Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin elää jotain Amerikkalaista unelmaa. Miten lähteä tavoittelemaan?
22.09.2020 |
Hyvä ja hieno työ, iso omakotitalo ja piha, niin että ihan oikeasti tienaisi rahaa sen verran että sillä tekeekin jotain. Sosialistisessa Suomessa ei tunnu mikään tämä mahdolliselta eikä täällä muutenkaan ole mitään muuta kuin massatyöttömyys ja ankea negatiivinen ilmapiiri.
Kommentit (126)
No jos oma asenteesi on tuo niin ei kyllä onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaatii määrätietoisuutta, eikä kitinää. Unohda koko juttu, ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa voit elää paljon helpommin ja pienemmällä panostuksella amerikkalaista unelmaa.
Siellä unelma tosiaan sisältää 10-12 tuntisia työpäiviä, vuodessa n viikko lomaa uran alkuvaiheessa ja loputonta kilpailua ja jenkkihymyä. Ja tuollakin saat mahdollisesti vain tyydyttävän asunnon vaarallisella alueella ja hyvässä lykyssä jopa sairausvakuutuksen!
Suomessa ei helposti pääse siihen mielettömään varallisuuteen mitä jenkeissä on mahdollista, mutta ei siihen sielläkään kykene kuin pari % väestöstä. Ja jos ei ole valmiiksi rikas suku niin onkohan mahdollista ollenkaan...?
Sinulla on väärä käsitys amerikkalaisesta työelämästä ja muustakin. Normaalissa hyvätuloisessa työpaikassa on joustavat työajat, eivätkä ne ole mihinkään kellokorttiin sidottu. Loma kuusi viikkoa vuodessa. Ei tarvitse kilpailla eikä hymyilläkään, jos ei hymyilytä. Tyydyttävä asunto vaarallisella alueella? Hyvän asuinpaikan löytää pienemmilläkin tuloilla. Aivan turhaan suollat tuollaista soopaa.
No elämä VOI olla tuollaista mutta tuohon vaaditaan jo todellä hyvä ja liberaali työpaikka ja sinun on parasta olla jonkun alan kysytty erityisosaaja. Ja joku joka on maksanut sinun koulutuksesi että sinusta on sellainen tullut. Olen tehnyt amerikkalaisten kanssa finanssialalla töitä viimeiset 20 vuotta eikä tuo todellakaan ole mikään normi. Tuo on hyväosaisten etuoikeus.
Monelle amerikkalaiselle keskivertosuomalaisen elämä asumistukineen, työttömyyskorvauksineen, kunnallisine päivähoitoineen ja ilmaisine koulutuksineen näyttää unelmalta, usko tai älä. Monelle on täyttä utopiaa että jos palkka ei riitä vuokraan, valtio auttaa että on katto päällä, eikä tarvitse asua lasten kanssa autossaan.
Sellainen amerikkalainen unelma josta suomalaiset haaveilevat oli ja meni jo muutama vuosikymmen sitten. Herätkääpä tähän päivään.
No miten se nyt on niin vaikea ymmärtää, että ei kaikilla ole kurjaa. Ei tarvitse olla mikään erityisosaaja vaan suurimmalle osalle ihmisistä elämä on ihan hyvää - jopa "parempaa" kuin Suomessa - ilman päivähoitoja ja ilmaisia yliopistoja. Täällä hyvä työpaikka irtoaa kanditutkinnolla - ei tarvitse kärvistellä 6 vuotta yliopistossa. Työpaikkoja on helppo vaihtaa - jos omassa osavaltiossa tilanne on huono niin on erittäin helppo muuttaa sinne missä töitä on tarjoilla. Täällä on miljoonia ohjelmia - liittovaltion, osavaltion, kuntien, kaupunkien, yhdistysten ja ties minkä yhteisöjen - jotka auttavat tarvitsevia. Se, ettei ole yhtenäistä järjestelmään johtuu osavaltioiden itsenäisyydestä. Ihan sama kuin Euroopassa - ei ole kaiken kattavia systeemejä vaan jokaisessa maassa on omat systeeminsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa voit elää paljon helpommin ja pienemmällä panostuksella amerikkalaista unelmaa.
