Lue keskustelun säännöt.
Tunnusta tässä jotakin, mitä et uskaltaisi sanoa ääneen (ev)
Kommentit (258)
-toivoisin että nämä joiden mielestä rikoksen tehneet maahanmuuttaja pitäisivät palauttaa takaisin kotimaahan olisivat valmiita ottamaan kaikki rikoksen ulkomailla tehneet suomalaiset tänne. Hupsis heijaa, tulisi vankilat ylitäyteen! Eli minua ärsyttää juuri tuo että maahanmuuttajien rikoksen jotenkin pahempia kuin suomalaisten.
-lapsettumuushoitojen yläikärajaa pitäisi laskea n.30vuoteen.
-en voi sietää koiria jotka riekkuvat,tulevat haistelemaan tai muulla tavoin hakevat minuun kontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko totta??? Paljonko raiskauksia suomalaiset tekevät esim. Irakissa ja paljonko siellä on työttömiä suomalaisia elämässä sosiaalituilla? Entä Somaliassa? Onko oikein tuhansia ja tuhansia vai eikö ole yhtään ainutta? Kenelle tulee persnettoa?
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 17:38"]
-toivoisin että nämä joiden mielestä rikoksen tehneet maahanmuuttaja pitäisivät palauttaa takaisin kotimaahan olisivat valmiita ottamaan kaikki rikoksen ulkomailla tehneet suomalaiset tänne. Hupsis heijaa, tulisi vankilat ylitäyteen! Eli minua ärsyttää juuri tuo että maahanmuuttajien rikoksen jotenkin pahempia kuin suomalaisten.
-lapsettumuushoitojen yläikärajaa pitäisi laskea n.30vuoteen.
-en voi sietää koiria jotka riekkuvat,tulevat haistelemaan tai muulla tavoin hakevat minuun kontaktia.
[/quote]
Mielestäni eronneet vanhemmat ovat epäonnistuneita ihmisiä. Ellei perheeseen kuulu lapsia on minulle ihan sama mitä ihmiset parisuhteilleen tekevät.
"Ulkomaisten vankien määrä on noussut Suomessa jo lähes 500:aan. Määrä nousee jatkuvasti muun muassa siksi, että Suomi kykenee passittamaan vain pienen osan tuomituista takaisin kotimaihinsa."
Pohjoismaiden ulkopuolella on vangittuna noin 30 suomalaista, kerrotaan ulkoministeriöstä. Jos pohjoismaisissa vankiloissa istuvat suomalaisvangit luetaan mukaan, on luku 200–300.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 11:18"]
- Monet vauvat ja lapset ovat mielestäni rumia. Tämä on tabu ainakin täällä, sen olen huomannut. Koska kaikki lapset kuulemma ovat kauniita. Minusta eivät. Vaaleita pullamössöpalluroita, räkä röhisee, puuroa rinnuksilla, possumainen naama, läskit posket, osalla siansilmät, hailakka olemus, punkeroita jne. En näe heissä mitään viehättävää enkä ymmärrä miksi pitäisi. En koskaan sanoisi ääneen kenenkään vanhemmille enkä varsinkaan lasten kuullen tätä. Mutta silti, on kauniita ja söpöjä vauvoja ja rumia mitäänsanomattomia vauvoja. Kauniit ovat hellyyttäviä, nämä jättimäiset ja ei minkään väriset kaljupäät ovat vain vauvoja, osa jopa vastenmielisiä.
[/quote]
Olen niin samaa mieltä. Iso osa suomalaisista lapsista ei ole oikeasti minkään näköisiä ja tuskin omistanikaan mitään ihmeellisiä tulee. On olemassa ei-minkäännäköisiä aikuisiakin, niin miksei sitten muka lapsia? Varsinaisesti rumia on toki häviävä määrä, mutta suurin osa ei aiheuta tunteita suuntaan tai toiseen. Onneksi mulla on muutama kaveri, joiden kanssa asiasta voi jopa keskustella ilman kauhistelua.
