Hölmöin lasten paapominen, mitä olet todistanut?

5 vuotias ei uskaltanut hyppiä tasajalkaa. Kysyin et miksei ja vastaus oli ku äiti kielsi ku saattaa käydä vahinko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies 45v on juuri tällainen curling- isä. Hän on curling- äidin lapsi.

Mieheni vie 18 vuotiasta tytärtäni (täysin normaali lapsi, ei mitään kehitysviivästymiä tai fyysisiä rajoitteita) autolla kouluun ettei tarvitse mennä bussilla. Kävi ostamassa ja teki tyttärelle rasiaan valmiiksi eväät ylioppilaskokeeseen. Sanoin, että anna tytön hankkia itse eväänsä, niin sain huutoraivarit, että 'sun kuuluu tukea ja rakastaa lastasi'. Mun mielestä 18- vuotiaan täytyy kyetä ostamaan ja pakkaamaan omat eväänsä, hänhän on jo täysi-ikäinen ja aikuinen. Mieheni kuljettaa tytärtä edelleen kesken työpäivänsäkin esimerkiksi hammaslääkäriin vaikka osaahan tytär bussillakin kulkea itse. Kun minä yritän tukea tytön itsenäisyyttä niin saan haukut.

Miehen äiti eli anoppini 71v ostaa edelleen miehelleni vaatteet. Aina on joku kauluspaita tai kalsaripari tuomisina. Anoppi tykkää myös puuttua kotimme sistustukseen. Välillä hän tuo tuomisinaan uusia pöytäliinoja, koristetyynyjä jne tai meillä ollessaan vaihtelee sisustusesineiden paikkoja. Kerran suutuin kunnolla anopille, kun oli ilman lupaa ostanut meille ison taulun ja naulannut sen olohuoneen seinälle ja tapetissa on sen jälkeen hirveän kokoinen ruuvin reikä.

Miehelle jos sanoo anopin sisusteluista meidän asunnossa niin mies tietysti suuttuu, koska hyväähän se anoppi haluaa...

Nuo voivat olla curlingia tai sitten rakkautta. Jokainen osaa kyllä ostaa omat eväänsä itse. Ylioppilaskirjoitukset kyllä ovat sellainen tilanne, jolloin on mukavaa, jos saa hemmottelua, juurkikin valmiiksi ostetut ja pakatut eväät. stressitaso on kokeessa varamasti alhaisempi, kun on oman isän tekemät eväät mukana kuin että täytyisi vielä muistaa kaikkien oppien lisäksi käydä kaupassa ja tehdä eväät.

Itsellä meni lukiossa bussilla kouluun 1h 45 minuuttia. takaisin samanmoinen aika. Autolla tuo oli 20 -30 minuuttia. Ne aamut olivatkin juhlaa, kun sai olla vanhemman kyydissä. 

Itse olen huomannut, että teinit juttelevat vanhemmille helpoiten autossa. Siitä ei "pääse" pois, olemme molemmat samassa tilanteessa, ja aikaa on mukava kuluttaa muutenkin kuin vain puhelimella. Luulen, että miehelläsikin on kyse tästä. Lisäksi sanoisin, että kyydit hammaslääkäriin helpottaa hammalääkäripelkoa, jotka sinä et äitipuolena ehkä tiedä. 18-vuotiaalle on kova paikka kertoa, että jännittää, isä voi tietää kaikki asiat lapsuudesta saakka, mitkä vaikuttavat tuohon jännitykseen.

Toki voi olla, että itsekin olen curling-vanhempi: teen yläkoululaiselle ruoan, aamu- väli- ja iltapalat valmiiksi, silloin kun hänellä on paljon kokeita, läksyjä, esitelmiä tai harrastusmenoja. Helpotan tuolloin myös hänen kotitöidensä määrää. Samoin kuskaan autolla harrastuksiin juurikin siksi, että saan nauttia siitä, että hän juttelee autossa yhtä vapautuneesti kuin lapsena.

Mutta vastaavaa olen saanut myös häneltä: ylitöiden jälkeen on ruoka valmiina lautasella, huonosti nukutun yön jälkeen on kotityöt tehty yllättävästi ennen kuin pääsen töistä kotiin jne.

Olenkin sitä mieltä, että se, joka saa hemmottelua osakseen, oppii myös hemmottelemaan muita. 

"Teen yläkoululaiselle ruoan, aamu- väli- ja iltapalat valmiiksi." Varmasti kiva lapselle, joka ei tee itsenäisesti välipalojaan, mutta antaa lapsesta melko erikoisen kuvan.

Kuten myös se, että kyseinen lapsi tekee vanhemmalleen ruoan valmiiksi, kun tämä on ylitöissä? Tai tehnyt kotityöt ennen kuin vanhempi tulee töistä?

Vierailija kirjoitti:

Kaverin 4-vuotias on aivan järkyttävä huomiokerjäläinen. Ei kestä hetkeäkään, jos äitinsä huomio on esimerkiksi minussa. Kaverini ei siis saisi keskustella kanssani, vaan meidän pitäisi katsoa kun tän leikkii, piirtää tai tekee "temppuja" (lue: hyppii tasajalkaa).