Siellä unelma tosiaan sisältää 10-12 tuntisia työpäiviä, vuodessa n viikko lomaa uran alkuvaiheessa ja loputonta kilpailua ja jenkkihymyä. Ja tuollakin saat mahdollisesti vain tyydyttävän asunnon vaarallisella alueella ja hyvässä lykyssä jopa sairausvakuutuksen!
Suomessa ei helposti pääse siihen mielettömään varallisuuteen mitä jenkeissä on mahdollista, mutta ei siihen sielläkään kykene kuin pari % väestöstä. Ja jos ei ole valmiiksi rikas suku niin onkohan mahdollista ollenkaan...?
Sinulla on väärä käsitys amerikkalaisesta työelämästä ja muustakin. Normaalissa hyvätuloisessa työpaikassa on joustavat työajat, eivätkä ne ole mihinkään kellokorttiin sidottu. Loma kuusi viikkoa vuodessa. Ei tarvitse kilpailla eikä hymyilläkään, jos ei hymyilytä. Tyydyttävä asunto vaarallisella alueella? Hyvän asuinpaikan löytää pienemmilläkin tuloilla. Aivan turhaan suollat tuollaista soopaa.
No elämä VOI olla tuollaista mutta tuohon vaaditaan jo todellä hyvä ja liberaali työpaikka ja sinun on parasta olla jonkun alan kysytty erityisosaaja. Ja joku joka on maksanut sinun koulutuksesi että sinusta on sellainen tullut. Olen tehnyt amerikkalaisten kanssa finanssialalla töitä viimeiset 20 vuotta eikä tuo todellakaan ole mikään normi. Tuo on hyväosaisten etuoikeus.
Monelle amerikkalaiselle keskivertosuomalaisen elämä asumistukineen, työttömyyskorvauksineen, kunnallisine päivähoitoineen ja ilmaisine koulutuksineen näyttää unelmalta, usko tai älä. Monelle on täyttä utopiaa että jos palkka ei riitä vuokraan, valtio auttaa että on katto päällä, eikä tarvitse asua lasten kanssa autossaan.
Sellainen amerikkalainen unelma josta suomalaiset haaveilevat oli ja meni jo muutama vuosikymmen sitten. Herätkääpä tähän päivään.
Pohdinkin tuolla aiemmin, että tasapäistäminen voi olla hyväksi heille, joilla on erilaisia haasteellisia asioita elämässä. Se voi olla minä, sinä kuka vaan jossakin elämän vaiheessa. Mutta tasapäistäminen ja niukkuuden jakaminen voi turhauttaa monia, ja heille ehkä sopisi paremmin amerikkalaisen unelman tavoittelu.
Vierailija kirjoitti:
Tasapäistäminen on hyväksi, jos ajatellaan niiden ihmisten kannalta, joilla elämässä pärjäämisessä on enemmän haasteita. Toisaalta taas se saattaa olla hyvinkin masentavaa ja turhauttavaa niille, joilla on osaamista ja kykyä, mutta se ei palkitse.
Tää on vissiin jonkun laiskan kokoomusnuoren kirjoittama. Kyllä Suomessakin ahkera työ palkitsee ne joilla on osaamista ja kykyä - veronmaksu on masentavaa ja turhauttavaa lähinnä niille jotka luulee itsestään liikoja. Se että oot päässyt kauppikseen ei automaattisesti tarkoita että olisit millään tavalla muita kyvykkäämpi, vaan että meidän hyvinvointiyhteiskunta toimii (ainakin niille joiden lähtökohdat elämälle on kunnossa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amerikassakin on toki niitä laiskimuksia jotka toivovat että rahaa vaan tippuu seinistä mutta he eivät elä amerikkalaista unelmaa eivätkä tavoittele sitä.
