Kaveri arvosteli, että ostan liikaa leluja 2,5 vuotiaalle!

Meillä on vielä enemmän leluja...

Ne on Duploja.

Runsaalla tavaramäärällä myös kasvatetaan lapsesta vaativa kuluttaja. Nyt puhutaan vielä muutaman kympin mopoista ja muista muovihärpäkkeistä, mutta pian muutaman satasen älypuhelimista. Kun totutat itsesi ja lapsesi siihen että kaikki mahdollinen on saatava ja kuuluu lapsen saada, edessä voi olla ikäviä aikoja. Eri asia tietysti jos sinulla ei ole asuntolainaa maksettavana eikä muita lapsia elätettävänä tai joku muu huolehtii raha-asioista puolestasi. Totuus on, että suomalaislapset tulisivat toimeen paljon pienemmällä kamamäärällä eikä luovaan leikkiin tarvita oikeasti kaikkea sitä mitä lelumainokset sulle myyvät. Sinä et oikeastaan tee lastasi onnelliseksi vaan kasvatat monikansallisten lelujättien kassaa ja lisäät muovisaastetta kaatopaikoilla ilmastonmuutoksesta nyt puhumattakaan. Olisi todellakin paikallaan palata vähän siihen, että lapset osasivat tehdä majoja metsään ja leikkiä vaikka kirkkistä ja polttopalloa (toki 2-vuotias ei näihin vielä pysty). Kannattaa tarjota lapselle myös kokemuksia kieltäytymisestä ja pettymyksistä, koska ilman kohtuullisia pettymyksiä lapsesta ei kasva tasapainoista aikuista. Leluvuorella saatat yrittää korvata kokemiasi puutteita itse lapsuudessa tai omassa vanhemmuudessasi. Kannattaa ainakin miettiä. Asia on syvempi kuin uskoisikaan.

Meillä kanssa :D

2v pojalta löytyy sähkömopo, plasto mopo, potkuauto, potkulauta, pyörä, legoja+dubloja, pikkuautoja, parkkitalo, brio junarata+tarvikkeita, kirjoja, palapelejä, piirustusvälineitä, keinuheppa, nukenvaunut+nukkeja+vaatteita, pehmoleluja, kotileikkitarvikkeita, leikkikeitiö meni rikki, eli sitä ei nyt ole :D

Ei se lelumäärä mitään haittaa vielä, mutta odotahan kun lapsesi on isompi. Hän odottaa edelleen saavansa kaiken mitä ikinä keksii toivoa, koska on tottunut siihen että kaikkea löytyy. Vielä paremmin viesti menee perille, jos ostat leluja jokaisella ruokakauppakäynnilläkin.

Nukkekodin ja barbit ostaisin vasta 4 vuotiaalle. Kun osaa niillä oikeesti leikkiä ovat jo "vanhoja" eikä enää kiinnosta. Jos haluaa ostaa paljon kannattaa kuitenkin ostaa ikäkauteen sopivia leluja.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 09:56"]Nukkekodin ja barbit ostaisin vasta 4 vuotiaalle. Kun osaa niillä oikeesti leikkiä ovat jo "vanhoja" eikä enää kiinnosta. Jos haluaa ostaa paljon kannattaa kuitenkin ostaa ikäkauteen sopivia leluja.

[/quote]

Lapsi järjestää jo nyt taloa ja leikkii, että nuket juttelevat toisilleen. Sopivassa iässä siis, aikaisessa kyllä ehdottomasti. Ap

Meillä on paljon leluja, mutta emme pidä kaikkia kerralla esillä. Osa on varastossa "unohtumassa". Ostelemme toki joulun ja synttäreiden ulkopuolellakin leluja, emme kuitenkaan tolkuttomasti. Sen sijaan molemmat isovanhemmat (ja kummit) antavat leluja lahjoiksi esim. ulkomaan reissuilta ta muuten vaan kyläilleessään ja oikeasti niitä leluja vain kertyy vaikkei itse asialle tekisi mitään.

