Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin elää jotain Amerikkalaista unelmaa. Miten lähteä tavoittelemaan?
22.09.2020 |
Hyvä ja hieno työ, iso omakotitalo ja piha, niin että ihan oikeasti tienaisi rahaa sen verran että sillä tekeekin jotain. Sosialistisessa Suomessa ei tunnu mikään tämä mahdolliselta eikä täällä muutenkaan ole mitään muuta kuin massatyöttömyys ja ankea negatiivinen ilmapiiri.
Kommentit (126)
Aloita vaikka San Franciscon kaduilta. Hanki resursseiksi vähintään muutama satku että saat riittävästi pelimerkkejä herskan ostoon. Piikittele suoneen, pasko kadulle, hengaile spurgujen kanssa ja verkostoidu. Vain taivas on rajana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa voit elää paljon helpommin ja pienemmällä panostuksella amerikkalaista unelmaa.
Siellä unelma tosiaan sisältää 10-12 tuntisia työpäiviä, vuodessa n viikko lomaa uran alkuvaiheessa ja loputonta kilpailua ja jenkkihymyä. Ja tuollakin saat mahdollisesti vain tyydyttävän asunnon vaarallisella alueella ja hyvässä lykyssä jopa sairausvakuutuksen!
Suomessa ei helposti pääse siihen mielettömään varallisuuteen mitä jenkeissä on mahdollista, mutta ei siihen sielläkään kykene kuin pari % väestöstä. Ja jos ei ole valmiiksi rikas suku niin onkohan mahdollista ollenkaan...?
Sinulla on väärä käsitys amerikkalaisesta työelämästä ja muustakin. Normaalissa hyvätuloisessa työpaikassa on joustavat työajat, eivätkä ne ole mihinkään kellokorttiin sidottu. Loma kuusi viikkoa vuodessa. Ei tarvitse kilpailla eikä hymyilläkään, jos ei hymyilytä. Tyydyttävä asunto vaarallisella alueella? Hyvän asuinpaikan löytää pienemmilläkin tuloilla. Aivan turhaan suollat tuollaista soopaa.
Asut ihan erilaisessa Amerikassa kuin minä muutama vuosi sitten. Vaikka viihdyin siellä kyllä hyvin, ensin sinkku ja sitten dinkku-elämä oli oikein hauskaa aikansa ja olen monta kokemusta ja muistoa rikkaampi.
Meillä oli 2 viikkoa vuosilomaa, sitä sai "ostaa" lisää. Kaikki teki pitkää päivää, ja katsottiin pahasti jo lähti kotiin jo vaikka viideltä, ylitoistä ei tietenkään maksettu, eikä niitä saanut vapaanakaan, mutta eipä niistä makseta monessa Euroopankaan maassa joten se nyt on ammatinvalintakysmys.
Irtisanomisaika 2 viikkoa ilman sen kummempaa suojaa, inhottavaa ulkkikselle jonka viisumi on tyopaikkakohtainen.
Muutimme Eurooppaan kun halusimme perustaa perheen, ei houkuttanut kolmen viikon äitiysloma ja tähtitieteelliset lastenhoitokustannukset tai pakollinen suburbiaan muuttaminen pitkine duunimatkoineen.
T: N45, reilut 10 vuotta NYC:ssä rahoitusalalla
Sitä ei käy kieltäminen, että Amerikassa todellakin löytyy vielä vanhoillisia ja autoritäärisiä työpaikkoja. Hyvä työntekijä on kuitenkin arvokas, ja halutaan pitää antamalla myönnytyksiä. Sitten on myös hyvin moderneja ja joustavia työpaikkoja.
Useimmille se jääkin unelmaksi ja päätyvät elämään vähemmän hohdokasta amerikkalaista realityä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän kaupungissa talojen hintahaitari on hyvin laaja. 200 000-miljoonia. Tästä hintaluokasta löytyy varmasti kaikille sopivan hintainen talo. Vanhemmat talot tietenkin halvempia, ja uudet kalliimpia. Me asumme pienessä ja vanhemmassa talossa, n. 200 m2, ja jos nyt lähtisimme myymään, niin ehkä arvo olisi jotakin 320 000-350 000. Property tax on vuodessa n. $7000. Hyvin tyypillinen asunto tällä alueella, mutta pienimmästä päästä.
