Työkaverin ''höperöityminen''

Tämä on muuten asia, josta ei puhuta tarpeeksi. Omalla työpaikallani oli eräänlainen Justiina, joka kieltäytyi opettelemasta uusia toimintatapoja kiireisessä työympäristössä, ja tämän vuoksi pääsi/joutui vähän aikaisemmin eläkkeelle. Esim. kun piti ruiskuttaa kasa tuotteita (puhutaan kymmenistä) ruiskulla samaan aikaan ja homma otti pari sekuntia, Justiinapas totesi että hän tekee sen kuten on aina tehnyt eli nysväsi käsin yhden tuotteen kerralla. :D 

Mulla on tuollainen työpari, eikä edes ole eläkeikää lähestyvä. Tekee siis hirveästi virheitä eikä ole mikään fiksu tyyppi, joten ei hoksaa asioiden syy- ja seuraussuhteita. Paljon ymmärtää myös väärin tai ei ymmärrä lainkaan kielitaidon puutteen takia, mille nyt on aika mahdotonta tehdä mitään.

Olen puhunut asiasta esimiehelle, koska en ole mukava ihminen ja koska asia on sen verran kyrsinyt hermoja. Esimies ei ole asiaan mitenkään puuttunut, eikä julkisella puolella ketään potkita poiskaan, joten tilanne on mikä on.

Nykyisin en huomauttele hänelle enää enkä korjaa hänen virheitään, vaikka huomaan niitä päivittäin. Jos joku kyselee perään, niin sanon vain ettei ole minun tekosiani. Otan vastuun vain omasta työnjäljestäni, mikä on ainoa tapa pysyä tolkuissani.

Kun on hyvä ja tehokas ja osaava miksi jäädä junnaamaan parityöhön? Sos ala tulee parityöstä mieleen, toinen tekniikan, toinen sen työn ihmisten kohtelun?

Eikun uralla eteenpäin, kohti seuraavaa paikkaa tai ylennystä nykyisessä.

Up

Mulla oli ihana eläkeikää lähestyvä kollega. Epäilin alkavaa muistisairautta, kunnes tajusin, että hänellä olikin lähestyvä burnout. Oli tullut iän myötä jo kremppaa kroppaankin, mutta teki pitkää päivää, ja hoiti vapaa-ajallaan paljon lapsenlapsiaan.

Uupuneena ajatus ei aina kulje, eikä uuden oppiminen käy niin helposti. Nykyinen työelämä uuvuttaa helposti. Työelämän lisäksi ikääntyessä voi tulla muitakin uuvuttavia elämän osa-alueita, kuten omat ja läheisten sairaudet.

Pidän sitä tärkeänä, ettei ketään potkita töistä eläkeiän kynnyksellä. Vaikka se kaikkia kokemuslisiä nauttiva, sairaslomillakin ehkä usein oleva työntekijä on kalliskin. Mutta jotain inhimillisyyttä pitää työelämässä olla!

Työt ei saa kaatua kuitenkaan nuoremman niskaan. Minkähän oikeudenmukaisen ratkaisun siihen keksisi? Pitäisikö nuoremman saada vaikka henkilökohtaista palkanlisää siitä, että taitaa esim. tietojärjestelmän paremmin ja tarvittaessa perehdyttää muita? Vai onko työntekijöitä yksinkertaisesti liian vähän... Pitäisikö palkata esim. motovoitunut oppisopimusopiskelija tai nuori vastavalmistunut joukon jatkoksi?

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuuskymppinen ja toivoisin, että te jotka pidätte meitä jarruina töissä, niin tehkää aloite, että eläkeikä alennetaan 60 v. Kiittäisin teitä siitä jos se menisi läpi. Haluaisin jo eläkkeelle, mutta kun ei päästetä millään.