Mielestäni ei ole huono asia, että on paljon leluja, lapsikin kaipaa vaihtelua. Mutta koska niitä on paljon, osa seisoo aina tosiaan varastossa ja sitten kuukauden päästä vaihdetaan toisiin, jotka menevät varastoon. Näin säilyy uutuuden viehätys. Ja sellaisia leluja, joilla lapset eivät leiki (kaadetaan lattialle ja sen jälkeen ei kosketa) tai joista on jo kasvettu ulos, myyn lelupaketteina huuto.netissä tms. kirppiksillä, joten ei jää turhaan pyörimään ja tilaa viemään. Vaikka lelula on paljon, ei lapset tosiaankaan saa kaikkea haluamaansa.

Mutta omassa lapsuudessani en saanut juuri mitään mitä oikeasti halusin ja sitten hartaasti odotettuna synttärinä en kuitenkaan saanut mitä toivoin ja lelu jäi käyttämättä. Sitten vanhemmat saivat sanoa, että mitä sinä niitä leluja vingut, kun et niillä edes leiki...

Mä kuulun sitten varmaan vähemmistöön, kun en halua hankkia lapselleni paljon leluja. Mulla ei riitä energia hirveän tavaramäärän pyörittämiseen, enkä toisaalta halua opettaa lapsellekaan siihen, että kaiken saa, minkä haluaa. Mulla on tuttavapiirissä varoittava esimerkki. Muuten tosi fiksuja ja ihania ihmisiä, mutta tuo leluasia on heillä riistäytynyt käsistä.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 08:59"]Runsaalla tavaramäärällä myös kasvatetaan lapsesta vaativa kuluttaja. Nyt puhutaan vielä muutaman kympin mopoista ja muista muovihärpäkkeistä, mutta pian muutaman satasen älypuhelimista. Kun totutat itsesi ja lapsesi siihen että kaikki mahdollinen on saatava ja kuuluu lapsen saada, edessä voi olla ikäviä aikoja. Eri asia tietysti jos sinulla ei ole asuntolainaa maksettavana eikä muita lapsia elätettävänä tai joku muu huolehtii raha-asioista puolestasi. Totuus on, että suomalaislapset tulisivat toimeen paljon pienemmällä kamamäärällä eikä luovaan leikkiin tarvita oikeasti kaikkea sitä mitä lelumainokset sulle myyvät. Sinä et oikeastaan tee lastasi onnelliseksi vaan kasvatat monikansallisten lelujättien kassaa ja lisäät muovisaastetta kaatopaikoilla ilmastonmuutoksesta nyt puhumattakaan. Olisi todellakin paikallaan palata vähän siihen, että lapset osasivat tehdä majoja metsään ja leikkiä vaikka kirkkistä ja polttopalloa (toki 2-vuotias ei näihin vielä pysty). Kannattaa tarjota lapselle myös kokemuksia kieltäytymisestä ja pettymyksistä, koska ilman kohtuullisia pettymyksiä lapsesta ei kasva tasapainoista aikuista. Leluvuorella saatat yrittää korvata kokemiasi puutteita itse lapsuudessa tai omassa vanhemmuudessasi. Kannattaa ainakin miettiä. Asia on syvempi kuin uskoisikaan.

