Kaveri arvosteli, että ostan liikaa leluja 2,5 vuotiaalle!

On köyhää, jos ei kerran 4 vuodessa ole varaa ostaa "monen sadan" älypuhelinta.:(

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:21"]Hyvä jos pienenä saa tarpeeksi niin aikuisena on tavaraimmuuni. Ei kerta kaikkiaan tule sitä halua eikä tartte mitään ylimääräistä. Hyvänä esimerkkinä ovat ne yksilöt jotka eivät pienenä saaneet mitään. Aikuisena eivät pysty niin paljon tavaroita hankkimaan että se riittäisi.  Sama se on koirankin kanssa. Jos pitää koiran pienenä nälässä niin se saa ruuasta pakkomielteen ja hotkien sitä syö läpi elämän. Jos koiran syöttää pienenä tarpeeksi sen suhtautuminen ruokaan ei ole neuroottinen. Rakkaus sama asia. Jos sitä ei ole pienenä saanut niin siitä saattaa tulla pakkomielle myös. 

[/quote] niin totta. Olen itse tästä hyvä esimerkki, kalliit puhelimet ja merkit eivät kiinnosta vaikka olisi sellaisiin mahdollisuus. Lapselle tarjoan parasta ja usein paras on miehen diy-puutyöt. Nehän ei täällä kannatusta saa, kateellisuutta? ;D Ap

[/quote]

Elämäntarkoituksesi on siis aikaansaada kateellisuutta? Sepä on hyvä perintö lapsellekin jättää. 

[/quote] ei vaan välttää häntä tulemasta sellaiseksi, joka kateellisuuttaan on aina panettelemassa muita, kuten sinä.:) ap

Leikki on lapsen työtä, mutta mun kokemuksen mukaan se onnistuu vähemmälläkin tavaralla. Jos on joka toimintoon oma värkki, helposti käy niin, että lapsen leikki onkin tosi riippuvainen siitä, että on sitä tavaraa, eikä mielikuvitukselle jää tarpeeksi sijaa.

Kukin tekee miten lystää, mutta mun mielestä on aika paksua väittää, että lapsi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi vain, jos hänellä on hirveä määrä leluja.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:34"]Leikki on lapsen työtä, mutta mun kokemuksen mukaan se onnistuu vähemmälläkin tavaralla. Jos on joka toimintoon oma värkki, helposti käy niin, että lapsen leikki onkin tosi riippuvainen siitä, että on sitä tavaraa, eikä mielikuvitukselle jää tarpeeksi sijaa.

Kukin tekee miten lystää, mutta mun mielestä on aika paksua väittää, että lapsi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi vain, jos hänellä on hirveä määrä leluja.

[/quote] kuka tämmöistä väitti?8)

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:21"]Hyvä jos pienenä saa tarpeeksi niin aikuisena on tavaraimmuuni. Ei kerta kaikkiaan tule sitä halua eikä tartte mitään ylimääräistä. Hyvänä esimerkkinä ovat ne yksilöt jotka eivät pienenä saaneet mitään. Aikuisena eivät pysty niin paljon tavaroita hankkimaan että se riittäisi.  Sama se on koirankin kanssa. Jos pitää koiran pienenä nälässä niin se saa ruuasta pakkomielteen ja hotkien sitä syö läpi elämän. Jos koiran syöttää pienenä tarpeeksi sen suhtautuminen ruokaan ei ole neuroottinen. Rakkaus sama asia. Jos sitä ei ole pienenä saanut niin siitä saattaa tulla pakkomielle myös. 

[/quote] niin totta. Olen itse tästä hyvä esimerkki, kalliit puhelimet ja merkit eivät kiinnosta vaikka olisi sellaisiin mahdollisuus. Lapselle tarjoan parasta ja usein paras on miehen diy-puutyöt. Nehän ei täällä kannatusta saa, kateellisuutta? ;D Ap

[/quote]

No entä sitten minä? Meillä oli aika vähän leluja, eikä niitä ostettu kuin synttärinä ja jouluksi, mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut tavarasta, vaikkapa nyt noista kalliista puhelimista. Millä tämä sitten selittyy, kun mua ei ole siedätetty tavarapaljoudella?