Tavallinen amerikkalainen häpeää avustusten hakemista, heille ei kertakaikkiaan aukea se että kukaan muu kuin täysin elämässään epäonnistunut ottaisi avustuksia vastaan. Mennään jopa niin pitkälle että yritetään mitä tahansa muuta kuin sosiaalisia tukia. He eivät halua sitoa itseään ja kertoa tekemisistään viranomaisille jotta saisivat tukirahaa. Kukaan ei halua siihen systeemiin. Se ei kuulu amerikkalaiseen unelmaan elää jonkun muun rahoilla. Olen yllättynyt kuinka Suomessa nykyään se on jopa ihailtavaa. Kun itse olin kakara niin vanhemmat teroittivat että koskaan ei saa jättäytyä yhteiskunnan armoille vaan rahat on hankittava itse ja niin olen tehnyt. Sen verran ilmeisesti myös amerikkalaistunut että en ymmärrä enää suomalaisten ihailua sosiaalisten tukien hyvästä saatavuudesta ja luulosta että muut ovat niistä kateellisia. Ehkä juuri ne laiskat ja muutenkin elämäänsä kyllästyneet ovat kateellisia. Ennen Suomessa oli häpeä ottaa vastaan tukia. tehtiin vaikka mitä hommia ja myytiin omaisuutta ennen kuin alettiin yhteiskunnan eläteiksi. Ja kaikki tiesivät mikä perhe sai tukia. Kohtelu oli sen mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa voit elää paljon helpommin ja pienemmällä panostuksella amerikkalaista unelmaa.
Siellä unelma tosiaan sisältää 10-12 tuntisia työpäiviä, vuodessa n viikko lomaa uran alkuvaiheessa ja loputonta kilpailua ja jenkkihymyä. Ja tuollakin saat mahdollisesti vain tyydyttävän asunnon vaarallisella alueella ja hyvässä lykyssä jopa sairausvakuutuksen!
Suomessa ei helposti pääse siihen mielettömään varallisuuteen mitä jenkeissä on mahdollista, mutta ei siihen sielläkään kykene kuin pari % väestöstä. Ja jos ei ole valmiiksi rikas suku niin onkohan mahdollista ollenkaan...?
Sinulla on väärä käsitys amerikkalaisesta työelämästä ja muustakin. Normaalissa hyvätuloisessa työpaikassa on joustavat työajat, eivätkä ne ole mihinkään kellokorttiin sidottu. Loma kuusi viikkoa vuodessa. Ei tarvitse kilpailla eikä hymyilläkään, jos ei hymyilytä. Tyydyttävä asunto vaarallisella alueella? Hyvän asuinpaikan löytää pienemmilläkin tuloilla. Aivan turhaan suollat tuollaista soopaa.
No elämä VOI olla tuollaista mutta tuohon vaaditaan jo todellä hyvä ja liberaali työpaikka ja sinun on parasta olla jonkun alan kysytty erityisosaaja. Ja joku joka on maksanut sinun koulutuksesi että sinusta on sellainen tullut. Olen tehnyt amerikkalaisten kanssa finanssialalla töitä viimeiset 20 vuotta eikä tuo todellakaan ole mikään normi. Tuo on hyväosaisten etuoikeus.
Monelle amerikkalaiselle keskivertosuomalaisen elämä asumistukineen, työttömyyskorvauksineen, kunnallisine päivähoitoineen ja ilmaisine koulutuksineen näyttää unelmalta, usko tai älä. Monelle on täyttä utopiaa että jos palkka ei riitä vuokraan, valtio auttaa että on katto päällä, eikä tarvitse asua lasten kanssa autossaan.
Sellainen amerikkalainen unelma josta suomalaiset haaveilevat oli ja meni jo muutama vuosikymmen sitten. Herätkääpä tähän päivään.
