Eronneiden vanhempien yhteydenpito

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hiljattain eronnut ja meillä on exän kanssa todella eriävä mielipide yhteydenpidosta. Lapset ovat alle kouluikäisiä. Exä vaatii selontekoa päivittäin, vaikka siis olisi ihan normi arkea luonani. Ja viestien lisäksi voi vielä soittaakkin. Itse toivoisin esim yhteydenpitoa vaihtoa edeltävänä päivänä, jolloin voisi kertoa olennaisimmat + tarvittaessa (jos vaikka jotain sattunut, niin viesti tai soitto). Ex on lähivanhempi ja sanonut, että etävanhempana minulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä näin tiiviistä yhteydenpidosta. Lastenvalvoja oli exäni puolella asiassa. AP

Varmasti todella epämiellyttävää.

Mieheni exä oli samanlainen, ja käytös paheni. Soitteli jatkuvasti ja jos mies ei vastannut (puhelin äänettömällä tms.) oli nainen pian oven takana hakkaamassa ovea. Pari kertaa haki väkisin lapsen pois mieheni luota.

Itse en ollut tuolloin vielä kuvioissa, koska olisin todennut, että tuollaiseen ei saa koskaan alistua eikä suostua. Mies sanoi, että joutui exää mielistelemään, jotta ylipäätään olisi saanut nähdä lasta.

Tuota valitettavasti tapahtuu. Kannattaa pitää huolta omista oikeuksistaan heti alusta lähtien. Lähivanhemmilla on pelottavan voimakas vaikutus lapsiin. Miehenikin tapauksessa exä esti lasta tapaamasta isäänsä lukuisia kertoja. Pieni lapsi ei ymmärrä eikä osaa vaikuttaa tilanteeseen. Nyt kun lapsi on teini, hän onneksi itse ilmaisee tahtonsa ja mielellään meillä käy joka toinen viikonloppu.

Valitettavasti meillä myös sama kokemus, että lastenvalvoja on lähivanhemman (äidin puolella) ihan naurettavuuksiin asti. Viimeisin tapaus oli se, että exä osti uuden rakenteilla olevan asunnon ja yritti saada miestäni maksamaan isompaa elatusmaksua sen perusteella, että hänen asumiskustannukset ovat nyt tuplat enne kuin muutto tapahtuu :D Naurettavaa oli se, että lastenvalvoja oli sitä mieltä että kannattaa maksaa. Mitään perustettahan tälle ei ole, eikä mies todellakaan suostunut tällaiseen.

Tämän elatusmaksukuvion vuoksi exä soitteli keväällä käytännössä joka päivä lukuisia kertoja ja viestitteli, kunnen viimein meni jakeluun. Muuten eivät ole yhteyksissä kuin äärimmäisissä tilanteissa. Tapaamiset ja lomat sujuvat parhaiten lapsen kautta sopimalla, ovat sujuneet jo useamman vuoden (n. 10-vuotiaasta alkaen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaiseen tarvitse suostua. Toisaalta, miksi sinua haittaa kertoa lasten perus kuulumisia toiselle vanhemmalle? Oman lapseni isä oli sellainen ettei kertonut mitään (päivän mittaiset tapaamiset, ei halunnut kertoa onko lapsi esim syönyt koska viimeksi vaikka se oli ainoa asia joka kiinnosti minua) eikä esim laittanut taaperoa päiväunille "koska vaikka äiti haluaa et lapsi nukkuu päiväunet, ei mun tarvitse tehdä samoin" - tuollaisten isien takia lastenvalvoja saattaa tuntea sympatiaa äitiä kohtaan. En usko että hän on kuitenkaan sanonut että sinun on pakko tuohon suostua.

Ei haittaa kertoa. Mutta ensimmäiset viestit yön sujumisesta tai aamupalan maistumisesta ovat voineet tulla jo ennen kuin olemme edes heränneet lasten kanssa. Päivällä voi soitella ja kysyä miten lounas on maistunut tai mitä olen tehnyt lasten kanssa. Illalla taas viestejä: mitä ruokaa olen lapsille tehnyt, kuinka se on maistunut, ollaanko tavattu jotain ihmisiä.

Tämä on ehkä jollain tavalla ahdistavaa. Olen ollut lapsieni kanssa heidän syntymästään saakka ja osallistunut hoitoon ja kasvattamiseen yhtä paljon kuin exäni. Aivan kuin pärjäämiseeni ei luotettaisi.