[/quote]

Aika paljon väärää luulottelua. Olen itse saanut myös runsaasti leikkikaluja lapsena, mutta minusta tuli silti teknologiaa vieroksuva kirppishörhö. No yksi LV-laukku löytyy kun sain lahjaksi. En myöskään pode syyllisyyttä suurissa määrin. Olen lapsen kanssa kotona kunnes hän on 3-vuotias ja päiväämme kuuluu ulkoilua, myös metsässä ja askartelua! Voi tehdä monia juttuja samaan aikaan näet.;)

Kauppa-ja kotileikki on pitkälti miehen puusta tekemä (upea!). Lapsi oli puuhassa innokkaana apurina. Keittiön teossa ei siis tuettu yhtään monikansallista lelujättiä. Hurjia oletuksia sinulla, aivan kuin luulisit tuntevasi minut.x)

Minusta 400 e älypuhelin kerran 2-3-vuodessa ei ole kovin kestämätön kulu, jos kyse on 11-18-vuotiaasta, tuon ikäiset eivät enää leiki leluilla. Ap

Mielestäni silloin on liikaa leluja jos ne eivät  mahdu mihinkään, lapsi ei tunnista omia lelujaan, lapsi ei osaa pysähtyä ja kehitellä leikkiä vaan sinkoilee lelulaatikolta toiselle. 

Surullista on myös jos lapsella on kaikenmaailman lelut mutta hänelle ei ole kerrottu miten niillä leikitään. Olen joutunut eskarilaisille opettamaan kotileikkejä ja kauppaleikkejä, heillä on samoja leluja kotona mutta ei erimerkki leikkijöitä eli aikuisia.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 08:59"]Runsaalla tavaramäärällä myös kasvatetaan lapsesta vaativa kuluttaja. Nyt puhutaan vielä muutaman kympin mopoista ja muista muovihärpäkkeistä, mutta pian muutaman satasen älypuhelimista. Kun totutat itsesi ja lapsesi siihen että kaikki mahdollinen on saatava ja kuuluu lapsen saada, edessä voi olla ikäviä aikoja. Eri asia tietysti jos sinulla ei ole asuntolainaa maksettavana eikä muita lapsia elätettävänä tai joku muu huolehtii raha-asioista puolestasi. Totuus on, että suomalaislapset tulisivat toimeen paljon pienemmällä kamamäärällä eikä luovaan leikkiin tarvita oikeasti kaikkea sitä mitä lelumainokset sulle myyvät. Sinä et oikeastaan tee lastasi onnelliseksi vaan kasvatat monikansallisten lelujättien kassaa ja lisäät muovisaastetta kaatopaikoilla ilmastonmuutoksesta nyt puhumattakaan. Olisi todellakin paikallaan palata vähän siihen, että lapset osasivat tehdä majoja metsään ja leikkiä vaikka kirkkistä ja polttopalloa (toki 2-vuotias ei näihin vielä pysty). Kannattaa tarjota lapselle myös kokemuksia kieltäytymisestä ja pettymyksistä, koska ilman kohtuullisia pettymyksiä lapsesta ei kasva tasapainoista aikuista. Leluvuorella saatat yrittää korvata kokemiasi puutteita itse lapsuudessa tai omassa vanhemmuudessasi. Kannattaa ainakin miettiä. Asia on syvempi kuin uskoisikaan.

[/quote]

Aika paljon väärää luulottelua. Olen itse saanut myös runsaasti leikkikaluja lapsena, mutta minusta tuli silti teknologiaa vieroksuva kirppishörhö. No yksi LV-laukku löytyy kun sain lahjaksi. En myöskään pode syyllisyyttä suurissa määrin. Olen lapsen kanssa kotona kunnes hän on 3-vuotias ja päiväämme kuuluu ulkoilua, myös metsässä ja askartelua! Voi tehdä monia juttuja samaan aikaan näet.;)

Kauppa-ja kotileikki on pitkälti miehen puusta tekemä (upea!). Lapsi oli puuhassa innokkaana apurina. Keittiön teossa ei siis tuettu yhtään monikansallista lelujättiä. Hurjia oletuksia sinulla, aivan kuin luulisit tuntevasi minut.x)

Minusta 400 e älypuhelin kerran 2-3-vuodessa ei ole kovin kestämätön kulu, jos kyse on 11-18-vuotiaasta, tuon ikäiset eivät enää leiki leluilla. Ap

[/quote]

Täysin samaa mieltä kuin ap! Meillä minä askartelen puusta lapselle kaikkea ja uutta tavaraa sekin on, mutta myös yhteistä tekemistä. Tällä hetkellä on vähän toivotonta tuo marjastus. Lol.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:12"]Mielestäni silloin on liikaa leluja jos ne eivät  mahdu mihinkään, lapsi ei tunnista omia lelujaan, lapsi ei osaa pysähtyä ja kehitellä leikkiä vaan sinkoilee lelulaatikolta toiselle. 

