Lue keskustelun säännöt.
Tunnusta tässä jotakin, mitä et uskaltaisi sanoa ääneen (ev)
Kommentit (258)
Vaikutan ulospäin erittäin itsetietoiselta, itsevarmalta ja vahvalta naiselta, mutta sisimmissäni pelkään aina että mieheni pettää minua. Minua on joskus petetty, ja olen itsekin harrastanut sitä joskus, joten tiedän kuinka helppoa se on, ja kaikki epäluulo kalvaa minua sisältä jatkuvasti. Vaikka kerrankin kaikella logiikalla on löytynyt mies, joka vilpittömästi vaikuttaa siltä joka tosiaan ei sitä tekisi. En silti koskaan voi täysillä luottaa kehenkään. Vituttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sietää mieheni siskoa, hän on kolmekymppiseksi naiseksi perheen lellikki joka kitisee kaikesta ja jokaisella tapaamisella kääntää puheenaiheet häneen ja kerjää sääliä. Itsesäälissä rypevä ihminen kaikin puolin. Aikuinen nainen ja käyttäytyy lapsellisemmin kuin omat lapseni.
Himoitsen paria työkaveria. En ikimaailmassa koskisi heihin, sillä olen naimisissa kuten hekin, mutta silti nautin "värinästä" kun työskentelen heidän kanssaan. Ja joskus pienen pienistä sähköisistä hipaisuista...
En jaksa muiden lapsia. Omat on ihania, mutta muiden lapsia en jaksa yhtään.
Inhoan sukujuhlia. Onneksi on vuorotyö, niin monet kissanristiäiset saa välteltyä sillä, etten "valitettavasti saanut vapaata."
Minulla ja perheellämme on myös salaisuuksia, joita emme kerro kenellekään. Yksi on se että meillä on paljon enemmän rahaa kuin mitä muut kuvittelevat. Menneisyydessäni on myös salaisuuksia, joita en kerro kenellekään. Osa on niin arkaluontoisia, etten voi kertoa niitä edes täällä. Osa niin hirveitä, etten kestä edes ajatella niitä kunnolla tuntematta tuskaa.
Olen parisuhteessa ja tykkään imeä muiden miesten kaluja puistossa
oon hirveissä veloissa ja saan toimeentulotukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on oikeasti pieni penis, seisokissa n. 10 cm. Ja hänellä on vielä vatsaa joka pidentää välimatkaa. Lisäksi hänellä ei enää ole kovaa seisokkia, ja seksi elämämme on siksi huonoa (minun mielestäni, ei miehen). En voi tästä asiasta sanoa miehelle mitään, koska se loukkaisi häntä aika tavalla. Joten tyydyn huonoon seksiin. Mies ei halua mitään lelujakaan käyttöön, kokee ne uhkana/kilpailijana (ja kakkoseksi jäisikin jos rehellisia oltaisiin).
En halua miestäni enää. Rakastan, mutta en tunne mitään seksuaalista vetoa. Mies on lihonut reippaasti ja se on suurin syy. En ole käynyt vieraissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä luullaan varakkaammaksi kuin ollankaan. Olemme säästeliäitä juoksevissa kuluissa (kuten ruuassa, sähkössä jne), mutta satsaamme esim. sisustukseen ja laatuvaatteisiin (paitsi ei lasten, koska kasvavat niin nopeasti niistä ulos). Itselläni on pari kallista laatutakkia (maksaneet esim. 400 euroa ja toinen 1000 euroa) mutta toisaalta ovat niin klassisia malliltaan ja väreiltään, että olen esim. toista tätä takkia käyttänyt jo kymmenen vuotta. Monet täälä asumassamme lähiössä pitävät meitä varakkaina, vaikka ei olla, vaan ihan tavallisia palkansaajia. Satsataan tietyissä jutuissa vain ajattomiin mutta kalliisiin juttuihin, ja säästetään ns. huomaamattomissa jutuissa, joten monet saavat aivan väärän kuvan meidän varallisuustasosta. Esim naapurit pitävät meitä piilovarakkaina, vaikka ei ollakaan, eikä koskaan olla näin väitettykään. Eikä kehdata alkaa julistaa meidän tulotasoa, kun ei kehdata puhua raha-asioista suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni yli- ja alipainoisten lapsettomuushoitoja ei tulisi kustantaa yhteiskunnan varoista.
