Lokoisin työpaikka, jossa olet ollut?

Liikuntapaikan vahtimestari. Tarkistin aamuisin, että siivoojat ovat käyneet siivoamassa, sytytin valot, avasin ulko-ovet, vaihdoin liputuspäivinä viraston lipun Suomen lippuun ja asetuin vahtimestarin koppiin kuluttamaan aikaa. Illalla liputuspäivinä lipun vaihto, tarkistin että talo on tyhjä, lukitsin ovet, sammutin valot ja lähdin kotiin. Välillä oli jotain löytötavaran hakijoita tai muita kyselijöitä, ja kerran muistan yhden sairaskohtauksen minkä vuoksi piti soittaa ambulanssi, muuten hyvin laiskaa ja leppoisaa. Onneksi en palstaillut vielä silloin :) Satoja kirjoja tuli luettua.

Sairaanhoitaja ensihoidossa tuppukylässä. 24h vuorot, joista yleensä ainakin 8 h nukutaan. Yleensä ei tapahdu mitään. Sillointällöin joku keikka...palkka lisineen 3400e/kk ja 1-2 vuoroa viikossa

Lentoasemalla siivoojana, neljässä tunnissa sai tehtyä työt jos hidasteli. Istuin kahvilla ja lähdin yleensä kaksi tuntia liian aikaisin kotiin kun ei sitä kukaan ollut näkemässä. Sitten kerran tuurasin kilometrin päässä toisessa rakennuksessa missä sai oikeasti juosta että ehti tehdä kaiken, ja siellä oli joku kulunvalvontasysteemi, mitä varten piti pyytää erikoislupa jos halusi lähteä 14:58 vierestä lähtevään bussiin kun työvuoro olisi loppunut 15:00. Saatanan huonosti organisoitu, nykyään puuttuisin tuohon heti mutta eihän sitä parikymppisenä kesätyöläisenä uskalla.

Lääkärinä suuressa yksityisfirmassa. Lähes kaikki asiakkaat ovat flunssapotilaita. Ei tarvitse kuin vähän keuhkoja kuunnella ja laittaa lähetettä eteenpäin. Ja palkkakin on ihan kohtuullinen. :)

Museo-opas pikkukylässä. Päivän isoin tehtävä oli kassalippaan kuntoon laittaminen ja ovien lukotseminen töiden jälkeen. Saattoi olla että ketään ei käynyt viikkoon. Mutta tylsää ei ollut, kun pomoa ei ollut paikalla :D

Remonttireiskana olen tekevinäni ja puuhaavanani

Eräässä isossa it-firmassa, jossa olin projektipäällikkönä. Olin aivan bore outissa ja ahdisti, kun työkaverit valitti kiirettä. Itse tuijotin 6 tuntia päivässä kelloa ja odotin, että koskas tästä kehtais lähteä kotiin. Suurin osa ajasta meni siihen, että yritti esittää tekevänsä jotain ja ahdistuneena mietti, että ei oikeasti hallitse hommiaan, kun muut tekee jotain urotekoja siinä rinnalla ja itse ei edes tajua, mitä pitäis tehdä.

No, työkaveri katkaisi jalkansa ja joutui saikulle pariksi kuukaudeksi. Pomo sitten ehdotti varovaisesti, että voisinko ottaa tuon toisenkin projektipäällikön duunit edes kokeiluksi. Ja lupaili kovasti sitten projektien päätyttyä vapaita jne. Lopputuloksena tein tuon "kiireisen" kollegani työt omieni lisäksi ja edelleen luppoaikaa oli suurin osa päivästä. Ja projektit meni ihan hyvin ja sain kiitosta työstäni.

Jäin vain miettimään, että onko tuo kiireisen esittäminen joku yhteinen valhe vai onko toiset niin lahjattomia, että ne tarvii tunnin työhön koko päivän...?

Ja nyt olen opettajana ja voin sanoa, että se työaika on todellista härdelliä. Tietää tehneensä töitä, kun pääsee töistä kotiin toisin kuin it-alalla.

Toimintaterapeutin työ ei ole mitenkään kiireistä.

Hoitoalan työntekijänä pienessä yksityisfirmassa on sopivan rentoa meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Talon sisäisen postin jakaja isossa firmassa. Varmaan joissakin paikoissa näillä henkilöillä on muutakin puuhaa, mutta minun kokemukseni mukaan leppoisaa oli. Aamulla oli noin puolen tunnin ajan kiire postin lajittellussa, mutta vain kahdesti päivässä reitti kierrettiin. Muu aika istuskeltiin, ihmeteltiin vähän väärin kirjoitettuja/epäselviä osoitteita tai pidettiin kirjaa uloslähtevistä kirjeistä.

Ihmeellisintä oli, että vakituisten mielestä työ oli rankkaa ja kiireistä.

Taukotilassa oli uuni ja siellä kuulemma leivottiin pullaa joskus, jos ei muuta hommaa keksinyt. Kahvitauoista tosiaan tehtiin iso numero joka päivä.

Sama, eli sisälähetti. Kierroksia oli tosin kolme päivässä ja keittelin kahvit, sekä lähetin postit mutta aika kävi pitkäksi. Ei se minusta leppoisaa ole kun ei ole järkevää tekemistä. Sitten kun joku joutui omien leppoisten töidensä ohessa tuuramaan, esim. kun kävin pääsykokeissa, oli hirveä kiire...ja tietenkin just sinä päivänä oli kamalasti tekemistä - vaikka oikeasti oli ollut tosi leppoisa päivä, sanoi toinen tyyppi. 

Mullakin pankin lähettinä.

Aamulla oli pikkuisen kiire, mutta sekin oli jaettu päiväkohtaisesti, eli yhdelle napsahti viikossa hakea koko talon posti lajittelukeskuksesta ja jakaa se varsinaiseen kärryyn kerrosten mukaan. Sitten tehtiin aamukierto ja uudelleen iltapäiväkierto, yhdellä tyypillä oli yksi kerros. Päivän lopussa vuorolainen vei lähtevän postin jakelukeskukseen.  En tajua miksi meitä oli siellä 5 henkilöä. Ja tämä oli siis vakkareiden mielestä tosi rankka duuni. Se, jolla sattui olemaan krapula, sai nukkua vaatehuoneessa aamulla.Joskus tuli joku keikka talon ulkopuolelle ja muistaakseni niistä sai jotain ekstraa, koska niistä kisattiin. tai sitten homma vaan oli niin tylsää, että vaihtelu virkisti.

Huoltoaseman kassaneitinä oli rentoa. Höpötin $#&skaa kantisten kanssa, keittelin kahvia ja kilauttelin kassakonetta. Istuin tupakoimassa takatiloissa ja jopa kassalla (silloin se oli vielä mahdollista) työkavereiden kanssa. Surkea palkka siinä kyllä oli. Sain lisäksi opintotukea mutta jouduin silti hakemaan apua sossusta.

#up