Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin elää jotain Amerikkalaista unelmaa. Miten lähteä tavoittelemaan?
22.09.2020 |
Hyvä ja hieno työ, iso omakotitalo ja piha, niin että ihan oikeasti tienaisi rahaa sen verran että sillä tekeekin jotain. Sosialistisessa Suomessa ei tunnu mikään tämä mahdolliselta eikä täällä muutenkaan ole mitään muuta kuin massatyöttömyys ja ankea negatiivinen ilmapiiri.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta koulutuksen kalleudesta aina jaksatte vouhottaa. Lukion loppuun asti koulutus on ilmaista, ei tarvitse edes kirjoja ostaa niinkuin Suomessa.
Yliopistouran voi alkaa Community Collegessa, lukea pois monta ainetta ja sitten siirtya nelivuotiseen kahdeksi viimeiseksi vuodeksi.
BA tutkinto suoritetan neljassa vuodessa eika venytella opiskeluja vuosikausiksi.
Maisterin tutkintoon saa stipendeja ja on jopa tyopaikkoja jotka maksavat koko lystin.
Miehellani oli jo kaksi maisterintutkintoa kun MITssa oli kiinnostava kurssi, firma maksoi.
Tosi harva ottaa tuon 2v community college ruoten. Ja käytännössä monet yliopistot yrittävät keplotella pois noitten krediittien siirroista joten ei ole niin helppoa.
Mutta joo, ei ne lukukausimaksut kyllä myöskään ole sellainen ongelma kuin mitä tällä palstalla sanotaan. Aniharvalla on yli 50t lainaa kun valmistuvat.
Niin suurella osalla on enemmän
Overall, the average graduate student debt at graduation for graduate degree recipients is $66,000, with 56% borrowing. This does not include outstanding undergraduate debt, which brings the average debt at graduation to $71,300, with 73% borrowing.23 Jul 2020
https://www.google.com/amp/s/www.forbes.com/sites/zackfriedman/2020/02/…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei avaudu amerikkalainen unelma, sehän on unelma eikä itsestään selvyys mutta kehtaan sanoa että jos joku on rahoitusalalla täällä työskennellyt niin on varmasti älykkäänä ihmisenä jäänyt sukanvarteen sen verran ja kunnon vakuutukset että voi elää ihan normisti, vuoden kotona lapsen kanssa ja palkka ihan varmasti riittää lastenhoitopaikkaan. Sitä vaan ei tiedä jos ei oikeasti ole siinä asemassa ollut miten asiat täällä toimii. En ymmärrä miten joku jaksaa tulla keksimään tuollaisia tarinoita tänne. Hupinsa itsekullakin:/
Sukanvarteen jäi kyllä, tosin rahoitusalalallakin on monenlaisia duuneja, eivätkä kaikki tienaa miljoonia.
Ja yritäpäs päästä takaisin uraputkeen sen vuoden kotoilun jälkeen... etenkään kun halunnut laittaa vauvoja/lapsia hoitoon 10/nanny hoidettavaksi-12 tuntia päivässä, mutten jäädä kotiäidiksikään. Siksi Eurooppa inhimillisimpine tyokulttuureineen sopii meille paremmin.
Mun duunipaikka olisi ollut mulle auki 3kk josta 3 viikkoa palkallista äitiyslomaa. Sen jälkeen olisin joutunut hankkimaan uuden tyopaikan joka olisi ollut halukas sponssaamaan mulle tyoluvan koska se tyolupa oli mun tapauksessa tyopaikkakohtainen. Ja sen uuden viisumin hankkimisen ajaksi olisi pitänyt poistua maasta...
Mutta tosiaan lähdettiin jo pari vuotta ennen lapsia koska ei siellä haluttu perhettä perustaa.
Minun tyttareni sai fantastisen tyopaikan 20 vuoden kotirouvana olemisen jalkeen. Joten ala yleista. Tyoviisumilla on aina heikommilla kuin maan kansalainen.
En yleistänytkään, puhuin omasta näkökulmastani ja alastani, älä sinäkään yleistä yhden tyttären kokemuksella etenkin kun fantastinen työpaikka tarkoittaa hyvin erilaisia asioita eri ihmisille.
Mun alalla olisi mahdotonta palata millään tavoin itselleni mielekkääseen asemaan 20 vuoden poissaolon jälkeen.
Helpoin tapa päästä sinne Amerikkaan on saada firman sisäinen siirto, silloin työpaikka järkkää oleskelu-ja työluvat. Tosin kuten joku jo aiemminkin mainitsi niin työlupa on työpaikkakohtainen. Mutta tarpeeksi pitkään oleskeltua voi hommata Green cardin ja lopulta kansalaisuuden.
Toiseksi helpoin tapa on voittaa Green card lotteryssä. Se on suomalaiselle todennäköisempää kuin monen muun maalaisille, itse tunnen henkilökohtaisesti 5 ihmistä jotka ovat sen näin saaneet joten onnistumisprosentti on varmaan aika iso.
Ja tietenkin se paikallinen puoliso on myös ylsi keino pääsyä maahan laillisesti.
Me asuttiin kolme vuotta USA:ssa kun mies oli siellä lähetettynä työntekijänä, omalla puolisoviisumillani en saanut tehdä töitä joten olin kotiäitinä. Sopi meidän silloiseen elämäntilanteeseen hyvin koska lapset olivat aika pieniä silloin.
Amerikassa oli kiva asua aikansa mutta siinä vaiheessa kun miehelle tarjottiin paikallista sopimusta niin palattiin Suomeen. Lapsille se oli kova pala mutta perheen kannalta oikea ratkaisu.
Amerikkalaisen unelman varjopuolihan on sen ajatuksen virheellisyys, kun siinä sanotaan "kuka tahansa voi rikastua ja menestyä kunhan vain tekee tarpeeksi töitä", joka on periaatteessa ihan totta, mutta ongelma tulee kun sen yleistää väestön tasolla jolloin väitteestä tulee "kaikki voivat menestyä ja rikastua" ja vain ihan täysi ääliö voi enää uskoa väitteeseen siinä vaiheessa. Yhteiskunta jossa kaikki ovat piilaakson kovapalkkaisia koodareita, lääkäreitä ja asianajajia ei olisi mitenkään mahdollinen, joten koko ajatus kaatuu omaan mahdottomuuteensa. (Ja kyllä tiedän, että muillakin aloilla voi rikastua ja menestyä mutta laitoin nyt nuo yleiset esimerkeksi).
Ota tuo terveys pois niin olen samaa mieltä
Tarkoitit kai sanaa "route"?