Lähes koko vierailu menee siinä, että kaverini yrittää keksiä lapselleen tekemistä, ja sitten vaihvikaa alkaa juttelemaan kanssani, mutta aina tuo lapsi tajuaa asian ja alkaa huutamaan, haukkumaan ja hakkaamaan äitiään. Lopulta lapsi itkee ja ulvoo niin hysteerisesti, kun äiti jatkuvasti yrittää jutella minulle, että alkaa sitten kiljumaan TISSIÄ ÄITI TISSIÄ ANKA TISSIÄÄÄÄHHH!!!! Ja kyllä, 4-vuotias. Kaveri ottaa lapsen tissilleen ja yrittää taas puhua minulle, mutta lapsi läpsäisee häntä naamalleen ja mussuttaa nisä suussaan "HILJAA!"....

Voin kertoa, etten mielellään heillä käy enkä kutsu heitä meille. Lähes aina yritän keksiä jonkin tekosyyn.

Kaveri on vielä yksi läheisimmistä kavereistani, joten harmittaa kun viimeiset neljä vuotta juteltu pääasiassa vain whatsapp viestien avulla. Puhelimessakaan lapsi ei anna äitinsä puhua.

Tää on kyllä pahin!

Tämä lapsi ei myöskään osaa olla muiden lasten kanssa. Ei osaa vuorovaikutustaitoja ja niinpä ajautuu "kiusatuksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies 45v on juuri tällainen curling- isä. Hän on curling- äidin lapsi.

Mieheni vie 18 vuotiasta tytärtäni (täysin normaali lapsi, ei mitään kehitysviivästymiä tai fyysisiä rajoitteita) autolla kouluun ettei tarvitse mennä bussilla. Kävi ostamassa ja teki tyttärelle rasiaan valmiiksi eväät ylioppilaskokeeseen. Sanoin, että anna tytön hankkia itse eväänsä, niin sain huutoraivarit, että 'sun kuuluu tukea ja rakastaa lastasi'. Mun mielestä 18- vuotiaan täytyy kyetä ostamaan ja pakkaamaan omat eväänsä, hänhän on jo täysi-ikäinen ja aikuinen. Mieheni kuljettaa tytärtä edelleen kesken työpäivänsäkin esimerkiksi hammaslääkäriin vaikka osaahan tytär bussillakin kulkea itse. Kun minä yritän tukea tytön itsenäisyyttä niin saan haukut.

Miehen äiti eli anoppini 71v ostaa edelleen miehelleni vaatteet. Aina on joku kauluspaita tai kalsaripari tuomisina. Anoppi tykkää myös puuttua kotimme sistustukseen. Välillä hän tuo tuomisinaan uusia pöytäliinoja, koristetyynyjä jne tai meillä ollessaan vaihtelee sisustusesineiden paikkoja. Kerran suutuin kunnolla anopille, kun oli ilman lupaa ostanut meille ison taulun ja naulannut sen olohuoneen seinälle ja tapetissa on sen jälkeen hirveän kokoinen ruuvin reikä.

Miehelle jos sanoo anopin sisusteluista meidän asunnossa niin mies tietysti suuttuu, koska hyväähän se anoppi haluaa...

Nuo voivat olla curlingia tai sitten rakkautta. Jokainen osaa kyllä ostaa omat eväänsä itse. Ylioppilaskirjoitukset kyllä ovat sellainen tilanne, jolloin on mukavaa, jos saa hemmottelua, juurkikin valmiiksi ostetut ja pakatut eväät. stressitaso on kokeessa varamasti alhaisempi, kun on oman isän tekemät eväät mukana kuin että täytyisi vielä muistaa kaikkien oppien lisäksi käydä kaupassa ja tehdä eväät.

Itsellä meni lukiossa bussilla kouluun 1h 45 minuuttia. takaisin samanmoinen aika. Autolla tuo oli 20 -30 minuuttia. Ne aamut olivatkin juhlaa, kun sai olla vanhemman kyydissä. 

Itse olen huomannut, että teinit juttelevat vanhemmille helpoiten autossa. Siitä ei "pääse" pois, olemme molemmat samassa tilanteessa, ja aikaa on mukava kuluttaa muutenkin kuin vain puhelimella. Luulen, että miehelläsikin on kyse tästä. Lisäksi sanoisin, että kyydit hammaslääkäriin helpottaa hammalääkäripelkoa, jotka sinä et äitipuolena ehkä tiedä. 18-vuotiaalle on kova paikka kertoa, että jännittää, isä voi tietää kaikki asiat lapsuudesta saakka, mitkä vaikuttavat tuohon jännitykseen.

Toki voi olla, että itsekin olen curling-vanhempi: teen yläkoululaiselle ruoan, aamu- väli- ja iltapalat valmiiksi, silloin kun hänellä on paljon kokeita, läksyjä, esitelmiä tai harrastusmenoja. Helpotan tuolloin myös hänen kotitöidensä määrää. Samoin kuskaan autolla harrastuksiin juurikin siksi, että saan nauttia siitä, että hän juttelee autossa yhtä vapautuneesti kuin lapsena.

