Saako äiti näyttää äidiltä?

Vierailija kirjoitti:

M41 kirjoitti:

Täällä on taas moni tullut kehumaan itseään. "En näytä äidiltä" - ihan kuin se olisi jokin hieno asia. Kuvottavaa ja omahyväistä. Paljon mieluummin herttainen vähän pullea "äidinnäköinen" kuin itserakas ja laiha ämmä.

No niin mulle on sanottu. Enkä tykännyt siitä. Minä olen just yhtä paljon äiti kuin kuka tahansa muukin eikä kellään pitäisi olla asiaa sitä tulla arvioimaan suuntaan tai toiseen.

Jep, toinen on taas tämä ”ai sä urheilet? Just, mulle on kyllä lapset tärkeämpiä kuin oma peilikuva!” ihan kuin ne sulkisivat toisensa jotenkin pois :,D

Mä pidin itsestäni huolta ja kävin salilla omaksi ilokseni ja hyvinvointini vuoksi molemmat raskausajat. Söin järkevästi ja vain sen, mitä tarvittiin kehittyvän vauvan kanssa. Mielitekoja tai pahoinvointia ei ollut missään vaiheessa, olo oli täysin normaali, mitä nyt vauva potki aina välillä. Tämän ansiosta minulla ei ole tuota roikkuvaa vatsanahkaa, raskausarpia tai mitään muuta jälkeä vauvoistani, kuin pieni ja haalistunut sektioarpi, josta on otettu kaksi vauvaa ulos. Olen tosi tyytyväinen, varsinkin kun uimahallissa tai rannalla tulee vastaan kovaa damagea kärsineitä naisia, joiden kroppa on muuten kunnossa. Minusta olisi kamalaa näyttää äidiltä - eli että maha pömpöttää ja nahka roikkuu. En sopeutuisi siihen, sillä olen muutakin kuin äiti: nainen, seksikumppani, ystävä.. EN pelkkä äiti, joka selittelee itselleen muuttunutta kroppaa sillä, että se palkinto (lapsi) on kaiken arvoinen. On arvokkainta maailmassa, mutta onneksi ei "maksanut" minulle vartaloa kumpikaan lapseni. Ja pidän tuota oman käytökseni tuloksena - otin vastuun omasta kropastani ja vältin damaget. Teini-iässä sain sen verran raskausarpia reisiin ja persuuksiin, että halusin välttää ne.

Vierailija kirjoitti:

Niille, jotka eivät halua klikata linkkiä: kirjoitus käsittelee siis äitien kauneusleikkauksia. Rintojen kohtousta, vatsalihasten erkauman ompelua, ihon korjailua, tms. Että se on jenkeissä ihan peruskauraa ja myös Suomessa tehdään jonkin verran. Eli kaikki raskauden ja synnytyksen merkit "korjataa" pois kirurgisesti. Tätä siis kirjoituksessa kritisoitiin, että eikö äiti saa näyttää äidiltä - kaikkine raskauden ja synnytyksen tuomine muutoksineen.

En itse ole äiti, joten siinä mielessä paha sanoa mitä itse tekisin oikeasti. Haluan ajatella, että tottuisin kyllä muuttuneeseen kehooni ajan kanssa. Aikaisempien muiden kokemusteni myötä uskoisin, että näin tulee olemaankin, jos joskus äidiksi tulen. Minulla on mm. melko isoja leikkausarpia, jotka nekin hirvitti alkuun, mutta nykyään en huomaakaan. Ne ovat osa minua. Toisaalta jos joku asia häiritsisi minua todella todella paljon ja pitkään, niin en täysin poissulkisi sitä, että jotain korjauttaisin. Halun pitäisi kuitenkin tulla minusta itsestäni, eikä esim. mieheltä tai muilta ihmisiltä.

