Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä en ymmärrä miten te hankitte ne kivitalot, veneet ja katumaasturit.
25.09.2020 |
En ymmärrä, niitä näkee kaikenlaisilla idioottilekoilla saapastahvoillakin, joista ei uskoisi jos ei näkisi omin silmin. Kiroilevatkin niin kuin yläasteikäiset. Miksi minä sivistynyt, tasainen ja hyväkäytöksinen olen jäänyt työttömäksi oleilemaan pikku yksiöön elämään yhteiskunnan almuilla. Kyllä minäkin yritin, mutta kukaan ei vaan koskaan ymmärtänyt minua. Jotkut kyllä pitivät ihan potentiaalisena, mutta eivät halunneet vastaanottaa esim. antamalla työtä, vaan ajattelivat että "joku muu huolii", "urasi syntyy jossain muualla". Siis tavallaan minuun on uskottu, mutta ei sitten tosihetkellä missään päästetty eteenpäin. Miksi nuo kiroilevat saapastahvot ovat sitten menestyneet elämässä, vaikka voisi luulla että heitä nyt ei ainakaan kukaan halua lähelleen? Toki osa voi olla yrittäjiä, mutta kyllä jokaisella yrittäjälläkin on sidosryhmiä, joiden kanssa ollaan tekemisissä.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi niin pelkästään toinen (boomer) vanhempi yleensä työskenteli ja se riitti siihen, että sai ison omakotitalon ja auton ja veneen.
Nyt ei riitä vaikka molemmat vanhemmat työskentelisi kahta eri työtä.
Mielenkiintoista kuinka maailma on muuttunut. Boomerit saivat asiat vähemmällä, nykyiset milleniaalit ja zoomerit saavat tapattaa itsensä työhön eikä saa lähellekään yhtä paljoa.
Ö-sukupolven öyhöttäjä kuvittelee saavansa kaiken viettämällä aikaansa iltapv.lehtien ja vauvapalstan mielipidepalstalla boomereita kadehtimassa ja panettelemassa.
Ö-sukupolven öyhöttäjä ei saa mitään koska boomerit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin koulut yliopistoa myöden. Valittiin ok alat. Elettiin köyhästi. Mentiin töihin, kun sopivat osui eteen. Oltiin kaikille mukavia. Mukavat mutta päättäväiset pärjää.
Perittiin molemmat vähän. Säästettiin ja sijoitettiin. Tehtiin töitä. Lapsi vasta kolmekymppisinä. Lainaakin otettiin.
Kait tässä avainasemassa on se, että on töitä ja ei tuhlaa turhaan.
Varmaan monella on ollut onneakin matkassa. Myönnän, että myös itsellä. Sisaruksiini verrattuna minä sain lyhyellä koulutuksella hyväpalkkaisen työn, aloitin seurustelun työssäkäyvän korkeakoulutetun kanssa, olin työelämässä 12 vuotta ennen ensimmäistä lasta, ensimmäinen asunto jo maksettu kun lapsi syntyi. Ei opintolainaa, auton ostin vasta kun olin ollut työelämässä 5 vuotta. Iso menoerä. Työpaikan vaihto muutaman vuoden välein.
Ystävissäni on myös näitä hyvin tienaavia, lapset tehty myöhemmin, perintöä. Sisarukseni taas ovat jääneet jalkoihin, työttömyyttä ja miinuksella pyörivä oma yritys.Tekivät lapsia ennen ensimmäistä työpaikkaa. Auto ostettiin velaksi heti 18 v.
Jollain tasolla pitää haluta asioita ja olla itsekäs, jos haluaa saada asioita. Tavoitteellisuus.
En minä hanki mitään, kaikki on firman nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hankkisin katumaasturin kun ovat ajo-ominaisuuksiltaa huonoja? Ajan ammatikseni paljon eri autoja joten kokemusta on. Ainoa poikkeus tähän mennessä omasta mielestäni on vuoden 2020 mallia oleva Volvo XC60 T8-versio, joka kieltämättä on aika hieno auto myös ajaa.
Katumaasturissa on varmaan kyllä ihan kiva olla kyydissä, mutta ajajan autoja ne eivät ole.
Älä laita tulevaisuuttasi toisten hyväntahtoisuuden varaan. Toiset eivät ole sinulle mitään velkaa. Hyödynnä kateutesi pyrkimällä eteepäin elämässä. Ei ole kovin ylentävää tikahtua kateuteen siellä loukossasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi niin pelkästään toinen (boomer) vanhempi yleensä työskenteli ja se riitti siihen, että sai ison omakotitalon ja auton ja veneen.
Nyt ei riitä vaikka molemmat vanhemmat työskentelisi kahta eri työtä.
Mielenkiintoista kuinka maailma on muuttunut. Boomerit saivat asiat vähemmällä, nykyiset milleniaalit ja zoomerit saavat tapattaa itsensä työhön eikä saa lähellekään yhtä paljoa.
Uli uli.