[/quote]

Poikkeuksia löytyy! Ei tietenkään asioita saa yleistää mutta tietty kaava on olemassa. Ihminen on niin vaikea kapistus että kukaan ei pysty sanomaan mitä hän on, mitä hän tuntee, kestää ja miten voimakkaat hänen tarpeensa on. 

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:34"]Leikki on lapsen työtä, mutta mun kokemuksen mukaan se onnistuu vähemmälläkin tavaralla. Jos on joka toimintoon oma värkki, helposti käy niin, että lapsen leikki onkin tosi riippuvainen siitä, että on sitä tavaraa, eikä mielikuvitukselle jää tarpeeksi sijaa.

Kukin tekee miten lystää, mutta mun mielestä on aika paksua väittää, että lapsi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi vain, jos hänellä on hirveä määrä leluja.

[/quote] kuka tämmöistä väitti?8)

[/quote]

Luin näitä kommentteja, ja niissä kerrottiin, että jos lapsella ei ole paljon leluja, hän alkaa himoita tavaraa ja hänestä tulee kateellinen.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:21"]Hyvä jos pienenä saa tarpeeksi niin aikuisena on tavaraimmuuni. Ei kerta kaikkiaan tule sitä halua eikä tartte mitään ylimääräistä. Hyvänä esimerkkinä ovat ne yksilöt jotka eivät pienenä saaneet mitään. Aikuisena eivät pysty niin paljon tavaroita hankkimaan että se riittäisi.  Sama se on koirankin kanssa. Jos pitää koiran pienenä nälässä niin se saa ruuasta pakkomielteen ja hotkien sitä syö läpi elämän. Jos koiran syöttää pienenä tarpeeksi sen suhtautuminen ruokaan ei ole neuroottinen. Rakkaus sama asia. Jos sitä ei ole pienenä saanut niin siitä saattaa tulla pakkomielle myös. 

[/quote] niin totta. Olen itse tästä hyvä esimerkki, kalliit puhelimet ja merkit eivät kiinnosta vaikka olisi sellaisiin mahdollisuus. Lapselle tarjoan parasta ja usein paras on miehen diy-puutyöt. Nehän ei täällä kannatusta saa, kateellisuutta? ;D Ap

[/quote]

No entä sitten minä? Meillä oli aika vähän leluja, eikä niitä ostettu kuin synttärinä ja jouluksi, mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut tavarasta, vaikkapa nyt noista kalliista puhelimista. Millä tämä sitten selittyy, kun mua ei ole siedätetty tavarapaljoudella?

[/quote]

Poikkeuksia löytyy! Ei tietenkään asioita saa yleistää mutta tietty kaava on olemassa. Ihminen on niin vaikea kapistus että kukaan ei pysty sanomaan mitä hän on, mitä hän tuntee, kestää ja miten voimakkaat hänen tarpeensa on. 

[/quote]

Miksi se kaava on olemassa juuri niin päin, että tavarapaljous kasvattaa ihmisiä askeettisiksi kuluttajiksi eikä toisin päin?

Jopas oli ruutia aiheessa jälleen! Eläköön elämä ja eläkää kaikki miten haluatte. Itse vaan olen sitä mieltä että jos rahkeet kestää niin ei lelujen paljoudesta mitään haittaa ole etenkään aikuisikää ajatellen. Ei liika rakkauskaan tapa vai tappaako? 

Onko tavaramäärä yhtä kuin rakkaus? Onko köyhyys ja tavaran vähyys yhtä kuin rakkaudettomuus? 

Taitaa olla turha toivo saada näitä eukkoja ilmastotalkoisiin. 

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:12"]Mielestäni silloin on liikaa leluja jos ne eivät  mahdu mihinkään, lapsi ei tunnista omia lelujaan, lapsi ei osaa pysähtyä ja kehitellä leikkiä vaan sinkoilee lelulaatikolta toiselle. 

