikuttanut omaan elämään... Meillä sisaruksia autetaan rahallisesti ja lastenhoidossa, molemmat on päätyneet hankkimaan lisää lapsia ja lisää apua tulee. Itse kitkuttelen enkä uskalla hankkia ensimmäistäkään kun koko ajan on niin huono rahatilanne... Uskon että ainakin toinen siskoni teki lisää lapsia juuri siksi, että sai tukea ja turvaa vanhemmiltani. Oma elämäni on pelottavaa ja yksinäistä, mutta pitää vaan näyttää pärjäävältä kun mullahan on työ ja kaikki hyvin.. Ei mene tasan...
En nyt ymmärrä. Koetko siis, että et saisi vanhemmiltasi samalla tavalla tukea ja apua, jos hankkisit lapsen?
En, vaan että koska en ole saanut apua aikuiselämässäni niin koen niin isoa turvattomuutta että päällä on jatkuva jäytävä stressi, ei sellainen että jee haluanpa lisääntyä ja alkaa elää kivaa elämää vaan ahdistus seuraavasta päivästä, epävarmasta tulevaisuudesta... Oon vaan ollut niin yksin ja yksin pärjäävä, että vaikka miten järjellä tietäisin saavani jotain tukea, niin sisimmissäni vaistoni ei anna minun luottaa mihinkään ulkopuoliseen. En usko että tätä yksinäisen ihmisen huolta voi ymmärtää jos sitä ei koe.
Sairastuin esim. vakavasti, ja en viittinyt soittaa kenellekään pyytääkseni apua. Miksi olisin? Ei kukaan auta koskaan muutenkaan. Ei kukaan kysy, miten voin. Tai tarvitsenko jossain apua. Soitetaan, kerrotaan mitä on tehty lastenlasten kanssa ja sitten moikka.
Kurjaa, että tunnet itsesi noin yksinäiseksi. Etkö voisi yrittää puhua tästä perheellesi? Perheesi nimittäin varmaan myös kuvittelee, että kyllä sä pärjäät, kun et koskaan ole apua tarvinnut etkä pyytänyt. Valitettavasti kukaan ei ehkä voi sua koskaan auttaakaan ja tukeakaan, jos aina salaat avuntarpeesi.
Kaikissa perheissä ei todellakaan voi tai saa pyytää apua. Se olisi heikkous ja siitä saa ilkkumista ja ivanaurua. Ja sitä apua ei siltikään saa vaan siitä ainostaan ilkutaan ja kiusataan kun kehtasi pyytää.
Myöskään ei voi ”puhua asiasta” kun ne vanhemmat on sokeita omalle epäreiluudelleen ja saa raivokohtauksen jos varovasti yrittää aihetta aloittaa. Saat sitten huudot miten pha ja epäonnistunut ja kiittämätön lapsi olet.
Huomaa että osa on hyvien perheiden lapsia jotka ei tajua millaista se meno huonoissa perheissä on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin omalla kohdalla monesti samaa, ja miten se on vaikuttanut omaan elämään... Meillä sisaruksia autetaan rahallisesti ja lastenhoidossa, molemmat on päätyneet hankkimaan lisää lapsia ja lisää apua tulee. Itse kitkuttelen enkä uskalla hankkia ensimmäistäkään kun koko ajan on niin huono rahatilanne... Uskon että ainakin toinen siskoni teki lisää lapsia juuri siksi, että sai tukea ja turvaa vanhemmiltani. Oma elämäni on pelottavaa ja yksinäistä, mutta pitää vaan näyttää pärjäävältä kun mullahan on työ ja kaikki hyvin.. Ei mene tasan...
En nyt ymmärrä. Koetko siis, että et saisi vanhemmiltasi samalla tavalla tukea ja apua, jos hankkisit lapsen?
En, vaan että koska en ole saanut apua aikuiselämässäni niin koen niin isoa turvattomuutta että päällä on jatkuva jäytävä stressi, ei sellainen että jee haluanpa lisääntyä ja alkaa elää kivaa elämää vaan ahdistus seuraavasta päivästä, epävarmasta tulevaisuudesta... Oon vaan ollut niin yksin ja yksin pärjäävä, että vaikka miten järjellä tietäisin saavani jotain tukea, niin sisimmissäni vaistoni ei anna minun luottaa mihinkään ulkopuoliseen. En usko että tätä yksinäisen ihmisen huolta voi ymmärtää jos sitä ei koe.
