Ootteko olleet pöpilässä?

Olen ollut. Enkä aio kertoa asiasta ikinä kenellekään. Vitsailen muiden mukana.

kyllä olen. mutta vain vierailemassa parhaan ystäväni luona. pelottavia paikkoja, ainakin suljetut "hulluimpien" osastot. siellä olen useamman kerran nähnyt kaiken maailman elimiä esiteltävän

Minäkin olen ollut. En liiemmälti huutele asiasta ympäriinsä, esim. nykyiselle miesystävälleni en ole kertonut.

Joo suljetulla olin. Häh, multa jäi noi elimet välistä, damn it.

ap.

Olen kolmesti ollut suljetulla. Viikon, kaksi ja viimeisimpänä kuukauden ja sen päälle toisen avo-osastolla. Kerron siitä, jos tulee sellainen tilanne missä se sopii. Vitsailen muiden mukana. Ei se niistä vitseistä ole tehnyt yhtään huonompia vaikka ne on käytännössäkin koettu. Myös asiasta tietävät tuttavat vitsailevat minun kuullen enkä näe siinä mitään väärää, ei se ole itselleni eikä tuttavilleni mikään taivastelun, paheksunnan, säälin tms. asia, vaan että sellasta sattuu kenelle vaan.

Olen kolmesti ollut suljetulla. Viikon, kaksi ja viimeisimpänä kuukauden ja sen päälle toisen avo-osastolla. Kerron siitä, jos tulee sellainen tilanne missä se sopii. Vitsailen muiden mukana. Ei se niistä vitseistä ole tehnyt yhtään huonompia vaikka ne on käytännössäkin koettu. Myös asiasta tietävät tuttavat vitsailevat minun kuullen enkä näe siinä mitään väärää, ei se ole itselleni eikä tuttavilleni mikään taivastelun, paheksunnan, säälin tms. asia, vaan että sellasta sattuu kenelle vaan.

Tuntuiko teistä itsestännekin silloin siltä, että olitte aivan "ding dong" tai epäilittekö jonkun asentaneen kuuntelulaitteen päänne sisään?

Silloin ei tuntunut! Kun päässä viiraa, ei sitä usein itse sillä hetkellä huomaa. Jälkeenpäin kyllä tajuaa, että ei tainnut oma ajattelu taas ihan putkeen mennä :D

Jotkut kyllä kuulemma huomaavat itse, kai se riippuu mielenterveysongelmastakin, onko esim. masentunut vai psykoottinen. Harhaiset eivät itse tiedä olevansa harhaisia, ne on ihan täyttä totta silloin.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 11:55"]

Minäkin olen ollut. En liiemmälti huutele asiasta ympäriinsä, esim. nykyiselle miesystävälleni en ole kertonut.

[/quote]

Kuulostaapa vakavalta suhteelta...

Sorry tyhmä kysymys, mutta mistä muuten tietää, että osasto on suljettu? Onko siellä ovet lukittuina vai miten eroaa avo-osastosta?

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 12:03"]

Sorry tyhmä kysymys, mutta mistä muuten tietää, että osasto on suljettu? Onko siellä ovet lukittuina vai miten eroaa avo-osastosta?

[/quote]

Juuri noin. Ovet on lukossa.

Lisäksi myös ikkunat on varsin jämäkästi kiinni, osastoilla on tupakkakopit koska potilaita ei päästetä ulos tupakalle. Suljetulla ei siis itse pääse kulkemaan miten huvittaa. Toki sielläkin myönnetään ulkoilulupia ym. kun kunto sallii, mutta tosiaan luvan kanssa hoitaja käy laskemassa ulos lukitusta ovesta. Ja ajallaan täytyy palata.

Säännöt ovat vähän erilaiset riippuen onko tahdosta riippumattomassa hoidossa vai omasta tahdosta. Omasta tahdosta oleva pääsee kyllä ulos jos haluaa, mutta jos osaston sääntöihin kuuluu esim. max 2*1h ulkoilua niin enempää ei pääse. Paitsi jos vaatii, niin saa lähtöpassit osastolta. Tahdosta riippumattomassa hoidossa et pääse ulos vaikka kuinka tahtoisi jos lupaa ei myönnetä. Ja haku päälle jos ei palaa ajallaan eikä ilmoita syytä jos vaikka myöhästyy.

Lisäksi myös ikkunat on varsin jämäkästi kiinni, osastoilla on tupakkakopit koska potilaita ei päästetä ulos tupakalle. Suljetulla ei siis itse pääse kulkemaan miten huvittaa. Toki sielläkin myönnetään ulkoilulupia ym. kun kunto sallii, mutta tosiaan luvan kanssa hoitaja käy laskemassa ulos lukitusta ovesta. Ja ajallaan täytyy palata.