Elämä on suurimmaksi osaksi muuta kuin äitinä oloa. Jos haluaa tuntea itsensä viehättäväksi niin laittakoon jokainen itseään miten haluaa. Yksikään lasteni isän jälkeinen puoliso ei ole hurrannut raskausarvilleni, roikkuvalle mahalleni joka pitää nostaa pois tieltä että löytää pillun tai ihaillut napaan asti venyneitä rintojani. Ne on siedetty, mutta ihailu naisena ja naisen vartalossa ei kuulunut minulle kuten ei myöskään puolison seksuaalinen halu kehoani kohtaan. Näitä haluja he toteutti muualla, naisten kanssa jotka ei olleet raskaudesta vammautuneet. Sain kuulla jälkeenpäin miten oli intohimoisesti rakasteltu päivän aikana enemmän kuin meillä oli seksiä puolessa vuodessa. Mies halusi, mutta ei minua. Synnytystehtävän jälkeen minulle annettiin siis sukupuolettoman möhkäleen keho jossa elää. Minulta kiellettiin lopuksi elämää seksuaalisuus jossa aidosti kokisin olevani sukupuoleni, nainen edustaja. Minusta tuli äiti. Möhkäle. Ei seksuaalinen olento joka palvelee muita. Jos joku haluaa olla nainen. Annetaan hänen taas tulla sellaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä pidin itsestäni huolta ja kävin salilla omaksi ilokseni ja hyvinvointini vuoksi molemmat raskausajat. Söin järkevästi ja vain sen, mitä tarvittiin kehittyvän vauvan kanssa. Mielitekoja tai pahoinvointia ei ollut missään vaiheessa, olo oli täysin normaali, mitä nyt vauva potki aina välillä. Tämän ansiosta minulla ei ole tuota roikkuvaa vatsanahkaa, raskausarpia tai mitään muuta jälkeä vauvoistani, kuin pieni ja haalistunut sektioarpi, josta on otettu kaksi vauvaa ulos. Olen tosi tyytyväinen, varsinkin kun uimahallissa tai rannalla tulee vastaan kovaa damagea kärsineitä naisia, joiden kroppa on muuten kunnossa. Minusta olisi kamalaa näyttää äidiltä - eli että maha pömpöttää ja nahka roikkuu. En sopeutuisi siihen, sillä olen muutakin kuin äiti: nainen, seksikumppani, ystävä.. EN pelkkä äiti, joka selittelee itselleen muuttunutta kroppaa sillä, että se palkinto (lapsi) on kaiken arvoinen. On arvokkainta maailmassa, mutta onneksi ei "maksanut" minulle vartaloa kumpikaan lapseni. Ja pidän tuota oman käytökseni tuloksena - otin vastuun omasta kropastani ja vältin damaget. Teini-iässä sain sen verran raskausarpia reisiin ja persuuksiin, että halusin välttää ne.

Raskausarpien syntyminen ei johdu siitä että olisi syönyt epäterveellisesti. Eikä siitä ettei ole käynyt raskausaikana salilla. Kyse on kudostyypistä, ja siitä miten iho palautuu. Raskausaikana minulla tuli painoa vain 11kg (kaksosraskaus) ja kyllä, arpia tuli reilusti.  

Harmittaahan se, että vatsan iho on ikuisesti ruttuinen, mutta olen kovin kiitollinen että kaikista komplikaatioista huolimatta lapseni ovat syntyneet täysiaikaisina ja terveinä.  Vatsanahkani on ruma, mutta se on suojannut näitä rakkaitani. 

Typerintä on että naiset arvostelevat toisiaan kuten sinä, ja vakuuttavat paremmuuttaan kun ei arpia tullut.

Vierailija kirjoitti:

Saa toki, mutta jos miehen puolelta seksuaalinen halu sammuu, niin ei tarvitse ihmetellä.

