Eronneiden vanhempien yhteydenpito

-teini ja esiteini

-kommunikoidaan kun on asiaa, yleensä ehkä pari kertaa kuussa? Useammin jos tarvis

-viesteillä tai joskus soitetaan jos ei jaksa näpytellä

1) 11v

2) suunnilleen ei ikinä, ei edes vuosittain

3) ollan nähty vahingossa kasvokkain, ei kylläkään puhuttu silloinkaan.

Toivoisin lisää vastauksia.

Lapset 11v ja 16v. Pari kertaa kk viesteillä. Ei todellakaan nähdä.

Lapset 3 ja 7. Viestitellään n. kerran kahdessa viikossa ja jos jotain erikoista, sairastumisia tai koulujuttuja. Harvemmin nähdään, lasten vaihdossa mies tiputtaa lapset etupihalle ja kaasuttaa pois. 😊

Lapset 15-19v. Ei olla tekemisissä muuten kuin silloin, kun joudun laittaan viestiä elatusmaksujen maksamattomuudesta. Taas pitäisi laittaa ja sekin ärsyttää.

Lapset 3 ja 5, lähes joka toinen päivä laitellaan videopuheluja lapsilta toiselle vanhemmalle ja vaihdetaan samalla käytännön kuulumisia jos tarvetta. About kerran viikossa käydään syömässä toistemme luona.

Lapset 14v, 13v ja 10v

Viikottain ollaa yhteydessä; jos kiireellistä niin: viestein, videopuheluilla tai jos ei jaksa kirjoittaa niin soitetaan. Nähdään myös joka viikko kasvokkain.

Olemme hyvissä väleissä, ja käymme lasten kanssa esin ravintolassa, leffassa jne.

Kaksi esiteiniä. Vaihdetaan peruskuulumiset vähintään kerran viikossa (vaihdon yhteydessä) ja viestitetään tarvittaessa viikon mittaan. Mutta lapset alkaa olla jo sen ikäisiä, että enemmän nekin viestit menee nykyään suoraan niille.

Jutellaan kyllä exän kanssa muistakin kuin lasten asioista. Meillä on pitkä historia kuitenkin ja esim. exän perheessä on mullekin edelleen tärkeitä ihmisiä.

1. Teinit

2. Kun on asiaa. Vähintään kahdesti vuodessa.

3. Vain kirjallisesti. Haluan miehen puheesta dokumentaation.

Olen itse hiljattain eronnut ja meillä on exän kanssa todella eriävä mielipide yhteydenpidosta. Lapset ovat alle kouluikäisiä. Exä vaatii selontekoa päivittäin, vaikka siis olisi ihan normi arkea luonani. Ja viestien lisäksi voi vielä soittaakkin. Itse toivoisin esim yhteydenpitoa vaihtoa edeltävänä päivänä, jolloin voisi kertoa olennaisimmat + tarvittaessa (jos vaikka jotain sattunut, niin viesti tai soitto). Ex on lähivanhempi ja sanonut, että etävanhempana minulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä näin tiiviistä yhteydenpidosta. Lastenvalvoja oli exäni puolella asiassa. AP

Vierailija kirjoitti:

1. Teinit

2. Kun on asiaa. Vähintään kahdesti vuodessa.

3. Vain kirjallisesti. Haluan miehen puheesta dokumentaation.

Sama, kaikki kirjallisesti.

4 v

Vähintään viikoittain soitellaan. Vaihdon yhteydessä jutellaan niitä näitä. Ehkä kerran kuukaudessa tehdään joku retki /ruokaa yhdessä tms.

Vierailija kirjoitti:

Lapset 15-19v. Ei olla tekemisissä muuten kuin silloin, kun joudun laittaan viestiä elatusmaksujen maksamattomuudesta. Taas pitäisi laittaa ja sekin ärsyttää.

Mitä niitä siltä kyselet? Kelalle vaan sopimus menemään ja ilmoitus ettei ole maksanut. Tai vaikka suoraan ulosottoon. Turhaa pelleilyä.

1) 7 vuotta

2) -

3) sähköposti joka toinen keskiviikko viikonlopun aikatauluista

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hiljattain eronnut ja meillä on exän kanssa todella eriävä mielipide yhteydenpidosta. Lapset ovat alle kouluikäisiä. Exä vaatii selontekoa päivittäin, vaikka siis olisi ihan normi arkea luonani. Ja viestien lisäksi voi vielä soittaakkin. Itse toivoisin esim yhteydenpitoa vaihtoa edeltävänä päivänä, jolloin voisi kertoa olennaisimmat + tarvittaessa (jos vaikka jotain sattunut, niin viesti tai soitto). Ex on lähivanhempi ja sanonut, että etävanhempana minulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä näin tiiviistä yhteydenpidosta. Lastenvalvoja oli exäni puolella asiassa. AP

