Lue keskustelun säännöt.
Mistä miehen ex-vaimon viha minua kohtaan kumpuaa
25.09.2020 |
Yritän ymmärtää, onko kyseessä mustasukkaisuus miehestä/lapsesta vai onko tällainen viha vain yleistä? En ole koskaan tehnyt hänelle mitään pahaa, tai sanonut yhtään mitään muutenkaan. Emme ole edes tavanneet, mutta silti koko ajan pommittaa miestä syytöksillä, jotka koskevat usein minua. Tekee paljon kiusaa meille eikä jätä rauhaan. Milloin olen varastanut lapselta tai tuhonnut omaisuutta (jos esim vaate mennyt rikki). Uusia tempauksia tulee koko ajan millä härnätä, syyt voivat olla vaikka kuinka absurdeja.
Hellittääköhän tällainen käytös jossain vaiheessa ja miten voisin helpottaa tuon exän oloa? Onko tähän keinoja? Minulla ei ole tarvetta lähteä riitelemään takaisin päin, ainostaan helpottaa asioita ja etenkin heidän lapsen, joka kärsii tilanteesta.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin yleistä? Kyllä. Tervettä? Ei.
Asettakaa tiukat rajat, vaikka rikosprosesseilla jos muu ei auta. Kannattaa toki valikoida taistelunsa. Läheltä olen seurannut et aika usein sen exän (nainen) uusista pariauhdekuvioista riippuu pitkälti kuinka rauhassa mies nyxänsä kanssa elää.
Meillä itse asiassa alkoi toimimaan vasta tämä. Ei nyt rikosprosesseja :D mutta rajojen tiukennus äärimmilleen. Lasten asioiden sopimiset ainoastaan viestein niin, että jokaisesta jää jälki. Mies siis kirjaimellisesti löi luurin kiinni kun ex soittaessaan alkoi mennä asiattomuuksiin. Tiukka "laita viesti jos on asiaa" ja luuri kiinni. Sen jälkeen tapaamis, ja elatussopimuksen tiukka noudatus. Eli ei enää "joustoja", koska niitä ex käytti vilunkipeleihinsä, ja niistä tuli riitaa. Jos hän halusi extravapaata vaikkapa viikonlopun juhlintaan, ja otimme lapset, niin ei sopinutkaan että kun mies tämän hänen extravapaansa takia järjesteli vaivalla omat työnsä, että ex olisi joustanut sitten miehen töiden takia. Tapaamiset runnottiin läpi exän toivomuksesta vielä oikeuden kautta, ja hyvä niin, koska saimme sellaisen tapaamissopimuksen kuin halusimme. Exä luuli jostain syystä että oikeus määräisi isän ottamaan lapset silloin kuin exä haluaa.
"Virhe" oli ollut mieheni puolelta siinä, että hän oli eron jälkeen loputtomasti joustanut, kun ei ollut ymmärtänyt että tätä "joustoa" käytettiin exän kontrollintarpeeseen.
Tämäkin on niiiiiiiin yleistä et huh huh! Tässä asiassa miesasialiike vois ottaa koppia. Tällainen ei ole ok ja näihin ongelmiin pitää tarttua jo. Kuinka pitkään tässä yhteiskunnassa annetaan naisten häiriköidä exiään ja näiden uusia puolisoja ja lapsiaan ja herra ties koko sukuakin pahimmassa tapauksessa tällä tavalla.
Täälläkin kyllä kummasti naisten keskuudesta empatiaa ja ymmärrystä riittää. Kukaan ei taatusti katselis hetkeäkään mieheltä tuollaista käytöstä.
Miehelle olis hommattu jo lähestymiskiellot ja kaikki ja nyt naureskellaan et ei nyt sentään mitään prosesseja... teetä ja sympatiaa tässä tarvitaan ku ex niin kärsii.
Todella kaksinaismoralisteja täynnä tämä palsta. Toivon, että tähän epäkohtaan puututaan mahdollisimman pian.
Jatkuva häirinköinti voi täyttää monen rikoksen tunnusmerkistön ja lähestymiskielto turvaamistoimenpiteenä ihan kelpo vaihtoehto. Kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua sinua lapsensa elämään. Tämähän on täysin luonnollista.
Tämä on tullut kyllä selväksi ja ymmärrän kyllä pistoksen joka äidille voi tulla, olen sen itsekin tuntenut. Silti käytöstä en oikein ymmärrä, en ole tehnyt pahaa lapselle tai äidille ja toivon neuvoja miten saada loppumaan...