Surullista on myös jos lapsella on kaikenmaailman lelut mutta hänelle ei ole kerrottu miten niillä leikitään. Olen joutunut eskarilaisille opettamaan kotileikkejä ja kauppaleikkejä, heillä on samoja leluja kotona mutta ei erimerkki leikkijöitä eli aikuisia.

[/quote] Tosi surullista, jos esikouluikäinen ei ole itse hoksannut, miten kaupassa toimitaan vaikka ei omistaisikaan kauppaleikkiä. Vähäb keksityn kuuloinen esimerkki tai ehkä työskentelet vammaisten kanssa..

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:12"]Mielestäni silloin on liikaa leluja jos ne eivät  mahdu mihinkään, lapsi ei tunnista omia lelujaan, lapsi ei osaa pysähtyä ja kehitellä leikkiä vaan sinkoilee lelulaatikolta toiselle. 

Surullista on myös jos lapsella on kaikenmaailman lelut mutta hänelle ei ole kerrottu miten niillä leikitään. Olen joutunut eskarilaisille opettamaan kotileikkejä ja kauppaleikkejä, heillä on samoja leluja kotona mutta ei erimerkki leikkijöitä eli aikuisia.

[/quote] Tosi surullista, jos esikouluikäinen ei ole itse hoksannut, miten kaupassa toimitaan vaikka ei omistaisikaan kauppaleikkiä. Vähäb keksityn kuuloinen esimerkki tai ehkä työskentelet vammaisten kanssa..

[/quote]

Olen myös työskennellyt päivähoidossa sijaisena, ja on tosi yleistä, etteivät lapset malta tai osaa leikkiä. Vammaisten lasten hoitopaikassa en ole koskaan työskennellyt.

Tuollainen ankeudessa kasvattaminen tekee ihmisistä kateellisia. :(

Hyvä jos pienenä saa tarpeeksi niin aikuisena on tavaraimmuuni. Ei kerta kaikkiaan tule sitä halua eikä tartte mitään ylimääräistä. Hyvänä esimerkkinä ovat ne yksilöt jotka eivät pienenä saaneet mitään. Aikuisena eivät pysty niin paljon tavaroita hankkimaan että se riittäisi.  Sama se on koirankin kanssa. Jos pitää koiran pienenä nälässä niin se saa ruuasta pakkomielteen ja hotkien sitä syö läpi elämän. Jos koiran syöttää pienenä tarpeeksi sen suhtautuminen ruokaan ei ole neuroottinen. Rakkaus sama asia. Jos sitä ei ole pienenä saanut niin siitä saattaa tulla pakkomielle myös. 

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 09:56"]Nukkekodin ja barbit ostaisin vasta 4 vuotiaalle. Kun osaa niillä oikeesti leikkiä ovat jo "vanhoja" eikä enää kiinnosta. Jos haluaa ostaa paljon kannattaa kuitenkin ostaa ikäkauteen sopivia leluja.