Voi kun voisikin alentaa, mutta sitten se tarkoittaisi sitä, että omasta palkasta jää vielä vähemmän käteen kun jostain pitää repiä rahaa kasvavalle eläkeläismäärälle

Ei haluta päästää eläkkeelle, mutta ei haluta pitää töissäkään. Mitäs nyt sitten tehdään, kun oikein mikään ei käy? Kuulostaa taas 3 vuotiaan tasolle jääneen uhmaikäisen, kolmikymppisen lapsiaikuisen kiukuttelulta, joka kaipaa vain henkistä tukkapöllyä.

Nuoret haluaisivat, että eläkeikää lähestyville tulisi luonnollinen poistuma. Sitä ei vaan haluta / voida sanoa ääneen. He vielä luulevat itse olevansa kuolemattomia

Elämä menee niin nopeasti, että äkkiä sitä on itse siinä tilanteessa että on töissä vanhimmasta päästä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihana eläkeikää lähestyvä kollega. Epäilin alkavaa muistisairautta, kunnes tajusin, että hänellä olikin lähestyvä burnout. Oli tullut iän myötä jo kremppaa kroppaankin, mutta teki pitkää päivää, ja hoiti vapaa-ajallaan paljon lapsenlapsiaan.

Uupuneena ajatus ei aina kulje, eikä uuden oppiminen käy niin helposti. Nykyinen työelämä uuvuttaa helposti. Työelämän lisäksi ikääntyessä voi tulla muitakin uuvuttavia elämän osa-alueita, kuten omat ja läheisten sairaudet.

Pidän sitä tärkeänä, ettei ketään potkita töistä eläkeiän kynnyksellä. Vaikka se kaikkia kokemuslisiä nauttiva, sairaslomillakin ehkä usein oleva työntekijä on kalliskin. Mutta jotain inhimillisyyttä pitää työelämässä olla!

Työt ei saa kaatua kuitenkaan nuoremman niskaan. Minkähän oikeudenmukaisen ratkaisun siihen keksisi? Pitäisikö nuoremman saada vaikka henkilökohtaista palkanlisää siitä, että taitaa esim. tietojärjestelmän paremmin ja tarvittaessa perehdyttää muita? Vai onko työntekijöitä yksinkertaisesti liian vähän... Pitäisikö palkata esim. motovoitunut oppisopimusopiskelija tai nuori vastavalmistunut joukon jatkoksi?

Mitä tulee sairaslomiin , niin meillä niitä käyttää selvästi eniten nuoret. On selkä - ja jalkakipua ja toki lapset kipeänä vähän väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuuskymppinen ja toivoisin, että te jotka pidätte meitä jarruina töissä, niin tehkää aloite, että eläkeikä alennetaan 60 v. Kiittäisin teitä siitä jos se menisi läpi. Haluaisin jo eläkkeelle, mutta kun ei päästetä millään.

Voi kun voisikin alentaa, mutta sitten se tarkoittaisi sitä, että omasta palkasta jää vielä vähemmän käteen kun jostain pitää repiä rahaa kasvavalle eläkeläismäärälle

Ei haluta päästää eläkkeelle, mutta ei haluta pitää töissäkään. Mitäs nyt sitten tehdään, kun oikein mikään ei käy? Kuulostaa taas 3 vuotiaan tasolle jääneen uhmaikäisen, kolmikymppisen lapsiaikuisen kiukuttelulta, joka kaipaa vain henkistä tukkapöllyä.

Nuoret haluaisivat, että eläkeikää lähestyville tulisi luonnollinen poistuma. Sitä ei vaan haluta / voida sanoa ääneen. He vielä luulevat itse olevansa kuolemattomia

Elämä menee niin nopeasti, että äkkiä sitä on itse siinä tilanteessa että on töissä vanhimmasta päästä.

Eikä halua. On vaan raskasta tehdä kahden työt. Varsinkin ilman minkäänlaista kiitollisuutta

Jos hänestä ei varsinaisesti ole haittaa, niin voit ehkä jutella esimiehesi kanssa, ja pyytää lisää liksaa. Tai ehdottaa, että esimies ohjaisi hänet käymään muistitestissä.....oikeasti, jos on muistisairaus, se pitäisi saada lääkitykselle ajoissa, jotta se etenee hitaammin. Mulla on ollut ihan loistavia 60+ työkavereita, joilla ei ole ollut oppimis- ongelmia uusien kanssa, mutta tuon kuvailemasi tyypin kyllä tunnistan. 