Millä tuollaisia satoja neliöitä lämmitetään ja paljonko se maksaa? Onko rakentamisen laatu ja mukavuudet kuten Suomessa? Kummastuttaa suomalaisesta näkökulmasta hurjat neliömäärät..
Ei tarvitse paljon lämmittää, joskus talvella, ja yleensä kaasua käytetään lämmitykseen. Viilentämiseen käytetään sähköä, ja se on kalliimpaa kuin kaasu, ja kestää kuukausia. Mukavuudet on, ja laatu vastaa paikallista stantardia.
Mitä tuollaisella "kartanolla" tekee jos siellä ei ehdi olemaan kun pitää olla miljardöörien juoksupoika?
Mikäs siinä jos nauttii työstään ja kunnianhimoa riittää.
Kaikille ei avaudu amerikkalainen unelma, sehän on unelma eikä itsestään selvyys mutta kehtaan sanoa että jos joku on rahoitusalalla täällä työskennellyt niin on varmasti älykkäänä ihmisenä jäänyt sukanvarteen sen verran ja kunnon vakuutukset että voi elää ihan normisti, vuoden kotona lapsen kanssa ja palkka ihan varmasti riittää lastenhoitopaikkaan. Sitä vaan ei tiedä jos ei oikeasti ole siinä asemassa ollut miten asiat täällä toimii. En ymmärrä miten joku jaksaa tulla keksimään tuollaisia tarinoita tänne. Hupinsa itsekullakin:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalainen unelma kuoli aikoja sitten. Viime vuosina huomiota ovat herättäneet uutiset alati kasvavasta yli kolmekymppisten joukosta, joka elelee vanhempien "basementissä". Kun ei ole niitä asumistukia, eikä muitakaan tukia, lopputulos on sitten tämä. Yli puolet alle kolmekymppisistä amerikkalaisista elää vanhempiensa kanssa. Tunsin aikoinaan kolmekymppisen amerikkalaisen parin, kummallakin yliopistotutkinnot, jotka elelivät milloin minkäkin sukulaisen nurkissa.
Korona-lama paljasti sen ikävän tosiseikan, että valtaisa määrä amerikkalaisia kotitalouksia elää yhden ainoan vuokran päässä häädöstä. Uutiset raportoivat 40 miljoonan amerikkalaisen käsittävästä "eviction crisistä", kun massairtisanomiset käynnistyivät. Tilanne on paljon pahempi kuin vuonna 2008, milloin viimeksi kadut täyttyivät teltoista, puistonpenkit kodittomista ja parkkipaikat asuntovaunuissa ja autojen takaosissa yöpyvistä perheistä.
Ota asioista selvaa. On saadetty lakeja joiden mukaan ketaan ei voi haataa koronan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Amerikassakin on toki niitä laiskimuksia jotka toivovat että rahaa vaan tippuu seinistä mutta he eivät elä amerikkalaista unelmaa eivätkä tavoittele sitä.
Tavallinen amerikkalainen häpeää avustusten hakemista, heille ei kertakaikkiaan aukea se että kukaan muu kuin täysin elämässään epäonnistunut ottaisi avustuksia vastaan. Mennään jopa niin pitkälle että yritetään mitä tahansa muuta kuin sosiaalisia tukia. He eivät halua sitoa itseään ja kertoa tekemisistään viranomaisille jotta saisivat tukirahaa. Kukaan ei halua siihen systeemiin. Se ei kuulu amerikkalaiseen unelmaan elää jonkun muun rahoilla. Olen yllättynyt kuinka Suomessa nykyään se on jopa ihailtavaa. Kun itse olin kakara niin vanhemmat teroittivat että koskaan ei saa jättäytyä yhteiskunnan armoille vaan rahat on hankittava itse ja niin olen tehnyt. Sen verran ilmeisesti myös amerikkalaistunut että en ymmärrä enää suomalaisten ihailua sosiaalisten tukien hyvästä saatavuudesta ja luulosta että muut ovat niistä kateellisia. Ehkä juuri ne laiskat ja muutenkin elämäänsä kyllästyneet ovat kateellisia. Ennen Suomessa oli häpeä ottaa vastaan tukia. tehtiin vaikka mitä hommia ja myytiin omaisuutta ennen kuin alettiin yhteiskunnan eläteiksi. Ja kaikki tiesivät mikä perhe sai tukia. Kohtelu oli sen mukaista.
