Alettiin eilen oikeesti keskustella parisuhteen ongelmista.

Ensin halutaan keskustella, mutta sitten jos aihe ei miellytä (vikaa onkin molemmistta), niin tullaan tänne valittamaan.

Hyvä esimerkki siitä, miksi miehet eivät halua keskustella.

No se listaaminen jäi sitten siihen. Oli tarkotus listata vuorotellen mut mulla jotenki meni niin jauhot suuhun tuosta alotuksesta et päätettiin jatkaa tänään.

Sinä mies, jos laihduttaisin 20kg olisin niin laiha että ehkä lapsena oon ollu viimeks, jo -15kg olisin laihempi mitä sillon kun tavattiin ja sillon olin tod.hyvässä kunnossa. 

Ja miehellä itselläänhän on semmonen +25kg...

Ap

No voi höh sun miestä... Toisaalta tota laihdutusvauhtia saisit muutamassa kuussa pois pelistä miehesi mielestä teidän pahimman ongelman, eli sitkeesti vain laihduta (jos itsekin haluat laihtua).

Josko ne teidän ongelmat on alkanee sun ylipainosta ja mies haluaa päästä siitä eroon siinä mielessä että voi käydä muiden ongelmien kipmmuun. Eihän toi oo paljoa, pari kuukautta tiukkaa kuuria niin se on siinä

Eiköhän tuo ole kuten numero 4 sanoi, eli on helpompaa miettiä tuollainen pinnallinen "ongelma" johon mies ei ole syyllinen eikä voi tehdä asialle mitään, kuin joku oikea ongelma jolloin hän joutuisi oikeasti miettimään mitä on myös itse tehnyt väärin ja miten tilannetta tulisi muuttaa.

Suurin ongelma parisuhteissa taitaa olla ihan yksinkertaisesti se, että ei puhuta rehellisesti. Kaikista tunteita, myös niistä negatiivisista, heti kun ne tulevat pintaan. Usein padotaan ja haudotaan kuukausia ja sitten räjäytetään kerralla huutokonserttina kaikki kerätty negatiivisuus. 

Olisiko ollut parempi, jos mies olisi sanonut "En tunne enää vetoa sinuun, ja se tuntuu pahalta" mutta ei olisi suostunut kertomaan, miten asian voisi korjata? Nythän sinulle esitettiin sekä ongelma että sen ratkaisu. Siinä, että haluaa tuntea vetoa kumppaniinsa, ei ole mitään pinnallista.

Joo, mussa on paljon vikaa ja tiedän sen. Ei ole kyse siitä ettenkö kestäisi niitä asioita kuulla. Mutta miksi alottaa pinnallisista asioista?

ja toki henkinen hyvinvointi on tärkeää ja se että viihtyy omassa kropassaan. Mutta jotta jaksaisi siihen panostaa pitää muiden asioiden olla ensin kunnossa...

Ja ei, kaikki ei pyöri mun painon ympärillä. Tai no mies tietysti huomauttelee jos syön, itse syö ja kun minä teen samaa niin huomauttaa kyllä että älä. 

Ehkä on joutunut kokemaan pahan pettymyksen kun en ole enään se sama kroppa mitä olin vuosia sitten. Ei kyllä ole itsekkään...

Ap

Kyllähän tuo varmasti syö naista, jos on "oikeita" ongelmia, ja toinen listaa ensimmäiseksi ylipainon. Tottakai se vaikuttaa suhteeseen jos toinen ei näytä enää yhtä viehättävältä, mutta kyllä mä ainakin kuvittelen että kun on sitouduttu olemaan yhdessä ja perustamaan perhe, niin sitoudutaan myös siihen että kestetään joku 10 tai 20 kiloa sinne tänne. Ja jos/kun se oikeasti jostain syystä haittaa todella paljon, niin sitten ainakin tuetaan sitä toista siinä laihdutuksessa kaikin mahdollisin keinoin.