Sairastuin esim. vakavasti, ja en viittinyt soittaa kenellekään pyytääkseni apua. Miksi olisin? Ei kukaan auta koskaan muutenkaan. Ei kukaan kysy, miten voin. Tai tarvitsenko jossain apua. Soitetaan, kerrotaan mitä on tehty lastenlasten kanssa ja sitten moikka.
Kurjaa, että tunnet itsesi noin yksinäiseksi. Etkö voisi yrittää puhua tästä perheellesi? Perheesi nimittäin varmaan myös kuvittelee, että kyllä sä pärjäät, kun et koskaan ole apua tarvinnut etkä pyytänyt. Valitettavasti kukaan ei ehkä voi sua koskaan auttaakaan ja tukeakaan, jos aina salaat avuntarpeesi.
No jos ei edes käymään tulla tai kylään kutsuta, niin vähän on vaikeaa. Lisäksi en usko että kukaan järkevä ihminen luulee, että jollakin on elämä pelkkää hyvää vuosia. Ei heillä ole halua tietää, sellaisessa tilanteessa mikään tuskin olisi säälittävämpää kuin pyytää läheisyyttä tai välittämistä. Mielestäni aikaisempia, vuosia sitten, yrityksiäni on tulkittu kateudeksi. Mikäänhän ei ole likaisempaa kateutta kuin pyytää oman perheensä rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä vaan, varsinkin äiti ymmärtää hyvin miksi en tähän maahan halua lasta pykätä. Tulevaisuus tuntuu liian pelottavalta sen suhteen nimittäin.
Tämä(kin) ketju todistaa että velat on uniikkeja lumihiutaleita ja kosmoksen keskipisteitä - ainakin omasta mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä on se, että iso osa lapsettomista muuttuu äärettömän kateellisiksi vuosien myötä. Mistään muusta ei jauheta kuin omasta itsestä ja tuntemuksista ja siitä, miten väärin on aina tehty. Minä, minä ja minä. Ei kaikilla, mutta hyvin useilla kuvio on tämä. Oman navan ympärillä pyörimistä. Ja kun ei hajuakaan ole lapsiperheen elämästä.
Kyllä se on juurikin toisinpäin, katkeria ja kateellisia tulee lapsellisista jos joistakin. EI onneksi koske kaikkia, mutta tiedän todella monta tapausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole katkera, mutta postasit tämän avautumisen? Tuossahan kävi ilmi, että vanhempasi siirtävät ne rahat lapsenlapsilleen. Älä ole huolissasi, tulet varmasti taloudellisesti paremmin toimeen kuin lapsiperhe. Terveisin Persaukinen perheenäiti
Siis eivät siirrä lapsenlapsille vaan antavat rahat siskoilleni, jotka sitten oman harkintansa mukaan tietysti käyttävät ne milloin mihinkin. Mutta se nyt ei ole se pointti.
Sinunkin mielestäsi ansaitset siis palkinnon, koska olet tehnyt lapsia?
Kyllä ansaitsen jonkinlaisen palkinnon tästä hommasta. Yhteiskunta ei pyörisi jos kaikki olisivat lapsettomia.
Eikä ilmastonmuutosta olisi ilman hillitöntä liikakansoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei voi yleistää! Mulla on lapsia, sisaruksella ei, ja se LAPSETON sisarus on vanhempieni silmäterä, jota autetaan, tuetaan, annetaan rahaa, ostetaan autot ja asunnot.
Mulle ei mitään, saan vain ilkeilyä ja v*ttuilua ja lapsistamme (ainoat lapsenlapset) ei välitetä lainkaan ja eivät tapaa tai pidä yhteyttä ollenkaan.
Ei ole kiinni tämä asetelma siitä onko lapsi vai ei!!!Siinä olet oikeassa että erittäin usein vanhemmilla on suosikkilapsi joka saa kaiken ja inhokko joka jätetään ilman kaikesta. Se imhottu lapsi voi olla se jolla lapsia on.
