Minä en ymmärrä miten te hankitte ne kivitalot, veneet ja katumaasturit.
En ymmärrä, niitä näkee kaikenlaisilla idioottilekoilla saapastahvoillakin, joista ei uskoisi jos ei näkisi omin silmin. Kiroilevatkin niin kuin yläasteikäiset. Miksi minä sivistynyt, tasainen ja hyväkäytöksinen olen jäänyt työttömäksi oleilemaan pikku yksiöön elämään yhteiskunnan almuilla. Kyllä minäkin yritin, mutta kukaan ei vaan koskaan ymmärtänyt minua. Jotkut kyllä pitivät ihan potentiaalisena, mutta eivät halunneet vastaanottaa esim. antamalla työtä, vaan ajattelivat että "joku muu huolii", "urasi syntyy jossain muualla". Siis tavallaan minuun on uskottu, mutta ei sitten tosihetkellä missään päästetty eteenpäin. Miksi nuo kiroilevat saapastahvot ovat sitten menestyneet elämässä, vaikka voisi luulla että heitä nyt ei ainakaan kukaan halua lähelleen? Toki osa voi olla yrittäjiä, mutta kyllä jokaisella yrittäjälläkin on sidosryhmiä, joiden kanssa ollaan tekemisissä.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajan vanhalla toyotalla, kulutan vaatteet loppuun. Laitan rahat osakkeisiin ja rahastoihin. Sijoitusasunto löytyy myös. Näin jo 20vuotta toiminut.Naurattaa kun duunikaveri ajaa uudella velkabemarilla ja pitää minua köyhänä :)
Taitaa sitä duunikaveria naurattaa kun hän nauttii elämästään ja sinä et. Täällä ollaan vain hetken aikaa, kannattaako se kuluttaa vanhoissa vaatteissa ja ajaa vanhalla autolla? Miten vaikka sijoitusasunto tekee sinut yhtään onnellisemmaksi? Eläkkeellä kiva kuluttaa kun on kaikki parhaat vuodet kituuttanut ensin? Entä jos kuoletkin ennen sitä?
Mielenkiintoista ajatella, miten eri tavalla tätä elämää voi katsoa ja elää.
Minä olen myös ns. salavarakas. En ymmärrä mekanismia millä kallis auto tekee ihmisen onnelliseksi. Auto on vain väline, jolla mennään paikasta a paikkaan b, jos pyörällä ei pääse.
Mä tykkään että välineet on kunnossa. Siksi ajan uudella autolla ja vähän paremmalla. Miksi en nauttisi nyt kun elän ja pikkasen helpota elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankit antavat aika anteliaasti, suorastaan vastuuttomasti, lainaa. Suomessahan on yksi Euroopan pahimmista pienituloisten velkaantumisasteista.
Meillä tutkivat tarkkaan molempien tulot ja kertoivat että yli 45 % perheen nettotuloista ei saa mennä laina ja muihin asumiskuluihin. Tämä raja jos ylittyy niin pitää pienentää lainasummaa.
Pätee ehkä asuntolainaan tai jos haet kulutusluottoa perinteisesti pankilta suoraan. Sen sijaan autorahoituksen (osamaksu) tai venerahoituksen tai jonkun vastaavan saa huomattavasti helpommin erillisen rahoitusyhtiön kautta eikä vakuuksia kysellä. Riittää kun on säännölliset tulot. Ilmeisesti ovat huomanneet, että ihmiset jättävät mielummin vaikka vuokran maksamatta kuin luopuvat autosta tai veneestä.
Vierailija kirjoitti:
99%:lla perintö mahdollistaa nuo hankinnat. Loppu yksi prosentti on onnistunut yrittämisessä ja tehnyt omaisuutensa itse.
Enpä oikein usko tuotakaan.
En tiedä mitä tarkoitat saapastahvolla, mutta oletan että jonkinsortin punaniskaa? Oma isäni on sellainen. Narsisti ja häikäilemätön. Juuri niillä avuilla hän on päässyt todella pitkälle, omaisuus on herraties kuinka paljon. Ja esittää pienituloista, vähäosaista, kävelee littaanastutuilla kengillä ja reikäinen paita päällään. Häneltä on turha pyytää apua, vaikka ei olisi rahaa ruokaan, hänellä itselläänkin "menee niiiiin huonosti". Mitä nyt kaikki on velatonta, asuntoa ja kesämökkiä myöten, ja tulot 150ke/vuosi.
Itsekään en toki ole mikään vähäosainen, en missään nimessä, mutta se apu on tullut äidin puolelta jos sellaista olen tarvinnut. Ja olen vielä n. 15 vuotta todella tiukilla, kunnes on lainat maksettu. Ei ole varaa harrastaa, ei voi ottaa kaupasta mitä haluaa. Halu olisi omakotitaloon, mutta ei matalapalkka-alalla yksinelävänä tuollaiset haaveet onnistu. Kyllä on sensortin kituuttamista tämä omaisuudenkerryttäminen, jos ei ole hyväpalkkaisessa työssä, että välillä korpeaa ihan syvästi. Ja silti aion jatkaa tällä polulla, tulevaisuuden turvaksi.
Tämä suomen maa taitaa olla sellainen, että menestyneitä ovat joko onnekkaat tai sitten sellaiset, jotka tavalla tai toisella onnistuvat huijaamaan ja hyväksikäyttämään järjestelmää, tai sitten olla jomman kumman jälkeläinen.
Nykyinen okt on meidän kolmas. Kaksi ekaa myyty hyvällä voitolla eteenpäin. Molemmat tehneet töitä parikymppisestä saakka, vähän työttömyyttä. Lapset ajoissa ja sitten taas töitä. Rohkeita valintoja ja pari onnekasta sattumaan, siinä se miten omaisuus on karttunut.