Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin elää jotain Amerikkalaista unelmaa. Miten lähteä tavoittelemaan?
22.09.2020 |
Hyvä ja hieno työ, iso omakotitalo ja piha, niin että ihan oikeasti tienaisi rahaa sen verran että sillä tekeekin jotain. Sosialistisessa Suomessa ei tunnu mikään tämä mahdolliselta eikä täällä muutenkaan ole mitään muuta kuin massatyöttömyys ja ankea negatiivinen ilmapiiri.
Kommentit (126)
Miten suomalaisten on niin vaikea ymmärtää, että Amerikassakin voi tehdä tavallisia leppoisampia^ töitä. Eivät kaikki tavoittele kuuta taivaalta, vaan tyytyvät normaaliin hyvään elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei avaudu amerikkalainen unelma, sehän on unelma eikä itsestään selvyys mutta kehtaan sanoa että jos joku on rahoitusalalla täällä työskennellyt niin on varmasti älykkäänä ihmisenä jäänyt sukanvarteen sen verran ja kunnon vakuutukset että voi elää ihan normisti, vuoden kotona lapsen kanssa ja palkka ihan varmasti riittää lastenhoitopaikkaan. Sitä vaan ei tiedä jos ei oikeasti ole siinä asemassa ollut miten asiat täällä toimii. En ymmärrä miten joku jaksaa tulla keksimään tuollaisia tarinoita tänne. Hupinsa itsekullakin:/
Sukanvarteen jäi kyllä, tosin rahoitusalalallakin on monenlaisia duuneja, eivätkä kaikki tienaa miljoonia.
Ja yritäpäs päästä takaisin uraputkeen sen vuoden kotoilun jälkeen... etenkään kun halunnut laittaa vauvoja/lapsia hoitoon 10/nanny hoidettavaksi-12 tuntia päivässä, mutten jäädä kotiäidiksikään. Siksi Eurooppa inhimillisimpine tyokulttuureineen sopii meille paremmin.
Mun duunipaikka olisi ollut mulle auki 3kk josta 3 viikkoa palkallista äitiyslomaa. Sen jälkeen olisin joutunut hankkimaan uuden tyopaikan joka olisi ollut halukas sponssaamaan mulle tyoluvan koska se tyolupa oli mun tapauksessa tyopaikkakohtainen. Ja sen uuden viisumin hankkimisen ajaksi olisi pitänyt poistua maasta...
Mutta tosiaan lähdettiin jo pari vuotta ennen lapsia koska ei siellä haluttu perhettä perustaa.
Minun tyttareni sai fantastisen tyopaikan 20 vuoden kotirouvana olemisen jalkeen. Joten ala yleista. Tyoviisumilla on aina heikommilla kuin maan kansalainen.
Vierailija kirjoitti:
Aloita vaikka San Franciscon kaduilta. Hanki resursseiksi vähintään muutama satku että saat riittävästi pelimerkkejä herskan ostoon. Piikittele suoneen, pasko kadulle, hengaile spurgujen kanssa ja verkostoidu. Vain taivas on rajana!
Toine hyvä paikka on LA:n Skid Row;).Tai 134 freewayn alunen, ihastuttava telttakylä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa voit elää paljon helpommin ja pienemmällä panostuksella amerikkalaista unelmaa.
Siellä unelma tosiaan sisältää 10-12 tuntisia työpäiviä, vuodessa n viikko lomaa uran alkuvaiheessa ja loputonta kilpailua ja jenkkihymyä. Ja tuollakin saat mahdollisesti vain tyydyttävän asunnon vaarallisella alueella ja hyvässä lykyssä jopa sairausvakuutuksen!
Suomessa ei helposti pääse siihen mielettömään varallisuuteen mitä jenkeissä on mahdollista, mutta ei siihen sielläkään kykene kuin pari % väestöstä. Ja jos ei ole valmiiksi rikas suku niin onkohan mahdollista ollenkaan...?
Sinulla on väärä käsitys amerikkalaisesta työelämästä ja muustakin. Normaalissa hyvätuloisessa työpaikassa on joustavat työajat, eivätkä ne ole mihinkään kellokorttiin sidottu. Loma kuusi viikkoa vuodessa. Ei tarvitse kilpailla eikä hymyilläkään, jos ei hymyilytä. Tyydyttävä asunto vaarallisella alueella? Hyvän asuinpaikan löytää pienemmilläkin tuloilla. Aivan turhaan suollat tuollaista soopaa.
Mukava kuulla että Usassa on mahdollisuus myös rennompaan elämään. Oman lähipiirin kokemukset perustuu siihen että lähdetään todella Piilaaksoon tekemään top end asiantuntijatöitä paikkaan missä on jo valmiiksi maailman kovimmat tekijät.
Mutta hyvä jos sinulla on eri kokemuksia. Toki on kyseessä niin iso maa että varmasti löytyy alueita ja aloja ihan laidasta laitaan.
Kaveri jaksoi NYCssä anlyytikkona investointipankissa 3 vuotta. Ansaitsi erittin hyvin mutta ei juuri vapaa-aikaa. Palasi Suomeen leppoisampiin hommin huonomalla palkalla.
Suomalaiset ovat laiskoja. Mita tapahtui sisulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita vaikka San Franciscon kaduilta. Hanki resursseiksi vähintään muutama satku että saat riittävästi pelimerkkejä herskan ostoon. Piikittele suoneen, pasko kadulle, hengaile spurgujen kanssa ja verkostoidu. Vain taivas on rajana!