Mun on kerran ollut pakko mennä sanomaan esimiehelle, että nyt ei tule töistä mitään tämän ihmisen kanssa ja otin esimerkit mukaan. Minulla oli syytä epäillä suoraan muistisairautta (ja kokemusta on omasta suvusta). Esimies tuumi että tilannetta on kyllä seurattu jo pitkään eikä ole voinut antaa uusia työtehtäviä. Minusta oli törkeää, että katseltiin sivuun asiassa. Elettiin aikaa, jolloin mm. sähköposti oli tullut vakityökaluksi, eikä tämä työkaveri oppinut sen käyttämistä. 

Ohjattiin työterveyteen, muistitestiin ja sehän sieltä sitten löytyi, ihminen jäi sairaseläkkeelle. 

Ainakin itseni kohdalla toivoisin, että työkaverit älyäisivät, jos hommat ei suju......mä pidän sitä hälytyksenä, jos ihminen ei opi uusia asioita. Mun nyt 75-v. äitini ei ole oppinut esim. älypuhelinta muutama vuosi sitten, unohtelee jo asioita ja ollaan menossa helmikuussa muistitestiin......sen sijaan samanikäinen anoppi pänttää englantia ja käyttää tablettia ja tietokonetta kuin vettä vaan. 

Minä olen esimiehenä tiimissä, jonka keski-ikä on 33. Työ on suht simppeliä toimistohommaa. Tehokkain työtekijä on tiimin vanhin nainen, joka on pian 60. Joo hän ei opi uusia systeemejä yhtä nopeasti kuin nuoremmat, mutta on oma-aloitteisin ja tekee hommat oikein. Tiimin parikymppistä saa jatkuvasti olla paimentamassa eikä hän osaa itse etsiä lisää tekemistä kun se hänen ns. Päätyönsä on tehty. Hankalimpia manageroitavia on kuitenkin olleet vähän yli nelikymppiset naiset. Luulevat tietävänsä kaikesta kaiken, sillä onhan heillä kokemusta. Lisäksi vaativat työnantajalta jatkuvaa joustoa milloin milläkin verukkeella, mutta itse eivät jousta milliäkään.

Itselläni on myös kolleega, joka on lähellä eläkeikää. Kolleega on kyllä peruspätevä laintulkinnoissa ja lakiteknisissä asioissa, jotka kuuluu työnkuvaan. Mutta tietokonetaidot on kasarilta. Mitään tietokoneongelmaa ei osaa ratkaista oma-aloitteisesti tai ei uskalla tehdä itse mitään. Aina on jonkun muun autettava ja kerrottava sanallisesti mistä pitää klikata. Onneksi sentään osaa kymmensormijärjestelmän, mutta muuten on tätä perinteistä tietokonevihaajasukupolvea. 

Muuten on ihan mukava mies, mutta joskus vähän kiristää kun ei uskalla ratkaista itse mitään asiaa. 

Minä olen alkanut epäilemään eräällä noin 58-vuotiaalla mieskollegalla myös alzeimeria. Mies ei tahdo muistaa yksinkertaistakaan nelinumeroista tunnuslukua. Kaiken uuden opetteleminen on hyvin vaikeaa. Toiset samanikäiset ovat skarppeja ja ovat uudet asiat opetelleet nopeasti. Kollega ei myöskään tahdo oikein ottaa vastuuta mistään ja pelkää tehdä päätöksiä. Jos jotain ei lue jossain valmiina annettuna tietona, niin ei uskalla tehdä päätöstä. Silloin voisi vedota siihen, että täällä lukee näin. Tietokoneella yksikin virheilmoitus, niin putoaa kärryiltä.

Puhuu myös toisinaan erittäin hitaasti ja välillä kasvot ovat ilmeettömät.