Koulukiusaamusta oli jo 80-luvulla

Lähetetään kiusaajat Venäjän puolelle "kavastusleireille" niin alkaa kiusaaminen aivan varmasti vähentyä Suomessa. Ja tämän pitää koskea myös eliittiperheiden kiusaavia lapsia jotka ovat pahimmat kun heidän tekemisiinsä ei uskalleta koskaan puuttua.

"kasvatusleireille"

Luuletko että ei ole ollut ennen kuin 80-luvulla?

Täh! Ei yhtä pahaa, joo silloin ei ollut nettiä missä kiusata, mutta moni kiusattu päätti päivänsä kun eivät jaksaneet sitä jatkuvaa hakkaamista. Väkivalta oli joillekin ihan joka päivästä, siihen päälle sanallinen kiusaaminen. Vaikka minua ei kiusattu, niin mietin oikeasti välillä kuinka jotkut kestää sitä joka päivästä hakkaamista. Sitten yks entinen luokkakaveri väittää että häntä kiusattiin, ja kiusaaja olisi ollut eräs ystävällinen luokkakaveri, otti siis kiusaamisena sen kun tämä tervehti ja kysyi miten menee 

Mikä se sellainen on, ei minua kiusattu , näytin heti eka koulupäivänä että mulla on puukko mukana, heh kukaan ei kiusannut minua.

Meidän koulun oli kyllä lintukoto. Läheinen tarkkailukoulu oli pelottava. 

Oli ennenkin koulukiusaamista, mutta sen sai loppumaan kun veti turpaan. Nykyisin kiusaajaa paijataan ja sosiaalitantat ymmärtää. Lopputulos on se, että Suomessa on maailman eniten mielenterveyshaasteita.

Oli 70-luvullakin.

Omalla kohdallani kiusaaminen on loppunut aina kun olen vetänyt kiusaajaa turpiin.

Kiusaajat eivät pärjää pääsääntöisesti hyvin elämässään, vaan niitä löytyy mm. vankiloista hyvin paljon. Sosiopaattinen aines on usein se kiusaaja-aines, ja vain harvoin menestyvät millään järkevällä kriteerillä elämässään. 

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen on vähentynyt ja lieventynyt huikeasti 80-luvulta ja tietysti myös sitä edeltäviin vuosikymmeniin verrattuna.

Mutta muistetaan kuitenkin että Vantaan Havukosken tapaus ei ollut varsinaisesti koulukiusaamista vaan ulkomaalaisjoukkojen harjoittamaa väkivaltaa johon edes valvovat opettajat eivät uskalla puuttua. Toki sitä edelsi myös koulukiusaaminen, mutta tässä mentiin jo reippaasti sen rajojen yli kun yksi piestään suurempien koululaisten joukkion toimesta tajuttomaksi. Kahdeksan välituntivalvojan katsellessa muualle jottei syytetä rsismista.

No, ei kyllä täällä Helsingissä todellakaan. Sanoisin, että päinvastoin.

Muutos huonompaan tapahtui siinä kohtaa, kun tuli inkluusio. Ennen oli tarkkailukoulut. 

Nykyään väkivaltaa kokee koulussa opettajatkin. Kasarilla kukaan ei haistatellut opettajalle, meillä oli kunnioitus auktoriteettejä kohtaan. 

Olin ala-asteella 80-luvulla ja voin sanoa että kiusaamista oli kyllä tuolloin. Oli tosin hyvin erilaista kun nykyään. Oma lapseni on nyt ala-asteella.

Ollaan kyllä menty ihan ääripäästä toiseen, molemmin puolin. 

Mun kouluaikana kiusaamisen ei puututtu tarpeeksi mutta osa oli kuitenkin sellaista normaalia lasten riitelyä ja kähinöintiä, oman paikkansa etsimistä. 

Nykyään kiusaamista tuntuu olevan jo toisen kutsuminen vaikka "läskiksi". Ei tietysti ole oikein tai hyvä asia. Mutta jo pienetkin ristiriidat ovat kiusaamista.