Mutta mutta. Kannattaa nyt suhtautua mieheen kuitenkin vakavasti, jos se kerran on hänen kokemuksensa ja tunteensa. Samalla tavoin hän voi ajatella jostain sinun ongelmastasi (esim. jos hän ei osallistu tarpeeksi kotitöihin), että pikkujuttu, jolla ei pitäisi olla mitään vaikutusta. Ei kannata siis väheksyä tai halveksia miehen mielipidettä, vaan yrittää avoimesti keskustella, miksi ylipainosi on hänelle niin iso ongelma ja miten mahdollinen laihtumisesi edistäisi parisuhdettanne tai perhe-elämäänne parempaan suuntaan.

(Ymmärrän kyllä että se on vaikeaa, jos mun mies sanoisi jotain tuollaista niin olisin aika raivoissani. Erityisesti tuollaisessa tilanteessa, jos niitä ongelmia on enemmänkin. Saattaa tietysti olla, että mies ei oikein pysty puhumaan tai tunnistamaan niitä ongelmia, ja tuollainen ylipaino on helppo, konkreettinen asia joka mainita kun keskustellaan siitä mikä suhteessa mättää.)

No huh huh. Ensimmäinen ajatus kieltämättä oli, että kannattaako tuollaisen (miehen) kanssa elämäänsä pilata enempää. Vaikuttaa ajatus- ja arvomaailmansa hieman yksinkertaiselta.

Mutta sitten aloin pohtia asiaa tarkemmin, kiukuspäissäni. Jotenkin aina omasta kokemuksesta oletan, että yksi parisuhteen suurimmista ongelmista on miehen vapaamatkustajuus (eli ei tee kotihommia ja niitä pieniä näkymättömiä ylläpitoaskareita). Sitten mies ihmettelee, että mitä toi ämmä tuossa valittaa. Siitä tuli mieleeni sellainen, että mitä jos ottaisitkin ihan vakavissaan tuon ylipaino-kommentin "parannettavana asiana", mutta samaan aikaan tekisit todella yksityiskohtaisen listan kaikista kotona tehtävistä hommista (ihan kaikki kotityöt, sängyn petaaminen, omien jälkien siivous, lasten vaatehankintojen kartoitus+osto+inventaario kaapissa, siis ihan kaikki wc-paperirullan vaihtamisesta lähtien). Stten listaatte ne asiat, jotka itsestäänselvyksinä kuuluu jokaisen itse tehdä (omat vaatteet pyykkikoriin, puhtaat kaappiin, wc-paperirullan vaihto, paskajälkien harjaus pöntöstä, oman ruuanlaiton tai muun jälkeinen jälkien siivous, jne). Yleiset askareet jaatte yhdessä tasan molemmille.

Sitten teette diilin, että kesään mennessä sinä sitoudut laihtumaan sen alle 10 kg (määritelkää tarkka määrä) ja mies sitoutuu tekemään sovitut hommat eli puolet kotiaskareista sekä omat itsestäänselvyydet. Jos joku asia on välillä unohtunut, kirjaat sen ylös heti ja mies hoitaa sen heti (tai jos olet joutunut tekemään jo hänen puolestaan, tekee vastaavan homman sinun listaltasi).

Viime kädessä tästä hyödyt enemmän sinä. Kotihommien jaossa todennäköisesti voitat nykyhetkeen verrattuna (?) ja pienenkin ylipainon karistaminen kiukulla palkitsee jälkikäteen ;)

Joo, teoriassa olisi ihan helppoa laihduttaa se 10 pois. Mutta niin kun jo sanoin, tuntuu ettei voimat riitä siihen kun muuten asiat mättää. :( Jos taas kaikki olisi hyvin ja elämä tasapainossa niin varmasti voimia riittäisi siihen laihdutukseenkin.

Minun ainakin olisi vaikea jatkaa sellaisen miehen kanssa, jolle minun kiloni olisivat noin merkittävä osa parisuhdetta. Pitäisiköhän hankkia vähän lisäkiloja ja ottaa selvää, onko oman miehen kohdalla niin...