Ja jos ei jostain syystä ole kykeneväinen tähän suorittamiseen vedetään sitten adderalia ja muita nappeja kaksinkäsin jotta pysytään tahdissa. Tämä on kuulemma helvetin yleistä ja paljon liikkuu juttua että Trumpillakin näitä nappeja käytössä. Tässäkö on salaisuus hänen ahkeruudelleen ja vähille yöunille? Natseilla oli pervitin ja jenkeillä nyt sitten nämä amfetamiinijohdannaiset. Olisiko tässä myös Suomella mahdollisuus parantaa kilpailukykyä, ottamalla farmaseuttiset aktivaattorit käyttöön? Moni kotona jumittava kattoon sylkijäkin jaksais alkaa tekemään niitä huonosti palkattuja tylsiä hommia ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei avaudu amerikkalainen unelma, sehän on unelma eikä itsestään selvyys mutta kehtaan sanoa että jos joku on rahoitusalalla täällä työskennellyt niin on varmasti älykkäänä ihmisenä jäänyt sukanvarteen sen verran ja kunnon vakuutukset että voi elää ihan normisti, vuoden kotona lapsen kanssa ja palkka ihan varmasti riittää lastenhoitopaikkaan. Sitä vaan ei tiedä jos ei oikeasti ole siinä asemassa ollut miten asiat täällä toimii. En ymmärrä miten joku jaksaa tulla keksimään tuollaisia tarinoita tänne. Hupinsa itsekullakin:/
Rahoitusala, taideala, it-ala... ne kaikki työpaikat sijaitsevat San Franciscon kaltaisissa keskittymissä. Asumisen hinta on sen mukainen. Alle 100 000 dollarin vuosipalkalla ei kannata edes harkita muuttoa isompiin keskittymiin.
Tällä hetkellä Californian keskiluokka "pakenee" Oregonin Portlandiin ja Texasin Austiniin. Kaupungit ovat isohkoja, kasvavia, mutta hinnat eivät ole (vielä) kosahtaneet katosta läpi. Käytetään hienoa sanaa "relocate", kun oikeasti ei ole varaa :D
Californiaa ja Floridaa hehkuttavat tahot lienevät jotain 70v. eläkeläisiä, joiden kokemus amerikkalaisesta työelämästä ja elämästä ylipäätään on jostain vuodelta 1975 esim. vaihtarina ja drive-in mäkkärin kassalla tjsp.
Sama joukkohan se täälläkin rääkkyy päivästä toiseen, miten minä nuorena menin töihin....
Ei onnistu koska:
1. Synny amerikkalaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalainen unelma kuoli aikoja sitten. Viime vuosina huomiota ovat herättäneet uutiset alati kasvavasta yli kolmekymppisten joukosta, joka elelee vanhempien "basementissä". Kun ei ole niitä asumistukia, eikä muitakaan tukia, lopputulos on sitten tämä. Yli puolet alle kolmekymppisistä amerikkalaisista elää vanhempiensa kanssa. Tunsin aikoinaan kolmekymppisen amerikkalaisen parin, kummallakin yliopistotutkinnot, jotka elelivät milloin minkäkin sukulaisen nurkissa.
Korona-lama paljasti sen ikävän tosiseikan, että valtaisa määrä amerikkalaisia kotitalouksia elää yhden ainoan vuokran päässä häädöstä. Uutiset raportoivat 40 miljoonan amerikkalaisen käsittävästä "eviction crisistä", kun massairtisanomiset käynnistyivät. Tilanne on paljon pahempi kuin vuonna 2008, milloin viimeksi kadut täyttyivät teltoista, puistonpenkit kodittomista ja parkkipaikat asuntovaunuissa ja autojen takaosissa yöpyvistä perheistä.
Ota asioista selvaa. On saadetty lakeja joiden mukaan ketaan ei voi haataa koronan vuoksi.
Säädettiin sen jälkeen, kun ongelman laajuus selvisi. Ongelma: 40 miljoonaa amerikkalaista elää vain yhden vuokranmaksun (palkan) päässä häädöstä. Korona-kriisi paljasti.