Säännöt ovat vähän erilaiset riippuen onko tahdosta riippumattomassa hoidossa vai omasta tahdosta. Omasta tahdosta oleva pääsee kyllä ulos jos haluaa, mutta jos osaston sääntöihin kuuluu esim. max 2*1h ulkoilua niin enempää ei pääse. Paitsi jos vaatii, niin saa lähtöpassit osastolta. Tahdosta riippumattomassa hoidossa et pääse ulos vaikka kuinka tahtoisi jos lupaa ei myönnetä. Ja haku päälle jos ei palaa ajallaan eikä ilmoita syytä jos vaikka myöhästyy.

Mitä siellä suljetulla tehdään? Voitteko kertoa kokemuksianne? Olen hyvin utelias, mutta toivottavasti en loukkaava.

olin yhen yön, kunnes päättivät etten kuulu sinne. Mut ihme porukkaa oli ja mielenkiintonen kokemus sinänsä.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 12:14"]

Mitä siellä suljetulla tehdään? Voitteko kertoa kokemuksianne? Olen hyvin utelias, mutta toivottavasti en loukkaava.

[/quote]

Siellä liikutaan ja haahuillaan aika vapaasti. Poikkeuksena tietysti sellaiset, jotka joutuvat makaamaan sänkyissään "lepositeissä" (tarkoittaa suomeksi sidottuna).

Suljetulla osastolla lähinnä vain oleskellaan. Ruokailut rytmittävät päivää, lisäksi on aamupiiriä, lääkärien kierroksia, juttutuokioita omahoitajan kanssa, toimintaterapiaa.. Tapahtumiakin, voi käydä joku yhtye vaikka esiintymässä. Ulkoilua jos kunto sallii. Telkkaria me katsottiin, luettiin, kuunneltiin musaa. Saunapäivät oli, jos meinasi kainalot sheivata niin terä piti pyytää erikseen (koska tullessa oli kerätty pois pinseteistä lähtien kaikki). Ravattiin tupakalla (kalterikopissa, jossa sytkäri pultattu seinään, mutta voin kertoa, että näillekin todellakin on syynsä). 

Ei se sen ihmeellisempää ole :) Itse jouduin suljetulle ensimmäistä kertaa vasten tahtoa ja toisen kerran omasta tahdosta (eli "pääsin" sinne), välissä oli muutama vuosi. Vielä oli joitakin samoja tyyppejä sillä osastolla. Toisaalta surullista, mutta toisaalta fakta on, että kaikki eivät kykene "normaaliin" arkeen.

Psykiatriseen hoitoon voi joutua kuka vain ja mistä syystä vain. Ei sitä ikinä tiedä milloin elämän lehdet menevät niin ruttuun ettei pälli kestä. Itse ainakin koen, että ilman hoitojaksojani en olisi nyt tässä, järkevänä elämääni hallitsevana ihmisenä :)

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 12:14"]Mitä siellä suljetulla tehdään? Voitteko kertoa kokemuksianne? Olen hyvin utelias, mutta toivottavasti en loukkaava.

[/quote]

Haahuillaan ympäriinsä, luetaan, pelataan, katsotaan telkkaria, syödään joka välissä. Hoitajien kanssa jutellaan, lääkäriä tavataan, on erilaisia ryhmiä (kuvataide, musiikki, keskusteluryhmät esim. elämänhallinnan ongelmiin, ahdistukseen, sosiaalisiin ongelmiin...).

Ei sairaalassa tapahdu se tehokkain hoito. Siellä on tarkoitus saada vain katkaistua se pahin sekopäisyysjakso, että ihmistä voidaan oikeasti alkaa hoitamaan. Eli riittävästi lääkkeitä, että siitä sekoilusta rauhoittuu vaikka vähän zombiksikin, jotta saadaan ihmiseen järkevää kontaktia. Haetaan vuorokausirytmiä, että herätetään aamulla, valvotaan että potilas ainakin jotain syö ja jotain edes puolijärkevää on kykenevä tekemään. Yleensä jos suljetulle päätyy, on elämänhallinta aika kateissa. Ei jaksa, viitsi, muista hoitaa asioitaan (koti, hygienia, kaupassakäynti...), niin siellä laitetaan ihminen siihen kuntoon, että pystyy selviytymään kotona ja käymään poliklinikalla sitten enemmän pitkäjänteiseen kuntoutumiseen tähtäävässä hoidossa.

Kiitos nro 18 kokemuksesi jakamisesta! 

Nro 15

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 12:14"]

Mitä siellä suljetulla tehdään? Voitteko kertoa kokemuksianne? Olen hyvin utelias, mutta toivottavasti en loukkaava.

[/quote]

Olin 2 viikkoa suljetulla. Eipä siellä mitään erityistä silloin tehty. Päivät olivat itseasiassa aika tylsiä, ruokailun odotattamista jne. Aikaa yritin saada kulumaan lukemalla ja katselemalla televisiota. Joinain päivinä minulla oli oli tapaamisia (hoitokokouksia) hoitohenkilökunnan kanssa.  Varmaan muutaman päivän päästä pääsin yksin ulkoilemaan lyhyiksi ajoiksi (15-30 min) ja jossain vaiheessa sain olla pois sairaalasta ehkä puoli päivää ja sitten myös yön yli.