Koulukiusaamusta oli jo 80-luvulla

Nykyään koulukiusaamista sentään pidetään pahana asiana. 80-luvulla sitä pidettiin normaalina ja kiusatun omana vikana. Pitää pitää puolensa, ja jos ei pysty niin ansaitseekin kiusaamisen. Opettajat eivät puuttuneet vaikka kiusaaminen oli avointa.

Vierailija kirjoitti:

Luuletko että ei ole ollut ennen kuin 80-luvulla?

Kuvauksia menneiltä ajoilta riittää, ja karuina aikoina kiusaaminenkin on ollut vielä karumpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Huono_Ope kirjoitti:

Miksi koulukiusaaminen pysyy ongelmana? Siksi, että kouluissa seurataan näitä teesejä:

1. Tärkeintä on ettei ketään syyllistetä.

2. Kiusaajalla on paha olla ja sitä pitää ymmärtää.

3. Kiusaajalla on oikeus käydä koulua. Kiusatullakin on oikeus käydä koulua, mutta tarpeen vaatiessa jossain muualla.

4. Jos sinut pahoinpidellään, ryöstetään tai kunniaasi loukataan koulun alueella kyseessä ei ole rikos vaan kiusaaminen.

5. Kiusatun pitää yrittää ratkaista synytynyt ongelma yhdessä kiusaajien kanssa.

Tuohon kiusaajien pahaan oloon, ei usko kukaan. He pärjäävät ihan hyvin koulun jälkeen elämässään. ap

No yksi kiusaajistani teki edes itsarin. Sillä oli tarpeeksi paha olo että lopulta tajusi itsekin mikä on parasta kaikille ja hoiteli itse itsensä meidän kaikkien muiden iloksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli lievähkö koulukiusaaja n 13 vuotiaana. Satuin sitten 3-kymppisenä käymään kotikylän hautausmaalla ja siellä oli haudassaan tämä kiusaaja. Oli jo 27 vuotiaana päätynyt mullan alle. Pakko myöntää että olin onnellinen että oli kuollut. 

Ne ansaitsevat kaikki kuolla. Pekka-Eric Auvinen oli sankari. 

Naurun räkätystä ja uhmakasta käytöstä,ja halventavaa käytöstä,näitä oli kylläkin 80-luvulla,ujo ihminen ja herkkä kärsi tämmöisestä.Jätti.arpia jotka ovat yli 40v vanhoja.

Jo Raumanmeren yläasteella joku ikätoveri sai tarpeekseen kiusaamisesta ja suoritti ilmeisesti Suomen ensimmäisen kouluampumisen tammikuussa 1989. Olin itsekin suorastaan vihattu yläasteella, ja 14v olin itsekin siihen aikaan ja kasiluokalla. Tuon jälkeen vaikutti ehkä pahin kiusaaminen vähän laantuneen, mutta kyllähän se jätti pysyvän epäluottamuksen muihin, olen elänyt koko elämäni yksin.

Kyllä sitä oli jo 60-luvullakin, onneksi paljon vähemmässä määrin.

Aikuisten tulisi puuttua kiusaamiseen paremmin. Opettajat, vanhemmat koko helahoito mukaan. Opettajalle tulisi voida kertoa jos kiusaamista ilmenee ja asia pitäisi siitä lähteä rullaamaan. Kiusaajan kotona pitäisi saada asiat kuntoon, jos retuperällä.

Minun pipoa nimiteltiin hävyttömällä tavalla,en ymmärrä miksi kyseinen tyttö silloin ilkkui ja nauroi.