Ap
Ei tule loppumaan. Tuo ihminen on häiriintynyt. Varmaan näet nyt miksi erosivat.
Ja aina täällä naiset oikein kuorossa huutaa miten miesten puheita existään ei koskaan kannata uskoa. Menkää peilin eteen edes joskus!
No ei se nyt ihan noin ole. Mä ainakin olen sanonut aina vain, että jos miehen KAIKKI eksät ovat ihan hulluja ja psykopaatteja, niin silloin vikaa kannattaa etsiä jostain muualta kuin niistä eksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Ihan uskomatonta vainoamista. Miehen eksä piti itse kahta parisuhdetta aikoinaan, ja mieheni lähti, kun sai selville sivusuhteesta. Ja tämä tapahtui jo vuosia ennen kuin minä tulin kuvioihin.
Nyt ei päästä enää lapsia meille, koska minä olen kuulemma kamala.
Soittelee kaikki ihmiset, jotka saattavat tietää minun elämästäni jotain, läpi ja käyttää saamiaan tietoja minua vastaan. Että pikkuisen on siellä rouvalla mielenterveysongelmia.
Toivottavasti ette alistu tuohon lasten vieraannuttamiseen? Ja vielä jätä heitä tuollaisen tasapainottoman ihmisen armoille? Jos näin teette, ette kyllä itse ole yhtään parempia...
Voi kuule olla ettei mikään muu auta. On olemassa lukemattomia tarinoita vieraannuttamisesta, ja kun se on nónnistunut, ei mikään oikeus määrää enää lapsia isälleen käymään edes, lapset kun "pelkäävät ja inhoavat isää"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua sinua lapsensa elämään. Tämähän on täysin luonnollista.
Tämä on tullut kyllä selväksi ja ymmärrän kyllä pistoksen joka äidille voi tulla, olen sen itsekin tuntenut. Silti käytöstä en oikein ymmärrä, en ole tehnyt pahaa lapselle tai äidille ja toivon neuvoja miten saada loppumaan...
Ap
Tämän saa loppumaan sillä, että jatkaa sinkkuna tai lapsettoman miehen kanssa. Miksi te ihmiset perustatte näitä uusioperheitä tai -kuvioita? Kai se nyt on selvä, ettei sellaisesta pidemmän päälle tule yhtään mitään. Eikä todellakaan ole lapsille hyväksi. Kannattaisi sitoutua hieman enemmän ydinperheeseen. Tai jos ero kuitenkin tulee, niin eihän sitä uutta tarvitse heti ottaa tilalle. Itse olette tilanteenne valinneet.
Kyllä tulee monillakin :)
Kuka sanoi että heti ottaa tilalle, vai pitäisikö eronneiden olla loppuelämä yksin? En halua lapsetonta, koska he useinkin haluavat lapsia. Itse en halua enempää lisääntyä, joten kaikin puolin parempi perheellinen miesLasten ei kuulu olla heittopusseina kahden perheen ja kodin välillä. Aikuisillehan järjestely varmaan sopii vallan hyvin, kun voi viikon leikkiä vanhempaa ja viikon olla lapseton ja keskittyä uuteen suhteeseen. Näinhän se monilla menee.
Mitä ehdotat? Eronneet eivät saa enää koskaan pariutua? Ei mutta sama heittopussiongelma siitäkin syntyy oli uutta puolisoa tai ei..
En valitettavasti voi kaivaa haudasta lapsille enää isää ja kun olin päässyt yli, halusin taas tuntea sen, että joku rakastaa ja välittää. En koe olevani ihan kauhean paha ja halveksuttava ihminen. Eroja myös sattuu, en silti iskisi eronnutta ihmistä häpeäpaaluun, nyt eletään vuotta 2020. Aina ei voi mitään, mutta asiat eron jälkeen voi hoitaa niin hyvin, kuin kykenee. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaan voi vaikuttaa. Olet varmaan aika nuori ja naiivi vielä, minäkin ajattelin tosi nuorena vähän tuohon suuntaan. :)
Ymmärrät varmaan itsekin, että tilanteesi on poikkeuksellinen. Suuri osa eroperheitä ei ihan mene tän sun tilanteen kanssa yksiin. Olen sitä mieltä, et liian monella on huonot ihmissuhdetaidot ja erotaan liian hepposin perustein. Omassa toiminnassa ei ole koskaan vikaa, vaan aina syy on siinö toisessa.
Tämä on toki eri aihe jo.