Toine hyvä paikka on LA:n Skid Row;).Tai 134 freewayn alunen, ihastuttava telttakylä.
Jokaisessa isommassa kaupungissa on oma Skid Row.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessakin on joka kaupungissa alue, jonne kukaan ei halua asumaan, mutta sinne joudutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa voit elää paljon helpommin ja pienemmällä panostuksella amerikkalaista unelmaa.
Siellä unelma tosiaan sisältää 10-12 tuntisia työpäiviä, vuodessa n viikko lomaa uran alkuvaiheessa ja loputonta kilpailua ja jenkkihymyä. Ja tuollakin saat mahdollisesti vain tyydyttävän asunnon vaarallisella alueella ja hyvässä lykyssä jopa sairausvakuutuksen!
Suomessa ei helposti pääse siihen mielettömään varallisuuteen mitä jenkeissä on mahdollista, mutta ei siihen sielläkään kykene kuin pari % väestöstä. Ja jos ei ole valmiiksi rikas suku niin onkohan mahdollista ollenkaan...?
Sinulla on väärä käsitys amerikkalaisesta työelämästä ja muustakin. Normaalissa hyvätuloisessa työpaikassa on joustavat työajat, eivätkä ne ole mihinkään kellokorttiin sidottu. Loma kuusi viikkoa vuodessa. Ei tarvitse kilpailla eikä hymyilläkään, jos ei hymyilytä. Tyydyttävä asunto vaarallisella alueella? Hyvän asuinpaikan löytää pienemmilläkin tuloilla. Aivan turhaan suollat tuollaista soopaa.
No elämä VOI olla tuollaista mutta tuohon vaaditaan jo todellä hyvä ja liberaali työpaikka ja sinun on parasta olla jonkun alan kysytty erityisosaaja. Ja joku joka on maksanut sinun koulutuksesi että sinusta on sellainen tullut. Olen tehnyt amerikkalaisten kanssa finanssialalla töitä viimeiset 20 vuotta eikä tuo todellakaan ole mikään normi. Tuo on hyväosaisten etuoikeus.
Monelle amerikkalaiselle keskivertosuomalaisen elämä asumistukineen, työttömyyskorvauksineen, kunnallisine päivähoitoineen ja ilmaisine koulutuksineen näyttää unelmalta, usko tai älä. Monelle on täyttä utopiaa että jos palkka ei riitä vuokraan, valtio auttaa että on katto päällä, eikä tarvitse asua lasten kanssa autossaan.
Sellainen amerikkalainen unelma josta suomalaiset haaveilevat oli ja meni jo muutama vuosikymmen sitten. Herätkääpä tähän päivään.
No miten se nyt on niin vaikea ymmärtää, että ei kaikilla ole kurjaa. Ei tarvitse olla mikään erityisosaaja vaan suurimmalle osalle ihmisistä elämä on ihan hyvää - jopa "parempaa" kuin Suomessa - ilman päivähoitoja ja ilmaisia yliopistoja. Täällä hyvä työpaikka irtoaa kanditutkinnolla - ei tarvitse kärvistellä 6 vuotta yliopistossa. Työpaikkoja on helppo vaihtaa - jos omassa osavaltiossa tilanne on huono niin on erittäin helppo muuttaa sinne missä töitä on tarjoilla. Täällä on miljoonia ohjelmia - liittovaltion, osavaltion, kuntien, kaupunkien, yhdistysten ja ties minkä yhteisöjen - jotka auttavat tarvitsevia. Se, ettei ole yhtenäistä järjestelmään johtuu osavaltioiden itsenäisyydestä. Ihan sama kuin Euroopassa - ei ole kaiken kattavia systeemejä vaan jokaisessa maassa on omat systeeminsä.
Näyttäisi siltä, että suurimmalla osalla amerikkalaisista elämä on ihan mukavaa, sellaista suhteellisen normaalia. Eivät kaikki elä köyhyydessä, kurjuudessa tai taistellen päivästä toiseen. On työ, asunto, lapsia, auto, televisio, pesukoneet ym. elämän mukavuudet. 90 % amerikkalaisista on tyytyväisiä henkilökohtaiseen elämäänsä. Se on hyvin se.
Mistä raapaisit tuon prosenttiluvun?
Kalifornian yliopiston köyhyydentutkimuskeskuksen mukaan 10,5 % amerikkalaisista on köyhyysrajan alapuolella. Epäilen vahvasti, että he olisivat erityisen tyytyväisiä elämäänsä.
Myöskään pienituloiset (joita ei luokitella köyhiksi) tuskin ovat erityisen tyytyväisiä, etenkin jos heillä on lapsia, joiden koulutus käy kalliiksi. Myös keskituloisilla voi olla vaikeuksia tulla toimeen, jos on terveysongelmia tai koulutettavia lapsia. Terveydenhuolto ja koulutus ovat kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa voit elää paljon helpommin ja pienemmällä panostuksella amerikkalaista unelmaa.
Siellä unelma tosiaan sisältää 10-12 tuntisia työpäiviä, vuodessa n viikko lomaa uran alkuvaiheessa ja loputonta kilpailua ja jenkkihymyä. Ja tuollakin saat mahdollisesti vain tyydyttävän asunnon vaarallisella alueella ja hyvässä lykyssä jopa sairausvakuutuksen!
