Mitkä ihmeen ruuhkavuodet?

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:57"]

Selasin keskustelupalstan sääntöjä ja missään ei lue, että tänne pääsyvaatimuksena on lapset.

[/quote]

Oliko siellä sääntönä, että mitään aloitukseen kuulumatonta ei saa kirjoittaa? Niinpä :)

[/quote]

Toki saa. Ja ymmärrän, jos kokee, ettei kukaan kuuntele, pitää yrittää netissä jollain anonyymilla keskustelufoorumilla päästä jokaiseen ketjuun kertomaan omasta elämästä, että kokisi olevansa olemassa.

Hyvää jatkoa sinulle. Toivottavasti saat tästä keskustelufoorumista voimaa itsellesi, jos et sitä muualta saa, etkä näkyvyyttä itsellesi muualla. 

Ehkä jonain päivänä saat elämäsi kuntoon

[/quote]

Apua :D Mutta ei sinun kannata "huolehtia" Olen todella, todella onnellinen elämästäni ja kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on. Olen ymmärtänyt omalla kohdallani sen mikä on kaikista tärkeintä. Ja minulla on ihana lähipiiri ja paljon kuuntelijoita :) Toivon, että muutkin saisivat sydämeensä rauhan ja onnen. 

Minä en usko, että ne, jotka täällä kehuvat omia valintojaan ja ivaavat ja pilkkaavat toisia, ovat oikeasti tyytyväisiä valintoihinsa. Tyytyväinen ei joudu korostamaan itseään, kun on jo tyytyväinen. Toisten valinnat eivät jaksa kiinnostaa, kun ei ole mitään yhtymäkohtia.

Esim. minua kiinnostaa ketju siksi, koska olisimme halunneet rakentaa omakotitalon, mutta emme uskaltaneet. Nyt ei enää riitä vpimavarat, joten tilaisuus meni ohi ja harmittaa. Tuntuu vähän paremmalta, kun täältä saa lukea kiireestä mutta en voi kehuskella omien valintojen paremmuudella, koska itsekin eletään hektistä elämää, vaikka sitä taloa emme rakentaneet.

Ap ja muut ruuhkavuosilaiset, joku päivä helpottaa, teillä on oma talo, reippaat ja sosiaaliset lapset ja viihdytte elämässänne. Samaan tulokseen voi olla monta tietä mutta vivahde-eroista syntyy se oma elämä. Tsemppiä. Koettakaa kasata tukiverkostoa, se kannattaa esim. notkuin aikanani esikoisen harrastuksissa ja tutustuin toisiin vanhempiin ja nyt sujuu kimppakyydit.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:15"]

Minä en usko, että ne, jotka täällä kehuvat omia valintojaan ja ivaavat ja pilkkaavat toisia, ovat oikeasti tyytyväisiä valintoihinsa. Tyytyväinen ei joudu korostamaan itseään, kun on jo tyytyväinen. Toisten valinnat eivät jaksa kiinnostaa, kun ei ole mitään yhtymäkohtia.

[/quote]

En minäkään. :/ Nuo ruuhkavuosieläjät ovat menneet todella riman alle monissa kommenteissaan ja se todella kertoo karua kieltään. Toivoisin, että muuttaisivat itse omaa elämäänsä :)

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:57"]

Selasin keskustelupalstan sääntöjä ja missään ei lue, että tänne pääsyvaatimuksena on lapset.

[/quote]

Oliko siellä sääntönä, että mitään aloitukseen kuulumatonta ei saa kirjoittaa? Niinpä :)

[/quote]

Toki saa. Ja ymmärrän, jos kokee, ettei kukaan kuuntele, pitää yrittää netissä jollain anonyymilla keskustelufoorumilla päästä jokaiseen ketjuun kertomaan omasta elämästä, että kokisi olevansa olemassa.