No miten se nyt on niin vaikea ymmärtää, että ei kaikilla ole kurjaa. Ei tarvitse olla mikään erityisosaaja vaan suurimmalle osalle ihmisistä elämä on ihan hyvää - jopa "parempaa" kuin Suomessa - ilman päivähoitoja ja ilmaisia yliopistoja. Täällä hyvä työpaikka irtoaa kanditutkinnolla - ei tarvitse kärvistellä 6 vuotta yliopistossa. Työpaikkoja on helppo vaihtaa - jos omassa osavaltiossa tilanne on huono niin on erittäin helppo muuttaa sinne missä töitä on tarjoilla. Täällä on miljoonia ohjelmia - liittovaltion, osavaltion, kuntien, kaupunkien, yhdistysten ja ties minkä yhteisöjen - jotka auttavat tarvitsevia. Se, ettei ole yhtenäistä järjestelmään johtuu osavaltioiden itsenäisyydestä. Ihan sama kuin Euroopassa - ei ole kaiken kattavia systeemejä vaan jokaisessa maassa on omat systeeminsä.
Näyttäisi siltä, että suurimmalla osalla amerikkalaisista elämä on ihan mukavaa, sellaista suhteellisen normaalia. Eivät kaikki elä köyhyydessä, kurjuudessa tai taistellen päivästä toiseen. On työ, asunto, lapsia, auto, televisio, pesukoneet ym. elämän mukavuudet. 90 % amerikkalaisista on tyytyväisiä henkilökohtaiseen elämäänsä. Se on hyvin se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amerikassakin on toki niitä laiskimuksia jotka toivovat että rahaa vaan tippuu seinistä mutta he eivät elä amerikkalaista unelmaa eivätkä tavoittele sitä.
Tavallinen amerikkalainen häpeää avustusten hakemista, heille ei kertakaikkiaan aukea se että kukaan muu kuin täysin elämässään epäonnistunut ottaisi avustuksia vastaan. Mennään jopa niin pitkälle että yritetään mitä tahansa muuta kuin sosiaalisia tukia. He eivät halua sitoa itseään ja kertoa tekemisistään viranomaisille jotta saisivat tukirahaa. Kukaan ei halua siihen systeemiin. Se ei kuulu amerikkalaiseen unelmaan elää jonkun muun rahoilla. Olen yllättynyt kuinka Suomessa nykyään se on jopa ihailtavaa. Kun itse olin kakara niin vanhemmat teroittivat että koskaan ei saa jättäytyä yhteiskunnan armoille vaan rahat on hankittava itse ja niin olen tehnyt. Sen verran ilmeisesti myös amerikkalaistunut että en ymmärrä enää suomalaisten ihailua sosiaalisten tukien hyvästä saatavuudesta ja luulosta että muut ovat niistä kateellisia. Ehkä juuri ne laiskat ja muutenkin elämäänsä kyllästyneet ovat kateellisia. Ennen Suomessa oli häpeä ottaa vastaan tukia. tehtiin vaikka mitä hommia ja myytiin omaisuutta ennen kuin alettiin yhteiskunnan eläteiksi. Ja kaikki tiesivät mikä perhe sai tukia. Kohtelu oli sen mukaista.
Itse en oikein ymmärrä, että voidaan kehua ja pitää hyvänä sitä, että eletään yhteiskunnan tukien varassa tai niiden avulla. Se laiskistaa ihmiset, ja vieroittaa normmalista elämästä, ja tarkoitan tässä tervettä ja työkykyistä ihmistä. Mutta jos näin halutaan, niin sopii se minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapäistäminen on hyväksi, jos ajatellaan niiden ihmisten kannalta, joilla elämässä pärjäämisessä on enemmän haasteita. Toisaalta taas se saattaa olla hyvinkin masentavaa ja turhauttavaa niille, joilla on osaamista ja kykyä, mutta se ei palkitse.