Mutta vastaavaa olen saanut myös häneltä: ylitöiden jälkeen on ruoka valmiina lautasella, huonosti nukutun yön jälkeen on kotityöt tehty yllättävästi ennen kuin pääsen töistä kotiin jne.

Olenkin sitä mieltä, että se, joka saa hemmottelua osakseen, oppii myös hemmottelemaan muita. 

"Teen yläkoululaiselle ruoan, aamu- väli- ja iltapalat valmiiksi." Varmasti kiva lapselle, joka ei tee itsenäisesti välipalojaan, mutta antaa lapsesta melko erikoisen kuvan.

Varmasti muuten kiva aikuiselle, että on ylitöiden jälkeen odottamassa ruoka valmiina lautasella? Samoin tuo, että on lapsi tehnyt kotityöt valmiiksi, kun tietää, että äiti on väsynyt. Toki tämä antaa äidistä varmaan sinulle melko erikoisen kuvan?

Hirveä curling-lapsi! Curlaa äitinsä ihan pilalle!

Vierailija kirjoitti:

Mun mies 45v on juuri tällainen curling- isä. Hän on curling- äidin lapsi.

Mieheni vie 18 vuotiasta tytärtäni (täysin normaali lapsi, ei mitään kehitysviivästymiä tai fyysisiä rajoitteita) autolla kouluun ettei tarvitse mennä bussilla. Kävi ostamassa ja teki tyttärelle rasiaan valmiiksi eväät ylioppilaskokeeseen. Sanoin, että anna tytön hankkia itse eväänsä, niin sain huutoraivarit, että 'sun kuuluu tukea ja rakastaa lastasi'. Mun mielestä 18- vuotiaan täytyy kyetä ostamaan ja pakkaamaan omat eväänsä, hänhän on jo täysi-ikäinen ja aikuinen. Mieheni kuljettaa tytärtä edelleen kesken työpäivänsäkin esimerkiksi hammaslääkäriin vaikka osaahan tytär bussillakin kulkea itse. Kun minä yritän tukea tytön itsenäisyyttä niin saan haukut.

Miehen äiti eli anoppini 71v ostaa edelleen miehelleni vaatteet. Aina on joku kauluspaita tai kalsaripari tuomisina. Anoppi tykkää myös puuttua kotimme sistustukseen. Välillä hän tuo tuomisinaan uusia pöytäliinoja, koristetyynyjä jne tai meillä ollessaan vaihtelee sisustusesineiden paikkoja. Kerran suutuin kunnolla anopille, kun oli ilman lupaa ostanut meille ison taulun ja naulannut sen olohuoneen seinälle ja tapetissa on sen jälkeen hirveän kokoinen ruuvin reikä.

Miehelle jos sanoo anopin sisusteluista meidän asunnossa niin mies tietysti suuttuu, koska hyväähän se anoppi haluaa...

Kyllä kirjoituksiin lähes kaikkien vanhemmat ostaa ja pakkaa eväät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies 45v on juuri tällainen curling- isä. Hän on curling- äidin lapsi.

Mieheni vie 18 vuotiasta tytärtäni (täysin normaali lapsi, ei mitään kehitysviivästymiä tai fyysisiä rajoitteita) autolla kouluun ettei tarvitse mennä bussilla. Kävi ostamassa ja teki tyttärelle rasiaan valmiiksi eväät ylioppilaskokeeseen. Sanoin, että anna tytön hankkia itse eväänsä, niin sain huutoraivarit, että 'sun kuuluu tukea ja rakastaa lastasi'. Mun mielestä 18- vuotiaan täytyy kyetä ostamaan ja pakkaamaan omat eväänsä, hänhän on jo täysi-ikäinen ja aikuinen. Mieheni kuljettaa tytärtä edelleen kesken työpäivänsäkin esimerkiksi hammaslääkäriin vaikka osaahan tytär bussillakin kulkea itse. Kun minä yritän tukea tytön itsenäisyyttä niin saan haukut.

Miehen äiti eli anoppini 71v ostaa edelleen miehelleni vaatteet. Aina on joku kauluspaita tai kalsaripari tuomisina. Anoppi tykkää myös puuttua kotimme sistustukseen. Välillä hän tuo tuomisinaan uusia pöytäliinoja, koristetyynyjä jne tai meillä ollessaan vaihtelee sisustusesineiden paikkoja. Kerran suutuin kunnolla anopille, kun oli ilman lupaa ostanut meille ison taulun ja naulannut sen olohuoneen seinälle ja tapetissa on sen jälkeen hirveän kokoinen ruuvin reikä.

Miehelle jos sanoo anopin sisusteluista meidän asunnossa niin mies tietysti suuttuu, koska hyväähän se anoppi haluaa...

Kyllä kirjoituksiin lähes kaikkien vanhemmat ostaa ja pakkaa eväät.

