Appivanhempani hyysäävät lastaan (=aikuista) kotonaan, vaikka mies tarvitsisi pikaista apua mielenterveyden hoitoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, että oikein huoli-ilmoitus oman miehen veljestä, joka asuu vanhempiensa luona, jossa saa ruokaa, puhtautta, lämpöä ja jossa häntä vielä katsotaan perään, eli on koko ajan tavallaan valvonnan alla.

Täytyy olla melko päsilö, joka tuollaista käskee tekemään.

Ja varmasti jos asiat kääntyvät huonommalle tolalle, hänet lääkäriin toimitetaan.

Ennen vanhaan tämän miehen kaltaiset ihmiset elivät ja asuivat aina kotonaan vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Ja kummasti vaan pärjäilivät.

Ja voiha sitä rauhallisesti ehdottaa vanhemmille, että pitäisköhän miestä käyttää lääkärissä, että hänen olonsa parananisi ja saisi apua oireisiinsa.

Jaa. No onneksi on tuollaisia pösilöitä. Suvussa nimittäin täsmälleen sama tilanne ja lopulta tuo hyvin vanhempiensa hoivaama ja vahtima nuori mies yritti itsemurhaa, melkein onnistui. Eivät vanhemmat vieneet lääkäriin vaikka kuka tahansa ulkopuolinen olisi hoksannut, että kuuluu suljetulle osastolle. Kuulimme kaikesta vasta kun tyyppi oli teholla.

Yleensä vain masentuneet tekevät itselleen jotain ja niistäkin vain vakavasti masentuneet.

Siksi masennukseen ollaan niin valmiita antamaan lääkitystä.

Ehkäpä tässä ei kannata kenenkään alkaa diagnooseja väsätä vaan tehdä se huoli-ilmoitus.

Kuvitteletteko te oikeasti, että sossulla on mitään pääsyä toisen kotiin, jos taustalla ei ole muuta kuin huoli-ilmoitus? Jos ovea ei avata, täytyy poliisi kutsua paikalle ja ne ei todellakaan mielellään ryhdy väkisin vaatimaan oven avaamista, jos huolelle ei ole muuta aihetta kuin kälyn vahva oletus.

Itsekin olin psykoosissa vanhempien luona muutaman kuukauden nuoruudessani ja se oli varmasti raskasta aikaa vanhemmilleni, vaikka en juuri mitään puhunutkaan enkä ollut mitenkään aggressiivinen. Myöhemmin sain skitsofreniadiagnoosinkin, mutta huomasin hoidon olevan lähinnä sitä että hoidetaan huumausaineita ongelmia, joista ei oikeasti ymmärretä juuri mitään, Vanhempieni uhrautuminen tavallaan suojasivat minua mielisairaalahoidolta ja siihen liittyvältä ylilääkinnältä riittävän pitkään, että sain opiskelupaikan ja palasin töihin ja myöhemmin suoritin maisterin tutkinnon yliopistosta. Muuten aivojeni volyymi ja rakenne muistuttaisi ehkä tyypillisen skitsofreenikon aivoja ja heijastaisi kognitiivisia ongelmia, ja jollaisen skitsofreeninen prosessi tuottaa todistettavasti myös neuroleptejä syöneillä makakiapinoille.

Mikä takaa aloitustapaukselle onnellisen lopun viranomaisten ”hoidossa ”?

Avohoito ainakin falskaa ja tuossa aikamies saa huolenpitoa omaisten ansiosta, sitä lähimmäisvastuutahan tuo on.

Miksi ihmiset kieltävät sairauden ja kärsimyksen?

Äkkiä hoitoa, ennen kuin tila menee pahemmaksi.

Serkkuni oli tuollainen peräkamarinpoika ja hänellä sisko teki huoli-ilmoituksen ja sai veljensä hoitoon tai ainakin viranomaisten huomaan. Veli muutti pois kotoa ja on nyt 2 vuoden ajan piinannut siskoa itsemurhasisältöisillä viesteillä. Puhelin voi soida 5 kertaa yössä ja jos ei vastaa, alkaa viestitys ja syyttely. Nyt on sitten siskokin raunioina, koska veli ei halua olla yksin, koko elämä on rempallaan, lääkkeet ottamatta ja kaikenlaista huumehemmoa "kavereina".

