Miten te muut ikisinkut olette hyväksyneet ajatuksen että evoluutio on karsinut teidät pois geenipoolista?

Kipuilen asian kanssa päivittäin ja heikentää toimintakykyäni.

Ihan hyvä että poistuvat, testottomilla ei ole tulevaisuutta

evoluutio paskahäröilijä taas vauhdissa. 

Ajattelen, että niin se on tarkoituskin ja pidemmän päälle vain hyvä asia. Kamalampaa olisi hyväksyä se, että tekisi lapsen vaikka väkisin ja katsoisi samaa tuskaa hänen silmissään. Parempi se on heikko ketju katkaista ajoissa kun lisätä lenkkejä.

Elämästä voi nauttia niin monella tavalla ilman kontribuutiota geenipooliin. Onneksi.

Nojaa. Minä olen ikisinkku, jolla on kaksi lasta. Evoluutio ei näemmä karsinut minua.

Hyvin. Osaan ajatella elämää laajemmin kuin organismin paniikinomaisena lajin jatkamisena.

Älkää nyt olko noin ankaria itsellenne. Eiköhän ihmiselo ole sen verran monimutkainen asia, että ei sen kulkua pelkällä evoluutiolla selitetä.

On minullakin lapsia, mutta tuntuu epäreilulta.

Eipä näissä geeneissä jatkamista ole 😅

Olen ikisinkku ja luultavasti lapsian en saa koskaan koska sinkkuna aika vaikea niitä on tehdä.

Minua ei pahemmin kiinnosta se että geenini katoaa pois maapallolta.

M28

Ei evoluutio minua karsinut, vaan minä itse se olin. Ihan oma päätös.

Kyllä se välillä mietityttää, että ihmiskunnan aamunkoitosta asti jokainen esiäitini on jossain vaiheessa tullut raskaaksi, saanut lapsen, ja tuo lapsi on säilynyt hengissä ja saanut omia lapsia. Ja nyt se loppuu minuun.

Tokikaan en kadehdi noita menneisyyden naisia mitenkään muuten, varmasti ollut rankka ja lyhyt elämä, eikä raskaudetkaan mitenkään rakkaudesta syntyneitä. Siihen nähden ole ensimmäinen todella vapaa nainen, äitini oli siinä rajoilla, mutta silti koki painetta mennä nuorena naimisiin ja saada heti lapsia.

Mutta on se silti outo ajatus - että maailman miljardeista miehistä ei löytynyt yhtäkään ikävuosinani 18-40, joka olisi halunnut edes lyhyen ajan viettää kanssani, saati sitten perhettä perustaa. En varmaan olisi hyvä äiti ollutkaan, joten kaipa näin oli tarkoitettu (vaikken kohtaloon uskokaan).

Oletko kuullut sukulaisvalinnasta? Minä edistän sisarusteni kelpoisuutta lastenhoitoavun kautta, heillä onkin suurperheet. Samalla omatkin geenit jatkuu.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sukulaisvalinta

Ei me niin tärkeitä olla, että meidän geenien pitäisi jäädä jälkeemme. Sitäpaitsi samat geenit on muutamalla miljoonalla ihmisellä muutenkin. 

Jos haluaa jäädä jälkipolville jotenkin muistiin, niin kannattaa tehdä elämällään jotain muuta, kuin sureksia parittomuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se välillä mietityttää, että ihmiskunnan aamunkoitosta asti jokainen esiäitini on jossain vaiheessa tullut raskaaksi, saanut lapsen, ja tuo lapsi on säilynyt hengissä ja saanut omia lapsia. Ja nyt se loppuu minuun.

Tokikaan en kadehdi noita menneisyyden naisia mitenkään muuten, varmasti ollut rankka ja lyhyt elämä, eikä raskaudetkaan mitenkään rakkaudesta syntyneitä. Siihen nähden ole ensimmäinen todella vapaa nainen, äitini oli siinä rajoilla, mutta silti koki painetta mennä nuorena naimisiin ja saada heti lapsia.

Mutta on se silti outo ajatus - että maailman miljardeista miehistä ei löytynyt yhtäkään ikävuosinani 18-40, joka olisi halunnut edes lyhyen ajan viettää kanssani, saati sitten perhettä perustaa. En varmaan olisi hyvä äiti ollutkaan, joten kaipa näin oli tarkoitettu (vaikken kohtaloon uskokaan).

Jokainen kelpaa tässä maailmassa jollekin. Se on eri asia, kelpaavatko he meille. Siinä ei ole mitään väärää, että valitsee sinkkuuden vaikka se tarkoittaisi lapsettomuutta. Lapsetkin ovat ihmisten ilona vain vähän aikaa.

Monimurhaaja Mika Murasella on lapsi, siinä ei evoluutio mennyt oikein.

Tunsin kieltämättä tuollaista angstia jossakin vaiheessa. Ajattelin kaikkia niitä kärsimyksiä mitä esiäideilläni on ollut synkässä historiassa ja minä nyt osaltani päätän suvun. Sitten tajusin, että esiäideilläni on kymmeniä, satoja ja tuhansiakin muita jälkeläisiä, joten kyllä ne geenit edelleenkin jatkuvat.

Ikisinkkuus ja lapsettomuus on oma valintani, joten helppo on ollut hyväksyä. Olen ollut lapsesta asti yksin viihtyvä ja ääri-introvertti luonne, ajatuskin että toinen ihminen asuisi saman katon alla olisi ahdistava. Elämä on ollut anakin näin 46-vuotiaaksi asti oikein hyvää. Elän aika erakkomaisesti, mutta omasta valinnastani. Työpaikka on hyvä ja koen sen kautta olevani hyödyllinen osa yhteiskuntaa.

No siihen juuri pyrin, ettei vaan paskat geenini pääse jatkoon. Siksi en katso miehiin päinkään. En edes luota ehkäisyyn.

Ihmisen evoluutio = kaikkein keskimääräisimmät keskiverrot menestyvät parhaiten.

Eläimillä se taitaa olla se vahvimpien ja älykkäimpien selviäminen sukua jatkamaan.