Ainakin ostaa. Eikö vanhemmat ole yleensä ne, jotka käyvät kaupassa hoitamassa perheen ruokahuollon, hygieniatarpeet ,herkut yms, koska he ne myös maksavat ja ajavat mahdollista autoa? Miksi ei siis ostaisi samalla eväitä ylppäreihin? Tosi outoa, että isä/äitipuoli tekisi muuta ruokaostokset, mutta jättäisi ostamasta sopivia eväitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies 45v on juuri tällainen curling- isä. Hän on curling- äidin lapsi.

Mieheni vie 18 vuotiasta tytärtäni (täysin normaali lapsi, ei mitään kehitysviivästymiä tai fyysisiä rajoitteita) autolla kouluun ettei tarvitse mennä bussilla. Kävi ostamassa ja teki tyttärelle rasiaan valmiiksi eväät ylioppilaskokeeseen. Sanoin, että anna tytön hankkia itse eväänsä, niin sain huutoraivarit, että 'sun kuuluu tukea ja rakastaa lastasi'. Mun mielestä 18- vuotiaan täytyy kyetä ostamaan ja pakkaamaan omat eväänsä, hänhän on jo täysi-ikäinen ja aikuinen. Mieheni kuljettaa tytärtä edelleen kesken työpäivänsäkin esimerkiksi hammaslääkäriin vaikka osaahan tytär bussillakin kulkea itse. Kun minä yritän tukea tytön itsenäisyyttä niin saan haukut.

Miehen äiti eli anoppini 71v ostaa edelleen miehelleni vaatteet. Aina on joku kauluspaita tai kalsaripari tuomisina. Anoppi tykkää myös puuttua kotimme sistustukseen. Välillä hän tuo tuomisinaan uusia pöytäliinoja, koristetyynyjä jne tai meillä ollessaan vaihtelee sisustusesineiden paikkoja. Kerran suutuin kunnolla anopille, kun oli ilman lupaa ostanut meille ison taulun ja naulannut sen olohuoneen seinälle ja tapetissa on sen jälkeen hirveän kokoinen ruuvin reikä.

Miehelle jos sanoo anopin sisusteluista meidän asunnossa niin mies tietysti suuttuu, koska hyväähän se anoppi haluaa...

Kyllä kirjoituksiin lähes kaikkien vanhemmat ostaa ja pakkaa eväät.

No eikä osta :D kyllä 19-vuotias osaa itse päättää ja ostaa omat eväänsä kirjoituksiin. Itse ainakin ostin.

Itse olin aika kova paapomaan kun lapset olivat ihan pieniä. Myös miestä paapoin aika usein mm. tekemällä ruuat valmiiksi ja tarjoilemalla ne. Nyt lapset ovat 10 ja 12 ja ovat koulun aloittamisesta asti itse huolehtineet välipalansa sekä tekevät myös minulle väli- ja iltapalat ja pyydettäessä tuovat vettä tms ilman mutinoita. Ovat aika kuuliaisia ja tottelevaisia vaikka 12v on jo todella pahassa esimurkkuvaiheessa. Ei ole koskaan loukannut meitä vanhempia vaikka pahoja riitoja onkin ollut, ja itse oletin että ne "haista paska h****" -jutut kuuluvat jokaisen esiteinin kiukkuiluihin, pohjaten siihen mitä olen kuullut... Olen miettinyt, että olisikohan tuo paapominen ja auttaminen ollut osaltaan syy sille, että lapset nyt kasvettuaan innokkaasti auttavat myös meitä vanhempia pienillä arkisilla asioilla, oma-aloitteisesti. Heiltä on kyllä aina vaadittu, usein leikin varjolla, kotitöiden yms. tekoa.

Kyse ei aina ole siitä että minä/mies/lapset olisimme laiskoja, jos tyttö tekee minulle vaikka välipalan tai itse teen lapsille jotain spesiaalimpaa (vaikka ostan yllätysherkun tai pienen lahjan), mutta se on vaan äärimmäisen mukava tunne kun toinen tulee ajatelleeksi myös minua. Siihen ollaan yritetty panostaa ja vaalia sitä, ettei mikään ole myöskään itsestäänselvyys eikä kukaan meistä odota jatkuvaa palvelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies 45v on juuri tällainen curling- isä. Hän on curling- äidin lapsi.

Mieheni vie 18 vuotiasta tytärtäni (täysin normaali lapsi, ei mitään kehitysviivästymiä tai fyysisiä rajoitteita) autolla kouluun ettei tarvitse mennä bussilla. Kävi ostamassa ja teki tyttärelle rasiaan valmiiksi eväät ylioppilaskokeeseen. Sanoin, että anna tytön hankkia itse eväänsä, niin sain huutoraivarit, että 'sun kuuluu tukea ja rakastaa lastasi'. Mun mielestä 18- vuotiaan täytyy kyetä ostamaan ja pakkaamaan omat eväänsä, hänhän on jo täysi-ikäinen ja aikuinen. Mieheni kuljettaa tytärtä edelleen kesken työpäivänsäkin esimerkiksi hammaslääkäriin vaikka osaahan tytär bussillakin kulkea itse. Kun minä yritän tukea tytön itsenäisyyttä niin saan haukut.