Suomessa ei helposti pääse siihen mielettömään varallisuuteen mitä jenkeissä on mahdollista, mutta ei siihen sielläkään kykene kuin pari % väestöstä. Ja jos ei ole valmiiksi rikas suku niin onkohan mahdollista ollenkaan...?
Sinulla on väärä käsitys amerikkalaisesta työelämästä ja muustakin. Normaalissa hyvätuloisessa työpaikassa on joustavat työajat, eivätkä ne ole mihinkään kellokorttiin sidottu. Loma kuusi viikkoa vuodessa. Ei tarvitse kilpailla eikä hymyilläkään, jos ei hymyilytä. Tyydyttävä asunto vaarallisella alueella? Hyvän asuinpaikan löytää pienemmilläkin tuloilla. Aivan turhaan suollat tuollaista soopaa.
Mukava kuulla että Usassa on mahdollisuus myös rennompaan elämään. Oman lähipiirin kokemukset perustuu siihen että lähdetään todella Piilaaksoon tekemään top end asiantuntijatöitä paikkaan missä on jo valmiiksi maailman kovimmat tekijät.
Mutta hyvä jos sinulla on eri kokemuksia. Toki on kyseessä niin iso maa että varmasti löytyy alueita ja aloja ihan laidasta laitaan.
Kaveri jaksoi NYCssä anlyytikkona investointipankissa 3 vuotta. Ansaitsi erittin hyvin mutta ei juuri vapaa-aikaa. Palasi Suomeen leppoisampiin hommin huonomalla palkalla.
Suomalaiset ovat laiskoja. Mita tapahtui sisulle?
Sisu meni pakettiin, vaihtoi nimensä Gifuksi ja tuli syödyksi. Sen pituinen se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei avaudu amerikkalainen unelma, sehän on unelma eikä itsestään selvyys mutta kehtaan sanoa että jos joku on rahoitusalalla täällä työskennellyt niin on varmasti älykkäänä ihmisenä jäänyt sukanvarteen sen verran ja kunnon vakuutukset että voi elää ihan normisti, vuoden kotona lapsen kanssa ja palkka ihan varmasti riittää lastenhoitopaikkaan. Sitä vaan ei tiedä jos ei oikeasti ole siinä asemassa ollut miten asiat täällä toimii. En ymmärrä miten joku jaksaa tulla keksimään tuollaisia tarinoita tänne. Hupinsa itsekullakin:/
Sukanvarteen jäi kyllä, tosin rahoitusalalallakin on monenlaisia duuneja, eivätkä kaikki tienaa miljoonia.
Ja yritäpäs päästä takaisin uraputkeen sen vuoden kotoilun jälkeen... etenkään kun halunnut laittaa vauvoja/lapsia hoitoon 10/nanny hoidettavaksi-12 tuntia päivässä, mutten jäädä kotiäidiksikään. Siksi Eurooppa inhimillisimpine tyokulttuureineen sopii meille paremmin.
Mun duunipaikka olisi ollut mulle auki 3kk josta 3 viikkoa palkallista äitiyslomaa. Sen jälkeen olisin joutunut hankkimaan uuden tyopaikan joka olisi ollut halukas sponssaamaan mulle tyoluvan koska se tyolupa oli mun tapauksessa tyopaikkakohtainen. Ja sen uuden viisumin hankkimisen ajaksi olisi pitänyt poistua maasta...
Mutta tosiaan lähdettiin jo pari vuotta ennen lapsia koska ei siellä haluttu perhettä perustaa.
Minun tyttareni sai fantastisen tyopaikan 20 vuoden kotirouvana olemisen jalkeen. Joten ala yleista. Tyoviisumilla on aina heikommilla kuin maan kansalainen.
Mahdollisuuksien maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa voit elää paljon helpommin ja pienemmällä panostuksella amerikkalaista unelmaa.
Siellä unelma tosiaan sisältää 10-12 tuntisia työpäiviä, vuodessa n viikko lomaa uran alkuvaiheessa ja loputonta kilpailua ja jenkkihymyä. Ja tuollakin saat mahdollisesti vain tyydyttävän asunnon vaarallisella alueella ja hyvässä lykyssä jopa sairausvakuutuksen!
Suomessa ei helposti pääse siihen mielettömään varallisuuteen mitä jenkeissä on mahdollista, mutta ei siihen sielläkään kykene kuin pari % väestöstä. Ja jos ei ole valmiiksi rikas suku niin onkohan mahdollista ollenkaan...?
Sinulla on väärä käsitys amerikkalaisesta työelämästä ja muustakin. Normaalissa hyvätuloisessa työpaikassa on joustavat työajat, eivätkä ne ole mihinkään kellokorttiin sidottu. Loma kuusi viikkoa vuodessa. Ei tarvitse kilpailla eikä hymyilläkään, jos ei hymyilytä. Tyydyttävä asunto vaarallisella alueella? Hyvän asuinpaikan löytää pienemmilläkin tuloilla. Aivan turhaan suollat tuollaista soopaa.
No elämä VOI olla tuollaista mutta tuohon vaaditaan jo todellä hyvä ja liberaali työpaikka ja sinun on parasta olla jonkun alan kysytty erityisosaaja. Ja joku joka on maksanut sinun koulutuksesi että sinusta on sellainen tullut. Olen tehnyt amerikkalaisten kanssa finanssialalla töitä viimeiset 20 vuotta eikä tuo todellakaan ole mikään normi. Tuo on hyväosaisten etuoikeus.