Toiseksi, lainsäätäjiä ei kiinnostanut pätkän vertaa 40 miljoonan amerikkalaisen häätö kaduille. Niitä kiinnosti "landlordien" velat. Kun kymmenet miljoonat vuokralaiset eivät pysty maksamaan vuokriaan, jää landlordin "mortgaget" maksamatta, ja sitten ollaan saman jännän äärellä kuin vuonna 2008, jolloin ylihintaiset asunnot kaatuivat pankkien päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassakin on toki niitä laiskimuksia jotka toivovat että rahaa vaan tippuu seinistä mutta he eivät elä amerikkalaista unelmaa eivätkä tavoittele sitä.
Tavallinen amerikkalainen häpeää avustusten hakemista, heille ei kertakaikkiaan aukea se että kukaan muu kuin täysin elämässään epäonnistunut ottaisi avustuksia vastaan. Mennään jopa niin pitkälle että yritetään mitä tahansa muuta kuin sosiaalisia tukia. He eivät halua sitoa itseään ja kertoa tekemisistään viranomaisille jotta saisivat tukirahaa. Kukaan ei halua siihen systeemiin. Se ei kuulu amerikkalaiseen unelmaan elää jonkun muun rahoilla. Olen yllättynyt kuinka Suomessa nykyään se on jopa ihailtavaa. Kun itse olin kakara niin vanhemmat teroittivat että koskaan ei saa jättäytyä yhteiskunnan armoille vaan rahat on hankittava itse ja niin olen tehnyt. Sen verran ilmeisesti myös amerikkalaistunut että en ymmärrä enää suomalaisten ihailua sosiaalisten tukien hyvästä saatavuudesta ja luulosta että muut ovat niistä kateellisia. Ehkä juuri ne laiskat ja muutenkin elämäänsä kyllästyneet ovat kateellisia. Ennen Suomessa oli häpeä ottaa vastaan tukia. tehtiin vaikka mitä hommia ja myytiin omaisuutta ennen kuin alettiin yhteiskunnan eläteiksi. Ja kaikki tiesivät mikä perhe sai tukia. Kohtelu oli sen mukaista.
Ja jos ei jostain syystä ole kykeneväinen tähän suorittamiseen vedetään sitten adderalia ja muita nappeja kaksinkäsin jotta pysytään tahdissa. Tämä on kuulemma helvetin yleistä ja paljon liikkuu juttua että Trumpillakin näitä nappeja käytössä. Tässäkö on salaisuus hänen ahkeruudelleen ja vähille yöunille? Natseilla oli pervitin ja jenkeillä nyt sitten nämä amfetamiinijohdannaiset. Olisiko tässä myös Suomella mahdollisuus parantaa kilpailukykyä, ottamalla farmaseuttiset aktivaattorit käyttöön? Moni kotona jumittava kattoon sylkijäkin jaksais alkaa tekemään niitä huonosti palkattuja tylsiä hommia ;)
Trumpin ahkeruus? Ukkohan katsoo 7 tuntia aamu TVta ennenkuin astuu jalallaan Oval Officeen. Viikonloput menee golffaillessa. Ennen presidentin virkaa jaksoi haukkua Obaman satunnaista golfin peluuta melkein paivittain. Nyt on itse jo ylittanyt alle neljassa vuodessa kerrat mihin Obamalla meni kahdeksan vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei avaudu amerikkalainen unelma, sehän on unelma eikä itsestään selvyys mutta kehtaan sanoa että jos joku on rahoitusalalla täällä työskennellyt niin on varmasti älykkäänä ihmisenä jäänyt sukanvarteen sen verran ja kunnon vakuutukset että voi elää ihan normisti, vuoden kotona lapsen kanssa ja palkka ihan varmasti riittää lastenhoitopaikkaan. Sitä vaan ei tiedä jos ei oikeasti ole siinä asemassa ollut miten asiat täällä toimii. En ymmärrä miten joku jaksaa tulla keksimään tuollaisia tarinoita tänne. Hupinsa itsekullakin:/
Rahoitusala, taideala, it-ala... ne kaikki työpaikat sijaitsevat San Franciscon kaltaisissa keskittymissä. Asumisen hinta on sen mukainen. Alle 100 000 dollarin vuosipalkalla ei kannata edes harkita muuttoa isompiin keskittymiin.