Ohis
Meillä miehen ex pyysi aina tekemään jotain lapsen hyväksi (siis kokoamaan vaikka hyllyä), kun mies oli hakemassa lasta. Ei siinä mitään. Mutta sillä välin kaivoi taskusta miehen puhelimen ja lähetteli sillä haukkumaviestejä muka mieheltä minulle. Miten voi edes kuvitella, että tuollainen menee läpi. Paljon pahempiakin juttuja toki tapahtui, mutta niistä tulisi romaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua sinua lapsensa elämään. Tämähän on täysin luonnollista.
Tämä on tullut kyllä selväksi ja ymmärrän kyllä pistoksen joka äidille voi tulla, olen sen itsekin tuntenut. Silti käytöstä en oikein ymmärrä, en ole tehnyt pahaa lapselle tai äidille ja toivon neuvoja miten saada loppumaan...
Ap
Tämän saa loppumaan sillä, että jatkaa sinkkuna tai lapsettoman miehen kanssa. Miksi te ihmiset perustatte näitä uusioperheitä tai -kuvioita? Kai se nyt on selvä, ettei sellaisesta pidemmän päälle tule yhtään mitään. Eikä todellakaan ole lapsille hyväksi. Kannattaisi sitoutua hieman enemmän ydinperheeseen. Tai jos ero kuitenkin tulee, niin eihän sitä uutta tarvitse heti ottaa tilalle. Itse olette tilanteenne valinneet.
Kyllä tulee monillakin :)
Kuka sanoi että heti ottaa tilalle, vai pitäisikö eronneiden olla loppuelämä yksin? En halua lapsetonta, koska he useinkin haluavat lapsia. Itse en halua enempää lisääntyä, joten kaikin puolin parempi perheellinen miesLasten ei kuulu olla heittopusseina kahden perheen ja kodin välillä. Aikuisillehan järjestely varmaan sopii vallan hyvin, kun voi viikon leikkiä vanhempaa ja viikon olla lapseton ja keskittyä uuteen suhteeseen. Näinhän se monilla menee.
Mitä ehdotat? Eronneet eivät saa enää koskaan pariutua? Ei mutta sama heittopussiongelma siitäkin syntyy oli uutta puolisoa tai ei..
En valitettavasti voi kaivaa haudasta lapsille enää isää ja kun olin päässyt yli, halusin taas tuntea sen, että joku rakastaa ja välittää. En koe olevani ihan kauhean paha ja halveksuttava ihminen. Eroja myös sattuu, en silti iskisi eronnutta ihmistä häpeäpaaluun, nyt eletään vuotta 2020. Aina ei voi mitään, mutta asiat eron jälkeen voi hoitaa niin hyvin, kuin kykenee. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaan voi vaikuttaa. Olet varmaan aika nuori ja naiivi vielä, minäkin ajattelin tosi nuorena vähän tuohon suuntaan. :)
Ymmärrät varmaan itsekin, että tilanteesi on poikkeuksellinen. Suuri osa eroperheitä ei ihan mene tän sun tilanteen kanssa yksiin. Olen sitä mieltä, et liian monella on huonot ihmissuhdetaidot ja erotaan liian hepposin perustein. Omassa toiminnassa ei ole koskaan vikaa, vaan aina syy on siinö toisessa.
Tämä on toki eri aihe jo.
Ohis
Yritin saada suhteen kasaan, mutta en voinut pakottaa exää pysymään kanssani. Hän halusi olla kolleegaansa kanssa. Mitä olisi pitänyt tehdä? Järjestin ennen eroa paljon yhteisiä romanttisia hetkiä, pidin itseni hyvässä kunnossa, huomioin arjessa ja tein varmasti osuuteni kaikessa. Uusi nainen oli kuitenkin kiinnostavampi luonne ja sinne lähti mies. Pitäiskö nyt olla yksin loppuelämä ja potea syyllisyyttä siitä, etten ole kauniimpi ja tietynlainen persoonallisuudeltani?
Arvaa vaan paljon satuttaa jo muutenkin, en ymmärrä tarvettasi tällaiseen kommentointiin. Olin niin rikki erosta, että pohdin jopa elämäni lopettamista ja pääaihe tuskalle oli lasten perheen rikkoutuminen. Olisin antanut mitä vaan jos se olisi säilynyt. Vieläkin sattuu kolmen vuoden jälkeen joka ikinen päivä ja pakko vaan elää elämää, joka ei koskaan enää tule olemaan sellaista kuin olisin halunnut. Perhe on rikki ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua sinua lapsensa elämään. Tämähän on täysin luonnollista.
