Yle.fi: THL: Omalle lapselle murjottaminen on henkistä väkivaltaa – tämä 7 kohdan lista paljastaa, syyllistytkö samaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI. Se ei ole koskaan ok!!!

Hylkäämisellä pelottelu on AINA henkistä väkivaltaa. Ei se lapsi voi mitenkään ymmärtää, että et ole tosissasi, kun sanot että jos et nyt pue niin äiti lähtee. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänellä on kapasiteettia ymmärtää tällaista. Päiväkoti-ikäinen nyt ei ainakaan. Ei se ole väkivaltaa jos lapsen nappaa syliin ja kantaa autoon, vaikka sitten ilman niitä kenkiä. Ei siinä tarvitse riepoa ja riuhtoa ketään.

Tiesithän, että hylkäämistä on lapselle sekin, että sanot hyvää yötä ja menet toiseen huoneeseen. Sinä koet antavasi lapselle mahdollisuuden nukahtaa, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Ja kun vielä pelottelet lasta peitellessäsi, että menet kohta toiseen huoneeseen, niin uhkailet lasta.

Uhkailua on sekin, kun sanot 6v lapselle, että menet viemään roskat (20m päähän ulko-ovesta). Lapsi saa hylkäämiskokemuksen.

Jos lapsi siis näin haluaa kokea!

Esimerkki 3:

Sanot, että menet viemään roskat. Lapsi tietää että palaat pian, eikä itke perääsi tms. Tämä ei ole väkivaltaa.

Esimerkki 4:

Lapsi kiukuttelee, sanot että äiti lähtee nyt kun tuo kiukuttelu ei lopu ja paiskaat oven kiinni, jätät lapsen paniikissa itkemään sisälle perääsi. Menetkin viemään roskat ja palaat 30 sekunnin päästä. Tämä on väkivaltaa.

Ja esimerkki 5:

Sanot lapselle vieväsi roskat, lapsi huutaa, että et saa viedä roskia, minä käsken sinua jäämään tänne. Sanot lapselle, että roskat pitää viedä, jätän oven auki, näet minut koko ajan ja lapsi huutaa, että älä jätä. Sanot lapselle, että laita kengät jalkaan ja tule mukaan, lapsi vastaa, että en halua.

Viet kuitenkin roskat, näet lapsen koko ajan ja 10 vuotta myöhemmin hän kertoo terapeutille, että äiti jätti minut lapsena tuntikausiksi yksin kotiin, vaikka itkin ja rukoilin, että hän ei jätä.

Ja paikalla on myös lapsen isä, joka vakuuttaa, että lapsen muistamaa asiaa ei koskaan tapahtunut.

Tämä. Tuolla aikaisemmin joku sanoikin, että lapsi ei ole pieni aikuinen. Se pätee myös siihen suuntaan, että aina kaikkia asioita ei pysty pienten lasten kanssa puhumalla neuvottelemaan selväksi siinä tilanteen ollessa päällä, kun tunteet ovat pienille niin suuria.

Vierailija kirjoitti:

Mut jätettiin pari kertaa kyydistä, kun en pienenä suostunut autoon. En kyllä kokenut väkivaltana. Tiesinpä, että miten käy, kun kiukuttelee.

Tuo jättäminen on aika klassikko ja tehokas. Joissain tulanteissa ei ole muuta vaihtoehtoa. Me kuljetaan pyörällä ja en voi fyysisesti pakottaa lasta pyöräilemään, joten verbaalisesti se on hoidettava.

Olen kuullut, että on myös tällaisia pariskuntia. Ovatkohan he kasvaneet tällaisessa kodissa ja nyt sitten aikuisena kouluttavat toisiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI. Se ei ole koskaan ok!!!

Hylkäämisellä pelottelu on AINA henkistä väkivaltaa. Ei se lapsi voi mitenkään ymmärtää, että et ole tosissasi, kun sanot että jos et nyt pue niin äiti lähtee. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänellä on kapasiteettia ymmärtää tällaista. Päiväkoti-ikäinen nyt ei ainakaan. Ei se ole väkivaltaa jos lapsen nappaa syliin ja kantaa autoon, vaikka sitten ilman niitä kenkiä. Ei siinä tarvitse riepoa ja riuhtoa ketään.

Tiesithän, että hylkäämistä on lapselle sekin, että sanot hyvää yötä ja menet toiseen huoneeseen. Sinä koet antavasi lapselle mahdollisuuden nukahtaa, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Ja kun vielä pelottelet lasta peitellessäsi, että menet kohta toiseen huoneeseen, niin uhkailet lasta.