Ja ei, lastenvalvoja ei pakottanut. Mutta kannusti exääni pitämään kiinni tiiviistä yhteydenpidosta "lasten hyväksi". AP

Varmasti ei ole ongelma kertoa kuulumisista, mutta onhan tuo jo ihan naurettavaa kyttäystä. Sinulla on oikeus tehdä ja nähdä ihmisiä lapsesi kanssa, eikä nämä asiat kuulu mitenkään exällesi, vaikka hän lapsen vanhempi onkin. Toki sitten, jos lapsella joku hätänä, sairastuu tai tulee muuta terveysongelmaa tms, on syytä kommunikoida.

Kyllä pitäisi riittää, että kun viet lasta takaisin / lapsi haetaan luotasi, niin siinä vaiheessa käytäisi vaikka _lyhyesti_ läpi, että miten meni.

Monilla ei ole eron jälkeen innostusta olla yhteyksissä muuten kuin tärkeissä asioissa. Kuulumisten soittelu ja viestittely (varsinkin päivittäin tai jopa useamman kerran päivässä) saattavat olla todella ahdistavia.

Sinulla on kuitenkin oikeus kasvatusrauhaan lapsen ollessa sinun luonasi.

Lapset kolmekymppisiä. Erosta yli 15 vuotta.

Soitellaan muutaman kerran vuodessa, joskus tekstaillaan jotain. Lastenlasten kulkemisia, lasten lainojen takauksia, asuntojen hankkimisia, kriisejä, muuttoja, mietitään niitä joskus yhdessä.

Smalla tavalla ja samantapaisissa asioissa puolisoni on yhtedessä omien lastensa äidin kanssa. Heidän lapset on nelikymppisiä. Myös minä olen joskus viestitellyt puolispni exän kanssa ähinnä lastenlasten kulkemisista, joskus jostain juhlien järjestelyistä yms.

Lapset 5, 7 ja 15 vuotiaat.

Kun on jotain lapsiin liittyvää asiaa. Ehkä pari kertaa viikossa siis.

Whatsappilla tai kasvotusten kun vaihdetaan lapset kyydistä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaiseen tarvitse suostua. Toisaalta, miksi sinua haittaa kertoa lasten perus kuulumisia toiselle vanhemmalle? Oman lapseni isä oli sellainen ettei kertonut mitään (päivän mittaiset tapaamiset, ei halunnut kertoa onko lapsi esim syönyt koska viimeksi vaikka se oli ainoa asia joka kiinnosti minua) eikä esim laittanut taaperoa päiväunille "koska vaikka äiti haluaa et lapsi nukkuu päiväunet, ei mun tarvitse tehdä samoin" - tuollaisten isien takia lastenvalvoja saattaa tuntea sympatiaa äitiä kohtaan. En usko että hän on kuitenkaan sanonut että sinun on pakko tuohon suostua.

Ei haittaa kertoa. Mutta ensimmäiset viestit yön sujumisesta tai aamupalan maistumisesta ovat voineet tulla jo ennen kuin olemme edes heränneet lasten kanssa. Päivällä voi soitella ja kysyä miten lounas on maistunut tai mitä olen tehnyt lasten kanssa. Illalla taas viestejä: mitä ruokaa olen lapsille tehnyt, kuinka se on maistunut, ollaanko tavattu jotain ihmisiä.

Tämä on ehkä jollain tavalla ahdistavaa. Olen ollut lapsieni kanssa heidän syntymästään saakka ja osallistunut hoitoon ja kasvattamiseen yhtä paljon kuin exäni. Aivan kuin pärjäämiseeni ei luotettaisi.

Ja ei, lastenvalvoja ei pakottanut. Mutta kannusti exääni pitämään kiinni tiiviistä yhteydenpidosta "lasten hyväksi". AP

Sivusta. Oliko lastenvalvojalle selvää miten usein ex ottaa yhteyttä ja mitä kaikkea osaat ja haluat tehdä lasten hyvinvoinnin eteen? Minusta tuo tiiviistä yhteydenpidosta kiinni pitäminen kuulostaa enemmänkin yleiseltä ohjeelta. Ei voi olla tarkoitus, että ollaan jatkuvasti yhteydessä jokaisesta välipalasta. Olisiko esim. kahdesti päivässä kohtuullinen maksimi alle kouluikäisten olleessa kyseessä, ellei mitään erityistä ole tapahtunut?