Hyvää jatkoa sinulle. Toivottavasti saat tästä keskustelufoorumista voimaa itsellesi, jos et sitä muualta saa, etkä näkyvyyttä itsellesi muualla. 

Ehkä jonain päivänä saat elämäsi kuntoon

[/quote]

Apua :D Mutta ei sinun kannata "huolehtia" Olen todella, todella onnellinen elämästäni ja kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on. Olen ymmärtänyt omalla kohdallani sen mikä on kaikista tärkeintä. Ja minulla on ihana lähipiiri ja paljon kuuntelijoita :) Toivon, että muutkin saisivat sydämeensä rauhan ja onnen. 

[/quote]

Öööö ja tulet tänne sitä vakuuttamaan :P

Miten tämä liittyy ruuhkavuosiin ?

-ohis

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:04"]

Onneksi elämä menee niin, että älä sitä sano, mitä et tulevassa halua kohdata. Eli muista nämä viisastelusi jonain päivänä, kun elämäsi romahtaa ja voimavarasi loppuvat. Muista silloin todella tarkkaan, kuinka hanakka olit toisille kertomaan, miten pitää elää ja sinulta puuttui myötäelämisen kyky.

Usko pois, mutta elämä kostaa. Siihen asti ;) ;) ;) ;)

[/quote]

Ja minäkö se ilkeä viisastelija olikin? Minusta tuntuu oikeasti pahalta, että joku suuttuu randomin valinnoista niin paljon, että toivoo tälle henkilökohtaista pahaa. Minä olen KOKO ajan sanonut (minä en ole täällä ainoa keskustelija) että kukin tekee ne omat valintansa, en ole missään vaiheessa sanonut että minun ratkaisuni ovat oikeita (paitsi meille) 

Ja sitten asiaan. Olen kokenut muutama vuosi sitten vaikean romahduksen, jolloin kävin todella pohjalla ja olin sairaalahoidossakin. Ja silloin viimeistään arvot muuttuivat. Kamppailemme koko ajan mm. terveysongelmien kanssa. Kertoisitko mitä muuta meille vielä toivoisit? Miten toivoisit elämän kostavan meille ja miksi?

[/quote]

Miksi päästit itsesi siihen kuntoon, että romahdit? Ihminen voi vaikuttaa itse elämäänsä ja mielenterveyteensä, kun ei rohmua itselleen liikaa. Ylisuorittajat yleensä masentuvat, kun ymmärtävät, että elämä on rajallinen ja he eivät voi kaikkea saada. Juostaan kiirastulien perässä, eikä ymmärretä, että arvot eivät ole isossa talossa ja rahassa, vaan ihan muissa asioissa.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:15"]

Tyytyväinen ei joudu korostamaan itseään, kun on jo tyytyväinen. Toisten valinnat eivät jaksa kiinnostaa, kun ei ole mitään yhtymäkohtia.

[/quote]

En minä ainakaan itsekorostuksen takia kirjoita vaan ollakseni positiivinen esimerkki ihmisille, joiden ei ole vielä liian myöhäistä tehdä hyviä valintoja elämässään. 

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:15"]

Tyytyväinen ei joudu korostamaan itseään, kun on jo tyytyväinen. Toisten valinnat eivät jaksa kiinnostaa, kun ei ole mitään yhtymäkohtia.

[/quote]

En minä ainakaan itsekorostuksen takia kirjoita vaan ollakseni positiivinen esimerkki ihmisille, joiden ei ole vielä liian myöhäistä tehdä hyviä valintoja elämässään. 

[/quote]

Jos hyvän hyvyyttään ja esimerkin vuoksi haluaa kertoa omista elämäntavoistaan, niin kannattaa satsata sanavalintoihin ja lauseiden muotoiluun. 