Monelle amerikkalaiselle keskivertosuomalaisen elämä asumistukineen, työttömyyskorvauksineen, kunnallisine päivähoitoineen ja ilmaisine koulutuksineen näyttää unelmalta, usko tai älä. Monelle on täyttä utopiaa että jos palkka ei riitä vuokraan, valtio auttaa että on katto päällä, eikä tarvitse asua lasten kanssa autossaan.
Sellainen amerikkalainen unelma josta suomalaiset haaveilevat oli ja meni jo muutama vuosikymmen sitten. Herätkääpä tähän päivään.
No miten se nyt on niin vaikea ymmärtää, että ei kaikilla ole kurjaa. Ei tarvitse olla mikään erityisosaaja vaan suurimmalle osalle ihmisistä elämä on ihan hyvää - jopa "parempaa" kuin Suomessa - ilman päivähoitoja ja ilmaisia yliopistoja. Täällä hyvä työpaikka irtoaa kanditutkinnolla - ei tarvitse kärvistellä 6 vuotta yliopistossa. Työpaikkoja on helppo vaihtaa - jos omassa osavaltiossa tilanne on huono niin on erittäin helppo muuttaa sinne missä töitä on tarjoilla. Täällä on miljoonia ohjelmia - liittovaltion, osavaltion, kuntien, kaupunkien, yhdistysten ja ties minkä yhteisöjen - jotka auttavat tarvitsevia. Se, ettei ole yhtenäistä järjestelmään johtuu osavaltioiden itsenäisyydestä. Ihan sama kuin Euroopassa - ei ole kaiken kattavia systeemejä vaan jokaisessa maassa on omat systeeminsä.
Näyttäisi siltä, että suurimmalla osalla amerikkalaisista elämä on ihan mukavaa, sellaista suhteellisen normaalia. Eivät kaikki elä köyhyydessä, kurjuudessa tai taistellen päivästä toiseen. On työ, asunto, lapsia, auto, televisio, pesukoneet ym. elämän mukavuudet. 90 % amerikkalaisista on tyytyväisiä henkilökohtaiseen elämäänsä. Se on hyvin se.
Mistä raapaisit tuon prosenttiluvun?
Kalifornian yliopiston köyhyydentutkimuskeskuksen mukaan 10,5 % amerikkalaisista on köyhyysrajan alapuolella. Epäilen vahvasti, että he olisivat erityisen tyytyväisiä elämäänsä.
Myöskään pienituloiset (joita ei luokitella köyhiksi) tuskin ovat erityisen tyytyväisiä, etenkin jos heillä on lapsia, joiden koulutus käy kalliiksi. Myös keskituloisilla voi olla vaikeuksia tulla toimeen, jos on terveysongelmia tai koulutettavia lapsia. Terveydenhuolto ja koulutus ovat kalliita.
Gallup.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa voit elää paljon helpommin ja pienemmällä panostuksella amerikkalaista unelmaa.
Siellä unelma tosiaan sisältää 10-12 tuntisia työpäiviä, vuodessa n viikko lomaa uran alkuvaiheessa ja loputonta kilpailua ja jenkkihymyä. Ja tuollakin saat mahdollisesti vain tyydyttävän asunnon vaarallisella alueella ja hyvässä lykyssä jopa sairausvakuutuksen!
Suomessa ei helposti pääse siihen mielettömään varallisuuteen mitä jenkeissä on mahdollista, mutta ei siihen sielläkään kykene kuin pari % väestöstä. Ja jos ei ole valmiiksi rikas suku niin onkohan mahdollista ollenkaan...?
Sinulla on väärä käsitys amerikkalaisesta työelämästä ja muustakin. Normaalissa hyvätuloisessa työpaikassa on joustavat työajat, eivätkä ne ole mihinkään kellokorttiin sidottu. Loma kuusi viikkoa vuodessa. Ei tarvitse kilpailla eikä hymyilläkään, jos ei hymyilytä. Tyydyttävä asunto vaarallisella alueella? Hyvän asuinpaikan löytää pienemmilläkin tuloilla. Aivan turhaan suollat tuollaista soopaa.
No elämä VOI olla tuollaista mutta tuohon vaaditaan jo todellä hyvä ja liberaali työpaikka ja sinun on parasta olla jonkun alan kysytty erityisosaaja. Ja joku joka on maksanut sinun koulutuksesi että sinusta on sellainen tullut. Olen tehnyt amerikkalaisten kanssa finanssialalla töitä viimeiset 20 vuotta eikä tuo todellakaan ole mikään normi. Tuo on hyväosaisten etuoikeus.
Monelle amerikkalaiselle keskivertosuomalaisen elämä asumistukineen, työttömyyskorvauksineen, kunnallisine päivähoitoineen ja ilmaisine koulutuksineen näyttää unelmalta, usko tai älä. Monelle on täyttä utopiaa että jos palkka ei riitä vuokraan, valtio auttaa että on katto päällä, eikä tarvitse asua lasten kanssa autossaan.
Sellainen amerikkalainen unelma josta suomalaiset haaveilevat oli ja meni jo muutama vuosikymmen sitten. Herätkääpä tähän päivään.