Mielestäni sairaita eläimiä pitäisi hoitaa vain rajoitetusti ja käytöshäiriöisiä ei ollenkaan. Yhtään katukoiraa ei pitäisi pelastaa tai tuoda suomeen. Eläimillä ei ole samanlaista arvoa kuin ihmisillä, todella sairaat/kodittomat/häiriintyneet eläimet pitäisi lopettaa. Katukoiria esim. Espanjansta pelastavat voisivat käyttää resurssinsa johonkin tärkeämpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratsaan mieheni puhelinta silloin tällöin. Koskaan ei mitään ole löytynyt, ja siksi se aina parantaakin mieltäni. Olen myös kerran lukenut hänen sähköpostikeskustelujaan exiensä kanssa. Kesken sen touhun havahduin etteivät ne kuulu minulle vaan menneisyyteen. Toisten en ole tehnyt sitä, vaan kirjautunut kiltisti ulos.
Inhoan yhtä lapsistani.
Hän on väkivaltainen, omahyväinen, suorastaan narsistinen pikkupaska. Puhuu oudolla tavalla ja kaikki liittyy aina vaan häneen ja hänen mielenkiinnon kohteisiinsa. Ihan samalla tavalla olen häntä kasvattanut kuin muitakin lapsiani, eivätkä muut ole tuollaisiksi kasvaneet! Tämä yksi on koppava, ei osaa hävitä, käy tuntemattomien kimppuun ilman syytä. Arvottaa ihmiset sen mukaan, miten heistä hyötyy: jos jollain on ominaisuus, joka on hänelle hyödyllinen/miellyttävä, sanoo suoraan että pitää hänestä enemmän kuin jostain toisesta (nimeltä mainitsee). Olen niin kauan tapellut tämän lapsen kanssa ja saanut kiitokseksi lähinnä vaan epäilyjä perheen vuorovaikutuksesta (vittu mitä paskaa, kun muut lapset ovat ns. normaaleja!), että kaikki rakkauden tunteet lasta kohtaan ovat kadonneet. Viimeksi kun revin tätä kouluikäistä parkissa olevan auton alta ja soitti minulle suutaan, teki mieli tönäistä koko kakara ohi ajavan auton alle. En ymmärrä, miten yhden lapsen vanhemmuus voikin olla näin epäpalkitsevaa ja kamalaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin äsken vaa'alla ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Olen laihtunut syksyn aikana melko paljon, koska vyötärönympärykseni on tippunut 96cm:stä 83cm. Vaaka puhui silti karua kieltä; 165cm 93kg. Itkettää.
Mielestäni alkoholisteille ja narkeille pitäisi olla lailla säädetty ehkäisypakko, vaihtoehtoisesti pakkosterilointi.
Kenenkään lapsettomuushoitoja ei pitäisi kustantaa yhteiskunnan varoilla.
Saharan eteläpuolelta tulevia afrikkalaisia ei pitäisi päästää Suomeen, missään olosuhteissa.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 20:09"]
En haluaisi synnyttää alakautta koska alapää löystyy.
[/quote]
Ihan samoin ajattelen salaa...
En uskalla liikkua ulkona pimeällä yksin. Pelkään päällekarkausta/raiskausta ja sitä, että kukaan ei uskoisi eikä tukisi tapahtuman jälkeen.
Elin vuosia on-off suhteessa eksäni kanssa, yleensä inhosin häntä, mutta silti sai kerta toisensa jälkeen puhuttua itsensä takaisin. Seksä hänen kanssaan ällötti, annoin kerran kahdessa kuukaudessa.
Monesti säikähdin itseäni, kun havahduin leikittelemästä ajatuksella, että hän kuolisi.
Hyi kamala.
Olen nussinut varmaan sadan huoran kanssa.
66.. sulle pitäis löytää yksi keskustelu jossa neljääkymppiä huiteleva nainen jolla oli jo muistaakseni ollu jo jonkunlaiset vaihtaritkin niin oli yllättäen pamahtanutkin paksuksi.