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:10"]

Voihan ne isovanhemmat ostaa niitä palveluja itsekin. Aika monella on velaton asunto, sen kun myy ja etsii halvan vuokra-asunnon, niin varmasti on rahaa ostaa jos vaikka minkälaista palvelua. Mutta kun ei, itse vaan kituutellaan että keski-ikäisille lapsille jäisi mahdollisimman paljon perintöä. Samalla odotetaan, että lapset omien lasten ja töiden ohella ehtisivät pitää huolta vanhemmistaan.

[/quote]

Juuri näin. Olen omille vanhemmilleni sanonut monta kertaa, että minkään perintöjen päälle ette sitten jää istumaan, vaan kaikki pitää saada menemään eläkevuosien rillutteluun ja viimeisten vuosien hoivaan. En tosiaankaan tarvitse enää viidenkympin kynnyksellä mitään perintöjä, vaan minulla on omakin omaisuus hankittuna siihen mennessä.

En ole hoivaajatyyppiä tai kovin käytännöllinen ihminen, joten parempaa arkiapua vanhempani saavat ammattilaisilta.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 13:39"]

Ruuhkavuodet on sitä kun ollaan töissä, lapsia on, maksetaan velkaa jne. Sitten alkaa vapaus kun lapset omillaan. Voi kunnolla alkaa matkustelemaan, naattimaan kaksin käsin elämästä.

[/quote]

Elämä on valintoja. Ei ole pakko ostaa niin kallista taloa,että on pakko ottaa velkaa. Töissä ei ole pakko käydä, eikä lapsia tehdä.

Jokaisen on elettävä valintojensa kanssa. Tyhjä itkeä, kun paskat on jo housuissa.

[/quote]

Ja siltikin sitä jaksaa paremmin, kun saa tukea samassa tilanteessa olevilta, jotka auttaa pesemään ne virtuaalisonnat sieltä housunperästä.

Viisastelijalle: jos lähimmäisesi sairastuu vaikka keuhkosyöpään, niin sanotko hänelle, että onsevaan hyvä kun itse olen tajunnut olla polttamatta tupakkia?

[/quote]

Totta kai se on oma valinta. Kukaan ei pane tupakkaa väkisin suuhun.

Sinäkin olisit voinut opiskella itsellesi kunnon ammatin ja hommata pääomaa ja sitten vasta tehdä lapsia sen verran, kuin jaksat itse hoitaa.

Valinta on vapaa ;o)

[/quote]

Ja jälleen kerran tätä aivopierahtelua jollain omalaatuisella kuvitelmiin perustuvalla logiikan tapaisella. 

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:15"]

Tyytyväinen ei joudu korostamaan itseään, kun on jo tyytyväinen. Toisten valinnat eivät jaksa kiinnostaa, kun ei ole mitään yhtymäkohtia.

[/quote]

En minä ainakaan itsekorostuksen takia kirjoita vaan ollakseni positiivinen esimerkki ihmisille, joiden ei ole vielä liian myöhäistä tehdä hyviä valintoja elämässään. 

[/quote]

Jos hyvän hyvyyttään ja esimerkin vuoksi haluaa kertoa omista elämäntavoistaan, niin kannattaa satsata sanavalintoihin ja lauseiden muotoiluun. 

[/quote]

av-keskustelusääntö nro 1: kun et keksi enää yhtään mitään julkaisukelpoista vasta-argumenttia, neuvo kanssakeskustelijaa kielioppiasioissa ja päde ah niin mahtavilla äidinkielentaidoillasi. 

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:45"]

Miksi päästit itsesi siihen kuntoon, että romahdit? Ihminen voi vaikuttaa itse elämäänsä ja mielenterveyteensä, kun ei rohmua itselleen liikaa. Ylisuorittajat yleensä masentuvat, kun ymmärtävät, että elämä on rajallinen ja he eivät voi kaikkea saada. Juostaan kiirastulien perässä, eikä ymmärretä, että arvot eivät ole isossa talossa ja rahassa, vaan ihan muissa asioissa.