Yksi asia on kanssa, että uravalinnassa käytetään järkeä. Ei valita pelkästään sillä, että joku kiinnostaa vaan katsotaan realistisesti työllistymismahdollisuuksia ja palkkausta. Vanhemmatkin ohjasi tähän. Siksi opiskelinkin osittain kiinnostavaa alaa ja työpaikan, hyväpalkkaisen, sain jo ennen valmistumista. Tavallaan olisi kiva tehdä jotain hörhöilytöitä, mutta kun tietää työllisyyden, oman kyvyttömyyden verkostoitua aktiivisesti, niin näin on menty paljon helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä laita tulevaisuuttasi toisten hyväntahtoisuuden varaan. Toiset eivät ole sinulle mitään velkaa. Hyödynnä kateutesi pyrkimällä eteepäin elämässä. Ei ole kovin ylentävää tikahtua kateuteen siellä loukossasi.
En tiedä kenelle vastasit mutta sosiaaliset mahdollisuudet "pärjätä" ovat kyllä nykypäivänä rajusti kaventuneet. Aiemmin pärjäsi helpommin puhtaalla ahkeruudella eli kun teki vain ahkerasti ihan tavallistakin duunia, niin saattoi pärjätä hyvin ja näitä tavallisia duuneja oli paljon enemmän tarjolla ja paljon paremmilla ehdoilla. Nykyisin taas työmarkkinat ovat rajusti muuttuneet ja hyväpalkkaisiin töihin alkaa olla varsin kovat vaatimukset (pelkkä tutkinto ei riitä, paitsi jossain lääkiksessä), pitää olla paljon myös kognitiivisia ja sosisaalisia ominaisuuksia. Näistä hyväpalkkaisista töistä käydään erittäin kovaa kilpailua.
Jos taas pääsee "helpompiin töihin", esim. osa-aikatöihin johonkin palvelualalle ja tuntipalkka on 10e/h, niin siitä voi sitten päätellä kuinka hyvät mahdollisuudet on hankkia juuri mitään muuta kuin rahat ihan kaikkein välttämättömimpiin menoihin. Ellei sitten saa jotain isompaa perintöä tms.
Aloitusviestin perusteella ap on nainen, joka on uskonut ns. kivapuheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia on kanssa, että uravalinnassa käytetään järkeä. Ei valita pelkästään sillä, että joku kiinnostaa vaan katsotaan realistisesti työllistymismahdollisuuksia ja palkkausta. Vanhemmatkin ohjasi tähän. Siksi opiskelinkin osittain kiinnostavaa alaa ja työpaikan, hyväpalkkaisen, sain jo ennen valmistumista. Tavallaan olisi kiva tehdä jotain hörhöilytöitä, mutta kun tietää työllisyyden, oman kyvyttömyyden verkostoitua aktiivisesti, niin näin on menty paljon helpommalla.
Jossain määrin täytyy ehdottomasti myös pitää omasta työstään. Koko elämänlaadun kannalta ihan ratkaiseva asia. Jos työpaikka ei ole pätkääkään "oma juttu", niin työelämässä oleminen on yhtä helv*ttiä pidemmän päälle. Hankaluus tässä on se, että opiskelupaikkaa valitessa ei välttämättä tiedä vielä ollenkaan minkälaista työelämässä on olla eri tyyppisisissä paikoissa. Tämä tieto tulee vasta pidemmän kokemuksen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Mä nuorena uskoin siihen "kannattaa opiskella ja hankkia hyväpalkkainen työ" -soopaan. No, nyt olen kohta 40v korkeakoulutettu ns. kovalta alalta, töitä teen n. 50-60h/vko. Ja asun yksiössä, ei ole autoa, joku vene tai mökki tai vuotuiset Thaimaan matkat ihan utopiaa. Tienaan ihan hyvin, (kuitenkin jää selvästi alle 100000/vuosi), mutta ei sitä palkkaa verojen jälkeen niin huisisti jää. Niin se vaan on, että en tule köyhän yh-perheen kakruna ikinä saavuttamaan sitä elintasoa ja taloydellista turvallisuutra joka on itsestäänselvyys keskiluokkaisten perheiden vesoille. Kuilu on vaan liian leveä. Peruskeskiluokkainen kersa on saanut vanhemmiltaan ajokortit, ensiauton/tukea auton hankintaan/saa lainalla vanhempiensa autoa, ei ole tarvinnut nostaa opintolainaa, on syntymästä asti kerätty säästöjä ja tosi monella jonkunlainen rahasto/osakesalkku, ensiasuntoihin päästy vanhempien tuella kiinni monesti jo heti kotoa lähtiessä 19-20-vuotiaana jne. Kun taas itse on joutunut maksamaan kaiken lukiokirjoista alkaen itse, ottamaan opintolainaa, autolainaa jne Olin lähemmäs 30 kun pääsin kiinni ensiasuntoon. Elän nyt suunnilleen samalla elintasolla kuin monet kavereistani kaksikymppisenä. Perinnöt aikanaan vielä repivät lisää eroa, minä 0 euroa, keskiluokkaiset okt:sta, mökistä, vanhempien sijoitusasunnoista ja osakkeista jne n. 200000-800000 euroa per perheen lapsi käpälään.