Muutenkin joskus, kun yritetään puhua jostakin vakavasta, mies yrittää aloittaa hiplaamisen ja puristelun. En halua olla parisuhteessa miehen kanssa, jos hänen ainut tai tärkein motiivi olla siinä, on seksi ja minun ulkoinen olemukseni. Parisuhteessa pitäisi voida luottaa siihen, että toinen on aina minun puolellani, minun tukenani, ja jos se tuki riippuu minun kiloistani...

Kuule ap voit sanoa miehellesi ettet ole tajunnut että tämä ylipaino on miehelle niin tärkeä asia. Sitten voit kysyä mieheltä onko hän mielestään sopivan painoinen ? Ja onko miehellä oikeuksia huomautella sinun syömisistäsi tai painostasi kun itse on huomattavasti enemmän ylipainoinen.

Voisit ap valaista meitä mikä muu on huonosti mielstäsi niin voisimme paremmin ymmärtää. Siis jos mies vaikka on alkoholisti joka hakkaa sinua niin en tuhlaisi hetkeäkään aikaa tuon ylipaino kommentin pohtimiseen vaan mies ulkoruokintaan ja moni ongelma on ratkaistu. Sen sijaan jos ongelmat ovat pieniä ja teillä on lapsia niin sitten lähtisin oikeasti ratkomaan ongelmia. Voisin jopa panostaa esim. omaan laihduttamiseen kunhan mieskin osallistuu kunnolla asioiden parantamiseen.

Ja toisaalta sinä olet varmaan muuten aika täydellinen tyyppi miehesi mielestä jos isoin ongelma on 10 kg ylipaino =)

Tsemppiä.

Niitä ongelmia mun mielestä on esim:

Alkoholi, joka viikonloppu jossain kavereiden kanssa.

Tetokoneella istuminen ja siitä lapsille huutaminen. Ei tee mitään niiden kanssa.

Se että mä opetan lapsille jotain asiaa, esim. ei saa lyödä ja kun mies istuu siinä koneella ja lapsi ei muuta keksi kun käy läppäsemässä saadakseen huomiota, mies läpsäsee takasin!! 

Ei tee mitään, ei yhtään mitään kotihommia, vaatteet riisuu olohuoneeseen, astiat jää pöytään, polttopuutkin on tekemättä kun kaikki viikonloput menee rillutellessa.

On väsynyt ja sterssaantunut, no ei se baareissa riekkuminen aamuyölle sitä väsymystä helpota.

Kun mä väsyn lapsiin, en voi luottaa siihen että ottaisi edes joskus vetovastuun. 

Hommasi koiran minkä hoitaminen on suurelta osin mun vastuulla. Ja kun olen sanonut etten  öisin herää sen kanssa ulos olen itsekäs. No mä oon heränny viimiset 5v lähes joka yö vähintään sen kerran lasten takia, ja herään edelleen... Mies ei ole ikinä osalistunut lasten yö heräämisiin. 

Tässä muutama mun listalta...

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 10:44"]

Tarkotuksena toimia vähän niinku super nanny opetti. Listataan kolme asiaa ja keskustellaan niistä ja keksitään ratkasu.

No parisuhteessa ja perhe-elämässä mättää todella moni asia.

Mitä mies listaa ensimmäisenä??

MUN ylipainon!! 

Ollaan siis niiiin kaukana toisistamme ajatuksissammekin et huhhuh. 

Eikä se edes ole tajunnut et oon parissa kuukaudessa tiristäny 2,5kg pois.Ja kyse on noin 10kg ylipainosta, ei 30kg. 

Tuli fiilis et just, mitä apua edes yrittää jos ei se oikeesti tajua mitään.

[/quote]

Niin. Vanha totuushan on se, että jos sulla on ylipainoa, tylsä duuni, paska mies ja kurittomat kakarat sekä talousasiat kuralla, ja laihdutat....

Sulla on edelleen tylsä duuni, paska mies, kurittomat kakarat ja talousasiat kuralla.

Mä kyllä ymmärrän hyvin että sulla meni jauhot suuhun. Ehkä tänään voisitte keskustella ihan kauniisti siitä, miten mies ajattelee asioiden muuttuvan sun laihduttamisella. Että mihin parisuhteenne asioihin se konkreettisesti vaikuttaisi hänen näkemyksensä mukaan.