Tämä on tullut kyllä selväksi ja ymmärrän kyllä pistoksen joka äidille voi tulla, olen sen itsekin tuntenut. Silti käytöstä en oikein ymmärrä, en ole tehnyt pahaa lapselle tai äidille ja toivon neuvoja miten saada loppumaan...
Ap
Tämän saa loppumaan sillä, että jatkaa sinkkuna tai lapsettoman miehen kanssa. Miksi te ihmiset perustatte näitä uusioperheitä tai -kuvioita? Kai se nyt on selvä, ettei sellaisesta pidemmän päälle tule yhtään mitään. Eikä todellakaan ole lapsille hyväksi. Kannattaisi sitoutua hieman enemmän ydinperheeseen. Tai jos ero kuitenkin tulee, niin eihän sitä uutta tarvitse heti ottaa tilalle. Itse olette tilanteenne valinneet.
Kyllä tulee monillakin :)
Kuka sanoi että heti ottaa tilalle, vai pitäisikö eronneiden olla loppuelämä yksin? En halua lapsetonta, koska he useinkin haluavat lapsia. Itse en halua enempää lisääntyä, joten kaikin puolin parempi perheellinen miesLasten ei kuulu olla heittopusseina kahden perheen ja kodin välillä. Aikuisillehan järjestely varmaan sopii vallan hyvin, kun voi viikon leikkiä vanhempaa ja viikon olla lapseton ja keskittyä uuteen suhteeseen. Näinhän se monilla menee.
Mitä ehdotat? Eronneet eivät saa enää koskaan pariutua? Ei mutta sama heittopussiongelma siitäkin syntyy oli uutta puolisoa tai ei..
En valitettavasti voi kaivaa haudasta lapsille enää isää ja kun olin päässyt yli, halusin taas tuntea sen, että joku rakastaa ja välittää. En koe olevani ihan kauhean paha ja halveksuttava ihminen. Eroja myös sattuu, en silti iskisi eronnutta ihmistä häpeäpaaluun, nyt eletään vuotta 2020. Aina ei voi mitään, mutta asiat eron jälkeen voi hoitaa niin hyvin, kuin kykenee. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaan voi vaikuttaa. Olet varmaan aika nuori ja naiivi vielä, minäkin ajattelin tosi nuorena vähän tuohon suuntaan. :)
Ymmärrät varmaan itsekin, että tilanteesi on poikkeuksellinen. Suuri osa eroperheitä ei ihan mene tän sun tilanteen kanssa yksiin. Olen sitä mieltä, et liian monella on huonot ihmissuhdetaidot ja erotaan liian hepposin perustein. Omassa toiminnassa ei ole koskaan vikaa, vaan aina syy on siinö toisessa.
Tämä on toki eri aihe jo.
Ohis
Yritin saada suhteen kasaan, mutta en voinut pakottaa exää pysymään kanssani. Hän halusi olla kolleegaansa kanssa. Mitä olisi pitänyt tehdä? Järjestin ennen eroa paljon yhteisiä romanttisia hetkiä, pidin itseni hyvässä kunnossa, huomioin arjessa ja tein varmasti osuuteni kaikessa. Uusi nainen oli kuitenkin kiinnostavampi luonne ja sinne lähti mies. Pitäiskö nyt olla yksin loppuelämä ja potea syyllisyyttä siitä, etten ole kauniimpi ja tietynlainen persoonallisuudeltani?
Arvaa vaan paljon satuttaa jo muutenkin, en ymmärrä tarvettasi tällaiseen kommentointiin. Olin niin rikki erosta, että pohdin jopa elämäni lopettamista ja pääaihe tuskalle oli lasten perheen rikkoutuminen. Olisin antanut mitä vaan jos se olisi säilynyt. Vieläkin sattuu kolmen vuoden jälkeen joka ikinen päivä ja pakko vaan elää elämää, joka ei koskaan enää tule olemaan sellaista kuin olisin halunnut. Perhe on rikki ikuisesti.
Älä välitä. Tuolla tyypillä on tarve haukkua, joten puulla ei niin väliä, onko väärä vai oikea. Vähän kuin moittisi niitä eroperheen lapsia siitä erosta.