No miten se nyt on niin vaikea ymmärtää, että ei kaikilla ole kurjaa. Ei tarvitse olla mikään erityisosaaja vaan suurimmalle osalle ihmisistä elämä on ihan hyvää - jopa "parempaa" kuin Suomessa - ilman päivähoitoja ja ilmaisia yliopistoja. Täällä hyvä työpaikka irtoaa kanditutkinnolla - ei tarvitse kärvistellä 6 vuotta yliopistossa. Työpaikkoja on helppo vaihtaa - jos omassa osavaltiossa tilanne on huono niin on erittäin helppo muuttaa sinne missä töitä on tarjoilla. Täällä on miljoonia ohjelmia - liittovaltion, osavaltion, kuntien, kaupunkien, yhdistysten ja ties minkä yhteisöjen - jotka auttavat tarvitsevia. Se, ettei ole yhtenäistä järjestelmään johtuu osavaltioiden itsenäisyydestä. Ihan sama kuin Euroopassa - ei ole kaiken kattavia systeemejä vaan jokaisessa maassa on omat systeeminsä.
Näyttäisi siltä, että suurimmalla osalla amerikkalaisista elämä on ihan mukavaa, sellaista suhteellisen normaalia. Eivät kaikki elä köyhyydessä, kurjuudessa tai taistellen päivästä toiseen. On työ, asunto, lapsia, auto, televisio, pesukoneet ym. elämän mukavuudet. 90 % amerikkalaisista on tyytyväisiä henkilökohtaiseen elämäänsä. Se on hyvin se.
Mistä raapaisit tuon prosenttiluvun?
Kalifornian yliopiston köyhyydentutkimuskeskuksen mukaan 10,5 % amerikkalaisista on köyhyysrajan alapuolella. Epäilen vahvasti, että he olisivat erityisen tyytyväisiä elämäänsä.
Myöskään pienituloiset (joita ei luokitella köyhiksi) tuskin ovat erityisen tyytyväisiä, etenkin jos heillä on lapsia, joiden koulutus käy kalliiksi. Myös keskituloisilla voi olla vaikeuksia tulla toimeen, jos on terveysongelmia tai koulutettavia lapsia. Terveydenhuolto ja koulutus ovat kalliita.
Gallup.
Ole ja lue avoimin mielin, älä takerru näihin epäkohtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta koulutuksen kalleudesta aina jaksatte vouhottaa. Lukion loppuun asti koulutus on ilmaista, ei tarvitse edes kirjoja ostaa niinkuin Suomessa.
Yliopistouran voi alkaa Community Collegessa, lukea pois monta ainetta ja sitten siirtya nelivuotiseen kahdeksi viimeiseksi vuodeksi.
BA tutkinto suoritetan neljassa vuodessa eika venytella opiskeluja vuosikausiksi.
Maisterin tutkintoon saa stipendeja ja on jopa tyopaikkoja jotka maksavat koko lystin.
Miehellani oli jo kaksi maisterintutkintoa kun MITssa oli kiinnostava kurssi, firma maksoi.
Onnellisuus voi olla mielentila, vaikka olisi köyhäkin. Amerikkalaisille on elinyhteisö erittäin tärkeä ja merkittävässä asemassa, ja sen ympäröimänä voi tuntea itsensä onnelliseksi ja turvatuksi vaikka olisi köyhäkin. Olivathan suomalaisetkin köyhiä sodan jälkeen, mutta aika onnellisia kuitenkin omissa yhteisöissään. Nykypäivän Suomessa ei näitä yhteisöjä enää ole, ei edes laajempia perheyhteisöjä. On yksilö ja valtio.
Itse en amerikansuomalaisena ole osannut turvata yhteisöön, vaan itse on ollut pärjättävä, mutta ei ole suurta hätääkään ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa voit elää paljon helpommin ja pienemmällä panostuksella amerikkalaista unelmaa.
Siellä unelma tosiaan sisältää 10-12 tuntisia työpäiviä, vuodessa n viikko lomaa uran alkuvaiheessa ja loputonta kilpailua ja jenkkihymyä. Ja tuollakin saat mahdollisesti vain tyydyttävän asunnon vaarallisella alueella ja hyvässä lykyssä jopa sairausvakuutuksen!
Suomessa ei helposti pääse siihen mielettömään varallisuuteen mitä jenkeissä on mahdollista, mutta ei siihen sielläkään kykene kuin pari % väestöstä. Ja jos ei ole valmiiksi rikas suku niin onkohan mahdollista ollenkaan...?
Sinulla on väärä käsitys amerikkalaisesta työelämästä ja muustakin. Normaalissa hyvätuloisessa työpaikassa on joustavat työajat, eivätkä ne ole mihinkään kellokorttiin sidottu. Loma kuusi viikkoa vuodessa. Ei tarvitse kilpailla eikä hymyilläkään, jos ei hymyilytä. Tyydyttävä asunto vaarallisella alueella? Hyvän asuinpaikan löytää pienemmilläkin tuloilla. Aivan turhaan suollat tuollaista soopaa.
Mukava kuulla että Usassa on mahdollisuus myös rennompaan elämään. Oman lähipiirin kokemukset perustuu siihen että lähdetään todella Piilaaksoon tekemään top end asiantuntijatöitä paikkaan missä on jo valmiiksi maailman kovimmat tekijät.
Mutta hyvä jos sinulla on eri kokemuksia. Toki on kyseessä niin iso maa että varmasti löytyy alueita ja aloja ihan laidasta laitaan.
Kaveri jaksoi NYCssä anlyytikkona investointipankissa 3 vuotta. Ansaitsi erittin hyvin mutta ei juuri vapaa-aikaa. Palasi Suomeen leppoisampiin hommin huonomalla palkalla.
