Mistä miehen ex-vaimon viha minua kohtaan kumpuaa
Yritän ymmärtää, onko kyseessä mustasukkaisuus miehestä/lapsesta vai onko tällainen viha vain yleistä? En ole koskaan tehnyt hänelle mitään pahaa, tai sanonut yhtään mitään muutenkaan. Emme ole edes tavanneet, mutta silti koko ajan pommittaa miestä syytöksillä, jotka koskevat usein minua. Tekee paljon kiusaa meille eikä jätä rauhaan. Milloin olen varastanut lapselta tai tuhonnut omaisuutta (jos esim vaate mennyt rikki). Uusia tempauksia tulee koko ajan millä härnätä, syyt voivat olla vaikka kuinka absurdeja.
Hellittääköhän tällainen käytös jossain vaiheessa ja miten voisin helpottaa tuon exän oloa? Onko tähän keinoja? Minulla ei ole tarvetta lähteä riitelemään takaisin päin, ainostaan helpottaa asioita ja etenkin heidän lapsen, joka kärsii tilanteesta.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Avioeron työstämiseen menee tutkimusten mukaan keskimäärin jopa seitsemän vuotta. Suurella todennäköisyydellä kun tulet kuvioon mukaan uutena kumppanina, eron työstäminen on jopa molemmilla ex-puolisoilla kesken. Se näyttäytyy sitten eri ihmisillä ja ihmisille eri tavoin.
Kuten käytöstavatkin...
Minä ainakin olin onnellinen, kun pääsin eroon erittäin raskasta ihmisestä mielenterveytensä suhteen ja sain oikeastaan työnnettyä tällaisen yhden k""""inkipeän huo ramaisen naisoletetun syliin. En ole kaivannut vaan vapautunut ikävästä ihmisestä, joka etsi vikoja kaikkiaöta muista paitsi itsestään. Assburger u see. Good luck.
Joka perheen tai parisuhteen rikkoo, on itse kirouksen oma - näin kai sitä jossain vöitetään. Jos ei kunnioita valoja näin käy. Ei piddä niitä kummankaan lausuman jos ei kykene niitä noudattamaan. Jossain kohtaa se uusi akkajin alkaa ärsyttämään ja ukko kulahtaa. Pelkkiä mielen pelejä ja egon etsintää. Moni kakkosnainen on miehestä niin kauan kiinnostunut kun kuvittelee " voittavansa", mutta kun käy ilmi että syystä ykkösnainen jätti, mielenkiinto katoaa. Seen that.
^ paitsi että toimii se toisinkin päin, jos rouvasi oli parisuhteessa aloittaessaan suhteen sinun kanssasi, niin kyllä se sinuakin vielä pettää. Vai?
Kaikkein helpoimmalla pääsee, kun jättää nyksien eksät omaan arvoonsa, et sinä niiden kanssa ole parisuhteessa, ja vaikka se eksä kuinka tekee kaikkensa sinun parisuhteensa tuhoamiseen, niin anna olla. Siihen on syy, miksi se on eksä..
Vierailija kirjoitti:
Erot on usein todella kipeitä kokemuksia. Jos on yhteisiä lapsia, niin eroa joutuu tavallaan käsittelemään uudelleen ja uudelleen, läpi elämän. Vaikka yhdessä tilanteessa olisi jo asian kanssa sinut, lapsi sanookin jotain tai tulee uusi puoliso "sekoittamaan pakkaa". Tai jo ihan toisen näkeminen tai yksittäinen lause voi laukaista jotakin. Se on jotenkin tosi inhimillistä, me ihmiset ollaan keskeneräisiä.
On tutkittu, että eronneilla masennuslääkkeiden käyttö ja mielenterveydelliset ongelmat ovat paljon yleisempiä kuin ei-eronneiden. Ja se mikä ehkä vähän yllättää, nämä esiintyvät pysyvästi, ei vain itse eron aikana.
Karua, mutta inhimillistä. Ihminen joutuu tekemään tosi ison työn, että saa eron jälkeisen yhteiselon toimimaan. Vaikka erot on yleisiä, ei se tee niistä yksittäisen ihmisen kohdalla sen helpommaksi.