Sehän siinä on tarkoituskin. Ei nainen halua enää seksiä hääkakun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mä pidin itsestäni huolta ja kävin salilla omaksi ilokseni ja hyvinvointini vuoksi molemmat raskausajat. Söin järkevästi ja vain sen, mitä tarvittiin kehittyvän vauvan kanssa. Mielitekoja tai pahoinvointia ei ollut missään vaiheessa, olo oli täysin normaali, mitä nyt vauva potki aina välillä. Tämän ansiosta minulla ei ole tuota roikkuvaa vatsanahkaa, raskausarpia tai mitään muuta jälkeä vauvoistani, kuin pieni ja haalistunut sektioarpi, josta on otettu kaksi vauvaa ulos. Olen tosi tyytyväinen, varsinkin kun uimahallissa tai rannalla tulee vastaan kovaa damagea kärsineitä naisia, joiden kroppa on muuten kunnossa. Minusta olisi kamalaa näyttää äidiltä - eli että maha pömpöttää ja nahka roikkuu. En sopeutuisi siihen, sillä olen muutakin kuin äiti: nainen, seksikumppani, ystävä.. EN pelkkä äiti, joka selittelee itselleen muuttunutta kroppaa sillä, että se palkinto (lapsi) on kaiken arvoinen. On arvokkainta maailmassa, mutta onneksi ei "maksanut" minulle vartaloa kumpikaan lapseni. Ja pidän tuota oman käytökseni tuloksena - otin vastuun omasta kropastani ja vältin damaget. Teini-iässä sain sen verran raskausarpia reisiin ja persuuksiin, että halusin välttää ne.

Voi kuinka sä olet tyhmä. Raskausarpien muodostumiseen vaikuttaa myös mm. ihon laatu (geenit), mihin suuntaan kohtu kallistuu, vauvan koko, lapsiveden määrä, raskauden kesto, synnytystapa, äidin ikä ja se, onnistuuko imetys (imettävällä äidillä ainakin kohdun koko palautuu nopeasti). Hitosti asioita, mihin ei voi itse päättää. Onneksi olet edes timmi, koska älyllä tai luonteella et varmaan helposti saa kumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Saa toki, mutta jos miehen puolelta seksuaalinen halu sammuu, niin ei tarvitse ihmetellä.

Jos tuollaisen miehen seksuaalinen halu sammuu, niin sehän on hyvä uutinen.

No enemmän tuntuu olevan valloilla Suomessa että pitää näyttää äidiltä, pitää vatsan roikkua ja olla BMI yli 30, kun on ikää vasta 30.  Arvet ovat elämää eivätkä uhkaa kenenkään terveyttä. Äidin kehopositiivisuus ja tietynlainen elämäntyyli (pizzaa, cokista, ruutujen tuijottamista), ei mitään liikuntaa, uhkaa kyllä koko perheen terveyttä. Tuli vaan taas yksi ylipainoinen perheblogisti mieleen, joka viikolla 12 näyttää kun olisi viikkoja 30, kun edellisten raskauksien kilot on vatsalla, ja lisää on kiloja tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi tyytyväinen, varsinkin kun uimahallissa tai rannalla tulee vastaan kovaa damagea kärsineitä naisia, joiden kroppa on muuten kunnossa. /quote]

Mutta jos näillä naisilla on muuten kroppa kunnossa, niin luulisi, että hekin ovat pitäneet omastaan huolta raskauden aikana. Vai luuletko, että sinä olet ainoa joka syö terveellisesti ja harrastaa liikuntaa?

Mitä väliä siitä mitä muut tekevät? Jokainen tekee mitä haluaa. Mun rinnat oli pilalla jo 20v. Sain lapsen 30v. Eli ei ole imetyksen syy.

Sitä joka jaksaa huolehtia itsestään niin syyllistetään ja sitten toisaalta monella lapset on helppo tekosyy, ettei huolehdi yhtään itsestään.

En tarkoita noita leikkauksia vaan ylipäätään.