Mä halusin erota ihan itse kun lapsi oli alle vuoden ikäinen. Emme kumpikaan kiusanneet lapseni isän kanssa toisiamme, ja lapsemme on normaali tasapainoinen aikuinen jo. Mua ei hetkauta hevonvittua mitä muut on mieltä, suositteleen samaa sinullekin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa ärsyttää sekin jos olet jollain tavalla hänen silmissään "parempi". Eli vaikka ei varsinaista kaihoa exää kohtaan olisi, monet eivät kestä jos uusi puoliso on esimerkiksi varakkaampi, parempi työ, kouluttautuneempi, kauniimpi tai vastaavaa. Saattaa peilata siis omaa tilannetta sinun tilanteeseen ja tuntea kateutta. Onko jokin osio niin sanotusti paremmin kohdallasi, mieti asiaa niin. Voi olla jotain pientäkin, harrastat jotain mielenkiintoista jonka ex kasvattaa päässään suuriin mittasuhteisiin paremmuudestasi, ei mitään järkevää välttämättä.
On tullut mieleeni ja tällaisenkin kateudenpiston ymmärrän, mutta käytöstä en...
Ap
Yritettiin vetää rajat, mutta kun eksä ei enää saanut tahtoaan läpi, veti hän lapset meiltä kokonaan pois. Sitten alkoi viranomaisilla uhkailu ja tämä vieraannuttaminen. Meillä esim eksä olisi halunnut minut lasten tapaamissopimukseen, että minun pitää hakea lapset, kun isänsä on töissä. Tai että vanhimman lapsen olisi pitänyt muuttaa meille, mutta kun sitä alettiin oikeasti järjestää, niin eksä ei suostunut siihen, että elarit vanhimman lapsen kohdalla kääntyy toisin päin ja lapsilisä tulee isälle.
Lapset jo sen verran isoja, että äiti voi kuitata kaiken sillä, että "lapsi ei halua tavata isäänsä". Sitä on paha lähteä riitauttamaan, kun äiti on myös kieltänyt olemasta yhteydessä lapsiin, kun niille tulee siitä niin paha olo. Minä en voi asiaa riitauttaa, olen miehelle yrittänyt sanoa, että vie asiat käräjille, mutta hän ei halua enempää riitaa. Luottaa siihen, että lapset ajattelevat omilla aivoillaan edes aikuisena. Nyt vanhimmassa lapsessa on ollut jo kauan aistittavissa se, että haluaa pois äitinsä luota omilleen asumaan.
nro 15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritettiin vetää rajat, mutta kun eksä ei enää saanut tahtoaan läpi, veti hän lapset meiltä kokonaan pois. Sitten alkoi viranomaisilla uhkailu ja tämä vieraannuttaminen. Meillä esim eksä olisi halunnut minut lasten tapaamissopimukseen, että minun pitää hakea lapset, kun isänsä on töissä. Tai että vanhimman lapsen olisi pitänyt muuttaa meille, mutta kun sitä alettiin oikeasti järjestää, niin eksä ei suostunut siihen, että elarit vanhimman lapsen kohdalla kääntyy toisin päin ja lapsilisä tulee isälle.
Lapset jo sen verran isoja, että äiti voi kuitata kaiken sillä, että "lapsi ei halua tavata isäänsä". Sitä on paha lähteä riitauttamaan, kun äiti on myös kieltänyt olemasta yhteydessä lapsiin, kun niille tulee siitä niin paha olo. Minä en voi asiaa riitauttaa, olen miehelle yrittänyt sanoa, että vie asiat käräjille, mutta hän ei halua enempää riitaa. Luottaa siihen, että lapset ajattelevat omilla aivoillaan edes aikuisena. Nyt vanhimmassa lapsessa on ollut jo kauan aistittavissa se, että haluaa pois äitinsä luota omilleen asumaan.
nro 15
Ehdottomasti suurimmassa osassa tapauksia lasta ei kyetä vieraannuttamaan loppuiäkseen, koska jossain vaiheessa alkavat ajattelemaan omilla aivoillaan. Tietysti on tapauksia joissa samat mt-ongelmat siirtyvät lapsiin, mitä äidilläkin on ollut. Tiedän myös tapauksia joissa toinen lapsista ottaa heti yhteyttä kun kasvaa isoiksi, mutta toinen ei "anna anteeksi mitä äidille teit". Lapsikohtaisia nämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin yleistä? Kyllä. Tervettä? Ei.
Asettakaa tiukat rajat, vaikka rikosprosesseilla jos muu ei auta. Kannattaa toki valikoida taistelunsa. Läheltä olen seurannut et aika usein sen exän (nainen) uusista pariauhdekuvioista riippuu pitkälti kuinka rauhassa mies nyxänsä kanssa elää.