[/quote]

Lapsi järjestää jo nyt taloa ja leikkii, että nuket juttelevat toisilleen. Sopivassa iässä siis, aikaisessa kyllä ehdottomasti. Ap

[/quote]

Meillä 2-vuotiaasta saakka leikitty nukketalolla ja sylvanian families -talolla+ukoilla. Kannattaa myös tarkkailla lapsen yksilöllistä persoonaa, ei leluvalmistajan ikäsuositusta.;)

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:21"]Hyvä jos pienenä saa tarpeeksi niin aikuisena on tavaraimmuuni. Ei kerta kaikkiaan tule sitä halua eikä tartte mitään ylimääräistä. Hyvänä esimerkkinä ovat ne yksilöt jotka eivät pienenä saaneet mitään. Aikuisena eivät pysty niin paljon tavaroita hankkimaan että se riittäisi.  Sama se on koirankin kanssa. Jos pitää koiran pienenä nälässä niin se saa ruuasta pakkomielteen ja hotkien sitä syö läpi elämän. Jos koiran syöttää pienenä tarpeeksi sen suhtautuminen ruokaan ei ole neuroottinen. Rakkaus sama asia. Jos sitä ei ole pienenä saanut niin siitä saattaa tulla pakkomielle myös. 

[/quote] niin totta. Olen itse tästä hyvä esimerkki, kalliit puhelimet ja merkit eivät kiinnosta vaikka olisi sellaisiin mahdollisuus. Lapselle tarjoan parasta ja usein paras on miehen diy-puutyöt. Nehän ei täällä kannatusta saa, kateellisuutta? ;D Ap

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:21"]Hyvä jos pienenä saa tarpeeksi niin aikuisena on tavaraimmuuni. Ei kerta kaikkiaan tule sitä halua eikä tartte mitään ylimääräistä. Hyvänä esimerkkinä ovat ne yksilöt jotka eivät pienenä saaneet mitään. Aikuisena eivät pysty niin paljon tavaroita hankkimaan että se riittäisi.  Sama se on koirankin kanssa. Jos pitää koiran pienenä nälässä niin se saa ruuasta pakkomielteen ja hotkien sitä syö läpi elämän. Jos koiran syöttää pienenä tarpeeksi sen suhtautuminen ruokaan ei ole neuroottinen. Rakkaus sama asia. Jos sitä ei ole pienenä saanut niin siitä saattaa tulla pakkomielle myös. 

[/quote] niin totta. Olen itse tästä hyvä esimerkki, kalliit puhelimet ja merkit eivät kiinnosta vaikka olisi sellaisiin mahdollisuus. Lapselle tarjoan parasta ja usein paras on miehen diy-puutyöt. Nehän ei täällä kannatusta saa, kateellisuutta? ;D Ap

[/quote]

No entä sitten minä? Meillä oli aika vähän leluja, eikä niitä ostettu kuin synttärinä ja jouluksi, mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut tavarasta, vaikkapa nyt noista kalliista puhelimista. Millä tämä sitten selittyy, kun mua ei ole siedätetty tavarapaljoudella?

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:21"]Hyvä jos pienenä saa tarpeeksi niin aikuisena on tavaraimmuuni. Ei kerta kaikkiaan tule sitä halua eikä tartte mitään ylimääräistä. Hyvänä esimerkkinä ovat ne yksilöt jotka eivät pienenä saaneet mitään. Aikuisena eivät pysty niin paljon tavaroita hankkimaan että se riittäisi.  Sama se on koirankin kanssa. Jos pitää koiran pienenä nälässä niin se saa ruuasta pakkomielteen ja hotkien sitä syö läpi elämän. Jos koiran syöttää pienenä tarpeeksi sen suhtautuminen ruokaan ei ole neuroottinen. Rakkaus sama asia. Jos sitä ei ole pienenä saanut niin siitä saattaa tulla pakkomielle myös. 

[/quote] niin totta. Olen itse tästä hyvä esimerkki, kalliit puhelimet ja merkit eivät kiinnosta vaikka olisi sellaisiin mahdollisuus. Lapselle tarjoan parasta ja usein paras on miehen diy-puutyöt. Nehän ei täällä kannatusta saa, kateellisuutta? ;D Ap

[/quote]

Elämäntarkoituksesi on siis aikaansaada kateellisuutta? Sepä on hyvä perintö lapsellekin jättää.