Surullista on myös jos lapsella on kaikenmaailman lelut mutta hänelle ei ole kerrottu miten niillä leikitään. Olen joutunut eskarilaisille opettamaan kotileikkejä ja kauppaleikkejä, heillä on samoja leluja kotona mutta ei erimerkki leikkijöitä eli aikuisia.

[/quote] Tosi surullista, jos esikouluikäinen ei ole itse hoksannut, miten kaupassa toimitaan vaikka ei omistaisikaan kauppaleikkiä. Vähäb keksityn kuuloinen esimerkki tai ehkä työskentelet vammaisten kanssa..

[/quote]

Ihan tavallisten eskarilaisten kanssa olen työskennellyt. Kauppaleikki aloitetaan siitä että mietitään mitä kaupasta saa ja katsotaan läpi kauppatavarat (esim. maito,vihannekset,hedelmät ja lihat). Sitten ohjeistetaan että yksi on myyjä ja toiset tulevat kauppaan. Asiakas kerää haluamansa tuotteet ja menee kassalle. Myyjä laskee tuotteet ja kertoo hinnan ja asiakas maksaa ne. 

Ei ole kaikille eskareille oikeasti selvää mitä kaupassa tapahtuu. Siinä saa aikuinen olla auttamassa jotta leikki sujuu. Sitten on käynyt niinkin että aikuinen jää taustalle niin lapset eivät osaa kehitellä leikkiä eteenpäin vaan keräävät samat ostokset ja toistavat samat asiat. Eli samalla kaavalla, sitten aikuinen neuvoo että voit ottaa välillä toisia ostoksia ja tehdä toisella tavalla jne.

Olen hoitanut myös "vammaisia" lapsia, heillä on sitten erilaisia rajoitteita kuin "tavallisilla" lapsilla, mutta esim. kauppaleikki voi sujua paljon paremmin.

Koti leikit voivat olla välillä surullisen kuuloisia kun lapset kysyvät "missä telkkari/tietokone/kännykät?" "kaikki ruokaa laitetaan mikroon tai soitetaan kännykällä niin ruoka pizzamies tuo sen kotiin". Toki on paljon eskareita jotka osaavat leikkiä.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:34"]Leikki on lapsen työtä, mutta mun kokemuksen mukaan se onnistuu vähemmälläkin tavaralla. Jos on joka toimintoon oma värkki, helposti käy niin, että lapsen leikki onkin tosi riippuvainen siitä, että on sitä tavaraa, eikä mielikuvitukselle jää tarpeeksi sijaa.

Kukin tekee miten lystää, mutta mun mielestä on aika paksua väittää, että lapsi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi vain, jos hänellä on hirveä määrä leluja.

[/quote] kuka tämmöistä väitti?8)

[/quote]

Luin näitä kommentteja, ja niissä kerrottiin, että jos lapsella ei ole paljon leluja, hän alkaa himoita tavaraa ja hänestä tulee kateellinen.

[/quote]

Minä en väittäisi että tulee kateelliseksi. Omasta kokemuksesta puhun. Tunnen perheitä joiden lapset eivät ole saaneet "yhtään mitään" leluja. Ja kyllähän niitä ne olisi niin kovasti kiinnostanut. Teininä ei ostettu muotivaatteita myöskään mitä ne niin kovasti olisi halunneet kanssa. Aikuisena kun muuttivat pois kotoa niin riemu repesi. Kaikkea piti saada ja arviointikyky tavaroiden hankinnassa oli hankalaa. 

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:46"][quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:12"]Mielestäni silloin on liikaa leluja jos ne eivät  mahdu mihinkään, lapsi ei tunnista omia lelujaan, lapsi ei osaa pysähtyä ja kehitellä leikkiä vaan sinkoilee lelulaatikolta toiselle. 

Surullista on myös jos lapsella on kaikenmaailman lelut mutta hänelle ei ole kerrottu miten niillä leikitään. Olen joutunut eskarilaisille opettamaan kotileikkejä ja kauppaleikkejä, heillä on samoja leluja kotona mutta ei erimerkki leikkijöitä eli aikuisia.