Meillä itse asiassa alkoi toimimaan vasta tämä. Ei nyt rikosprosesseja :D mutta rajojen tiukennus äärimmilleen. Lasten asioiden sopimiset ainoastaan viestein niin, että jokaisesta jää jälki. Mies siis kirjaimellisesti löi luurin kiinni kun ex soittaessaan alkoi mennä asiattomuuksiin. Tiukka "laita viesti jos on asiaa" ja luuri kiinni. Sen jälkeen tapaamis, ja elatussopimuksen tiukka noudatus. Eli ei enää "joustoja", koska niitä ex käytti vilunkipeleihinsä, ja niistä tuli riitaa. Jos hän halusi extravapaata vaikkapa viikonlopun juhlintaan, ja otimme lapset, niin ei sopinutkaan että kun mies tämän hänen extravapaansa takia järjesteli vaivalla omat työnsä, että ex olisi joustanut sitten miehen töiden takia. Tapaamiset runnottiin läpi exän toivomuksesta vielä oikeuden kautta, ja hyvä niin, koska saimme sellaisen tapaamissopimuksen kuin halusimme. Exä luuli jostain syystä että oikeus määräisi isän ottamaan lapset silloin kuin exä haluaa.
"Virhe" oli ollut mieheni puolelta siinä, että hän oli eron jälkeen loputtomasti joustanut, kun ei ollut ymmärtänyt että tätä "joustoa" käytettiin exän kontrollintarpeeseen.
Tämäkin on niiiiiiiin yleistä et huh huh! Tässä asiassa miesasialiike vois ottaa koppia. Tällainen ei ole ok ja näihin ongelmiin pitää tarttua jo. Kuinka pitkään tässä yhteiskunnassa annetaan naisten häiriköidä exiään ja näiden uusia puolisoja ja lapsiaan ja herra ties koko sukuakin pahimmassa tapauksessa tällä tavalla.
Täälläkin kyllä kummasti naisten keskuudesta empatiaa ja ymmärrystä riittää. Kukaan ei taatusti katselis hetkeäkään mieheltä tuollaista käytöstä.
Kyllä mä seuraan hyvin läheltä tapausta, missä se loputon häirikkö ja lasten vieraannuttaja vielä lähes 10 vuoden jälkeen on niimenomaan se mies.
ja sossut sun muut vaan katsoo ja uskooo kaiken, koska ihana insinöörismies, eihän se voi olla paha...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen ex pyysi aina tekemään jotain lapsen hyväksi (siis kokoamaan vaikka hyllyä), kun mies oli hakemassa lasta. Ei siinä mitään. Mutta sillä välin kaivoi taskusta miehen puhelimen ja lähetteli sillä haukkumaviestejä muka mieheltä minulle. Miten voi edes kuvitella, että tuollainen menee läpi. Paljon pahempiakin juttuja toki tapahtui, mutta niistä tulisi romaani.
Mitä tapahtui kun ex jäi kiinni viestien lähettämisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erot on usein todella kipeitä kokemuksia. Jos on yhteisiä lapsia, niin eroa joutuu tavallaan käsittelemään uudelleen ja uudelleen, läpi elämän. Vaikka yhdessä tilanteessa olisi jo asian kanssa sinut, lapsi sanookin jotain tai tulee uusi puoliso "sekoittamaan pakkaa". Tai jo ihan toisen näkeminen tai yksittäinen lause voi laukaista jotakin. Se on jotenkin tosi inhimillistä, me ihmiset ollaan keskeneräisiä.
On tutkittu, että eronneilla masennuslääkkeiden käyttö ja mielenterveydelliset ongelmat ovat paljon yleisempiä kuin ei-eronneiden. Ja se mikä ehkä vähän yllättää, nämä esiintyvät pysyvästi, ei vain itse eron aikana.
Karua, mutta inhimillistä. Ihminen joutuu tekemään tosi ison työn, että saa eron jälkeisen yhteiselon toimimaan. Vaikka erot on yleisiä, ei se tee niistä yksittäisen ihmisen kohdalla sen helpommaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua sinua lapsensa elämään. Tämähän on täysin luonnollista.
Tämä on tullut kyllä selväksi ja ymmärrän kyllä pistoksen joka äidille voi tulla, olen sen itsekin tuntenut. Silti käytöstä en oikein ymmärrä, en ole tehnyt pahaa lapselle tai äidille ja toivon neuvoja miten saada loppumaan...