Miehen äiti eli anoppini 71v ostaa edelleen miehelleni vaatteet. Aina on joku kauluspaita tai kalsaripari tuomisina. Anoppi tykkää myös puuttua kotimme sistustukseen. Välillä hän tuo tuomisinaan uusia pöytäliinoja, koristetyynyjä jne tai meillä ollessaan vaihtelee sisustusesineiden paikkoja. Kerran suutuin kunnolla anopille, kun oli ilman lupaa ostanut meille ison taulun ja naulannut sen olohuoneen seinälle ja tapetissa on sen jälkeen hirveän kokoinen ruuvin reikä.

Miehelle jos sanoo anopin sisusteluista meidän asunnossa niin mies tietysti suuttuu, koska hyväähän se anoppi haluaa...

Kyllä kirjoituksiin lähes kaikkien vanhemmat ostaa ja pakkaa eväät.

No eikä osta :D kyllä 19-vuotias osaa itse päättää ja ostaa omat eväänsä kirjoituksiin. Itse ainakin ostin.

Meillä käydään kerran viikossa kaupassa. Ei siellä kukaan erikseen "omia ruokia" käy hakemassa.

Ennen kauppaanmenoa laaditaan lista ja siihen saa kukin listata mitä tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies 45v on juuri tällainen curling- isä. Hän on curling- äidin lapsi.

Mieheni vie 18 vuotiasta tytärtäni (täysin normaali lapsi, ei mitään kehitysviivästymiä tai fyysisiä rajoitteita) autolla kouluun ettei tarvitse mennä bussilla. Kävi ostamassa ja teki tyttärelle rasiaan valmiiksi eväät ylioppilaskokeeseen. Sanoin, että anna tytön hankkia itse eväänsä, niin sain huutoraivarit, että 'sun kuuluu tukea ja rakastaa lastasi'. Mun mielestä 18- vuotiaan täytyy kyetä ostamaan ja pakkaamaan omat eväänsä, hänhän on jo täysi-ikäinen ja aikuinen. Mieheni kuljettaa tytärtä edelleen kesken työpäivänsäkin esimerkiksi hammaslääkäriin vaikka osaahan tytär bussillakin kulkea itse. Kun minä yritän tukea tytön itsenäisyyttä niin saan haukut.

Miehen äiti eli anoppini 71v ostaa edelleen miehelleni vaatteet. Aina on joku kauluspaita tai kalsaripari tuomisina. Anoppi tykkää myös puuttua kotimme sistustukseen. Välillä hän tuo tuomisinaan uusia pöytäliinoja, koristetyynyjä jne tai meillä ollessaan vaihtelee sisustusesineiden paikkoja. Kerran suutuin kunnolla anopille, kun oli ilman lupaa ostanut meille ison taulun ja naulannut sen olohuoneen seinälle ja tapetissa on sen jälkeen hirveän kokoinen ruuvin reikä.

Miehelle jos sanoo anopin sisusteluista meidän asunnossa niin mies tietysti suuttuu, koska hyväähän se anoppi haluaa...

Kyllä kirjoituksiin lähes kaikkien vanhemmat ostaa ja pakkaa eväät.

No eikä osta :D kyllä 19-vuotias osaa itse päättää ja ostaa omat eväänsä kirjoituksiin. Itse ainakin ostin.

Ai pitääkö ne erikseen ostaa? Muistaakseni mää tein yo-evääni niistä aineksista joita talossa sattui olemaan. Ei siitä pidetty kirjaa, kuka sillä kertaa oli kaupassa käynyt. Luulen että äiti on varmaan jollain tavalla osallistunut pakkaamiseen, koska äiti on lukion opettaja ja siis osasi kaikki yo-kirjoitusten säännöt ja systeemit, mm. sen ettei eväissä saa olla mitään tekstejä tms. ja jännitin tosi paljon sitä että rikon vahingossa jotain sääntöä :) Niin varmaan olen tarkastuttanut kaikki äidillä ainakin... Eikä se itsenäisyys siitä ole kiinni mitä missäkin nimenomaisessa tilanteessa tekee itse, vaan siitä että osaa tehdä ne tarvittavat asiat myös itse.

Nirsolle lapselle ostettiin kalliimpaa ruokaa, tehtiin hänelle ruokapöytään oma annos ja muille tehtiin halvin  keitto. Pitkään liemeen. Selitettiin ettei syö perunoita ja vihanneksia. 

On noita syömis juttuja enemmänkin. Nyt tämän erikoisruokaan totutetun lapsikaan ei syö mitä vain. Mummo vei tytön mäkkäriin. Huonolle ruokahalun omaavalle meni kuitenkin mäkkärissä kaksi hampurilaista eikä ronklannut yhtään. Tytöllä anemia kun ei kelpaa tavallinen kotiruoka. Johan ne oppii ronklaan kun pikaruualla korvataan kotiruokaa joka viikko. Tavallisen ruuan ruokahalut vähän paranivat kun likka joutui sairaalaan letkuruokintaan. Ei ollut varmaan mukavaa. Siinä sen näkee ettei pika ruoka jatkuvasti syötynä ole terveellistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies 45v on juuri tällainen curling- isä. Hän on curling- äidin lapsi.