[/quote]

Monien asioiden summa enkä ala niistä täällä kertomaan :)

Eikä minulla ole tarvetta vakuuttaa elämästäni mitään, mutta kyllä oikaisen kun mennään ihan riman alle henkilökohtaisuuksiin. 

Mulla on myös viisivuotias, toinen lapsi tulossa, eikä tätä aikaa ruuhkavuosiksi voi sanoa. Aika rauhallista on. Ruuhkavuosiksi nyt kukakin tietysti mieltää minkälaisen ajanjakson tykkää. "Ruuhka" sanana ei ole mikään hirveän positiivinen, joten surullista jos jollekin koko lapsiperheaika ja vaikka 15 vuoden asuntolainan lyhennys on kaikki yhtä ruuhkaa ja helpotus ja rauha tulee vasta kun on eläkkeellä...

Jos meillä olisi ollut tuossa muutama pieni lapsi sen lisäksi että oli talonrakennus, opiskelut, epämääräiset pätkätyöt, isovanhemman sairaus ja kuolema, niin varmaan se aika olisi ollut niitä ruuhkavuosia. Mutta tätä yhden lapsen kanssa olemista en sano ruuhkavuosiksi, enkä vertaisi tätä mitenkään sellaisen ihmisen tilanteeseen, jolla on perheessä useampi vanhempi lapsi harrastuksineen ja kouluineen ja hoidettavia sukulaisia. Meillä onneksi on jäljellä olevat isovanhemmat hyväkuntoisia, vielä työelämässä, ja ovat siinä vaiheessa, että he hoitavat omien vanhempiensa viimeisiä vuosia ja ottavat usein lapsenlapsiakin hoitoonsa. Mennee vielä aikaa, ennen kuin he itse ovat avun tarpeessa, ja silloin voi tosiaan olla ne ruuhkavuoden meilläkin, kun lapset on isompia ja omat työurat mahdollisesti tiukassa vaiheessa.

Kyllä mullekin silti tulee mieleen, ei välttämättä näistä viesteistä mutta joidenkin läheisten ihmisten elämistä, että oikeastiko on pakko kaikkea haalia siihen jo ennalta kiireiseen elämään. Jos on todella pakko, niin ei siinä sitten mitään, tarjoan teetä ja sympatiaa ja apuakin jos voin auttaa. Ja tosiaan, ei kukaan valitse että otanpa tähän muistisairaan mummon kaupan päälle. Mutta kun niistä omaisten sairastumisista ei yleensä tiedä ennakkoon (muuta kuin että etenkin vanhusten kohdalla mitä tahansa voi tapahtua), niin onko esimerkiksi siinä vaiheessa, kun tajuaa että onpa kyllä aika kiireistä ja pinna kireällä, avuksi hankittava joku oma harrastus... Jos on ne lapset, ja lapsilla harrastukset ja koulu tai päiväkoti ja kenties kavereita joiden kanssa haluavat olla, ja aikuisella työt, eletään aika tiukassa aikataulutuksessa ja on kaikenlaista muutakin pakollista tehtävää, niin luulisi olevan ihan selvää että ne lapset tarvitsee ihan vain yhdessä olemista rauhallisessa ympäristössä, perheenä, ja sitä olemista pitäisi yrittää ahtaa joka koloon. Sen sijaan vapaa-aika menee siinä kun vanhemmat käy vuorotellen omissa harrastuksissaan tai shoppaillaan tai ollaan menossa tai tulossa lomalta. Jos vaikka niillä loma- tai harrastus- tai shoppailurahoilla ostaisi kotisiivoojan palvelut tai pesettäisi pyykkinsä pesulassa ja loman olisi ihan vaan kotona, niin eikö mahtaisi olla rentouttavampaa koko perheelle?