[/quote] Tosi surullista, jos esikouluikäinen ei ole itse hoksannut, miten kaupassa toimitaan vaikka ei omistaisikaan kauppaleikkiä. Vähäb keksityn kuuloinen esimerkki tai ehkä työskentelet vammaisten kanssa..

[/quote]

Ihan tavallisten eskarilaisten kanssa olen työskennellyt. Kauppaleikki aloitetaan siitä että mietitään mitä kaupasta saa ja katsotaan läpi kauppatavarat (esim. maito,vihannekset,hedelmät ja lihat). Sitten ohjeistetaan että yksi on myyjä ja toiset tulevat kauppaan. Asiakas kerää haluamansa tuotteet ja menee kassalle. Myyjä laskee tuotteet ja kertoo hinnan ja asiakas maksaa ne. 

Ei ole kaikille eskareille oikeasti selvää mitä kaupassa tapahtuu. Siinä saa aikuinen olla auttamassa jotta leikki sujuu. Sitten on käynyt niinkin että aikuinen jää taustalle niin lapset eivät osaa kehitellä leikkiä eteenpäin vaan keräävät samat ostokset ja toistavat samat asiat. Eli samalla kaavalla, sitten aikuinen neuvoo että voit ottaa välillä toisia ostoksia ja tehdä toisella tavalla jne.

Olen hoitanut myös "vammaisia" lapsia, heillä on sitten erilaisia rajoitteita kuin "tavallisilla" lapsilla, mutta esim. kauppaleikki voi sujua paljon paremmin.

Koti leikit voivat olla välillä surullisen kuuloisia kun lapset kysyvät "missä telkkari/tietokone/kännykät?" "kaikki ruokaa laitetaan mikroon tai soitetaan kännykällä niin ruoka pizzamies tuo sen kotiin". Toki on paljon eskareita jotka osaavat leikkiä.

[/quote] älä nyt puhu kakkaa, vai että pitsamies tuo ruuat kotiin. Hohhoijaa!

Anna lapselle lahjaksi ihan mitä vaan joka on laatikossa, niin se vilkaisee lelua ja sen jälkeen repii valtavan riemun siitä pakkauksesta... Muistan omasta lapsuudesta, että vaikka niitä leluja oli niin kaikkein suurimman mielihycvän antoi mummon nappilaatikko, jossa oli samankaltaisia, mutta eri kokoisia nappeja. Tein niistä nappiperheitä, äiti, isä, lapset. Ankkurinappiperheessä oli vaan äiti ja lapsi. Ulkona meillä oli yksi iso kivi, jossa oli selkeästi erilaisia huoneita, rappusia, hyllyjä, jne.Siinä leikittiin kotia monet kerrat ja paistinpannunakin toimi vähän sen muotoinen kivi. Mun mielstä on tarpeetonta ostaa kaikkea niin valtavan valmiina. Antakaa lastenne luovuuden kehittyä ihan mielikuvituksen avulla. Eikä tämä paljon leluja/vähän leluja ole mikään määre sille. Liika on tarpeetonta, mutta ei välttämättä haitallista kuitenkaan.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:34"]Leikki on lapsen työtä, mutta mun kokemuksen mukaan se onnistuu vähemmälläkin tavaralla. Jos on joka toimintoon oma värkki, helposti käy niin, että lapsen leikki onkin tosi riippuvainen siitä, että on sitä tavaraa, eikä mielikuvitukselle jää tarpeeksi sijaa.

Kukin tekee miten lystää, mutta mun mielestä on aika paksua väittää, että lapsi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi vain, jos hänellä on hirveä määrä leluja.

[/quote] kuka tämmöistä väitti?8)

[/quote]

Luin näitä kommentteja, ja niissä kerrottiin, että jos lapsella ei ole paljon leluja, hän alkaa himoita tavaraa ja hänestä tulee kateellinen.

[/quote] sä itse siis lisäsit tähän keskusteluun väitteen tasapainoisesta ihmisestä?;) on vähän eri asia olla kateellinen saati epätasapainoinen.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:43"]

Onko tavaramäärä yhtä kuin rakkaus? Onko köyhyys ja tavaran vähyys yhtä kuin rakkaudettomuus? 

