Naapurissa tapahtuu käsittämättömiä...
Uskomatonta, mutta totta.
Naapurin mies lähti 2-3v sitten kotoaan, jätti vaimonsa ja pienet lapsensa jonkun nuoren naisen tähden. Perustivat nopeasti uusperheen ja nuori nainen sai hänelle lapsen.
Nyt mies on eronnut tästä uudesta naisystävästä ja ex-vaimo on ottanut hänet takaisin. Miten alas te naiset voitte vajota?
Onko isommille lapsille hyvää esimerkkiä parisuhteesta tuollainen?
Nyt mies asuu eksänsä kanssa ja tämä "rakkauslapsi" vierailee heillä ajoittain. Kaikkea kanssa - kummallista minusta!
Kommentit (36)
Ei tuo kuvio ihan tavatonta ole, joskaan ei kovin yleistäkään.
Ulkopuolisten rooliksi aina jää tämä typerä pähkäily. Sitäkään ei edes kannattaisi harrastaa, kun koskaan ette voi tietää syitä taustalla kunnolla.
Elämä voi yllättää, eikä kenelläkään ulkopuolisella kannata arvostella kovin toisten ratkaisuja, kun ei tiedä mitä taustalla on. Ehkäpä tämä pariskunta tietää itse, mitä on tehneet. Toivottavasti ovat nyt onnellisia.
Se nykyinen nainen sai viimeisen sanan, välissä ollut voi loppuelämänsä miettiä, että ei merkinnytkään miehelle mitään, vaan tämä halusi koko ajan sen nyksänsä takaisin. Mahtaa miehen toiselta naiselta vienyttä rassata, että nyt HEIDÄN lapsensa käy viikonloppuisin sen naisen luona. Ei mennyt ihan niinkuin piti.
Kyse ei musta ole mistään alentumisesta vaan tän viimeisen naisen voitosta, tyyliin mun luokse se kuitenkin palasi...Sellasta sattuu, ei ole mustakaan mikään erikoinen kuvio, paljon hullumpaakin olen kuullut.
Mummisi oli varmaan myös nainen eikä tällainen nykyajan feministi, joka huutaa vaan koko ajan naisten oikeuksista ja miten itsellä pitää olla sitä ja sitä.
Naisen pitää antaa miehen olla mies, silloin saa itse olla nainen.
Toisaalta ehkä ovat oppineet erossa jotain ja lapsi ja suhde toiseen ollut hairahdus, jonka hyväsydäminen nainen antanut anteeksi? Höh - pitääkö teidän aina olla niin negatiivisia. Toisaalta eikö ex-vaimo ole aika luonteva valinta, jos uusi suhde ei onnistunutkaan?
Ainakin mies kantaa vastuunsa kun huolehtii lapsistaan, myös tästä ei nykyisen vaimon kanssa saadusta. Nykyinen vaimo on avarakatseinen kun hyväksyy myös tämän lapsen.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 15:12"]
Uskomatonta, mutta totta.
Naapurin mies lähti 2-3v sitten kotoaan, jätti vaimonsa ja pienet lapsensa jonkun nuoren naisen tähden. Perustivat nopeasti uusperheen ja nuori nainen sai hänelle lapsen.
Nyt mies on eronnut tästä uudesta naisystävästä ja ex-vaimo on ottanut hänet takaisin. Miten alas te naiset voitte vajota?
Onko isommille lapsille hyvää esimerkkiä parisuhteesta tuollainen?
Nyt mies asuu eksänsä kanssa ja tämä "rakkauslapsi" vierailee heillä ajoittain. Kaikkea kanssa - kummallista minusta!
[/quote]
Haa, mä tunnen naisen, joka teki kolme rakkauslasta yhden miehen kanssa. Ensimmäinen salaa vaimolta, toinen sitten kun mies oli eronnut ja kolmannen syntyessä olivat naimisissa. Sitten mies taas erosi ja palasin entisen vaimonsa luokse. Tämä rakkauslapsia tehtaillut nainen meni uusiin naimisiin ja sai neljä sen kanssa. Nyt näyttää taas liitto rakoilevan.
JUSTJUST.
Lapsia ehkä saattaa vähän säälittää, mutta tähän maahan mahtuu niin paljon enemmän ja pahempaakin lapsiin kohdistuvaa julmuutta, että tästä lapset todennäköisesti selviävät ihan suht. täyspäisinä.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 19:15"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 15:34"]
Voisko joku kertoa, et mikä noita miehiä vaivaa? Missä on rehelliset, rehdit ja suoraselkäiset miehet? Miehet, jotka osaa ottaa vastuun lapsista ja koko perheen hyvinvoinnista.
[/quote]
Hyvin sanottu, onko ne hyvät miehet varattu vai eikö tämä nykyinen hyysääjä isin rooli sovikaan kaikille miehille? Paetaan salasuhteisiin, työhön, juomiseen...? Vai ovatko naiset liian miesmäisiä ja kylmiä? Joku mättää ja pahasti. Ihmiset ovat todella sekaisin...ylipäätänsä.
ap
[/quote]
Isoisäni oli rehti, jämäkkä ja samalla turvallinen ja luotettava mies. Teki mukisematta niin miesten kuin naistenkin kotitöitä. Oli aina läsnä, ei juopotellut eikä olisi ikinä pettänyt mummiani. Mitä ihmettä on miehille tapahtunut parissa sukupolvessa? Sellaisen miehen kun löytäisi.