Eikä siinäkään minusta ole mitään vikaa, että jos yksi sanoo että HALUAN tarjota lapsille hyvät vaatteet, hyvän ruoan, hyvän asunnon, hyvät harrastukset, hyviä lomaelämyksiä, turvatun talouden, ja siksi minun pitää tehdä paljon töitä ja saada rentoutua lomalla ja päästävä omiin harrastuksiin ja kaiken tämän takia meillä on koko ajan vuodesta toiseen kiire, niin siihen voi sanoa että kuulostaa ihailtavalta, mutta oletko varma että tuo on sen arvoista, tai voiko olla että joku pidemmällä tähtäimellä tärkeämpi asia on saattanut jäädä huomioimatta. Esimerkiksi oma mielenterveys, mitä jos tuo tavoite kaatuu siihen että isä tai äiti on burnoutissa tai tulee ero. Tai jos kotityöt on koko ajan jäljessä ja koti kaaos, tai jos on koko ajan se Kiire. Saattaa myös olla, että vaikka oma jaksaminen ei olisi lopussa ja on jo tottunut siihen menemiseen, niin se stressi ei välttämättä olekaan lapsilla yhtä hyvin hallussa. Näyttäisi myös vähän siltä, että moni ihminen oikeasti haalii heti jotain lisätekemistä jos yhtään helpottaa, eli kun lapset on sen ikäisiä että pärjäävät jo yksinään vähän aikaa ja jos vaikka ylitöitä ei itsellä olekaan enää niin paljon, niin ostetaan sitten vaikka koira tai hevonen, ja aletaan olla muutama tunti illasta hoitamassa sitä. Sanotaan että se on ollut oma unelma lapsesta asti, ja nyt tuli mahdollisuus se toteuttaa, mutta toisaalta sitten on jatkuvaa kireyttä ja riitelyä kotona, ja ehkä se harrastus onkin tapa olla muualla. Ulkopuolisen silmään näyttäisi että ei nyt ollut mitään mahdollisuutta sitä omaa lapsuuden harrastusunelmaa toteuttaa...

Mutta ehkä jokainen tietää omat rajansa ja tiedostaa tosiaan myös sen mikä osuus on omia valintoja eli valittavissa myös pois, ja mikä pakollista. Onko kyse oikeista tarpeista vai "haluamisista". Minusta kuulostaa tosi paljolta, jos kahden lapsen kanssa on 8 harrastuskuskausta viikossa ja kisat päälle. Ikävää että lasten hyvä harrastus vetää perheen ajan tiukille, mutta viime kädessä se on vanhempien tehtävä vetää rajat. Voi olla perheitä, joissa ei ole muuta kuin aikaa kuskata lapsia harrastuksiin, mutta voi olla että se sama tahti ei onnistu silloin kun on työssä käyvät vanhemmat, muitakin lapsia ja hoidettavat isovanhemmat. Jos siellä treeneissä kaikilla muillakin perheillä on sama tiukka tilanne, ei sekään välttämättä tarkoita että näin kuuluu olla ja on oikein tukea lasten harrastamista viimeiseen asti, vaan voi olla ettei kukaan vain ole tajunnut painaa jarrua ajoissa eikä kehtaa erottua ryhmästä.

Mutta jos on pakko niin on pakko, tsemppiä kaikille jaksamisen kanssa!

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 15:50"]

Mutta jos on pakko niin on pakko, tsemppiä kaikille jaksamisen kanssa!

[/quote]

Pohdit fiksuja, mutta itse en kyllä osaa nähdä mitään osaa tuossa ruuhkavuosikuviossa pakollisena. Kyllä ne ovat ihan itseaiheutettuja ongelmia. Jopa omien vanhempien sairastumiseen voi varautua, ja kun elämä on muuten helppoa, heidänkään auttamisensa ei kuormita kohtuuttomasti. En tiedä, mikä ahneus ihmisiin sitten menee, kun kaikkea on pakko saada vaikka oman onnellisuuden kustannuksella.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:15"]

Tyytyväinen ei joudu korostamaan itseään, kun on jo tyytyväinen. Toisten valinnat eivät jaksa kiinnostaa, kun ei ole mitään yhtymäkohtia.