1) 10 ja 16

2) lapset mulla joka toinen vkl ja yhden päivän arkena väliviikkoina. ei tarvitse kommunikoida mitään extraa kuin lasten haku eikä mielestäni sitäkään, jos ei tule mitään muutoksia sovittuun.

3) en ole kommunikoinut kasvotusten enkä puhelimitse vuoteen, koska exäni on kontrollifriikki hullu, joka utelee kaikkea mahdollista ja arvostelee vanhemmuuttani. whatsapp piti myös laittaa sulkuun. tekstiviesti nykyään ainoa väylä ja siitäkin piti uhata rikossyytteelllä viestintärauhan häiritsemisestä, kun tuli välillä monta kymmentä viestiä päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaiseen tarvitse suostua. Toisaalta, miksi sinua haittaa kertoa lasten perus kuulumisia toiselle vanhemmalle? Oman lapseni isä oli sellainen ettei kertonut mitään (päivän mittaiset tapaamiset, ei halunnut kertoa onko lapsi esim syönyt koska viimeksi vaikka se oli ainoa asia joka kiinnosti minua) eikä esim laittanut taaperoa päiväunille "koska vaikka äiti haluaa et lapsi nukkuu päiväunet, ei mun tarvitse tehdä samoin" - tuollaisten isien takia lastenvalvoja saattaa tuntea sympatiaa äitiä kohtaan. En usko että hän on kuitenkaan sanonut että sinun on pakko tuohon suostua.

Ei haittaa kertoa. Mutta ensimmäiset viestit yön sujumisesta tai aamupalan maistumisesta ovat voineet tulla jo ennen kuin olemme edes heränneet lasten kanssa. Päivällä voi soitella ja kysyä miten lounas on maistunut tai mitä olen tehnyt lasten kanssa. Illalla taas viestejä: mitä ruokaa olen lapsille tehnyt, kuinka se on maistunut, ollaanko tavattu jotain ihmisiä.

Tämä on ehkä jollain tavalla ahdistavaa. Olen ollut lapsieni kanssa heidän syntymästään saakka ja osallistunut hoitoon ja kasvattamiseen yhtä paljon kuin exäni. Aivan kuin pärjäämiseeni ei luotettaisi.

Ja ei, lastenvalvoja ei pakottanut. Mutta kannusti exääni pitämään kiinni tiiviistä yhteydenpidosta "lasten hyväksi". AP

Sivusta. Oliko lastenvalvojalle selvää miten usein ex ottaa yhteyttä ja mitä kaikkea osaat ja haluat tehdä lasten hyvinvoinnin eteen? Minusta tuo tiiviistä yhteydenpidosta kiinni pitäminen kuulostaa enemmänkin yleiseltä ohjeelta. Ei voi olla tarkoitus, että ollaan jatkuvasti yhteydessä jokaisesta välipalasta. Olisiko esim. kahdesti päivässä kohtuullinen maksimi alle kouluikäisten olleessa kyseessä, ellei mitään erityistä ole tapahtunut?

Samaa mietin minäkin, että onko lastenvalvoja tietoinen, kuinka paljon exä ottaa pöivittäin yhteyttä? Toisaalta täälläkin sama kokemus, että lastenvalvojat lähivanhemman (jotka vielä tapaavat useimmiten olla äitejä)  puolella hölmöissäkin asioissa.

Kahdesti päivässä kuulostaa omaan korvaan aika isolta määrältä kontakteja. Mikäli lapsi on esimerkiksi viikonlopun etävanhemmalla, onko tarpeen haku/tuontikeskusteluita enempään yhteydenpitoon? Viikko-viikko-järjestelyissä pienen lapsen kohdalla ehkä joka toinen päivä?

Peräänkuulutan täällä sitä kasvatusrauhaa, jonka joku jo mainitsikin. Pitää pystyä luottamaan siihen että toinen vanhempi hoitaa homman, vaikka ei hyvät välit olisikaan tai olisi eri mieltä kasvatusperiaatteista. APn esimerkki kuulosti todella kontrollinhaluiselta exältä. Hänen tulee ymmärtää, että lapsella on kaksi kotia eikä hänellä ole toisen kodin asioista päätäntävaltaa.

Aikuinen lapsi. Ei olla mitenkään tekemisissä eksän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta. Oliko lastenvalvojalle selvää miten usein ex ottaa yhteyttä ja mitä kaikkea osaat ja haluat tehdä lasten hyvinvoinnin eteen? Minusta tuo tiiviistä yhteydenpidosta kiinni pitäminen kuulostaa enemmänkin yleiseltä ohjeelta. Ei voi olla tarkoitus, että ollaan jatkuvasti yhteydessä jokaisesta välipalasta. Olisiko esim. kahdesti päivässä kohtuullinen maksimi alle kouluikäisten olleessa kyseessä, ellei mitään erityistä ole tapahtunut?