Mieheni vie 18 vuotiasta tytärtäni (täysin normaali lapsi, ei mitään kehitysviivästymiä tai fyysisiä rajoitteita) autolla kouluun ettei tarvitse mennä bussilla. Kävi ostamassa ja teki tyttärelle rasiaan valmiiksi eväät ylioppilaskokeeseen. Sanoin, että anna tytön hankkia itse eväänsä, niin sain huutoraivarit, että 'sun kuuluu tukea ja rakastaa lastasi'. Mun mielestä 18- vuotiaan täytyy kyetä ostamaan ja pakkaamaan omat eväänsä, hänhän on jo täysi-ikäinen ja aikuinen. Mieheni kuljettaa tytärtä edelleen kesken työpäivänsäkin esimerkiksi hammaslääkäriin vaikka osaahan tytär bussillakin kulkea itse. Kun minä yritän tukea tytön itsenäisyyttä niin saan haukut.

Miehen äiti eli anoppini 71v ostaa edelleen miehelleni vaatteet. Aina on joku kauluspaita tai kalsaripari tuomisina. Anoppi tykkää myös puuttua kotimme sistustukseen. Välillä hän tuo tuomisinaan uusia pöytäliinoja, koristetyynyjä jne tai meillä ollessaan vaihtelee sisustusesineiden paikkoja. Kerran suutuin kunnolla anopille, kun oli ilman lupaa ostanut meille ison taulun ja naulannut sen olohuoneen seinälle ja tapetissa on sen jälkeen hirveän kokoinen ruuvin reikä.

Miehelle jos sanoo anopin sisusteluista meidän asunnossa niin mies tietysti suuttuu, koska hyväähän se anoppi haluaa...

Kyllä kirjoituksiin lähes kaikkien vanhemmat ostaa ja pakkaa eväät.

No eikä osta :D kyllä 19-vuotias osaa itse päättää ja ostaa omat eväänsä kirjoituksiin. Itse ainakin ostin.

Meillä käydään kerran viikossa kaupassa. Ei siellä kukaan erikseen "omia ruokia" käy hakemassa.

Ennen kauppaanmenoa laaditaan lista ja siihen saa kukin listata mitä tarvitsee.

Tämä on kurlaamista. Kyllä jokaisen pitää ihan itse käydä ostamassa itselleen ruoat. itse ne pitää myös valmistaa, ja itse syödä. Kaikki muu on kurlaamista.

Tuttavani nosti kolmevuotiaan lapsensa talvella noin kolme cm korkean "lumikynnyksen" yli, ettei lapsi kompastu, kaadu ja ala itkeä. Sama lapsi myös kannetaan pulkassa pulkkamäen yläpäähän, edelleen, on nyt 5 v. Alas mäkeä ei saa tulla yksin, vaan pidetään narusta kiinni, ettei tule liian kova vauhti.

Sellaiseen kokoaikaiseen kontrollointiin olen kiinnittänyt huomiota eli on esim. äiti ja lapsi ja lähellä vaikka järvi niin äiti käskee useasti jo 100m ennen järveä että älä mene sinne veden lähelle jne. Sellaista ylenpalttista kontrollointia vaikka ei olla edes itse veden äärellä tai oikeastaan edes tuntumassa.

Nyt kuuntelin pihalla niin joku äiti komentaa lastaan hiekkalaatikolla että älä mene sinne nurmikolle ja älä mene sinne ja älä mene tänne. Lapsi ei saa hetkenkään rauhaa siltä kontrolloinnilta ja mitään vapautta tutkia ympärillä olevaa maailmaa ilman kontrollointia ja käskemistä.

En tiedä osaanko selittää oikein asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin aika kova paapomaan kun lapset olivat ihan pieniä. Myös miestä paapoin aika usein mm. tekemällä ruuat valmiiksi ja tarjoilemalla ne. Nyt lapset ovat 10 ja 12 ja ovat koulun aloittamisesta asti itse huolehtineet välipalansa sekä tekevät myös minulle väli- ja iltapalat ja pyydettäessä tuovat vettä tms ilman mutinoita. Ovat aika kuuliaisia ja tottelevaisia vaikka 12v on jo todella pahassa esimurkkuvaiheessa. Ei ole koskaan loukannut meitä vanhempia vaikka pahoja riitoja onkin ollut, ja itse oletin että ne "haista paska h****" -jutut kuuluvat jokaisen esiteinin kiukkuiluihin, pohjaten siihen mitä olen kuullut... Olen miettinyt, että olisikohan tuo paapominen ja auttaminen ollut osaltaan syy sille, että lapset nyt kasvettuaan innokkaasti auttavat myös meitä vanhempia pienillä arkisilla asioilla, oma-aloitteisesti. Heiltä on kyllä aina vaadittu, usein leikin varjolla, kotitöiden yms. tekoa.