Taitaa olla turha toivo saada näitä eukkoja ilmastotalkoisiin. 

[/quote]

Tavaran vähyys ei ole sama kuin rakkaudettomuus. Tarpeesta vaan puhuin. Jotkut nauttivat asioista  eri tavoin. Lapsi ei välttämättä nauti samoista asioista kun vanhempi tai vanhemmat. Vanhempi ei välttämättä ymmärrä lapsen tarpeita vaan ajatellaan omia tarpeita. Ilmastomuutos on tapahtunut kautta maailman historian. Ilmasto on muuttunut pitkällä aikavälillä. On ollut jääkausia on ollut muita erillaisia kausia joten ilmasto muuttuu oli niitä leluja tai ei. 

On eri asia elää askeettisesti, kun on köyhä ja askeettisesti silloin, kun on varallisuutta eikä yksi 1500 e laukun osto tunnu missään. Ilman rahaa , et tiedä millainen kuluttaja olet.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:21"]Hyvä jos pienenä saa tarpeeksi niin aikuisena on tavaraimmuuni. Ei kerta kaikkiaan tule sitä halua eikä tartte mitään ylimääräistä. Hyvänä esimerkkinä ovat ne yksilöt jotka eivät pienenä saaneet mitään. Aikuisena eivät pysty niin paljon tavaroita hankkimaan että se riittäisi.  Sama se on koirankin kanssa. Jos pitää koiran pienenä nälässä niin se saa ruuasta pakkomielteen ja hotkien sitä syö läpi elämän. Jos koiran syöttää pienenä tarpeeksi sen suhtautuminen ruokaan ei ole neuroottinen. Rakkaus sama asia. Jos sitä ei ole pienenä saanut niin siitä saattaa tulla pakkomielle myös. 

[/quote] niin totta. Olen itse tästä hyvä esimerkki, kalliit puhelimet ja merkit eivät kiinnosta vaikka olisi sellaisiin mahdollisuus. Lapselle tarjoan parasta ja usein paras on miehen diy-puutyöt. Nehän ei täällä kannatusta saa, kateellisuutta? ;D Ap

[/quote]

No entä sitten minä? Meillä oli aika vähän leluja, eikä niitä ostettu kuin synttärinä ja jouluksi, mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut tavarasta, vaikkapa nyt noista kalliista puhelimista. Millä tämä sitten selittyy, kun mua ei ole siedätetty tavarapaljoudella?

[/quote] Ehkä sulla ei vieläkään ole varaa hankkia mitä mieli tekee?

Meillä on pieni minikeittiö,legoja,mun vanhoja nukkeja. Palapelejä ja kirjoja. Tyttö ei oikeen muusta edes välitä. Onneksi, ei meille edes mahtuisi paljoa tavaraa. Ja vaikka tykkäisikin en ihan kaikkea ostaisi, en ole itsekään lapsena kaikkea saanut ja musta se on ihan normaalia.

Meillä oli aikalailla sama setti kuin ap:lla. Vuotta - paria myöhemmin olin karsinut puolet pois... ne joilla ei koskaan leikitty. Eli vasta kun lapsi kehittyy ja hänet oppii tuntemaan, osaa hankkia ne kamppeet jotka oikeasti miellyttää.

. 

[/quote] niin totta. Olen itse tästä hyvä esimerkki, kalliit puhelimet ja merkit eivät kiinnosta vaikka olisi sellaisiin mahdollisuus. Lapselle tarjoan parasta ja usein paras on miehen diy-puutyöt. Nehän ei täällä kannatusta saa, kateellisuutta? ;D Ap

[/quote]

Olipa tyhmää ap.lta laittaa ensin kovinkin provosoiva aloitus ja sitten tulla ehdottelemaan, että muut ovat vaan kateellisia. Kyllä annoit ymmärtää, että on kaikki maailman lelut teille hankittu ja sitten seuraavassa olitkin jo kirppishörhö, vaatimaton nuukailija ja mies oliskin rakentanut puolet leluista itse. Omaa fiksuuttasi vaan halusit tulla kertomaan tänne, et rakentamaan keskustelua.