Tosta voi päätellä että suomalainen saavuttaa sen "amerikkalaisen" unelman menemällä jenkkeihin töihin muutamaksi vuodeksi ja keräämällä 500t- miljoona taalaa sukanvarteen ja palaamalla sitten suomeen.
Suomessa tolla summalla voi jo ottaa rauhallisemmin. Voi ottaa leppoisan osa aikaisen työn 2-3 tuhatta/kk. Eikä tarvii säästellä lasten yliopistoja varten.
Jenkeissä tuo ei vielä riitä mihinkään. Siellä vasta 10 miljoonaa on fcuk you moneya.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassakin on toki niitä laiskimuksia jotka toivovat että rahaa vaan tippuu seinistä mutta he eivät elä amerikkalaista unelmaa eivätkä tavoittele sitä.
Tavallinen amerikkalainen häpeää avustusten hakemista, heille ei kertakaikkiaan aukea se että kukaan muu kuin täysin elämässään epäonnistunut ottaisi avustuksia vastaan. Mennään jopa niin pitkälle että yritetään mitä tahansa muuta kuin sosiaalisia tukia. He eivät halua sitoa itseään ja kertoa tekemisistään viranomaisille jotta saisivat tukirahaa. Kukaan ei halua siihen systeemiin. Se ei kuulu amerikkalaiseen unelmaan elää jonkun muun rahoilla. Olen yllättynyt kuinka Suomessa nykyään se on jopa ihailtavaa. Kun itse olin kakara niin vanhemmat teroittivat että koskaan ei saa jättäytyä yhteiskunnan armoille vaan rahat on hankittava itse ja niin olen tehnyt. Sen verran ilmeisesti myös amerikkalaistunut että en ymmärrä enää suomalaisten ihailua sosiaalisten tukien hyvästä saatavuudesta ja luulosta että muut ovat niistä kateellisia. Ehkä juuri ne laiskat ja muutenkin elämäänsä kyllästyneet ovat kateellisia. Ennen Suomessa oli häpeä ottaa vastaan tukia. tehtiin vaikka mitä hommia ja myytiin omaisuutta ennen kuin alettiin yhteiskunnan eläteiksi. Ja kaikki tiesivät mikä perhe sai tukia. Kohtelu oli sen mukaista.
Ja jos ei jostain syystä ole kykeneväinen tähän suorittamiseen vedetään sitten adderalia ja muita nappeja kaksinkäsin jotta pysytään tahdissa. Tämä on kuulemma helvetin yleistä ja paljon liikkuu juttua että Trumpillakin näitä nappeja käytössä. Tässäkö on salaisuus hänen ahkeruudelleen ja vähille yöunille? Natseilla oli pervitin ja jenkeillä nyt sitten nämä amfetamiinijohdannaiset. Olisiko tässä myös Suomella mahdollisuus parantaa kilpailukykyä, ottamalla farmaseuttiset aktivaattorit käyttöön? Moni kotona jumittava kattoon sylkijäkin jaksais alkaa tekemään niitä huonosti palkattuja tylsiä hommia ;)
Trumpin ahkeruus? Ukkohan katsoo 7 tuntia aamu TVta ennenkuin astuu jalallaan Oval Officeen. Viikonloput menee golffaillessa. Ennen presidentin virkaa jaksoi haukkua Obaman satunnaista golfin peluuta melkein paivittain. Nyt on itse jo ylittanyt alle neljassa vuodessa kerrat mihin Obamalla meni kahdeksan vuotta.
No tällaine mielikuva voi olla jos olet vain suomimedioiden armolla (eli pohjautuu lähinnä cnn:n uutisiin ja muihin liberaalikanaviin). Esimerkkinä Trumpin ahkeruudesta mainittakoon vaikka hänen kampanjakiertäminen, parhaimmillaan monta tunnin kestävää esiintymistä tuhatpäisille katsomoille, kuinka moni yli 70v politiikko pystyy samaan. Ei ainakaan Clinton ja Biden jotka ovat jossain lataamossa viikon julkisen esiintymisen jälkeen.
Hänen golffailustaan aina ivaillaan mutta se on hänelle se ainut liikunnan muoto ja samalla myös käy keskusteluja hänelle tärkeiden henkilöiden kanssa. Monet neuvottelut Japanin ex päämiehen Aben kanssa käytiin myös golfkentällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassakin on toki niitä laiskimuksia jotka toivovat että rahaa vaan tippuu seinistä mutta he eivät elä amerikkalaista unelmaa eivätkä tavoittele sitä.
Tavallinen amerikkalainen häpeää avustusten hakemista, heille ei kertakaikkiaan aukea se että kukaan muu kuin täysin elämässään epäonnistunut ottaisi avustuksia vastaan. Mennään jopa niin pitkälle että yritetään mitä tahansa muuta kuin sosiaalisia tukia. He eivät halua sitoa itseään ja kertoa tekemisistään viranomaisille jotta saisivat tukirahaa. Kukaan ei halua siihen systeemiin. Se ei kuulu amerikkalaiseen unelmaan elää jonkun muun rahoilla. Olen yllättynyt kuinka Suomessa nykyään se on jopa ihailtavaa. Kun itse olin kakara niin vanhemmat teroittivat että koskaan ei saa jättäytyä yhteiskunnan armoille vaan rahat on hankittava itse ja niin olen tehnyt. Sen verran ilmeisesti myös amerikkalaistunut että en ymmärrä enää suomalaisten ihailua sosiaalisten tukien hyvästä saatavuudesta ja luulosta että muut ovat niistä kateellisia. Ehkä juuri ne laiskat ja muutenkin elämäänsä kyllästyneet ovat kateellisia. Ennen Suomessa oli häpeä ottaa vastaan tukia. tehtiin vaikka mitä hommia ja myytiin omaisuutta ennen kuin alettiin yhteiskunnan eläteiksi. Ja kaikki tiesivät mikä perhe sai tukia. Kohtelu oli sen mukaista.