Tällä hetkellä Californian keskiluokka "pakenee" Oregonin Portlandiin ja Texasin Austiniin. Kaupungit ovat isohkoja, kasvavia, mutta hinnat eivät ole (vielä) kosahtaneet katosta läpi. Käytetään hienoa sanaa "relocate", kun oikeasti ei ole varaa :D
Californiaa ja Floridaa hehkuttavat tahot lienevät jotain 70v. eläkeläisiä, joiden kokemus amerikkalaisesta työelämästä ja elämästä ylipäätään on jostain vuodelta 1975 esim. vaihtarina ja drive-in mäkkärin kassalla tjsp.
Sama joukkohan se täälläkin rääkkyy päivästä toiseen, miten minä nuorena menin töihin....
Luuletko oikeasti, että kaikki hyvät työpaikat olisivat jossakin San Franciscossa tai Kaliforniassa? Ymmärtänet, että tämä on iso maa, ja hyviä työpaikkoja eri aloilta löytyy ympäri maata. Itse en "hehkuta" Kaliforniaa tai Floridaa vaikka lomailtu on, sillä muuallakin päin Amerikkaa on ihan oikeata elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei avaudu amerikkalainen unelma, sehän on unelma eikä itsestään selvyys mutta kehtaan sanoa että jos joku on rahoitusalalla täällä työskennellyt niin on varmasti älykkäänä ihmisenä jäänyt sukanvarteen sen verran ja kunnon vakuutukset että voi elää ihan normisti, vuoden kotona lapsen kanssa ja palkka ihan varmasti riittää lastenhoitopaikkaan. Sitä vaan ei tiedä jos ei oikeasti ole siinä asemassa ollut miten asiat täällä toimii. En ymmärrä miten joku jaksaa tulla keksimään tuollaisia tarinoita tänne. Hupinsa itsekullakin:/
Rahoitusala, taideala, it-ala... ne kaikki työpaikat sijaitsevat San Franciscon kaltaisissa keskittymissä. Asumisen hinta on sen mukainen. Alle 100 000 dollarin vuosipalkalla ei kannata edes harkita muuttoa isompiin keskittymiin.
Tällä hetkellä Californian keskiluokka "pakenee" Oregonin Portlandiin ja Texasin Austiniin. Kaupungit ovat isohkoja, kasvavia, mutta hinnat eivät ole (vielä) kosahtaneet katosta läpi. Käytetään hienoa sanaa "relocate", kun oikeasti ei ole varaa :D
Californiaa ja Floridaa hehkuttavat tahot lienevät jotain 70v. eläkeläisiä, joiden kokemus amerikkalaisesta työelämästä ja elämästä ylipäätään on jostain vuodelta 1975 esim. vaihtarina ja drive-in mäkkärin kassalla tjsp.
Sama joukkohan se täälläkin rääkkyy päivästä toiseen, miten minä nuorena menin töihin....
Luuletko oikeasti, että kaikki hyvät työpaikat olisivat jossakin San Franciscossa tai Kaliforniassa? Ymmärtänet, että tämä on iso maa, ja hyviä työpaikkoja eri aloilta löytyy ympäri maata. Itse en "hehkuta" Kaliforniaa tai Floridaa vaikka lomailtu on, sillä muuallakin päin Amerikkaa on ihan oikeata elämää.
Tuttavapariskunta (syntyperaisia Kalifornialaisia) joutui muuttamaan Houstoniin kun palkka oli paljon parempi ja elinkustannukset halvempia. Mies on lastenkirurgi ja vaimo vihaa Houstonin ilmastoa niin etta joka kesa muuttaa lapsineen vanhempiensa luokse Kaliforniaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei avaudu amerikkalainen unelma, sehän on unelma eikä itsestään selvyys mutta kehtaan sanoa että jos joku on rahoitusalalla täällä työskennellyt niin on varmasti älykkäänä ihmisenä jäänyt sukanvarteen sen verran ja kunnon vakuutukset että voi elää ihan normisti, vuoden kotona lapsen kanssa ja palkka ihan varmasti riittää lastenhoitopaikkaan. Sitä vaan ei tiedä jos ei oikeasti ole siinä asemassa ollut miten asiat täällä toimii. En ymmärrä miten joku jaksaa tulla keksimään tuollaisia tarinoita tänne. Hupinsa itsekullakin:/
Rahoitusala, taideala, it-ala... ne kaikki työpaikat sijaitsevat San Franciscon kaltaisissa keskittymissä. Asumisen hinta on sen mukainen. Alle 100 000 dollarin vuosipalkalla ei kannata edes harkita muuttoa isompiin keskittymiin.