Tää on vissiin jonkun laiskan kokoomusnuoren kirjoittama. Kyllä Suomessakin ahkera työ palkitsee ne joilla on osaamista ja kykyä - veronmaksu on masentavaa ja turhauttavaa lähinnä niille jotka luulee itsestään liikoja. Se että oot päässyt kauppikseen ei automaattisesti tarkoita että olisit millään tavalla muita kyvykkäämpi, vaan että meidän hyvinvointiyhteiskunta toimii (ainakin niille joiden lähtökohdat elämälle on kunnossa).
Et ihan ymmärtänyt mitä tarkoitin, mutta se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole helppoa.
Voitat eka lotossa tai perit miljoonia.
Sitten investor viisumilla siine asumaan. Ostat sen kartanon ja ford f150 pigup trukin jostain teksasin pikku kaupungista.
Tai -
Rupeet alasi (esim it, muusikko) huipuksi täällä suomessa ja menet special talent viisumilla sinne töihin isoon fortune 500 firmaan.
Tai
Etsit puolison jenkeistä. Varmaan joku meksikolainen immigracion abogado voi auttaa puolison järkkäämisessä. Joko se tai voittamalla green card lotteryn. Sitten menet suomi maisteri/di papruilla johonkin white collar duuniin.
Tai
Menet turisti viisumilla sinne. Teet identity theftin ja rupeet tekemään duunia jonkun toisen nimissä.
Tai
Meet opiskelija viisumilla voi jäädä sinne eikä kukaan sano mitään koska olet valkoihoinen. Näin olen kuullut. Opiskelija viisumilla saat social security numeron. Lapussa lukee kyllä että not authorized to work mutta sanot vaan työnantajalle et oot kadottanut sen. Ajokortti on vähän niin ja näin. Antavat kyllä f1 viisumilla mutta ei ole kauan aikaa voimassa.
Tai
Asut siellä 180 päivää vuodessa turistiviisumilla. Toiset puolet meksikossa. Toimii jos olet varakas.
Tai
Käyt yliopiston siellä, sen jälkeen saat olla vuoden töissä, sen jälkeen työnantaja anoo h1b, siitä sitten green card. Tää on aika turha kun tuo h1b menee tosi nopeasti kiintiö täyteen.
Suomalaisilla yliopistopapereilla on turha yrittää sinne töihin. Yksi koodari kaveri yritti. Valmistunut hki yliopistosta hyvin arvosanoin. Ketään ei kiinnostanut.
Hanki aikakone, amerikkalainen unelma lakkas olemasta joskus 60v sitten kun suljettiin mahdollisuus saada ilmaista maata rakentamalla sinne kodin. Suosittelisin 200 vuoden aikahyppyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan muuta Jenkkeihin ennen kuin olet jo vakaasti miljonääri. Jos olet jo ylenkatsomassasi Suomessakin köyhälistöä, niin siellä paikkasi on työntelemässä muovipussukoitasi ostoskärreissä sillan alle. Voisi tosin ajatusmaailmasi avartua ja käsitys siitä, kuvasteleeko henkilön varallisuus tämän ahkeruutta omaisuudenhoidossa.
Mua kiinnostaisi, kuinka paljon ylipäätään jenkeissä on niitä ihmisiä jotka elävät leveästi kartanoissaan amerikkalaista unelmaa? 1%,5%? Vai jopa 10%. Ja miten elävät ne tavalliset amerikkalaiset vaikka verrattuna suomalaiseen keskiluokkaan rivareissaan?
Sen olen tajunnut että asuntojen koko on tärkeä juttu. Mutta paljonko ne siellä maksaa?
Amerikkalaiset tuttavat tuntuivat pitävän meidän 300ke kaupunkiasuntoa ihan koirankoppina :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin kiinaa, siellä tulot nousee parhaiten kun on ahkera.
Kilpailua tosin on aikalailla..