Siis tarkennetaan: Parhaimmillaan näitä noin tunnin kestäviä kampanjatilaisuuksia voi olla useampi päivässä ja lähes jokaiselle viikon päivälle. Siinä on monelle nuoremmallekkin tekemistä.
Ja jos ei jostain syystä ole kykeneväinen tähän suorittamiseen vedetään sitten adderalia ja muita nappeja kaksinkäsin jotta pysytään tahdissa. Tämä on kuulemma helvetin yleistä ja paljon liikkuu juttua että Trumpillakin näitä nappeja käytössä. Tässäkö on salaisuus hänen ahkeruudelleen ja vähille yöunille? Natseilla oli pervitin ja jenkeillä nyt sitten nämä amfetamiinijohdannaiset. Olisiko tässä myös Suomella mahdollisuus parantaa kilpailukykyä, ottamalla farmaseuttiset aktivaattorit käyttöön? Moni kotona jumittava kattoon sylkijäkin jaksais alkaa tekemään niitä huonosti palkattuja tylsiä hommia ;)
Trumpin ahkeruus? Ukkohan katsoo 7 tuntia aamu TVta ennenkuin astuu jalallaan Oval Officeen. Viikonloput menee golffaillessa. Ennen presidentin virkaa jaksoi haukkua Obaman satunnaista golfin peluuta melkein paivittain. Nyt on itse jo ylittanyt alle neljassa vuodessa kerrat mihin Obamalla meni kahdeksan vuotta.
No tällaine mielikuva voi olla jos olet vain suomimedioiden armolla (eli pohjautuu lähinnä cnn:n uutisiin ja muihin liberaalikanaviin). Esimerkkinä Trumpin ahkeruudesta mainittakoon vaikka hänen kampanjakiertäminen, parhaimmillaan monta tunnin kestävää esiintymistä tuhatpäisille katsomoille, kuinka moni yli 70v politiikko pystyy samaan. Ei ainakaan Clinton ja Biden jotka ovat jossain lataamossa viikon julkisen esiintymisen jälkeen.
Hänen golffailustaan aina ivaillaan mutta se on hänelle se ainut liikunnan muoto ja samalla myös käy keskusteluja hänelle tärkeiden henkilöiden kanssa. Monet neuvottelut Japanin ex päämiehen Aben kanssa käytiin myös golfkentällä.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta koulutuksen kalleudesta aina jaksatte vouhottaa. Lukion loppuun asti koulutus on ilmaista, ei tarvitse edes kirjoja ostaa niinkuin Suomessa.
Yliopistouran voi alkaa Community Collegessa, lukea pois monta ainetta ja sitten siirtya nelivuotiseen kahdeksi viimeiseksi vuodeksi.
BA tutkinto suoritetan neljassa vuodessa eika venytella opiskeluja vuosikausiksi.
Maisterin tutkintoon saa stipendeja ja on jopa tyopaikkoja jotka maksavat koko lystin.
Miehellani oli jo kaksi maisterintutkintoa kun MITssa oli kiinnostava kurssi, firma maksoi.
Tosi harva ottaa tuon 2v community college ruoten. Ja käytännössä monet yliopistot yrittävät keplotella pois noitten krediittien siirroista joten ei ole niin helppoa.
Mutta joo, ei ne lukukausimaksut kyllä myöskään ole sellainen ongelma kuin mitä tällä palstalla sanotaan. Aniharvalla on yli 50t lainaa kun valmistuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassakin on toki niitä laiskimuksia jotka toivovat että rahaa vaan tippuu seinistä mutta he eivät elä amerikkalaista unelmaa eivätkä tavoittele sitä.
Tavallinen amerikkalainen häpeää avustusten hakemista, heille ei kertakaikkiaan aukea se että kukaan muu kuin täysin elämässään epäonnistunut ottaisi avustuksia vastaan. Mennään jopa niin pitkälle että yritetään mitä tahansa muuta kuin sosiaalisia tukia. He eivät halua sitoa itseään ja kertoa tekemisistään viranomaisille jotta saisivat tukirahaa. Kukaan ei halua siihen systeemiin. Se ei kuulu amerikkalaiseen unelmaan elää jonkun muun rahoilla. Olen yllättynyt kuinka Suomessa nykyään se on jopa ihailtavaa. Kun itse olin kakara niin vanhemmat teroittivat että koskaan ei saa jättäytyä yhteiskunnan armoille vaan rahat on hankittava itse ja niin olen tehnyt. Sen verran ilmeisesti myös amerikkalaistunut että en ymmärrä enää suomalaisten ihailua sosiaalisten tukien hyvästä saatavuudesta ja luulosta että muut ovat niistä kateellisia. Ehkä juuri ne laiskat ja muutenkin elämäänsä kyllästyneet ovat kateellisia. Ennen Suomessa oli häpeä ottaa vastaan tukia. tehtiin vaikka mitä hommia ja myytiin omaisuutta ennen kuin alettiin yhteiskunnan eläteiksi. Ja kaikki tiesivät mikä perhe sai tukia. Kohtelu oli sen mukaista.