Isän ja äidin luona olisi ollut suojassa kaikelta tuolta.

Tuliko tänne joku höyrähtänyt peräkammaritytär riehumaan, että ei saa hommata selvästi sairasta ihmistä hoitoon? 

Kyllä sen huoli-ilmon voi hyvin tehdä, jos eivät miehenkään ehdotuksia ota kuuleviin korviinsa. Sitä kun elää sairaan ihmisen kanssa, niin se sairas käytös alkaa vuosien saatossa tuntua normaalilta, mutta ulkopuolinen näkee sen totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Tuliko tänne joku höyrähtänyt peräkammaritytär riehumaan, että ei saa hommata selvästi sairasta ihmistä hoitoon? 

Kyllä sen huoli-ilmon voi hyvin tehdä, jos eivät miehenkään ehdotuksia ota kuuleviin korviinsa. Sitä kun elää sairaan ihmisen kanssa, niin se sairas käytös alkaa vuosien saatossa tuntua normaalilta, mutta ulkopuolinen näkee sen totuuden.

Mitä sinä luulet, että ilmoituksesta seuraa? Jos asiat on hyvin eli on siisti koti, ruokaa pöydässä, turvaverkko (ne vanhemmat) eikä ole poliisille ilmoitettu riehujasta, niin ei kukaan ryhdy aikuista miestä määräilemään.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin psykoosissa vanhempien luona muutaman kuukauden nuoruudessani ja se oli varmasti raskasta aikaa vanhemmilleni, vaikka en juuri mitään puhunutkaan enkä ollut mitenkään aggressiivinen. Myöhemmin sain skitsofreniadiagnoosinkin, mutta huomasin hoidon olevan lähinnä sitä että hoidetaan huumausaineita ongelmia, joista ei oikeasti ymmärretä juuri mitään, Vanhempieni uhrautuminen tavallaan suojasivat minua mielisairaalahoidolta ja siihen liittyvältä ylilääkinnältä riittävän pitkään, että sain opiskelupaikan ja palasin töihin ja myöhemmin suoritin maisterin tutkinnon yliopistosta. Muuten aivojeni volyymi ja rakenne muistuttaisi ehkä tyypillisen skitsofreenikon aivoja ja heijastaisi kognitiivisia ongelmia, ja jollaisen skitsofreeninen prosessi tuottaa todistettavasti myös neuroleptejä syöneillä makakiapinoille.

No ei tuo teksti ainakaan siltä kuulosta että nyt olisi kaikki hienosti järjestyksessä pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko tänne joku höyrähtänyt peräkammaritytär riehumaan, että ei saa hommata selvästi sairasta ihmistä hoitoon? 

Kyllä sen huoli-ilmon voi hyvin tehdä, jos eivät miehenkään ehdotuksia ota kuuleviin korviinsa. Sitä kun elää sairaan ihmisen kanssa, niin se sairas käytös alkaa vuosien saatossa tuntua normaalilta, mutta ulkopuolinen näkee sen totuuden.

Mitä sinä luulet, että ilmoituksesta seuraa? Jos asiat on hyvin eli on siisti koti, ruokaa pöydässä, turvaverkko (ne vanhemmat) eikä ole poliisille ilmoitettu riehujasta, niin ei kukaan ryhdy aikuista miestä määräilemään.

En luule mitään, mutta jätätkö sinä asiaankuuluvia asioita tekemättä siksi, että joku sanoo "ei siitä ole mitään hyötyä"? Huoli-ilmoitus jää kansiin, ja myöhemmin on tietona, että kyseisessä huushollissa on jotain vialla, jos jotain ap:n pelkäämää sitten tapahtuu.  Sitähän me ei tiedetä, mitä ilmoituksesta seuraa - eikä varsinkaan, jos sitä ei viitsitä edes tehdä.