[/quote]

En minä ainakaan itsekorostuksen takia kirjoita vaan ollakseni positiivinen esimerkki ihmisille, joiden ei ole vielä liian myöhäistä tehdä hyviä valintoja elämässään. 

[/quote]

Jos hyvän hyvyyttään ja esimerkin vuoksi haluaa kertoa omista elämäntavoistaan, niin kannattaa satsata sanavalintoihin ja lauseiden muotoiluun. 

[/quote]

av-keskustelusääntö nro 1: kun et keksi enää yhtään mitään julkaisukelpoista vasta-argumenttia, neuvo kanssakeskustelijaa kielioppiasioissa ja päde ah niin mahtavilla äidinkielentaidoillasi. 

[/quote]

Se nyt vaan on niin, että  on  parempi juttu käyttää vähän aikaa ja vaivaa siihen, miten asiat sanoo... tai kirjoittaa. Pelkkä "suoraan puhuminen" ei ole aina se paras vaihtoehto, esimerkiksi. Omaa ulosantia voi aina hioa paremmaksi. Mutta jos haluaa tämän(kin) vinkin ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, vaikkei kannattaisi, niin ole hyvä vaan. Ehkä kuitenkin joku siemen siitä jää itämään pääkoppaan.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:15"]

Tyytyväinen ei joudu korostamaan itseään, kun on jo tyytyväinen. Toisten valinnat eivät jaksa kiinnostaa, kun ei ole mitään yhtymäkohtia.

[/quote]

En minä ainakaan itsekorostuksen takia kirjoita vaan ollakseni positiivinen esimerkki ihmisille, joiden ei ole vielä liian myöhäistä tehdä hyviä valintoja elämässään. 

[/quote]

Jos hyvän hyvyyttään ja esimerkin vuoksi haluaa kertoa omista elämäntavoistaan, niin kannattaa satsata sanavalintoihin ja lauseiden muotoiluun. 

[/quote]

av-keskustelusääntö nro 1: kun et keksi enää yhtään mitään julkaisukelpoista vasta-argumenttia, neuvo kanssakeskustelijaa kielioppiasioissa ja päde ah niin mahtavilla äidinkielentaidoillasi. 

[/quote]

Oma vastauksesi olikin tosi asiallinen. 

Peukutus sentään onnistuu...

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 15:55"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 15:50"]

Mutta jos on pakko niin on pakko, tsemppiä kaikille jaksamisen kanssa!

[/quote]

Pohdit fiksuja, mutta itse en kyllä osaa nähdä mitään osaa tuossa ruuhkavuosikuviossa pakollisena. Kyllä ne ovat ihan itseaiheutettuja ongelmia. Jopa omien vanhempien sairastumiseen voi varautua, ja kun elämä on muuten helppoa, heidänkään auttamisensa ei kuormita kohtuuttomasti. En tiedä, mikä ahneus ihmisiin sitten menee, kun kaikkea on pakko saada vaikka oman onnellisuuden kustannuksella.

[/quote]

No, kyllähän sekin voi olla ihan järkevää, että kiristetään silloin kun pystyy johonkin tuottavaan panostamaan, ja nautitaan niistä "tuotoista" sitten myöhemmin. Elämä on sellaista riskinottoa, joskus pitää vain tarttua hyvään tilaisuuteen ja luottaa että selvitään, eikä aina voi varmistella että JOS nyt kävisi kaikki huonoimmat mahdolliset tilanteet tähän yhteen kasaan, niin jaksaisinko. Ja kyllähän usein ihminen löytää niitä voimavaroja tiukan paikan tullen.