Kyse ei aina ole siitä että minä/mies/lapset olisimme laiskoja, jos tyttö tekee minulle vaikka välipalan tai itse teen lapsille jotain spesiaalimpaa (vaikka ostan yllätysherkun tai pienen lahjan), mutta se on vaan äärimmäisen mukava tunne kun toinen tulee ajatelleeksi myös minua. Siihen ollaan yritetty panostaa ja vaalia sitä, ettei mikään ole myöskään itsestäänselvyys eikä kukaan meistä odota jatkuvaa palvelua.

:D IHana! <3

Odotahan muutama vuosi vielä :D

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt tule mieleen mitään tämän kummempaa, vaikka varmasti olen todistanut sellaista. Mutta ihan normaalina toimintana ilmeisesti nykyään pidetään sitä, että synttäreille tullessa tuodaan lahjat myös sankarin sisaruksille, ettei vaan tule paha mieli. Tätä harrastavat etenkin lasten isovanhemmat, mutta myös nuoremmat sukulaiset. Mielestäni sisarusten on hyvä oppia, että jokaisella on omalla vuorollaan juhlapäivä ja jokainen saa lahjoja omalla vuorollaan.

Muistan jo penskana, 1970- luvulla, kun naapurin pojalla oli syntymäpäivät, kutsussa luki, että hänen veljelleen pitää myös tuoda lahja. Paapomiseksi katson myös sen, kun lasten isä otti minut puhutteluun, kun olin kertonut itseni kanssa samanikäiselle, jo yllämainitulle naapurin pojalle, ettei joulupukkia ole olemassa.

Isä haki erään oppilaan koulusta ruokavälitunnilla syömään kotiin ja ruoaksi kelpasivat vain isän tekemät lihapullat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6-7 vuotiaat lapset, joita kuljetetaan rattaissa saa jostain syystä ärtymykseni pintaan, huhhuh mitä paapomista.

Ääliö. On varmaan liikuntavammainen lapsi.

Oon samaa mieltä, että isoja lapsia ei tarvii rattaissa työnnellä, mutta aina ei tiedä mitä taustalla on. Esim mulle tuli vanhempi nainen mäkättämään vuosia sitten, että noin isoa lasta työnnät rattaissa. Totesin vain, että raskaanako pitäisi kantaa melkein 5 vuotiasta lasta, jonka jalka on murtunut ja keppien käyttö liukkaalla kadulla ei onnistu. No hiljeni aika äkkiä tää rouva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan ”perhepikkujouluissa” arvottiin erään työntekijän Itse tekemä piparkakkutalo paikalla olleiden lasten kesken. Työkaverin noin 4-vuotias lapsi sai kamalan pettymys-kiukkukohtauksen ikäiselleen tyypilliseen tapaan kun arpaonni ei häntä suosinut.

Sen sijaan että äitinsä olisi lohduttanut ja auttanut sietämään pettymystä hän totesi: ”Älä kulta sure. Äiti pyytää että xx (talon leipoja) tekee meille uuden ja ihan samanlaisen talon. Äiti ostaa sulle sellaisen.” Oma lapseni oli silloin vasta vauva, joten muistan miettineeni, että onko tämä toimintatapa, joka kenties itsestänikin tuntuu järkevältä sitten kun äitiyttä on kauemmin plakkarissa ja lapsi isompi. Että se siinä hetkessä vain tuntui minusta uskomattoman typerältä tavalta hoitaa vanhempana tilanne.

No nyt lapseni on jo teini, ja edelleen välillä palaa mieleen tuo curling-vanhemmuuden paraatiesimerkki. Samoin mietin onko vastaava pettymyksen kokemusten totaalinen deletointi kyseisen lapsen elämässä jatkunut aikuisuuteen asti (emme ole olleet vuosiin samassa työpaikassa) ja jos on, niin millainen nuori aikuinen tästä lapsesta on kehittynyt. Vai oliko niin, että tuo oli yksittäinen paniikkiratkaisu äidiltä eikä kuvaa laajemmin hänen kasvatusfilosofiaansa.

Nyt en ihan ymmärrä. Jos sellaisen piparkakkutalon voi ostaa, niin miksi pettynyttä lasta ei saisi lohduttaa toteamalla, että näin me tehdään.

Pettymyksen sietäminen ei tarkoita sitä, että lapselle sanotaan, että ei ole mitään ratkaisua tarjolla. Pettymys on jo koettu, ei sitä ole tuossa mitätöity, on vain keksitty keino jatkaa eteenpäin. Ihan samalla tavalla luistimilla kaatuneelle lapselle annetaan "kelkka", jonka avulla pysyä pystyssä sen sijaan että lapsi kampataan heti, kun luistelu onnistuu.

Piparkakkutalon oli kivana eleenä leiponut ja rakentanut yksi työpaikan työntekijöistä perhepikkujouluun osallistuville ohjelmanumeroksi. Ihan pyyteettömästi ja maksutta. Siksi se olikin niin hämmentävää että äiti ryhtyi ”tilaamaan” tältä ihmiseltä uutta taloa maksua vastaan. Kyseessä oli toimistotyö, ei siis mikään leipomo tai ruokapaikka. Jotenkin tilannetaju oli siis myös siinä suhteessa mielestäni äidillä hukassa kun alkoi virastoihmiseltä ostelemaan leipomuksia.