Kyllä tästä tilanteesta puhuttiin avoimesti lastenvalvojan luona. Siksi kysyinkin täällä, että miten muissa eroperheissä toimitaan. Itsestäni tämä tosiaan tuntuu aivan liialta. Varsinkin kun pääsääntöisesti päivät rullaa samalla kaavalla. Laitan aina viestin/soitan, jos on jotain erikoista. Esim. nuorempi tippui keinusta naamalleen ja käytin sen vuoksi hammastarkastuksessa.

Olen yrittänyt omalla toiminnallani hillitä yhteydenpitoa, mutta jos en vastaa, soittelu/viestittely jatkuu kunnes vastaan. Esim aamulla laitan:herätty, aamupuuro maistui, lähdetään puistoon/hoitoon. Sitten tulee lisäkysymyksiä. Jos en vastaa, niin exä soittaa tai laittaa uusia viestejä. AP

Haluaisin tietää, että

1) minkä ikäisiä lapsia

2) kuinka usein vaihdatte kuulumisia lasten asioista

3) mitä kautta kommunikoitte (kasvotusten, viesti, sähköposti tms)

Vierailija kirjoitti:

Lapset 5, 7 ja 15 vuotiaat.

Kun on jotain lapsiin liittyvää asiaa. Ehkä pari kertaa viikossa siis.

Whatsappilla tai kasvotusten kun vaihdetaan lapset kyydistä toiseen.

MITÄ ihmeen asiaa voi olla parikin kertaa viikossa?

Minulla nyt isot lapset, mutta ei heistä riittänyt asiaa kuin kerran kuussa. Ei niitä retkiä ja hammaslääkäreitä niin paljoa ollut... eri asia, jos on jokin ongelmanuori tms.

Onpa ahdistavan kuuloista, että eksä kyttää noin paljon. Onko hänellä kaikki ihan ok?

Paljon tsemppiä jatkoon, toivottavasti saisit kommunikoitua selkeästi ja suoraan että vähempi saa luvan riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaiseen tarvitse suostua. Toisaalta, miksi sinua haittaa kertoa lasten perus kuulumisia toiselle vanhemmalle? Oman lapseni isä oli sellainen ettei kertonut mitään (päivän mittaiset tapaamiset, ei halunnut kertoa onko lapsi esim syönyt koska viimeksi vaikka se oli ainoa asia joka kiinnosti minua) eikä esim laittanut taaperoa päiväunille "koska vaikka äiti haluaa et lapsi nukkuu päiväunet, ei mun tarvitse tehdä samoin" - tuollaisten isien takia lastenvalvoja saattaa tuntea sympatiaa äitiä kohtaan. En usko että hän on kuitenkaan sanonut että sinun on pakko tuohon suostua.

Ei haittaa kertoa. Mutta ensimmäiset viestit yön sujumisesta tai aamupalan maistumisesta ovat voineet tulla jo ennen kuin olemme edes heränneet lasten kanssa. Päivällä voi soitella ja kysyä miten lounas on maistunut tai mitä olen tehnyt lasten kanssa. Illalla taas viestejä: mitä ruokaa olen lapsille tehnyt, kuinka se on maistunut, ollaanko tavattu jotain ihmisiä.

Tämä on ehkä jollain tavalla ahdistavaa. Olen ollut lapsieni kanssa heidän syntymästään saakka ja osallistunut hoitoon ja kasvattamiseen yhtä paljon kuin exäni. Aivan kuin pärjäämiseeni ei luotettaisi.

Ja ei, lastenvalvoja ei pakottanut. Mutta kannusti exääni pitämään kiinni tiiviistä yhteydenpidosta "lasten hyväksi". AP

Sairaalta kuulostaa. Pidä kirjaa niistä yhteydenotoista ja tallenna viestit.

1) 9v

2) Ei enää ollenkaan, mutta lapsen isä lähettelee paljon viestejä, joihin en yleensä reagoi (kyseessä henkinen väkivalta). Vastaan vain jos on äärimmäinen pakko ja yritän käyttää mahdollisimman vähän sanoja. Jokainen sana, jonka lausun, on uusi ase hänen käsissään.

3) tekstiviestit, joista tallennan jatkossa kaikki