Totta. Mutta jos sanoo että oma lapsi on tärkein, eikä ikinä tekisi mitään mikä lasta loukkaisi tai lapsen elämää haittaisi, niin sitten paree käyttäytyä sen mukaan. "lasten etu" on hyvin paljon käytetty fraasi silloin, kun tarkoitetaan sitä omaa loukattua mieltä ja ylpeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Ihan uskomatonta vainoamista. Miehen eksä piti itse kahta parisuhdetta aikoinaan, ja mieheni lähti, kun sai selville sivusuhteesta. Ja tämä tapahtui jo vuosia ennen kuin minä tulin kuvioihin.
Nyt ei päästä enää lapsia meille, koska minä olen kuulemma kamala.
Soittelee kaikki ihmiset, jotka saattavat tietää minun elämästäni jotain, läpi ja käyttää saamiaan tietoja minua vastaan. Että pikkuisen on siellä rouvalla mielenterveysongelmia.
Eli sivusuhteista on vain miehesi sana...
pääasia, että mies on päässyt siitä exsekopäästä eroon
Vierailija kirjoitti:
pääasia, että mies on päässyt siitä exsekopäästä eroon
Näinhän se on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin yleistä? Kyllä. Tervettä? Ei.
Asettakaa tiukat rajat, vaikka rikosprosesseilla jos muu ei auta. Kannattaa toki valikoida taistelunsa. Läheltä olen seurannut et aika usein sen exän (nainen) uusista pariauhdekuvioista riippuu pitkälti kuinka rauhassa mies nyxänsä kanssa elää.
Meillä itse asiassa alkoi toimimaan vasta tämä. Ei nyt rikosprosesseja :D mutta rajojen tiukennus äärimmilleen. Lasten asioiden sopimiset ainoastaan viestein niin, että jokaisesta jää jälki. Mies siis kirjaimellisesti löi luurin kiinni kun ex soittaessaan alkoi mennä asiattomuuksiin. Tiukka "laita viesti jos on asiaa" ja luuri kiinni. Sen jälkeen tapaamis, ja elatussopimuksen tiukka noudatus. Eli ei enää "joustoja", koska niitä ex käytti vilunkipeleihinsä, ja niistä tuli riitaa. Jos hän halusi extravapaata vaikkapa viikonlopun juhlintaan, ja otimme lapset, niin ei sopinutkaan että
Tämä. Toivoisin myös omalta mieheltäni tiukennusta tähän. Löisi vain luurin kiinni ja lakkaisi neuvomasta exäänsä asioissa jotka tulisi itse hoitaa jo. Jos ei osaa itse hoitaa, ei se ensimmäinen osoite ole ex vaan omat ystävät, oma uusi mies, omat vanhemmat tai sisarukset.. Ex ei kuulu enää elämään.
Miehen ex myös täällä todella katkera. Hankaloittaa elämäämme määräilemällä, että miehen kotona asuva, mutta aikuinen lapsi tulee x päivänä sitten meille :D.. Miten vaikeaa miehen exän on ymmärtää, että me päätämme omasta asumisestamme? Omassa talossamme. Tähän ex ei voi vaikuttaa eikä kuulu meidän perheeseen.
Meillä myös miehen ex pommitti miestä ja haukkui minua, mm. elän tämän rahoilla, ryyppään liikaa, kun ex itse taas vain sivistyneesti maistelee viiniä (en ole 20 vuotta täytettyäni harrastanut humalanhakuista juomista, ylipäänsä alkoholia pieniäkin määriä muutaman kerran vuodessa) ja levitti miehen sukulaisille tietoa, että mies olisi ostanut minulle uuden kalliin auton.
Mikään näistä ei pidä millään tavalla etäisestikään paikkaansa, vain mielikuvitus oli rajana syytöksissä. Tämä loppui kuin seinään, kun ex itse löysi uuden miehen.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olin onnellinen, kun pääsin eroon erittäin raskasta ihmisestä mielenterveytensä suhteen ja sain oikeastaan työnnettyä tällaisen yhden k""""inkipeän huo ramaisen naisoletetun syliin. En ole kaivannut vaan vapautunut ikävästä ihmisestä, joka etsi vikoja kaikkiaöta muista paitsi itsestään. Assburger u see. Good luck.
Aika katkeraa tilitystä siihen nähden, että kerrot olevasi onnellinen.