Tietysti tässä on mukana se hedonistisuuden tai ylisuorittamisen tai liian kunnianhimon problematiikka, onko nämä valinnat oikeasti punnittuja ja meille hyväksi, kenen tarpeet tulee ensin ja onko jonkun halut muiden tarpeiden edellä, haluammeko asioita joita emme tarvitse, onko tässä mukana kulissien säilyttämistä jne... Sitä en ymmärrä, että kun voimavaroja (rahaa ja aikaa ja energiaa) pitäisi aivan selvästi suunnata sinne perheen jaksamiseen ja ihan perusasioihin, pakkaa hajotetaan entisestään lisäämällä kulutusta ja menoa ja vaikka mitä. Sitten on vaikeaa kun rahaa menee, ei ole aikaa, on entistä enemmän asioita jotka pitäisi hoitaa tai joista ei pysty luopumaan jne. Mutta taaskin, ei kaikki kiireistä elämää viettävät perheet ole lyhytnäköisiä säntäilijöitä ja ongelmien pakenijoita, voi hyvin olla että monessa perheessä on punnittu että aikamme ja rahamme riittävät tähän vaiheeseen aivan hyvin, lapset voi erinomaisesti, ja jos perheen vanhempien jaksaminen alkaa oikeasti olla kortilla, niin jarrua painetaan.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:45"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 14:04"]

Onneksi elämä menee niin, että älä sitä sano, mitä et tulevassa halua kohdata. Eli muista nämä viisastelusi jonain päivänä, kun elämäsi romahtaa ja voimavarasi loppuvat. Muista silloin todella tarkkaan, kuinka hanakka olit toisille kertomaan, miten pitää elää ja sinulta puuttui myötäelämisen kyky.

Usko pois, mutta elämä kostaa. Siihen asti ;) ;) ;) ;)

[/quote]

Ja minäkö se ilkeä viisastelija olikin? Minusta tuntuu oikeasti pahalta, että joku suuttuu randomin valinnoista niin paljon, että toivoo tälle henkilökohtaista pahaa. Minä olen KOKO ajan sanonut (minä en ole täällä ainoa keskustelija) että kukin tekee ne omat valintansa, en ole missään vaiheessa sanonut että minun ratkaisuni ovat oikeita (paitsi meille) 

Ja sitten asiaan. Olen kokenut muutama vuosi sitten vaikean romahduksen, jolloin kävin todella pohjalla ja olin sairaalahoidossakin. Ja silloin viimeistään arvot muuttuivat. Kamppailemme koko ajan mm. terveysongelmien kanssa. Kertoisitko mitä muuta meille vielä toivoisit? Miten toivoisit elämän kostavan meille ja miksi?

[/quote]

Miksi päästit itsesi siihen kuntoon, että romahdit? Ihminen voi vaikuttaa itse elämäänsä ja mielenterveyteensä, kun ei rohmua itselleen liikaa. Ylisuorittajat yleensä masentuvat, kun ymmärtävät, että elämä on rajallinen ja he eivät voi kaikkea saada. Juostaan kiirastulien perässä, eikä ymmärretä, että arvot eivät ole isossa talossa ja rahassa, vaan ihan muissa asioissa.

[/quote]

Vähän niin kuin sokea opettaisi kuuroa...

Omia rajoja on vaikea nähdä, jos asioita tulee koko ajan vähän kerrassaan lisää. Jossain vaiheessa sitä sitten joko havahtuu, että NYT on liikaa, tai uupuu, masentuu, sairastuu. Kukaan ei varmaan tahallaan siihen tilanteeseen halua, ja toivoisin teidän ihmettelijöiden ymmärtävän, että omien rajojen tunnistaminen ei ole kaikille leikintekoa eikä syntymästään selvä asia. Minut pelasti miehen saama ulkomaankomennus. Tarvitsin ja sain siitä riittävän breikin itselleni.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:56"]