Ja: en ikinä kohtelisi ketään - lasta tai aikuista - huonosti vain ulkonäön vuoksi, mutta omassa päässä saa kyllä olla ihan mitä mieltä ikinä haluaa. Kauneus tietysti katsojan silmässä ja on ainoastaan hyvä asia, että makuja on monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen neuvolassa töissä ja siellä tulee kyllä varsin selväksi, että kaikki lapset eivät ole viehättäviä tai kauniita käytökseltään eikä varsinkaan ulkonäöltään. Yhtä kaikki, ovat he tietysti rakkaita aarteita vanhemmilleen. Mutta eivät nämä kaikki lapset mitään positiivisia tunteita muissa aikuisissa herätä. Moni vanhempi sokaistuu sille omalle lapselleen ja kuvittelevat, että muutkin pitävät sitä prismassa rääkyvää rähnäistä räkänokkaa suloisena ilmestyksenä. Myös aika iso osa vanhemmista on täysiä tampioita. Että ei voi lapseltakaan ihmeitä vaatia. Ensin aina tsekkaankin vanhemman ja suhteutan lapsen käytöksen/kyvyt/olemuksen sitten siihen vaikutelmaan minkä vanhemmasta saan. Välillä käy vastaanotolla tosi söpöjäkin lapsia, joista aina vauvakuume herää. Mutta aika iso osa on niitä perustapauksia.
Haluaisin muuttaa pois kotoa. Siis itsenäistyä miehestäni. Minusta tuntuu, että avioliiton aikana olen pala palalta menettänyt enemmän ja enemmän todellisesta luonteestani ja pyrkinyt sopeutumaan. Haluaisin vapauteni takaisin.
Miehessä sinänsä ei ole vikaa, hän on kiltti. Mutta hän vain jotenkin dominoi liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta jos maahan otetaan asumaan ja kaikki kustannetaan ja hoidetaan valmiiksi, voisi kiitoksena edes osoittaa lainmukaista käytöstä. Ilman muuta pitäisi olla niin, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet heivattaisiin saman tien maasta. miksi heitä pitäisi suojella kotimaansa oloilta suomalaisten hengen kustannuksella? Jos esim. tappaa täällä jonkun, miksi ei olisi oikein, että tämmöinen ihmispaska häädettäisiin sinne kotimaahansa levottomuuksien keskelle miettimään tekosiaan? Asia voitaisiin jo rajalla tehdä selväksi, jäät tänne jos elät asianmukaisella tavalla, jos uhmaat toisten terveyttä tai henkeä, et ole turvapaikan arvoinen. On kummallinen ajatusmalli, että rikollisen maahanmuuttajan henkeä tulisi täällä vaalia ja silittää päätä, ymmärtää jne. , mutta hänellä on sitten kuitenkin oikeus tehdä rikoksia muita ihmisiä kohtaan? Ei mene jakeluun. Enkä varsinkaan ymmärrä miten tyhmiä ihmisiä Suomessakin on, että viitsivät tuollaisia rikollisia edes puolustaa. Asiallisesti käyttäytyvät ja elävät pakolalaiset ovat luonnollisesti asia erikseen. kyllä täällä lääniä piisaa niille, jotka ottavat sen kiitollisina vastaan ja yrittävät edes sopeutua länsimaisiin oloihin ja lakeihin. Omaa kulttuuria ei tarvitse tietenkään unohtaa, mutta rinnalle pitää olla valmis omaksumaan myös länsimaiset tavat ja lait.
Ei täältäkään kukaan pakistaniin tai iraniin lähde ja vaadi siellä väkeä ympäriltään toimimaan länsimaisin tavoin.
Jokaiseen maahan siunaantuu ihan riittävät määrät niitä rikollisia mätämunia ja epäonnistuneita yhteiskunnan jäseniä ihan omankin kansankunnan toimesta. Ei niitä tarvitse varta vasten ulkomailta asti imuroida.
Että pidän mun ex-mieheni uutta vaimoa tyhmänä, hutsuna ja mielestäni hän olisi löytänyt paremman ja paremman näköisen naisenkin.