Olisi ihan kiva saada tarkempia lukuja tämän vuodatuksen perusteeksi. Kyselee 95 000 eur/brutto/vuosi aviopari, joka matkustaa 1-2 kertaa vuodessa ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesta unohtui lentokoneet ja helikopterit.
Terv. Juha S.
Vaihtoehtoja voi olla monia. Perintö tai säästöt.
Joillakin on ollut ankea lapsuus niin sitä paikkaillaan sitten aikuisuudessa.
Jos nämä näyttävät ostokset ollaan tehty lainalla niin ne ovat sillon pankin viimeiseen takaisin maksu päivään saakka.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi niin pelkästään toinen (boomer) vanhempi yleensä työskenteli ja se riitti siihen, että sai ison omakotitalon ja auton ja veneen.
Nyt ei riitä vaikka molemmat vanhemmat työskentelisi kahta eri työtä.
Mielenkiintoista kuinka maailma on muuttunut. Boomerit saivat asiat vähemmällä, nykyiset milleniaalit ja zoomerit saavat tapattaa itsensä työhön eikä saa lähellekään yhtä paljoa.
Taidat olla pk-seudun ulkopuolelta. Lähes kaikkien molemmat boomervanhemmat pk-seudulla työskentelivät, jopa edellisen sukupolven naisista.
Ja vain osa omakotitaloista oli oikeasti hienoja, suurin osa sellaisia, että osakehuoneistot olivat siistimpiä, tosin pienempiä.
Nuori akateeminen pariskunta jossa kumpikin on asiantuntijatehtävissä tai yrityksen johtopositiossa hankkii helposti vaikka mitä. Kun kumpikin saa palkkaa vähintään 7.000 - 8.000 euroa kuukaudessa, niin tuhlaavaisestikin eläen vain puolet toisen ansioista menee elinkustannuksiin. Lopuilla voi hankkia kaikkea kivaa, varsinkin nyt kun ulkomaille suuntautuvia tuhlausreissuja on vähemmän. Puhumattakaan siitä että palkan päälle tulee usein jättipotteja, bonuksia ja optioita joiden arvo kohoaa helposti vähintään satoihin tuhansiin.
Vierailija kirjoitti:
Käytiin koulua kun muiden mielestä se oli nössöä.
Opiskeltiin köyhinä kun muiden mielestä oli kiva mennä duuniin tai olla vaan.
Säästettiin ja ostettiin yksiöt, sitten yhteinen kolmio. Säästettiin ja nyt on se kivitalo.
Muiden mielestä oli kiva asua vuokralla kun ei halunneet ”pankin orjiksi”Saatiin hyvät työpaikat, painettiin duunia, edettiin ja saatiin ylennyksiä.
Muiden mielestä oli tyhmää tehdä duunia vapaa-aikana tai vastata sähköpostiin viikonloppuna.Meillä on nyt se vene ja kivitalo ja molemmilla kiva kärry.
Muut ihmettelee millä ne on hankittu.
Juupajuu. :D
Alue: Aihe vapaa
Mä nuorena uskoin siihen "kannattaa opiskella ja hankkia hyväpalkkainen työ" -soopaan. No, nyt olen kohta 40v korkeakoulutettu ns. kovalta alalta, töitä teen n. 50-60h/vko. Ja asun yksiössä, ei ole autoa, joku vene tai mökki tai vuotuiset Thaimaan matkat ihan utopiaa. Tienaan ihan hyvin, (kuitenkin jää selvästi alle 100000/vuosi), mutta ei sitä palkkaa verojen jälkeen niin huisisti jää. Niin se vaan on, että en tule köyhän yh-perheen kakruna ikinä saavuttamaan sitä elintasoa ja taloydellista turvallisuutra joka on itsestäänselvyys keskiluokkaisten perheiden vesoille. Kuilu on vaan liian leveä. Peruskeskiluokkainen kersa on saanut vanhemmiltaan ajokortit, ensiauton/tukea auton hankintaan/saa lainalla vanhempiensa autoa, ei ole tarvinnut nostaa opintolainaa, on syntymästä asti kerätty säästöjä ja tosi monella jonkunlainen rahasto/osakesalkku, ensiasuntoihin päästy vanhempien tuella kiinni monesti jo heti kotoa lähtiessä 19-20-vuotiaana jne. Kun taas itse on joutunut maksamaan kaiken lukiokirjoista alkaen itse, ottamaan opintolainaa, autolainaa jne Olin lähemmäs 30 kun pääsin kiinni ensiasuntoon. Elän nyt suunnilleen samalla elintasolla kuin monet kavereistani kaksikymppisenä. Perinnöt aikanaan vielä repivät lisää eroa, minä 0 euroa, keskiluokkaiset okt:sta, mökistä, vanhempien sijoitusasunnoista ja osakkeista jne n. 200000-800000 euroa per perheen lapsi käpälään.