Ap
Tämän saa loppumaan sillä, että jatkaa sinkkuna tai lapsettoman miehen kanssa. Miksi te ihmiset perustatte näitä uusioperheitä tai -kuvioita? Kai se nyt on selvä, ettei sellaisesta pidemmän päälle tule yhtään mitään. Eikä todellakaan ole lapsille hyväksi. Kannattaisi sitoutua hieman enemmän ydinperheeseen. Tai jos ero kuitenkin tulee, niin eihän sitä uutta tarvitse heti ottaa tilalle. Itse olette tilanteenne valinneet.
Minun mieheni erosta oli 7 vuotta aikaa. Ja silti exä terrorisoi. Eli mikä on mielestäsi sopiva aika jonka jälkeen saa olla onnellinsne uudessa suhteessa? Ja mites kun ex-vaimo raijasi uuden miehen eron voimaanastumispäivänä kotiinsa? Koskeeko tämä säädyllisyysaika eron jälkeen ainoastaan sitä joka on terrorin kohteena?
Tuntuu oudolta ajatella, että kaikki ketkä eroavat ja ovat saaneet lapsia on tuomittuja elämään yksin loppuelämänsä ( ainakin siihen kun lapset 30 v) sen perusteella, että osa existä on mielenterveyspotilaita ja haluavat häiriköidä ex puolisoidensa elämää. Siis oikeesti ? Tänä päivä n ä varmaan puolet solmituista avioliitoista päätyy eroon... ehkä niiden exien pitäisi osata hakea asiantuntia apuja harhoihinsa ja hyvät käytöstavat kunniaan. Kokemusta on, meilläkin lapset ovat yli 30 vuotiaita ja vieläkin mieheni ex ( on naimisissa) katkera ja ei ole päässyt yli.
Vierailija kirjoitti:
Erot on usein todella kipeitä kokemuksia. Jos on yhteisiä lapsia, niin eroa joutuu tavallaan käsittelemään uudelleen ja uudelleen, läpi elämän. Vaikka yhdessä tilanteessa olisi jo asian kanssa sinut, lapsi sanookin jotain tai tulee uusi puoliso "sekoittamaan pakkaa". Tai jo ihan toisen näkeminen tai yksittäinen lause voi laukaista jotakin. Se on jotenkin tosi inhimillistä, me ihmiset ollaan keskeneräisiä.
On tutkittu, että eronneilla masennuslääkkeiden käyttö ja mielenterveydelliset ongelmat ovat paljon yleisempiä kuin ei-eronneiden. Ja se mikä ehkä vähän yllättää, nämä esiintyvät pysyvästi, ei vain itse eron aikana.
Karua, mutta inhimillistä. Ihminen joutuu tekemään tosi ison työn, että saa eron jälkeisen yhteiselon toimimaan. Vaikka erot on yleisiä, ei se tee niistä yksittäisen ihmisen kohdalla sen helpommaksi.
Se ei ole mitenkään inhimillistä, että oman pettymyksensä takia aletaan häiriköidä ex-puolisoa, hänen perhettään ja tästä kaikestä kärsii eniten omat lapset. Ja kärsivät vuosia siitä, että toinen vanhempi "ei osaa käsitellä pettymystä"
Meilläkin tätä arvostelua jatkunut jo useamman vuoden, vaikka puolisonikin exällä on jo uusi. Mies on kiltti ja huomioiva ja pyrkii välttämään riitoja. Mahtaako sen tyyppisillä sitten olla määräilevämpi puoliso ja ehkäpä ex olettaa uudenkin olevan samanlainen. Ainakin itse kuulen olevani mustasukkainen hänestä ja siksi kontrolloin mieheni tekemisiä. Ihan on onneksi miehellä omat aivot ja tahto sekä selkärankaa puolustautua. Sekös ärsyttääkin sitten.
Ihmettelen kuitenkin eniten sitä, kuinka monien exien mielestä on sekä exän että uuden puolison tehtävä mukautua heidän elämäänsä ja toteuttaa toiveitaan. Ohjeita ja syytöksiä tulee kyllä, mutta asioista ei osata keskustella kuin aikuiset. Eron jälkeen kaikkien elämä on muuttunut. Uusien parisuhteiden myötä asiat muuttuvat. Elämä muuttuu koko elämän ajan ja ainoa keino opettaa lapsetkin selviämään siitä, on opettaa, kuinka nämä yhdessä keskustellaan ja ratkaistaan. Toisia ei voi määräillä vaan on kyettävä yhteistyöhön, vaikka elämä kaatuisi päälle. Sori niille kaikille, jotka ovat eronneet tahtomattaan, mutta laitatte lapset kärsimään lopun elämää omalla toiminnallanne, jos ette siihen pysty. No, sammakoita kai pääsee kaikilta suusta ja mokaa joskus, mutta pitää osata pyytää anteeksi. Aikuistenkin...