Esimerkkisi pettymyksen käsittelystä ontuu. Jos tilanteessa oli toteutunut kelkka-esimerkki, olisi äiti tarjonnut lapselle jotain harmituksen ja huomion muualle vievää aktiviteettia tai asiaa. ”Oletkos jo huomannut minkälainen joulukoriste täällä toisella puolella huonetta on” -tyyppisesti. Se että huomio kiinnitetään juuri siihen pettymyksen aiheuttajaan ja tukahdutetaan harmi korvaamalla menetys lapselle on lyhytnäköistä vanhemmuutta. Entä sitten kun pettymys on niin suuri ettei vanhempi voi sitä kompensoida ja lasta ei ole yhtään siedätetty epämiellyttävien tunteiden hallintaan ja käsittelyyn?

Tai sitten äiti tunsi sen leipojan ja tiesi, että hän tekee piparkakkutaloja mielellään! Usein ihmiset puhuvat keskenään myös harrastuksistaan, joten jos jo on kolmena vuonna työkaverilta piparkakkutalon tilannut, niin miksi ei tekisi niin tänäkin vuonna.

Sinä sotket nyt pettymyksen ja menetyksen toisiinsa. Jos koira repii lapsesi lempipaidan palasiksi, niin sinäkö osoitat lamppua todeten, että eikö olekin ihana valaisin ja asia on sitten siinä? Koska lapselle ei pidä kompensoida pettymystä.

Lasta nimenomaan siedätetään epämiellyttävien tunteiden hallintaan ja ratkaisemiseen opettamalla, että siihen tunteeseen ei ole tarkoitus jäädä vellomaan, kuten sinä omaa lastasi opetat. Ei ihme, että nuorten mielenterveysongelmat lisääntyvät, jos pettymyksestä ei edes yritetä päästä, vaan vanhemmat nimenomaan opettavat, että pettymyksen tunteeseen pitää jäädä vellomaan.

Ei. Nyt menee puurot ja vellit sekaisin. On totta, että kasvattavinta on opettaa lasta selviytymään epämiellyttävistä tunteista, mutta lupaamalla, että työkaveri leipoo lapselle uuden piparitalon päädytään juuri päinvastaiseen. Eli lapsi ei joudu kokemaan pettymystä siitä, ettei saa mitä haluaa, vaan muu maailma taipuu hänen toiveeseensa ja työkaveri leipoo hänelle talon. Lapselle voi sanoa, että sulla on varmaan nyt tosi kurja olo kun toivoit taloa, mutta se menee ohi. Tosiasiassa lapsihan ei kauaa muista koko juttua tunnetilan/pettymyksen mentyä ohi. Tykkäsi työkaveri leipoa tai ei, vain helikopteri-äiti pyytää tätä.

Meillä on alakouluikäiset lapset, he kyllä tekevät itse aamupalat ja välipalat. Tykkäävät auttaa ruoalaitossa ja siivoavat omat huoneet. Samaten lapset ovat jo oppineet, ettei puhtaita vaatteita tule kaappiin, jollei niitä itse tuo pyykkikoriin. Eli me vanhemmat emme käy niitä poimimassa oman huoneen lattialta. Mielestäni tämä on jo ihan normaalia, jota alakouluikäisiltä voi olettaa. Ja tarkemmin lapset on 3- ja 5-luokkalaisia.

Mutta esimerkiksi vähän aikaa sitten, meidän 5-luokkalaiselta jouduttiin ottamaan verikoe. Siinä kun jonotettiin niin kysyin lapselta haluatko istua yksin tuolissa vai äidin sylissä. Lasta jännitti tuo verikoe, joten halui olla äidin sylissä. Ja tottakai hän sai olla. Ja mielestäni tämä ei millään tavalla ollut paapomista.

Samaten en ymmärrä miksi se olisi paapomista, jos annetaan jokin pieni nimipäivälahja. Meillä on se tapana sekä omassa että miehen suvussa. Ja lähetän myös pienen nimipäivälahjan kummitytölle. Asutaan sen verran kaukana toisistamme, ettei voida ihan noin vain kyläillä arki-iltana. Ja toisaalta nykyään varmaan ihmiset saa aika vähän postia, joten tyttö on aina tosi innoissaan kun saa pienen paketin postissa. Taikka ihan postikortin kun olen matkoilla.

Samaten joku täällä oli ihmetellyt että lapsen kanssa vessaan. Meillä oli pojalla pienempänä ummetusongelmaa. Pahimpaan aikaan meistä toinen todellakin meni lapsen kanssa vessaan (vaikka siitä kahvipöydästä), ja luki kirjaa lapselle. Lapsi jännitti todella paljon ulostamista ja kun luettiin samalla mieleistä kirjaa, saatiin vähän jännitystä pois. Nykyään kyseisen lapsen vatsa toimii hyvin ja käy yksin vessassa. Joten ei siitä mitään tapaa jäänyt.