Tulipa p'ska olo tästä kirjoituksesta. Kuka ei rakasta omaa lasta?
Olen pahoillani, että sinulla on tuollaiset vanhemmat.
Oon näköjään moneen muuhun verrattuna onnekas kun koen että vanhemmat kohtelee meitä aikuisia lapsia tasapuolisesti. Muilla sisaruksilla on siis lapsia ja minä olen lapseton. Juu, määrällisesti sisarusten perheet toki saavat lasten lahjojen muodossa enemmän mutta ne on lasten lahjoja. Jos minulla olisi lapsia, tiedän että vanhempani muistaisivat heitä tasapuolisesti suhteessa sisarusten lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole katkera, mutta postasit tämän avautumisen? Tuossahan kävi ilmi, että vanhempasi siirtävät ne rahat lapsenlapsilleen. Älä ole huolissasi, tulet varmasti taloudellisesti paremmin toimeen kuin lapsiperhe. Terveisin Persaukinen perheenäiti
Siis eivät siirrä lapsenlapsille vaan antavat rahat siskoilleni, jotka sitten oman harkintansa mukaan tietysti käyttävät ne milloin mihinkin. Mutta se nyt ei ole se pointti.
Sinunkin mielestäsi ansaitset siis palkinnon, koska olet tehnyt lapsia?
Tän täytyy olla provo. Ei kukaan aikuinen ole noin idiootti, et kadehtii että siskon lapset saavat isovanhemmiltaan jotain. Ei voi olla. En halua uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei voi yleistää! Mulla on lapsia, sisaruksella ei, ja se LAPSETON sisarus on vanhempieni silmäterä, jota autetaan, tuetaan, annetaan rahaa, ostetaan autot ja asunnot.
Mulle ei mitään, saan vain ilkeilyä ja v*ttuilua ja lapsistamme (ainoat lapsenlapset) ei välitetä lainkaan ja eivät tapaa tai pidä yhteyttä ollenkaan.
Ei ole kiinni tämä asetelma siitä onko lapsi vai ei!!!Siinä olet oikeassa että erittäin usein vanhemmilla on suosikkilapsi joka saa kaiken ja inhokko joka jätetään ilman kaikesta. Se imhottu lapsi voi olla se jolla lapsia on.
Tulipa p'ska olo tästä kirjoituksesta. Kuka ei rakasta omaa lasta?
Olen pahoillani, että sinulla on tuollaiset vanhemmat.
No erittäin moni ei rakasta omaa lasta. Esim narsistivanhempi. Mun tapuksessa narsistivanhempi yrittää tuhota minut, oman lapsensa, kaikin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä(kin) ketju todistaa että velat on uniikkeja lumihiutaleita ja kosmoksen keskipisteitä - ainakin omasta mielestään.
Jotka haluavat lapsille menevät lahjat tai lahjarahatkin itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole katkera, mutta postasit tämän avautumisen? Tuossahan kävi ilmi, että vanhempasi siirtävät ne rahat lapsenlapsilleen. Älä ole huolissasi, tulet varmasti taloudellisesti paremmin toimeen kuin lapsiperhe. Terveisin Persaukinen perheenäiti
Siis eivät siirrä lapsenlapsille vaan antavat rahat siskoilleni, jotka sitten oman harkintansa mukaan tietysti käyttävät ne milloin mihinkin. Mutta se nyt ei ole se pointti.
Sinunkin mielestäsi ansaitset siis palkinnon, koska olet tehnyt lapsia?
Tän täytyy olla provo. Ei kukaan aikuinen ole noin idiootti, et kadehtii että siskon lapset saavat isovanhemmiltaan jotain. Ei voi olla. En halua uskoa.