Nykyään puutun oman lapseni kohdalla kaikkeen kiusaamiseen ja koulun kanssa tehdään hyvin yhteistyötä. Mutta silti tuntuu, että nykyaikana kaikki on vähän liian helposti "kiusaamista".

Minua kiusattiin henkisesti, kävin koulua pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tunsivat suunnilleen kaikki. Ympyrät olivat ahdistavat, en löytänyt hengenheimolaisia ennen kuin pääsin pois sieltä. Turvallinen kotiympäristö auttoi jaksamaan, mutta arpia jäi sieluun loppuelämän ajaksi. Olen usein miettinyt, miten nykyajan nuoret jaksavat nettikiusaamisen yms. uhrina. 

Vierailija kirjoitti:

Jännä että pahoinpitelyt ja jopa törkeät pahoinpitelyt kuitataan "kiusaamisena", josta tekijälle tulee ehkä puhuttelu seurauksena. Saman jos tekisi aikuisena niin löytäisi itsensä oikeudesta hyvinkin herkästi (toisaalta siitä tulisi todennäköisesti ehdollista eli olematon tuomio).

Tietyissä ammateissa on jännä, että jos sut töissä hakataan niin asia menee villaisella, mutta jos sama tapahtuu kadulla niin yleinen syyte ja seuraamukset. Sossut, lastensuojelulaitosten ohjaajat ja hoitsut kohdellaan mm. näin.

Vierailija kirjoitti:

"Tosin ei ollut noin pahaa, kuin nykyään, että taju lähtisi tai että olisi naama mustana."

HÖPÖ HÖPÖ!

Koulukiusaaminen ON AINA ollut pahempaa kuin nykyään. Nykyajan koulukiusaaminen on lievempää kuin ennen.

Samaa mieltä, minun elämäni koulukiusaaminen pilasi paljon, en uskaltanut, pelotti.

Vierailija kirjoitti:

Mitään koulukiusaamista ei ole olemassakaan. En sääli tippaakaan ns. "kiusattuja". Ketään ei kiusata aiheetta.

Avaa nyt enemmän, mitkä ovat syitä tulla kiusatuksi. Oli kysymys työpaikasta tai koulusta.

Minulla oli lievähkö koulukiusaaja n 13 vuotiaana. Satuin sitten 3-kymppisenä käymään kotikylän hautausmaalla ja siellä oli haudassaan tämä kiusaaja. Oli jo 27 vuotiaana päätynyt mullan alle. Pakko myöntää että olin onnellinen että oli kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli lievähkö koulukiusaaja n 13 vuotiaana. Satuin sitten 3-kymppisenä käymään kotikylän hautausmaalla ja siellä oli haudassaan tämä kiusaaja. Oli jo 27 vuotiaana päätynyt mullan alle. Pakko myöntää että olin onnellinen että oli kuollut. 

Mulla vähän sama, eräs todella kauhea piinaajani, tyttö kuten minäkin, oli kuollut n.40-vuotiaana. Näin kuolinilmoituksen silloisen koulupaikkakuntamme  lehdestä. Olin tyytyväinen, olen vieläkin surullinen ja katkera, en ole voinut unohtaa niitä aikoja vaikka haluaisin. Tunsin olevani teini-iässä maailman inhotuin ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

oPETTAJIEN HARJOITTAMA kiusaus oli henkisesti paljon rajumpaa.

Lapsi oli satavarma omasta kelvottomuudestaan.

Meilläpäin 80-/90-luvuilla opettajat olivat kaikkein pahimpia kiusaajia. Jos ei ollut jonkun silmäätekevän jälkikasvua tai muuten ns. paremmasta perheestä, ei ollut edes ihmisarvoa. Silloin sai kiusata vapaasti, toiset oppilaat ja opettajat.

koulukiusaajista tulee isona kokoomuslaisia... tosin ehkä ovat häiriintyneetkin juuri siksi että ovat kokoomuslaisista perheistä...