On myöntänyt itsekin saman, että sortui yksinäisyydessään ensimmäiseen vastaantulevaan ja että uusperhe hänen kanssaan oli virhe.
No - takaisin ei ole tulemista, vaikka sitäkin on vinkunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon bi-seksuaali ja haluaisin harrastaa seksiä naisen kanssa. Ehkä joskus haluaisin myös parisuhteeseen naisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 23:26"]
Hei, se näkyy siinä FB-profiilissa kuka käynyt eniten.
[/quote]
Ja kuinkahan sen pystyy näkemään?? Jos kerran tiedät niin selitystä, kiitos. ;)
[/quote] Kaverisi kuva nousee profiilisivullasi siellä vasemmassa laidassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeasti käsitä miten kukaan voi asua Suomessa muualla kuin Helsingissä. Se ei mielestäni ole oikeaa elämää. Ja tämän sanoneena olen itsekin asunut muualla kuin Helsingissä.
Välillä en voi sietää ystäviäni. Toinen on hyvin itsekeskeinen, eikä nää itsessään mitään vikaa. Toinen taas vähättelee ihan kaikkia saavutuksia elämässäni ja pitää itseään jotenkin parempana ihmisenä. Välillä on todella mukaviakin hetkiä ystävieni kanssa, mutta jos onnistun saamaan jotain uutta elämääni, löytää väheksyjä aina jotain negatiivista. Uuvuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halveksun ja tunnen välillä vihaa erästä ystävääni kohtaan. Hänellä ei ole minkäänlaista elämänhallinta, ei ole käynyt kouluja, on ollut työttömänä todella pitkään, seurustelee arvelluttavan tyypin kanssa, viihdekäyttää joitain huumeita ja tissuttelee alkoholin kanssa paljon. Halveksunta ei liity siihen, että hän on sellainen, vaan siihen että hän samaan aikaan kertoilee minulle vauvakuumeestaan ja haaveilee lapsista. En ole suoraan hänelle sanonut, että mielestäni hänen ei pitäisi ainakaan seuraavaan 3 vuoteen edes haaveilla lapsista, tai että jos hän ei pysty hallitsemaan omaa elämäänsä, niin miten ihmeessä hän kuvittelee pystyvänsä huolehtimaan toisen vielä avuttomamman olennon elämästä. Välillä toivon jopa hänelle lapsettomuutta, koska hänellä on niin ihmeellisiä käsityksiä vauvan- ja lastenhoidosta (mm että muutaman kuukauden ikäinen vauva "huijaa" itkulla, ja sitä voi huudattaa, tai että alle vuoden ikäiselle on ok antaa nipparia), että todellakin hänen ei kannata lapsia hankkia ellei puolisona ole erityisen lapsirakas ja fiksu tyyppi, joka hoitaisi lapsen täysin. Tähän asti olen kyllä maininnut, että lapsi tähän hetkeen ei ole paras, ja pitäisi olla pitkä suhde takana puolison kanssa, sekä taloudellinen turva taattu. Ei hän silti tiedä noita todellisimpia ajatuksiani hänen lastenhoitokyvyistään. Tuntuisi oudolta sanoa aikuiselle ihmiselle niin ikävästi, jostain hänen suuresta elämänpäätöksestään. No sainpa ainakin täällä purkautua.
Inhoan kummilastani. En ole koskaan kokenut mitään hellyyttä tai kiintymystä häneen, vaikka suht usein nähdäänkin (n. kerran kuussa). En edes vauvana tuntenut mitään enkä tiedä mistä se johtuu. Kolme muuta kummilastani ovat minulle todella tärkeitä ja rakkaita, tunnen suojelunhalua ja aitoa välittämistä heitä kohtaan. Nautin heidän seurastaan, haluan nähdä heitä oma-aloitteisesti, touhuamme kaikkea kivaa, hassutellaan ja mikä tärkeintä, meillä on ihan oikeasti aina hauskaa, vaikka lapset ovatkin vielä aika pieniä! Minusta on ihanaa keksiä kaikkea puuhaa, ostaa joskus jotain pientä ilahduttaakseni heitä, lähetellä kortteja ja tekstareita. Nämä lapset ovat puheliaita, avoimia, iloisia, touhukkaita, liikkuvaisia, kohteliaita ja hyväkäytöksisiä. Heidän hoitaminen tai näkeminen ei tunnu vaivalta. He ovat myös kiintyneitä minuun ja mieheeni, joten tuntuu vastavuoroiselta ja mukavalta kaikki kommunikointi ja yhteydenpito.