Ei tuollaiseen tarvitse suostua. Toisaalta, miksi sinua haittaa kertoa lasten perus kuulumisia toiselle vanhemmalle? Oman lapseni isä oli sellainen ettei kertonut mitään (päivän mittaiset tapaamiset, ei halunnut kertoa onko lapsi esim syönyt koska viimeksi vaikka se oli ainoa asia joka kiinnosti minua) eikä esim laittanut taaperoa päiväunille "koska vaikka äiti haluaa et lapsi nukkuu päiväunet, ei mun tarvitse tehdä samoin" - tuollaisten isien takia lastenvalvoja saattaa tuntea sympatiaa äitiä kohtaan. En usko että hän on kuitenkaan sanonut että sinun on pakko tuohon suostua.

4 ja 7, vaihdellaan lasten asiat viestein, muutaman kerran - kerran viikossa, joskus harvoin puhelimitse pidemmät tai kiireisemmät. Vaihtotilanteissa joskus kasvotusten ja silloin vaihdetaan enimmät kuulumiset koskien lapsia. Joskus muita kuulumisia, mutta pääpaino näissä asioissa jotka vaikuttaa lapsiin. Kiva jos lapsilla olisi tunne että ollaan kumpikin hyvin perillä heidän asioista ja tullaan juttuun, vaikka erottu. Oltiin ihan kauheita yhdessä. Mieskään ei v***uile enää eikä ole ihan niin hankala kun yhdessä ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hiljattain eronnut ja meillä on exän kanssa todella eriävä mielipide yhteydenpidosta. Lapset ovat alle kouluikäisiä. Exä vaatii selontekoa päivittäin, vaikka siis olisi ihan normi arkea luonani. Ja viestien lisäksi voi vielä soittaakkin. Itse toivoisin esim yhteydenpitoa vaihtoa edeltävänä päivänä, jolloin voisi kertoa olennaisimmat + tarvittaessa (jos vaikka jotain sattunut, niin viesti tai soitto). Ex on lähivanhempi ja sanonut, että etävanhempana minulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä näin tiiviistä yhteydenpidosta. Lastenvalvoja oli exäni puolella asiassa. AP

Exällä varmaan on jotain eroahdistusta ja pelkoa lasten pärjäämisestä. Tämä todennäköisesti ei liity mitenkään sinuun, vaan siihen, ettei ole tottunut vielä olemaan ilman lapsia.

Sinuna ehkä laittaisin joka päivä viestin "kaikki ok" tai, jos on jotain mahdollista kerrottavaa, niin siitä lyhyesti tai pidemmin. Sen lisäksi ei toki tarvitse enää soitella, voit nätisti sanoa puhelimessa, että soitat jos tulee jotain soittamisen arvoista, nyt keskityt lapsiin. Eikä sitten enää tarvitse vastailla. Lasten kanssa antaisin puhua puhelimessa päivittäin, se auttaa lapsiakin muutoksessa.

Voi mennä puolikin vuotta että ei olla missään yhteydessä. Viestein asioiden hoidosta ja jos lapset matkustaa isälle, matka pitkä, matkajärjestelyt aiheena. Teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaiseen tarvitse suostua. Toisaalta, miksi sinua haittaa kertoa lasten perus kuulumisia toiselle vanhemmalle? Oman lapseni isä oli sellainen ettei kertonut mitään (päivän mittaiset tapaamiset, ei halunnut kertoa onko lapsi esim syönyt koska viimeksi vaikka se oli ainoa asia joka kiinnosti minua) eikä esim laittanut taaperoa päiväunille "koska vaikka äiti haluaa et lapsi nukkuu päiväunet, ei mun tarvitse tehdä samoin" - tuollaisten isien takia lastenvalvoja saattaa tuntea sympatiaa äitiä kohtaan. En usko että hän on kuitenkaan sanonut että sinun on pakko tuohon suostua.

Ei haittaa kertoa. Mutta ensimmäiset viestit yön sujumisesta tai aamupalan maistumisesta ovat voineet tulla jo ennen kuin olemme edes heränneet lasten kanssa. Päivällä voi soitella ja kysyä miten lounas on maistunut tai mitä olen tehnyt lasten kanssa. Illalla taas viestejä: mitä ruokaa olen lapsille tehnyt, kuinka se on maistunut, ollaanko tavattu jotain ihmisiä.

Tämä on ehkä jollain tavalla ahdistavaa. Olen ollut lapsieni kanssa heidän syntymästään saakka ja osallistunut hoitoon ja kasvattamiseen yhtä paljon kuin exäni. Aivan kuin pärjäämiseeni ei luotettaisi.

Ja ei, lastenvalvoja ei pakottanut. Mutta kannusti exääni pitämään kiinni tiiviistä yhteydenpidosta "lasten hyväksi". AP