Blogissani ei ole mainoksia enkä saa siitä muutakaan tuloa :)

Lapsettomat kolmikymppiset ovat (mutkat suoriksi) aivan yhtä äitiytyneen näköisiä kuin äidit. Ihan samalla tavalla keskivartalolihavuutta kuin pari raskautta läpikäynyt äityliini.

Ei, tämä ei ole perustelu äideille elää huonosti, mutta ihmettelen että kansakuntana olemme lihavampia kuin koskaan, lisäännymme vähemmän kuin koskaan ja silti äitiä on ok syyllistää siitä että vararengasta o yhtä paljon kuin naapurin Pirjolla joka on äiti vain terrierilleen.

Kyllä se ikäkin tekee ulkonäölle tepposet, ei pelkkä raskaus. Jotenkin vierastan hirveästi tällaista ajattelutapaa, että äitiys jotenkin näkyisi muuten naisessa, kuin että on se lapsi olemassa. Että joku "näyttää / ei näytä" äidiltä. Ihmisiä on monenlaisia, enkä kyllä ainakaan minä mene kellekään sanomaan, tai ketään arviomaan ulkonäön perusteella, että näyttää lisääntyneen tai ei. Siis aivan idioottimaista. "Ulkonäön parantelu kauneuskirurgialla" -keskustelu on sitten asia erikseen. Juu, olen kyllä tietoinen että raskaus saattaa tehdä venymisarpia ihoon, niin saattaa tehdä myös nopea lihominen/laihtuminen ihan ilman raskauttakin. Itseä on aina ällöttänyt tuo, että biologisilla jutuilla perustellaan muita asioita: "pojat on poikia" -fraasit, huonon käytöksen oikeuttaminen hormoonitoiminnalla jne.  Jotenkin tuo äitiyteen vetoaminen ulkonäön muuttumisesssa kuulostaa samalta.

Oletteko katsoneet, millainen leikkaus se mommy makeover on? Youtubessa esimerkiksi on videoita ja se on aika karua settiä. Itselläni on leikkauksen jälkeen tullut haavatulehdus pienistäkin haavoista (laparoskopia) vaikka suihkuttelin ja hoidin hyvin. En todellakaan ottaisi riskiä, että vatsani tulehtuu mommy makeoverista, jossa viillot on paljon isompia. Miettikääpä riskien kannalta tätäkin ulkonäköpainetta. Eikös leikkauksessa ole melkein aina joku 1% kuolemanriski, vaikka potilas olisi ihan terve. Vielä jos on jotain sairauksia, riski on vielä suurempi. Ei todellakaan pitäisi tulla normiksi, että mentävä mommy makeoveriin, jos ei palaudu raskaudesta täysin alkuperäisen mukaiseksi.

Olen 29-vuotias kahden lapsen äiti. Olen normaalipainoinen ja treenaan tavoitteellisesti, vaatteet päällä väitän olevani hyväkuntoisen näköinen. Vaatteetta taas... pyllyssäni oli selluliittia jo ennen lapsia, vatsan raskausarpia ei näe kuin lasten isä joten mitä väliä.

Vierailija kirjoitti:

Katselkaapa uimahallissa tai Prismassa äitejä. Ei tarvitse ihmetellä, miksi ukot juoksevat vieraissa.

Onko Prisma-mammojen ukot kaikki komeita ja hyväpalkkaisia itse?

Miltä äiti näyttää? Rupsahtaneelta ja roikkuvalta? Saa näyttää muttei ole pakko. Saa hakea apua ongelmiin. Vaikkapa kirurgiasta. Kuten joku totesi, Suomessa on ongelma se ettei äiti saisi näyttää naiselta.

Minä lihoin raskausaikana yli 20kg koska söin mitä sattuu ja en harrastanut liikuntaa. En saanut yhtään arpea.

Suomessa ajatellaan että pitää olla ylpeä esim.raskausarvista ja ihastella niitä. Vaikkei ne edes välttämättä tulisi raskaudesta.