Sellaisia neuvoja ei ole olemassa, mitkä lopettaisivat exän suhtautumisen sinuun ennenkuin hänen katkeruutensa on palanut loppuun jos niin koskaan käy. Voit joko olla välittämättä tai ottaa etäisyyttä. Miehesi voi hoitaa yhteydenpidon rajatusti ja noudattaa tapaamissopimusta tarkasti, ehkä se rajaa exän riehumista. Tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös miehen ex pommitti miestä ja haukkui minua, mm. elän tämän rahoilla, ryyppään liikaa, kun ex itse taas vain sivistyneesti maistelee viiniä (en ole 20 vuotta täytettyäni harrastanut humalanhakuista juomista, ylipäänsä alkoholia pieniäkin määriä muutaman kerran vuodessa) ja levitti miehen sukulaisille tietoa, että mies olisi ostanut minulle uuden kalliin auton.
Mikään näistä ei pidä millään tavalla etäisestikään paikkaansa, vain mielikuvitus oli rajana syytöksissä. Tämä loppui kuin seinään, kun ex itse löysi uuden miehen.
Myös täällä miehen ex väittää, että mies elättää meitä rahallisesti. :D Minä maksan omat ja lasteni jutut. Mies omansa ja omien lastensa jutut. Kuten kuuluukin. Yhteinen laskutili meillä kuitenkin on, josta ostamme yhteiset ruuat/maksamme laskut. Sekä erilliset omat tilit josta ostamme omat asiamme ja kustannamme lastemme asiat. Miehen ex on katkera koska mies ei maksa enää hänen elämistään. Mies siis maksoi edellisessä suhteessaan enemmän kuin puolisonsa ja exänsä olettaa, että näin on nytkin. Minä vartavasten HALUAN maksaa omani ja mies on tämän eksälleen onneksi kertonutkin, että väärässä kuule olet, nyksäni maksaa elämisensä ja lapsensa ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Avioeron työstämiseen menee tutkimusten mukaan keskimäärin jopa seitsemän vuotta. Suurella todennäköisyydellä kun tulet kuvioon mukaan uutena kumppanina, eron työstäminen on jopa molemmilla ex-puolisoilla kesken. Se näyttäytyy sitten eri ihmisillä ja ihmisille eri tavoin.
Vanha aloitus ja kommentti, mutta vastaan silti.
Itse olin juuri tuollaisessa tilanteessa edellisessä suhteessani. Kun tutustuttiin, niin annettiin kuva kuinka kaikki on hyvin ja elämä seesteistä.
No, kaikkea muutahan se oli, ja sittemmin huomasin astuneeni keskelle ero-sotatannerta, jossa tälle ex-pariskunnalle tärkeää oli riidellä ja miehen puida minulle ex-vaimonsa kamaluutta.
Mies itse ei nähnyt tilanteessa mitään kummallista, kun monessa kohtaa nostin esiin, että olisiko nyt niin ettei ole vielä valmis uuteen suhteeseen. Ero toki lopulta tuli, kun en itse keksinyt mitä ihmettä kuviossa teen, kun haluaisin olla seurustelukumppani enkä eroterapeutti.
ehkä taustalla on kateus siitä, että ex-mies on löytänyt uuden parisuhteen, jossa viihtyy. Kateutta on joskus vaikea nähdä/myöntää itselleen, ja se saattaa hyvinkin purkautua vihana. Ja ehkä hänen on helpompi vihata sinua kuin ex-miestään, joka on kuitenkin hänen lastensa isä.
Mistä ihmeestä tämmöinen kiusaaminen ja katkeruus tosiaan tulee? Eikö exiä hävetä edes myöhemmin?
Onko täällä ihmistä joka myöntäisi, että on käyttäytynyt paskamaisesti vaikkei ole ollut mitään syytä, eikä se nyt ainakaan uuden naisen vika ole? Mitä ajattelit jälkeenpäin?
Avioeron työstämiseen menee tutkimusten mukaan keskimäärin jopa seitsemän vuotta. Suurella todennäköisyydellä kun tulet kuvioon mukaan uutena kumppanina, eron työstäminen on jopa molemmilla ex-puolisoilla kesken. Se näyttäytyy sitten eri ihmisillä ja ihmisille eri tavoin.