Onko se oma valinta, jos vaikka toisilla paikkakunnilla asuville vanhemmille ja appivanhemmille tulee sairauksia ja muita vaivoja, joiden takia he ovat säännöllisen apunne varassa? Ilmoitatko tähän lääkkeeksi, että muutatte tietenkin samalle paikkakunnalle tai otatte heidät asumaan teille ja joko sinä tai miehesi jättää työnsä hoitaakseen vanhempaa ikäpolvea? Pitääkö se perheen tarpeisiin sopiva talo jättää rakentamatta tai remppaamatta? Pitääkö lapsille lyödä hsl.fi ja kaukoliikennebussien aikataulut käteen ja neuvoa että tuolla menet tuonne, vaihdat tuossa ja tuossa ja kävelet 2 km ja olet treeneissä, toivottavasti ajoissa? Jos kodin, päiväkodin ja työpaikan välinen juoksu rasittaa, jätä työsi ja ala harrastaa enkeliterapiaa, feng shuita ja reikiterapiaa?

[/quote]

Ensimmäinen ei ole oma valinta, kaikki muu on. Mutta kuten sanoin, todella monella loppujen lopuksi tärkein on raha. Eikä siinä ole mitään pahaa, mutta kun itse on ne tietyt valinnat itse tehnyt niin onhan se hassua että sitten valitetaan miten "kamalaa" elämä on. Ja miksi kaikki pitää vetää aina äärimmäisyyksiin?

[/quote]

Niin, pitää jättää lapset tekemättä ja talo rakentamatta ja asua yksiössä loppu elämä,  ettei joudu kamppailemaan kiirevuosien kanssa...

[/quote]

Me mieheni kanssa nimenomaan pohdittiin pitkään, millaista elämää haluamme viettää. Katseltiin vuosikausia ystäväperheiden ruuhkavuosihelvettiä talonrakennusprojekteineen ja lasten harrastuskuskaamisineen ja päädyttiin meille ehdottoman oikeaan ratkaisuun. Jätimme lapset tekemättä. Jätimme talon rakentamatta. Jätimme auton ostamatta. Sen sijaan ostettiin kiva kaksio kaupungin keskustasta ja ollaan onnellisia. Ei ole ruuhkavuosista tietoakaan. Töissä toki käydään ja omien vanhempiemme perään vähän katsotaan, mutta kaikki muu aika voidaan käyttää omaan elämään. Omiin harrastuksiin. Omiin lomamatkoihin.

En todellakaan halua tulla mammapalstalle ilkkumaan, mutta haluan tuoda esiin varteenotettavan vaihtoehdon. Ja ennen kaikkea toivon, että ihmiset oppisivat kuuntelemaan sisintään. Ei aina tarvi juosta lauman mukana, koska "se kuuluu asiaan".

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 17:55"]

[/quote]  miksi haluat mennä henkilökohtaisuuksiin. Olisit kuten minä, joka olen valinnut erilaisen elämän ja en koe ruuhkavuosia. Haluan olla esimerkki teille, miten pitäisi elää oikein. Elämä on valintoja ;o)

[/quote]

Sanoin, etten halua mennä henkilökohtaisuuksiin. Olen elänyt henkilökohtaisia ruuhkavuosia onneksi vain esikoiseni ollessa parivuotias, mutta romahtamisen aikaan olin jo osa-aikatyössä. Ei romahtaminen johdu välttämättä ruuhkavuosista. Paljon se opetti. 

Kyllä niitä valintoja voi tehdä itsekin. On selvä että jos on kaksi lasta ja molemmilla viidet harkat viikossa ja lisäksi pelit päälle ja kaikkiin pitää kuskata niin kiirettä pitää iltasella. On myös vaihtoehtoja sen välillä että ei harrasta mitään ja että perheen laatuaika on autossa istumista harkkapaikan ja kodin välillä. 

Meillä on vähemmän harrastuksia, maltilliset työkuviot nyt kun lapset ovat pieniä ja pienempi asunto. Ei oo koko ajan kiire tai stressi ja ehdimme hyvin ripustaa jouluvaloja, leipoa ja olla yhdessä. Valintoja ystävät, valintoja!