Tämä yksi on kanssani liian erilainen. Hiljainen, hankalasti lähestyttävä, ei harrasta mitään, ei tunnu olevan kiinnostunut mistään puheenaiheesta eikä ole missään asiassa etevä. Siis ei mitään, mistä rakentaa juttua. Liian hiirulainen ja jotenkin vaan niin nössö. Ainoa mikä kiinnostaa on tuotiinko karkkia. Paljon sellaisia piirteitä, mitä en oikein arvosta pojissa. Ikää nyt 9v. Ja ihan sama miten usein nähdään, aina on tosi väkinäistä. Ihan sama kuinka ystävällinen olen, vaikka kuinka koitan olla kiinnostunut hänen jutuistaan, niin ei. Ei vain juttu luista ja oleminen on jähmeää, supertylsää. Ei tee enää mieli yrittää. Enkä jaksaisi vaivata päätäni koko lapsella enää. Ennen koin asian vain harmillisena, mutta jaksoin yrittää kun kokemukseni näistä muista kummilapsista olivat niin toisentyyppisiä. Mutta nykyään en koe kuin riesaksi näkemiset. Perheellä kauheat odotukset ja painostus, olisi kiva jos tekisitte sitä ja tätä lapsen kanssa. Mutta kun ei kiinnosta, en pidä siitä ihmisestä. Olkootkin että on vasta lapsi.
Tätä en voi sanoa koskaan ääneen muuta kuin miehelleni. Hän on kanssani samaa mieltä asiasta. otin tämän puheeksi vasta pari vuotta sitten mieheni kanssa, ja hän oli ihan samaa asiaa miettinyt mielessään.
Anteeksi. Tunnen syyllisyyttä että kirjoitin tämän tänne. Silti jotenkin helpotti avautua.
vihaan ihmisiä, jotka haukkuvat toisia ilman syytä.
vihaan sitä, etten osaa keskustella kunnolla ihmisten kanssa.
haluaisin saada erään tajuamaan että hän on tarpeeksi hyvä, hänen ei tarvitsisi hakea huomiota muilta että tuntisi olonsa paremmaksi.... varsinkaan mustasukkaisuuden keinoilla joka oikeasti satuttaa ja tuntuu siltä että hän yrittää painaa minua pöydän alle.
en usko että pärjäisin unelma ammatissani enkä koe olevani kovinkaan lahjakas.
...että sellaista
Anoppini osaa olla ärsyttävä draamailija. Esim kissan rääpäisystä saattaa voihkia tunnin tosi dramaattisesti, kyynel silmäkulmassa. Miehessäni huomaan välillä samaa käytöstä, valittaa välillä kohtuuttoman paljon kivusta kohtuuttoman dramaattisesti.
Mieheni taitaa olla psykopaatti, mutta en millään haluaisi jättää häntä, sillä hyvinä hetkinään (joita on suurin osa ajasta) hän on aivan ihana mies.
Olen kaappipersu. Mieheni kyllä tietää tästä.
Lisäksi vihaan somaleita, haisevat pahalle ja elävät täällä tuilla ja tekevät vaan lapsia. Mielestäni Australian malli sopisi Suomeenkin.
Vituttaa läski työkaveri, joka on tunkenut itsensä siivousalalle. Se hikoilee kuin porsas ja ei oikein jaksa kovaa työtahtia. Hengästyy ja hiki vaan lentää. Onneksi se ihminen joutui toiseen kohteeseen ja ei tarvitse enää katsella sitä. Olen niin helpottunut, yksin pärjään paljon paremmin.