Itse kärsin äitini katkeruudesta lapsena ja PÄÄTIN, etten puutu exäni asioihin. Hänen on oltava vanhempi omilla ehdoillaan. Jos sanoi, ettei ota lapsia, en pakottanut. Jos oli uusi kumppani, kannustin lapsia tutustumaan. Jatkoin myös viestein lapsen onnistumisista kertomista arjessakin ja lapselle puhuin hyvää ja heti kerroin, jos olin noihin viesteihin saanut vastauksen. Koin lapsen tukemisen kaikista tärkeimmäksi ja sen verran vuosien varrella kantoi hedelmää, että exäni saattaa jäädä nykyisen perheeni kanssa kahville ja välit on neutraalit ja hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erot on usein todella kipeitä kokemuksia. Jos on yhteisiä lapsia, niin eroa joutuu tavallaan käsittelemään uudelleen ja uudelleen, läpi elämän. Vaikka yhdessä tilanteessa olisi jo asian kanssa sinut, lapsi sanookin jotain tai tulee uusi puoliso "sekoittamaan pakkaa". Tai jo ihan toisen näkeminen tai yksittäinen lause voi laukaista jotakin. Se on jotenkin tosi inhimillistä, me ihmiset ollaan keskeneräisiä.
On tutkittu, että eronneilla masennuslääkkeiden käyttö ja mielenterveydelliset ongelmat ovat paljon yleisempiä kuin ei-eronneiden. Ja se mikä ehkä vähän yllättää, nämä esiintyvät pysyvästi, ei vain itse eron aikana.
Karua, mutta inhimillistä. Ihminen joutuu tekemään tosi ison työn, että saa eron jälkeisen yhteiselon toimimaan. Vaikka erot on yleisiä, ei se tee niistä yksittäisen ihmisen kohdalla sen helpommaksi.
Se ei ole mitenkään inhimillistä, että oman pettymyksensä takia aletaan häiriköidä ex-puolisoa, hänen perhettään ja tästä kaikestä kärsii eniten omat lapset. Ja kärsivät vuosia siitä, että toinen vanhempi "ei osaa käsitellä pettymystä"
Inhimillistä ja oikein eivät ole samoja asioita. Eihän se oikein ole, mutta ap halusi ymmärtää miksi. Erotilanteet on usein hyvin monimutkaisia ja vaikeita. Tämä on yleistä. Hyvä asia se ei ole. Jos joku onnistuu löytämään itsensä uusperhetilanteesta, jossa kaikki käyttäytyvät kaikkia kohtaan korrektisti, kannattaa taputtaa itseään ja muita selkään (ja lotota).
Tällaisissa tapauksissa on surullista, että exät polttavat kaikilta menneisyyden perässään :( Kaikki haluavat muistella myös menneitä aikoja hyvällä, mutta oma exäni tuhosi senkin. Tuntuu, että olen elänyt todellisuudessa ihan erilaisen ihmisen kanssa enkä mielelläni muistele niitä aikoja, edes iloisia tapahtumia. Niistä tulee jotenkin petetty fiilis. Lapsistakin huomaa, että varovat niistä puhumista. Yritän välttää näyttämästä lapsille niistä pahaa mieltä, mutta ehkä en sitten ihan aidosti onnistu.
Mitä ehdotat? Eronneet eivät saa enää koskaan pariutua? Ei mutta sama heittopussiongelma siitäkin syntyy oli uutta puolisoa tai ei..
En valitettavasti voi kaivaa haudasta lapsille enää isää ja kun olin päässyt yli, halusin taas tuntea sen, että joku rakastaa ja välittää. En koe olevani ihan kauhean paha ja halveksuttava ihminen. Eroja myös sattuu, en silti iskisi eronnutta ihmistä häpeäpaaluun, nyt eletään vuotta 2020. Aina ei voi mitään, mutta asiat eron jälkeen voi hoitaa niin hyvin, kuin kykenee. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaan voi vaikuttaa. Olet varmaan aika nuori ja naiivi vielä, minäkin ajattelin tosi nuorena vähän tuohon suuntaan. :)