Tärkeintä mitä olet elämässä oppinut?

Mä olen oppinut, että ihmiset ovat yleensä ihan ok ja yrittävät parhaansa. Jos välillä tuleekin paskaa niskaan joltakulta, niin luultavasti tämä ei ole mitään henkilökohtaista (eikä ainakaan kannata märehtiä ja murehtia ja ottaa henkilökohtaisesti), luultavasti tällä ihmisellä on vaan jotain murheita itsellään tai jostain syystä paha olo jota purkaa toisiin (ei se sitä oikeuta, mutta auttaa suhteuttamaan asiaa).

Ja omalla olemuksella, huomaavaisuudella ja ystävällisyydellä saa voitettuaan puolelleen näitä ärrimörrejäkin, jolloin heistäkin yleensä löytää ne hyvät puolet, jos haluaa. Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan, mutta itse ei kannata alkaa heti huutelemaan törkeästi vastaan jos joku sattuu ekana hölmösti huutelemaankin ;)

Lisäksi viime aikoina olen helpottavana tietona saanut ryhtyä ymmärtämään, että omia tunteitaan ei kannata ottaa kovin vakavasti. Toki niistä voi nauttia (ainakin positiivisista tunteista) mutta tunteet menevät ja tulevat, välillä/usein ihan ilman järkevää logiikkaa, joten antaa tulla ja mennä. Välillä vituttaa, masentaa, surettaa, stressaa ja itkettää, mutta mitä sitten, kyllä se menee ohi. Ja sitten taas tuntee onnea, iloa, kiitollisuutta... ja sitten suurimmaksi osaksi on ihan neutraali, rauhallinen, kaikki ok-fiilis. Sellasta se on. Ja se kannattaa hyväksyä. Tunteisiinsa ei kannata jäädä vellomaan, mutta ei niistä kannata myöskään pyristellä väkipakolla irti. Antaa tulla, olla ja mennä.

Niin ja vielä yks juttu: pitää pitää itsestään huolta, mutta myös muista! :)

Jokainen on oman onnensa seppä.

Kukaan muu ei voi sinua pelastaa tai tehdä onnelliseksi kuin sinä itse. Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa.

Jeesus on tie, totuus ja elämä.

No siis yhdyn tuohon vaikka se kirjoitettuna näyttääkin aika kauhealta. Toisaalta juuri tuo on vapauttanut minut ainakin tekemään vaikka mitä, ei tarvitse pelätä mokaamista koska se on ihan sama.

Minä olen oppinut sen, ettei kannata tuhlata energiaa sen miettimiseen, miten asioiden pitäisi olla, vaan sen hyväksymiseen, että asiat ovat kuten ovat. Ja ihmiset ovat kuten ovat. Maailmassa on hyvin vähän asioita joihin voin vaikutta. Olivat asiat hyvin tai huonosti, ne ovat kuten ovat, ja senkin energian, minkä pistäisi murehtimiseen voi pistää johonkin muuhun.

"Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan mitä antaa elämä. Eihän maailmassa suremalla mitään saa, päivä päivältä vain lähestyypi maa."

Tärkeintä on kohdella itseään hyvin ja suvaita toisia.

Että älä kerro äidillesi raskaudestasi ennen kuin haluat että asiasta tietävät kaukaisia sukulaisia ja ala-asteen luokkakavereita myöten ihan kaikki. Oikeastaan tuon ohjenuoran voisi laajentaa tähän muotoon: älä kerro äidillesi mitään mitä et halua koko maailman tietävän.

Paljonkin olen oppinut, paljon, mutta olen mm. oppinut (jo varhain), että kiltit ja hyväntahtoiset ihmiset ovat kaikkein oleellisinta tässä elämässä. Arvosta ihmeessä joka ikistä sellaista tuntemaasi ihmistä, he kun ovat kuitenkin harvinaisuuksia kaiken tämän elämänmenon keskellä, eikä kaikki hyvä heissä heti välttämättä näy ilmiselvästi päälle päin, jopa päin vastoinkin välillä joillakin, koska herkät ja kiltit joutuvat sulkemaan ja suojaamaan itseään maailman kovuudelta, mutta siis... tunnet heidät kyllä, jos vain olet avoin sydämeltäsi.

Ettei pidä miettiä hittojakaan mitä muut ajattelee vaan tekee ja toimii niinkuin itsestä parhaimmalta tuntuu..

Samoin ei pidä tuhlata aikaa ihmisiin jotka puukottaa selkään tai vie muuten vaan kaiken energian, elämä on liian lyhyt sellaiseen

Kannattaa syntyä hyville vanhemmille.

Sen olen oppinut miten tärkeintä aivan oikeesti on vain se miten kirjoitan näppärästi. Ei niinkään se miten asiat menevät, mitä elämässä tapahtuu tai mikä on oikein, vaan sulavalla ilmaisulla saa kaiken muuttumaan sekä tuntumaan aivan toisenlaiselta. Ei ole sitä typerää arkea jossa tuijotellaan toisiaan arvostelevasti kaupungilla ja asetetaan kaikenlaisia vaatimuksia. Ei tarvitse kuin kirjoitella ja pyrkiä siinä parhaimpaansa.

Ajattele ensin itseäsi. Älä yritä miellyttää muita. Koska kaikki muutkin ajattelevat ensin itseään eivätkä todellakaan yritä miellyttää minua. Äläkä ainakaan kerro kenellekään perheen ulkopuoliselle, mitä todella ajattelet, mitä tienaat tms. Pidä matalaa profiilia.

Tehty mikä tehty eli mitään ei kannata hävetä.

Olen oppinut luottamaan vain itseeni. Oikeastaan jokainen sukulaiseni, ystäväni ja tuttavani on pettänyt luottamukseni jotenkin. Teen päätöksiä ajatellen vain lapsiani ja minua. Olen ollut suurenosan aikuiselämästäni kynnysmattona. Myös se että en enää suostu siihen on johtanut siihen ettei iso osa sukulaisistani/ystävistäni halua olla kanssani tekemisissä.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 15:45"]

Tehty mikä tehty eli mitään ei kannata hävetä.

[/quote]

Kyllä ajoittainen häpeäkin kuuluu mielestäni elämän tunneskaalaan. Tuo on mielestäni huonohko neuvo, mutta mielipiteitähän nämä ovat. Pelottava on ihminen, joka ei koskaan häpeä yhtikäs mitään edes hetken verran.

Suurelta osin tämä näyttää olevan täysien psykopaattien ketju. Monien "oppimissa" asioissa kuultaa läpi - ei minkäänlainen viisaus tai kypsyminen - vaan puhdas aggressio muita ihmisiä kohtaan.

Minustakin tämä on masentava ketju. Täynnä negatiivisuutta.

Että itsestään on huolehdittava eikä pidä hyväksyä huonoa kohtelua.