En minä sitä ihan kohtuullisena pidä, että yhden lapsen elämää rahoitetaan vain siksi, että hänellä on lapsia. Lapsille ei tietenkään kukaan ole kateellinen, tai itse en ainakaan ymmärrä sitä tuota kautta ollenkaan. Lapset eivät ole syyllisiä yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin omalla kohdalla monesti samaa, ja miten se on vaikuttanut omaan elämään... Meillä sisaruksia autetaan rahallisesti ja lastenhoidossa, molemmat on päätyneet hankkimaan lisää lapsia ja lisää apua tulee. Itse kitkuttelen enkä uskalla hankkia ensimmäistäkään kun koko ajan on niin huono rahatilanne... Uskon että ainakin toinen siskoni teki lisää lapsia juuri siksi, että sai tukea ja turvaa vanhemmiltani. Oma elämäni on pelottavaa ja yksinäistä, mutta pitää vaan näyttää pärjäävältä kun mullahan on työ ja kaikki hyvin.. Ei mene tasan...
En nyt ymmärrä. Koetko siis, että et saisi vanhemmiltasi samalla tavalla tukea ja apua, jos hankkisit lapsen?
En, vaan että koska en ole saanut apua aikuiselämässäni niin koen niin isoa turvattomuutta että päällä on jatkuva jäytävä stressi, ei sellainen että jee haluanpa lisääntyä ja alkaa elää kivaa elämää vaan ahdistus seuraavasta päivästä, epävarmasta tulevaisuudesta... Oon vaan ollut niin yksin ja yksin pärjäävä, että vaikka miten järjellä tietäisin saavani jotain tukea, niin sisimmissäni vaistoni ei anna minun luottaa mihinkään ulkopuoliseen. En usko että tätä yksinäisen ihmisen huolta voi ymmärtää jos sitä ei koe.
Sairastuin esim. vakavasti, ja en viittinyt soittaa kenellekään pyytääkseni apua. Miksi olisin? Ei kukaan auta koskaan muutenkaan. Ei kukaan kysy, miten voin. Tai tarvitsenko jossain apua. Soitetaan, kerrotaan mitä on tehty lastenlasten kanssa ja sitten moikka.
Kurjaa, että tunnet itsesi noin yksinäiseksi. Etkö voisi yrittää puhua tästä perheellesi? Perheesi nimittäin varmaan myös kuvittelee, että kyllä sä pärjäät, kun et koskaan ole apua tarvinnut etkä pyytänyt. Valitettavasti kukaan ei ehkä voi sua koskaan auttaakaan ja tukeakaan, jos aina salaat avuntarpeesi.
No jos ei edes käymään tulla tai kylään kutsuta, niin vähän on vaikeaa. Lisäksi en usko että kukaan järkevä ihminen luulee, että jollakin on elämä pelkkää hyvää vuosia. Ei heillä ole halua tietää, sellaisessa tilanteessa mikään tuskin olisi säälittävämpää kuin pyytää läheisyyttä tai välittämistä. Mielestäni aikaisempia, vuosia sitten, yrityksiäni on tulkittu kateudeksi. Mikäänhän ei ole likaisempaa kateutta kuin pyytää oman perheensä rakkautta.
Älä viitsi. Kyllähän sä kuulostat kateelliselta. Luulet tietäväsi siskon motiiveista hankkia lapsia ja kehtaat esittää et on muiden vika toi sun marttyrointi. Ota itseäsi niskasta kiinni nyt.
Eivät kaikki ole vapaaehtoisesti lapsettomia te idiootit. Olen 38-vuotias eikä minulla ole lapsia, vaikka olisin niitä halunnut.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on aivan sama jäytävä tunne ja pelko, ja hädässä ja kriisissä en ole saanut apua koskaan mistään. Ne pari kertaa kun itkien hädässä soitin vanhemmilleni, lyötiin luuri korvaan ja sanottiin että emme auta ollenkaan, koska pian pitäisi auttaa joskus toistekin.
Ja mulla on siis lapsia. Toki tiedän että mulla on sinua helpompaa kun on oma perhe mutta se sama vanhempien tuen ja rakkauden puute kaihertaa muakin. Vanhemmat ei ole ikinä antaneet mitään tulea, apua, rahaa, tavanneet tai välittäneet lapsenlapsiaan, ostaneet mulle yhtäkään lahjaa koskaan, soitelleet tai välittäneet.
V*ttuilleet ja ilkkuneet senkin edestä.
Tajutkaa pliis että lapsenlapset ei ole se syy miksi vanhempi on epäreilu! Vika on sen VANHEMMAN omassa persoonassa ja tunne-elämän häiriöissä.