Ja jos ei jostain syystä ole kykeneväinen tähän suorittamiseen vedetään sitten adderalia ja muita nappeja kaksinkäsin jotta pysytään tahdissa. Tämä on kuulemma helvetin yleistä ja paljon liikkuu juttua että Trumpillakin näitä nappeja käytössä. Tässäkö on salaisuus hänen ahkeruudelleen ja vähille yöunille? Natseilla oli pervitin ja jenkeillä nyt sitten nämä amfetamiinijohdannaiset. Olisiko tässä myös Suomella mahdollisuus parantaa kilpailukykyä, ottamalla farmaseuttiset aktivaattorit käyttöön? Moni kotona jumittava kattoon sylkijäkin jaksais alkaa tekemään niitä huonosti palkattuja tylsiä hommia ;)
Trumpin ahkeruus? Ukkohan katsoo 7 tuntia aamu TVta ennenkuin astuu jalallaan Oval Officeen. Viikonloput menee golffaillessa. Ennen presidentin virkaa jaksoi haukkua Obaman satunnaista golfin peluuta melkein paivittain. Nyt on itse jo ylittanyt alle neljassa vuodessa kerrat mihin Obamalla meni kahdeksan vuotta.
No tällaine mielikuva voi olla jos olet vain suomimedioiden armolla (eli pohjautuu lähinnä cnn:n uutisiin ja muihin liberaalikanaviin). Esimerkkinä Trumpin ahkeruudesta mainittakoon vaikka hänen kampanjakiertäminen, parhaimmillaan monta tunnin kestävää esiintymistä tuhatpäisille katsomoille, kuinka moni yli 70v politiikko pystyy samaan. Ei ainakaan Clinton ja Biden jotka ovat jossain lataamossa viikon julkisen esiintymisen jälkeen.
Hänen golffailustaan aina ivaillaan mutta se on hänelle se ainut liikunnan muoto ja samalla myös käy keskusteluja hänelle tärkeiden henkilöiden kanssa. Monet neuvottelut Japanin ex päämiehen Aben kanssa käytiin myös golfkentällä.
Suomimediaa en seuraa ollenkaan. Ihan on tyytyminen amerikkalaiseen, laidasta laitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta koulutuksen kalleudesta aina jaksatte vouhottaa. Lukion loppuun asti koulutus on ilmaista, ei tarvitse edes kirjoja ostaa niinkuin Suomessa.
Yliopistouran voi alkaa Community Collegessa, lukea pois monta ainetta ja sitten siirtya nelivuotiseen kahdeksi viimeiseksi vuodeksi.
BA tutkinto suoritetan neljassa vuodessa eika venytella opiskeluja vuosikausiksi.
Maisterin tutkintoon saa stipendeja ja on jopa tyopaikkoja jotka maksavat koko lystin.
Miehellani oli jo kaksi maisterintutkintoa kun MITssa oli kiinnostava kurssi, firma maksoi.
Tosi harva ottaa tuon 2v community college ruoten. Ja käytännössä monet yliopistot yrittävät keplotella pois noitten krediittien siirroista joten ei ole niin helppoa.
Mutta joo, ei ne lukukausimaksut kyllä myöskään ole sellainen ongelma kuin mitä tällä palstalla sanotaan. Aniharvalla on yli 50t lainaa kun valmistuvat.
Mun kokemuksen mukaan tosi moni ottaa transfer college routen. Sen lisäksi High Schoolin voi suorittaa Running Start -ohjelmassa, jossa suoritat lukion ja college arvosanoja yhtäaikaa ja jatkat sitten yliopistoon, jolloin on jo puolet BA -tutkinnosta taskussa (ilmaiseksi). Lisäksi voi suorittaa AA-tutkinnon lukiotutkinnon (High School) kanssa yhtäaikaa monilla aloilla (esim. hammashoitaja, hoitoavustaja, autonkorjaaja, hitsaaja yms.) ammatillisia linjoja. Ja edelleen ilmaiseksi (lukiotutkinto on aina ilmainen ja vaikka siihen sisältyy ammatillinen tutkinto niin edelleen ilmainen).
Töitä on tarjoilla pelkällä HS -tutkinnollakin ja näyttöjä ahkeruudesta voi antaa vapaaehtoistöillä (vaikkapa coachaus tai mitä vaan) ja se lasketaan kokemukseksi. Jos on fiksu ja hyvä tyyppi niin töissä voi edetä vaikka kuinka korkealle pallille pelkällä lukiokoulutuksella. Täällä ei itketä muodollisten tutkintojen perään kuten Suomessa. Ja täällä on todellakin paljon mahdollisuuksia - ei ole LA, tai San Francisco tai NY ainoat mestat.
AP:n kannattaa kouluttautua alalle, jolla kova kysyntä ja joka itseä kiinnostaa. Sen jälkeen hakeutua sellaisiin kansainvälisiin yrityksiin, joilla toimintaa USAssa. Sitä kautta ehkä realistisin mahdollisuus päästä tänne. Myös voi yrittää green card lotteryä ja naimakauppaa, mutta ne vähän sattumanvaraisia keinoja.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri jaksoi NYCssä anlyytikkona investointipankissa 3 vuotta. Ansaitsi erittin hyvin mutta ei juuri vapaa-aikaa. Palasi Suomeen leppoisampiin hommin huonomalla palkalla.