Tällä hetkellä Californian keskiluokka "pakenee" Oregonin Portlandiin ja Texasin Austiniin. Kaupungit ovat isohkoja, kasvavia, mutta hinnat eivät ole (vielä) kosahtaneet katosta läpi. Käytetään hienoa sanaa "relocate", kun oikeasti ei ole varaa :D
Californiaa ja Floridaa hehkuttavat tahot lienevät jotain 70v. eläkeläisiä, joiden kokemus amerikkalaisesta työelämästä ja elämästä ylipäätään on jostain vuodelta 1975 esim. vaihtarina ja drive-in mäkkärin kassalla tjsp.
Sama joukkohan se täälläkin rääkkyy päivästä toiseen, miten minä nuorena menin töihin....
Luuletko oikeasti, että kaikki hyvät työpaikat olisivat jossakin San Franciscossa tai Kaliforniassa? Ymmärtänet, että tämä on iso maa, ja hyviä työpaikkoja eri aloilta löytyy ympäri maata. Itse en "hehkuta" Kaliforniaa tai Floridaa vaikka lomailtu on, sillä muuallakin päin Amerikkaa on ihan oikeata elämää.
Tuttavapariskunta (syntyperaisia Kalifornialaisia) joutui muuttamaan Houstoniin kun palkka oli paljon parempi ja elinkustannukset halvempia. Mies on lastenkirurgi ja vaimo vihaa Houstonin ilmastoa niin etta joka kesa muuttaa lapsineen vanhempiensa luokse Kaliforniaan.
Hän on sitten hyvässä asemassa kun voi näin tehdä. Monet suomalaiset, jotka asuvat pysyvästi Amerikassa, viettävät kesän Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei avaudu amerikkalainen unelma, sehän on unelma eikä itsestään selvyys mutta kehtaan sanoa että jos joku on rahoitusalalla täällä työskennellyt niin on varmasti älykkäänä ihmisenä jäänyt sukanvarteen sen verran ja kunnon vakuutukset että voi elää ihan normisti, vuoden kotona lapsen kanssa ja palkka ihan varmasti riittää lastenhoitopaikkaan. Sitä vaan ei tiedä jos ei oikeasti ole siinä asemassa ollut miten asiat täällä toimii. En ymmärrä miten joku jaksaa tulla keksimään tuollaisia tarinoita tänne. Hupinsa itsekullakin:/
Rahoitusala, taideala, it-ala... ne kaikki työpaikat sijaitsevat San Franciscon kaltaisissa keskittymissä. Asumisen hinta on sen mukainen. Alle 100 000 dollarin vuosipalkalla ei kannata edes harkita muuttoa isompiin keskittymiin.
Tällä hetkellä Californian keskiluokka "pakenee" Oregonin Portlandiin ja Texasin Austiniin. Kaupungit ovat isohkoja, kasvavia, mutta hinnat eivät ole (vielä) kosahtaneet katosta läpi. Käytetään hienoa sanaa "relocate", kun oikeasti ei ole varaa :D
Californiaa ja Floridaa hehkuttavat tahot lienevät jotain 70v. eläkeläisiä, joiden kokemus amerikkalaisesta työelämästä ja elämästä ylipäätään on jostain vuodelta 1975 esim. vaihtarina ja drive-in mäkkärin kassalla tjsp.
Sama joukkohan se täälläkin rääkkyy päivästä toiseen, miten minä nuorena menin töihin....
Luuletko oikeasti, että kaikki hyvät työpaikat olisivat jossakin San Franciscossa tai Kaliforniassa? Ymmärtänet, että tämä on iso maa, ja hyviä työpaikkoja eri aloilta löytyy ympäri maata. Itse en "hehkuta" Kaliforniaa tai Floridaa vaikka lomailtu on, sillä muuallakin päin Amerikkaa on ihan oikeata elämää.