Ok, kuulostaa siltä että ylipaino ei ole ongelma vaan se, että mies ei mitenkään kunnioita ja arvosta sinua tai parisuhdettanne, haluaako edes viettää perhe-elämää? 

Jos tuossa on huonot asiat, niin mitä hyvää parisuhteessanne tai perhe-elämässänne on? Kuulostaa meinaan todella, todella pahalta ja tekisi mieli sanoa että jätä se sika... 

Ihan tyypillinen mies. Olisit vain ottanut ihan rauhallisesti ja kysynyt seuraavaa ongelmaa. Nyt suutuit välittömästi sen takia että mies ei ajattele samalla lailla kuin sinä ja se on virhe. Olit ajatellut ongelmanne ihan itse joten ajattelitko korjata ne myös ihan itse vai antaisitko miehelle mahdollisuuden myös ehdottaa korjaustoimenpiteitä?

Okei... vaikuttaa siltä, että miehen esittämä ongelma hoituu helpoimmin. Suosittelisin muuttamaan poikamieskämppään. Helpottuu moni muukin asia.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:16"]

Niitä ongelmia mun mielestä on esim:

Alkoholi, joka viikonloppu jossain kavereiden kanssa.

Tetokoneella istuminen ja siitä lapsille huutaminen. Ei tee mitään niiden kanssa.

Se että mä opetan lapsille jotain asiaa, esim. ei saa lyödä ja kun mies istuu siinä koneella ja lapsi ei muuta keksi kun käy läppäsemässä saadakseen huomiota, mies läpsäsee takasin!! 

Ei tee mitään, ei yhtään mitään kotihommia, vaatteet riisuu olohuoneeseen, astiat jää pöytään, polttopuutkin on tekemättä kun kaikki viikonloput menee rillutellessa.

On väsynyt ja sterssaantunut, no ei se baareissa riekkuminen aamuyölle sitä väsymystä helpota.

Kun mä väsyn lapsiin, en voi luottaa siihen että ottaisi edes joskus vetovastuun. 

Hommasi koiran minkä hoitaminen on suurelta osin mun vastuulla. Ja kun olen sanonut etten  öisin herää sen kanssa ulos olen itsekäs. No mä oon heränny viimiset 5v lähes joka yö vähintään sen kerran lasten takia, ja herään edelleen... Mies ei ole ikinä osalistunut lasten yö heräämisiin. 

Tässä muutama mun listalta...

Ap

[/quote]

VOi apua.... Ja sen mielestä suurin ongelma on sun ylipaino...

Sanattomaksi vetää.

Niin, eroa olen miettinyt jonkin aikaa. En vaan uskalla ottaa sitä askelta.

Tällä hetkellä perhe-elämä on yhtä helvettiä. Oikeesti.

Parhaat hetket on kun olen keskenäni lasten kanssa. 

Ongelmat on ihan oikeesti pahoja. Ei tää oo mitään pelkkää av löpinää.

Ap

Jos mies ei tee mitään muuta kuin hankaloita tai vaikeuta sun elämää ja lisää pahaa oloa, niin eroa. Vaikka se pelottaa, niin loppujen lopuksi kannattaa kuitenkin. Kuulostaa siltä että et saa tuosta suhteesta yhtään mitään, päin vastoin sulla on vaan yksi aikuinen lapsi siellä kotona lisää? Onko muuten suhteenne ollut alusta asti tuollainen, vai muuttuiko se esim. lasten myötä?

Mulla menee joskus hermo siihen että oma mieheni ei osallistu tarpeeksi kotitöihin, ärsyttää kun jää tavarat niille sijoilleen ja mukit tietokonepöydälle jne..., mutta mies sentään aina puhuu mulle kunnioittavasti, arvostaa sitä että teen kotitöitä ja näköjään sekin on jo paljon. Tsemppiä sulle ap, aidosti uskon että pärjäisit paremmin omillasi!