Ranskakin sallii enemmän elitasoliikuntaa ahkeruudella jrt jenkit. Ja suomi enemmän kun ranskismaa. Mutta noin muuten lähde aasiaan, siellä on tulevaisuus.
Ameriikoissa joko syntyy kartanoon jolloin saa myös ne parhaat palkat. Tai sitten ei. Siellä ei nousta enää nykyään yhteiskuntaluokissa. Yhteiskuntaluokkien erittäin vahva fossiloituminen onkin siellä varsinainen ongelma nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi, kuinka paljon ylipäätään jenkeissä on niitä ihmisiä jotka elävät leveästi kartanoissaan amerikkalaista unelmaa? 1%,5%? Vai jopa 10%. Ja miten elävät ne tavalliset amerikkalaiset vaikka verrattuna suomalaiseen keskiluokkaan rivareissaan?
Sen olen tajunnut että asuntojen koko on tärkeä juttu. Mutta paljonko ne siellä maksaa?
Amerikkalaiset tuttavat tuntuivat pitävän meidän 300ke kaupunkiasuntoa ihan koirankoppina :DDD
2%
Se loput 98% ei merkitse mitään amerikan valtiolle, medialle ja arvoille. Ne tallotaan arm,otta etkä näe niiden elämästä yhtään mitään muuten kuin satunnaisesti. Ja silloinkin säälin merkeissä.
Tämä 2% ovat kaikki perijöitö joiden esivanhemmat oli rikkaita.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen unelma: Lottovoitto, sinkkuus, halpa viina ja talvet aurinkorannikolla.
Hieman erilaiset tavoitteet ja unelmat elämässä.
Nämä ovat tämmöisiä rahvaan Haihatteluja
Mee Dubaihin kadulle myymään valkoinen peruukki päässä pebaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi, kuinka paljon ylipäätään jenkeissä on niitä ihmisiä jotka elävät leveästi kartanoissaan amerikkalaista unelmaa? 1%,5%? Vai jopa 10%. Ja miten elävät ne tavalliset amerikkalaiset vaikka verrattuna suomalaiseen keskiluokkaan rivareissaan?
Sen olen tajunnut että asuntojen koko on tärkeä juttu. Mutta paljonko ne siellä maksaa?
Amerikkalaiset tuttavat tuntuivat pitävän meidän 300ke kaupunkiasuntoa ihan koirankoppina :DDD
2%
Se loput 98% ei merkitse mitään amerikan valtiolle, medialle ja arvoille. Ne tallotaan arm,otta etkä näe niiden elämästä yhtään mitään muuten kuin satunnaisesti. Ja silloinkin säälin merkeissä.
Tämä 2% ovat kaikki perijöitö joiden esivanhemmat oli rikkaita.
Tää on just sitä typerää tietämättömyyttä ja sokeutta. Pilkkaatte amerikkalaisia kun ne ei mistään mitään tiedä (totta!). Mutta ei ole suomijuntit yhtään sen viisaampia.
No elämä VOI olla tuollaista mutta tuohon vaaditaan jo todellä hyvä ja liberaali työpaikka ja sinun on parasta olla jonkun alan kysytty erityisosaaja. Ja joku joka on maksanut sinun koulutuksesi että sinusta on sellainen tullut. Olen tehnyt amerikkalaisten kanssa finanssialalla töitä viimeiset 20 vuotta eikä tuo todellakaan ole mikään normi. Tuo on hyväosaisten etuoikeus.
Monelle amerikkalaiselle keskivertosuomalaisen elämä asumistukineen, työttömyyskorvauksineen, kunnallisine päivähoitoineen ja ilmaisine koulutuksineen näyttää unelmalta, usko tai älä. Monelle on täyttä utopiaa että jos palkka ei riitä vuokraan, valtio auttaa että on katto päällä, eikä tarvitse asua lasten kanssa autossaan.
Sellainen amerikkalainen unelma josta suomalaiset haaveilevat oli ja meni jo muutama vuosikymmen sitten. Herätkääpä tähän päivään.