[/quote]
Sanos muuta! Oli kai niitä lehtolapsia, ihastumisia yms ennenkin, mutta ei jokaisen perseen perään juostu pää kolmantena jalkana. EHkä miehillä on liikaa vapaa-aikaa? :D
[/quote]
Niillä on liian helppoa nyt, epäilen minä. Kun ei tarvitse repiä puunkantoja suosta raivatakseen pellon ja tappaa vihollisia, ne ei opi arvostamaan sitä mitä niillä on, omaa perhettään ja turvallisuutta. Pullamössösukupolven miehistä suurin osa jää ikuisiksi teineiksi eikä kasva oikeiksi raudasta tehdyiksi miehiksi. Itselläni oli myös mahtava ukki, joka selvisi venäläisten keskitysleiristä, kantoi aina huolta toisista ja lapsenlapsistaan ja jos otti kuppia, niin tissutteli, mutta ei riehunut. En väitä että sota jotenkin jalostaisi, se on niin raakaa puuhaa, mutta niille jotka selvisivät sieltä ja omistivat sydämen ja aivot, se ehkä opetti arvostamaan sitä, mikä on elämässä tärkeintä: oma perhe. Toisille kävi sitten toisinpäin ja perhe sai kärsiä. Mutta ylipäänsä siihen aikaan opetettiin, että miehen tulee pitää huolta perheestään ja olla mies, kun nykyään opetetaan lähinnä saamaan viikkorahaa, pelaamaan pleikkaa ja googlettamaan pornon vääristynyttä maailmaa, viini on hienoa ja lapset on kuin nukkeja hyllyllä, jotka lähinnä häiritsevät ikuista poikamieselämää baareissa. 30-v. voi olla vielä keskenkasvuinen mulkkunsa perässä nulikka, kun muutama vuosikymmen sitten sellaista ruokkolasten kylväjää olisi tosiäijät halveksineet ja vahtineet tyttäriään sellaisilta.
Edelliseen: eihän tässä kysymys ollutkaan varsinaisesti lastenhyvinvoinnista vaan aikuisten "toilailuista"
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 15:34"]
Voisko joku kertoa, et mikä noita miehiä vaivaa? Missä on rehelliset, rehdit ja suoraselkäiset miehet? Miehet, jotka osaa ottaa vastuun lapsista ja koko perheen hyvinvoinnista.
[/quote]
Ja mikä naisia vaivaa. Lukemattoman monta kertaa on tullut tilanne vastaan, jossa nainen vaimoksi ja äidiksi tultuaan unohtaa miehen. Kaikki muu menee aina miehen edelle ja kaikki keskustelu on pelkkää piikittelyä ja nalkutusta. Kyllä siinä aika monelta mieheltä vaaditaan pitkää pinnaa elää perhe-elämän keskellä.
Minulle lapseni ovat tärkein asia maailmassa, mutta parisuhteessa olen pikku hiljaa antanut periksi. Kuuden vuoden puutteessa eläminen saa jo henkisenkin puolen järkkymään ajan myötä. Ilman lapsia olisimme varmasti eronneet jo ajat sitten. Pyöritetään arkea ja kulissit ovat varmasti kohdillaan. Lasten kanssa menen paljon ja käymme erilaisissa tapahtumissa jne. Ja aina kun vaimo jää kotiin, on reissu huomattavasti mukavampi.
Heh, kyllä tiedän että halveksuneet ovat muut miehet, ainakin minun mieheni tuollaista. ap
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 23:22"]Varo ettei joku vie
[/quote]
Mulla kans hyvä mies ja ei ole pelkoa viemisestä ;). Ei baareile ja naiset ovat pitäneet häntä jotenkin tylsänä, vaikka todellisuudessa on oikea aarre! Minun onneni, ettei muut näe selkeää kultakimpaletta edessään. Plus pidän miehestäni hyvää huolta, olen kiltti, rakastava ja hemmottelen. Yritän välttää viimeiseen asti turhasta napisemista, riitelemme harvoin.
Kun löytää hyvän miehen, siitä pitää kiinni kynsin ja hampain ja seksihepenin :D.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 08:59"]
Elämä yllättää. Itse rakastuin toiseen. Mieheni on osoittanut asiassa suurta kärsivällisyyttä, ei ole syyllistänyt, ei suuttunut, ei mitään. Rakastanut, tukenut. Tämän toisen kanssa ei ole tapahtunut pitkiä keskusteluja kummempaa ja tuskin tapahtuukaan. Mieheni on kuitenkin tehnyt selväksi, että jos minun tarvitsee ottaa selvää tunteistani ja niiden syvyydestä niin hän tämän ymmärtää eikä tule kantamaan asiasta kaunaa, kävi miten kävi. Meillä saattaisi siis käydä niinkin, että käyn läpi jonkinlaisen suhteen tämän toisen kanssa, mutta palaan sitten mieheni luo.
[/quote]
Kyllä mustasukkaisuuskin on normaalia ja tuollaisessa tilanteessa suorastaan toivottavaa