Tuttavapariskunta (syntyperaisia Kalifornialaisia) joutui muuttamaan Houstoniin kun palkka oli paljon parempi ja elinkustannukset halvempia. Mies on lastenkirurgi ja vaimo vihaa Houstonin ilmastoa niin etta joka kesa muuttaa lapsineen vanhempiensa luokse Kaliforniaan.
Hän on sitten hyvässä asemassa kun voi näin tehdä. Monet suomalaiset, jotka asuvat pysyvästi Amerikassa, viettävät kesän Suomessa.
Minulle Suomi olisi viimeinen paikka tulla kesaksi hytisemaan. Taalla kotona on ihan kunnon kesa ja hyvat ilmat pitkalle syksyyn.
Minun kirjoituksia alettiin nyt estämään. Näinhän siinä usein käy, kun faktoissa pysytään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei avaudu amerikkalainen unelma, sehän on unelma eikä itsestään selvyys mutta kehtaan sanoa että jos joku on rahoitusalalla täällä työskennellyt niin on varmasti älykkäänä ihmisenä jäänyt sukanvarteen sen verran ja kunnon vakuutukset että voi elää ihan normisti, vuoden kotona lapsen kanssa ja palkka ihan varmasti riittää lastenhoitopaikkaan. Sitä vaan ei tiedä jos ei oikeasti ole siinä asemassa ollut miten asiat täällä toimii. En ymmärrä miten joku jaksaa tulla keksimään tuollaisia tarinoita tänne. Hupinsa itsekullakin:/
Sukanvarteen jäi kyllä, tosin rahoitusalalallakin on monenlaisia duuneja, eivätkä kaikki tienaa miljoonia.
Ja yritäpäs päästä takaisin uraputkeen sen vuoden kotoilun jälkeen... etenkään kun halunnut laittaa vauvoja/lapsia hoitoon 10/nanny hoidettavaksi-12 tuntia päivässä, mutten jäädä kotiäidiksikään. Siksi Eurooppa inhimillisimpine tyokulttuureineen sopii meille paremmin.
Mun duunipaikka olisi ollut mulle auki 3kk josta 3 viikkoa palkallista äitiyslomaa. Sen jälkeen olisin joutunut hankkimaan uuden tyopaikan joka olisi ollut halukas sponssaamaan mulle tyoluvan koska se tyolupa oli mun tapauksessa tyopaikkakohtainen. Ja sen uuden viisumin hankkimisen ajaksi olisi pitänyt poistua maasta...
Mutta tosiaan lähdettiin jo pari vuotta ennen lapsia koska ei siellä haluttu perhettä perustaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun tienaa rahaa sen verran, että sillä pääsisi tekemään jotain, yleensä siihen tekemiseen ei jää aikaa.
Suosittelisin siis naimaan mahdollisimman hyvätuloinen mies ns vanhanaikaisella ajattelulla että nainen saa olla kotirouva, ja senkun elät unelmaas miehen rahoilla.
Miehen voi olla vaikeaa mennä naimisiin toisen miehen kanssa, jos on hetero.
Kummallinen ohje edelliseltä.
Asut ihan erilaisessa Amerikassa kuin minä muutama vuosi sitten. Vaikka viihdyin siellä kyllä hyvin, ensin sinkku ja sitten dinkku-elämä oli oikein hauskaa aikansa ja olen monta kokemusta ja muistoa rikkaampi.
Meillä oli 2 viikkoa vuosilomaa, sitä sai "ostaa" lisää. Kaikki teki pitkää päivää, ja katsottiin pahasti jo lähti kotiin jo vaikka viideltä, ylitoistä ei tietenkään maksettu, eikä niitä saanut vapaanakaan, mutta eipä niistä makseta monessa Euroopankaan maassa joten se nyt on ammatinvalintakysmys.
Irtisanomisaika 2 viikkoa ilman sen kummempaa suojaa, inhottavaa ulkkikselle jonka viisumi on tyopaikkakohtainen.
Muutimme Eurooppaan kun halusimme perustaa perheen, ei houkuttanut kolmen viikon äitiysloma ja tähtitieteelliset lastenhoitokustannukset tai pakollinen suburbiaan muuttaminen pitkine duunimatkoineen.
T: N45, reilut 10 vuotta NYC:ssä rahoitusalalla