Saako äiti näyttää äidiltä?

Luonto on tarkoittanut, että naisen seksuaalinen vetovoima katoaa kun lapsiluku on täynnä, jotta ei tule liikaa lapsia, jolloin äiti ei voi niistä huolehtia yhtä hyvin kuin vähän pienemmästä lapsimäärästä.

Suomalaisten oikea ongelma taitaa olla se, että pitäisi muka välittää toisten (kuvitelluista) mielipiteistä. Pelätään niin toisten ihmisten arvostelevia katseita, että tehdään sen perusteella päätelmiä, että saako käyttää pinkkiä paitaa, saako äiti näyttää urheilulliselta, saako olla karvoja pim*issä. Oikeasti, hankkikaa itsetunto!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pidin itsestäni huolta ja kävin salilla omaksi ilokseni ja hyvinvointini vuoksi molemmat raskausajat. Söin järkevästi ja vain sen, mitä tarvittiin kehittyvän vauvan kanssa. Mielitekoja tai pahoinvointia ei ollut missään vaiheessa, olo oli täysin normaali, mitä nyt vauva potki aina välillä. Tämän ansiosta minulla ei ole tuota roikkuvaa vatsanahkaa, raskausarpia tai mitään muuta jälkeä vauvoistani, kuin pieni ja haalistunut sektioarpi, josta on otettu kaksi vauvaa ulos. Olen tosi tyytyväinen, varsinkin kun uimahallissa tai rannalla tulee vastaan kovaa damagea kärsineitä naisia, joiden kroppa on muuten kunnossa. Minusta olisi kamalaa näyttää äidiltä - eli että maha pömpöttää ja nahka roikkuu. En sopeutuisi siihen, sillä olen muutakin kuin äiti: nainen, seksikumppani, ystävä.. EN pelkkä äiti, joka selittelee itselleen muuttunutta kroppaa sillä, että se palkinto (lapsi) on kaiken arvoinen. On arvokkainta maailmassa, mutta onneksi ei "maksanut" minulle vartaloa kumpikaan lapseni. Ja pidän tuota oman käytökseni tuloksena - otin vastuun omasta kropastani ja vältin damaget. Teini-iässä sain sen verran raskausarpia reisiin ja persuuksiin, että halusin välttää ne.

Raskausarpien syntyminen ei johdu siitä että olisi syönyt epäterveellisesti. Eikä siitä ettei ole käynyt raskausaikana salilla. Kyse on kudostyypistä, ja siitä miten iho palautuu. Raskausaikana minulla tuli painoa vain 11kg (kaksosraskaus) ja kyllä, arpia tuli reilusti.  

Harmittaahan se, että vatsan iho on ikuisesti ruttuinen, mutta olen kovin kiitollinen että kaikista komplikaatioista huolimatta lapseni ovat syntyneet täysiaikaisina ja terveinä.  Vatsanahkani on ruma, mutta se on suojannut näitä rakkaitani. 

Typerintä on että naiset arvostelevat toisiaan kuten sinä, ja vakuuttavat paremmuuttaan kun ei arpia tullut.

No aivan. Minullakin venähti vatsanahka ja sain kohtuullisen pahan erkauman siitä huolimatta, että olin raskaana hoikassa kunnossa. Nyt on kurttuinen vatsa hautaan asti, ei voi mitään. Ei ole vaikuttanut seksielämään ollenkaan ja mies aina paijaa vatsaani, koska tietää miten hajalla olen vatsani vuoksi ollut. En sen ulkonäön takia, vaan sen takia että erkauman vuoksi en voi liikkua enää kuin ennen. Liikkuminen on minulle rakas harrastus. Se on ollut kovempi pala minulle kuin venähtänyt nahka, jota ei näe kukaan muu kuin oman perheeni jäsenet.

Mua häiritsee tässä keskustelussa se, että usein äidin oletetaan tietynlainen, jotenkin sellainen, että ulkonäöstä näkee olevan äiti. Äidiltä näyttäminen on vastakohta naisellisuudelle, urheilullisuudelle jne

Meillä lähes kaikilla on muitakin rooleja kuin äiti. Olemme vaimoja, siskoja, lapsia, ystäviä jne. Eri elämäntilanteissa se äitiyskin on erilaista.

Ahdistaa se, äidit halutaan laittaa yhteen muottiin. Ja se, että naiseus on yhtä kuin äitiys, ei mulle ainakaan ole.