Uhkailua on sekin, kun sanot 6v lapselle, että menet viemään roskat (20m päähän ulko-ovesta). Lapsi saa hylkäämiskokemuksen.

Jos lapsi siis näin haluaa kokea!

Esimerkki 3:

Sanot, että menet viemään roskat. Lapsi tietää että palaat pian, eikä itke perääsi tms. Tämä ei ole väkivaltaa.

Esimerkki 4:

Lapsi kiukuttelee, sanot että äiti lähtee nyt kun tuo kiukuttelu ei lopu ja paiskaat oven kiinni, jätät lapsen paniikissa itkemään sisälle perääsi. Menetkin viemään roskat ja palaat 30 sekunnin päästä. Tämä on väkivaltaa.

Ja esimerkki 5:

Sanot lapselle vieväsi roskat, lapsi huutaa, että et saa viedä roskia, minä käsken sinua jäämään tänne. Sanot lapselle, että roskat pitää viedä, jätän oven auki, näet minut koko ajan ja lapsi huutaa, että älä jätä. Sanot lapselle, että laita kengät jalkaan ja tule mukaan, lapsi vastaa, että en halua.

Viet kuitenkin roskat, näet lapsen koko ajan ja 10 vuotta myöhemmin hän kertoo terapeutille, että äiti jätti minut lapsena tuntikausiksi yksin kotiin, vaikka itkin ja rukoilin, että hän ei jätä.

Ja paikalla on myös lapsen isä, joka vakuuttaa, että lapsen muistamaa asiaa ei koskaan tapahtunut.

Joo, minunkin narsisti-isä yritti selittää mustaa valkoiseksi vaikka minkälaisilla ihme selityksillä. Kuulemma lyöntikin oli vain korkeintaan hipaisu. Menisit itseesi.

Kyllä tuo kuvaus kuulostaa ihan normaalilta vahvaluontoisen uhmaikäisen käytökseltä eikä miltään selitylseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI. Se ei ole koskaan ok!!!

Hylkäämisellä pelottelu on AINA henkistä väkivaltaa. Ei se lapsi voi mitenkään ymmärtää, että et ole tosissasi, kun sanot että jos et nyt pue niin äiti lähtee. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänellä on kapasiteettia ymmärtää tällaista. Päiväkoti-ikäinen nyt ei ainakaan. Ei se ole väkivaltaa jos lapsen nappaa syliin ja kantaa autoon, vaikka sitten ilman niitä kenkiä. Ei siinä tarvitse riepoa ja riuhtoa ketään.

Tiesithän, että hylkäämistä on lapselle sekin, että sanot hyvää yötä ja menet toiseen huoneeseen. Sinä koet antavasi lapselle mahdollisuuden nukahtaa, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Ja kun vielä pelottelet lasta peitellessäsi, että menet kohta toiseen huoneeseen, niin uhkailet lasta.

Uhkailua on sekin, kun sanot 6v lapselle, että menet viemään roskat (20m päähän ulko-ovesta). Lapsi saa hylkäämiskokemuksen.

Jos lapsi siis näin haluaa kokea!

Esimerkki 3:

Sanot, että menet viemään roskat. Lapsi tietää että palaat pian, eikä itke perääsi tms. Tämä ei ole väkivaltaa.

Esimerkki 4:

Lapsi kiukuttelee, sanot että äiti lähtee nyt kun tuo kiukuttelu ei lopu ja paiskaat oven kiinni, jätät lapsen paniikissa itkemään sisälle perääsi. Menetkin viemään roskat ja palaat 30 sekunnin päästä. Tämä on väkivaltaa.

Ja esimerkki 5:

Sanot lapselle vieväsi roskat, lapsi huutaa, että et saa viedä roskia, minä käsken sinua jäämään tänne. Sanot lapselle, että roskat pitää viedä, jätän oven auki, näet minut koko ajan ja lapsi huutaa, että älä jätä. Sanot lapselle, että laita kengät jalkaan ja tule mukaan, lapsi vastaa, että en halua.

Viet kuitenkin roskat, näet lapsen koko ajan ja 10 vuotta myöhemmin hän kertoo terapeutille, että äiti jätti minut lapsena tuntikausiksi yksin kotiin, vaikka itkin ja rukoilin, että hän ei jätä.

Ja paikalla on myös lapsen isä, joka vakuuttaa, että lapsen muistamaa asiaa ei koskaan tapahtunut.

Tämä. Tuolla aikaisemmin joku sanoikin, että lapsi ei ole pieni aikuinen. Se pätee myös siihen suuntaan, että aina kaikkia asioita ei pysty pienten lasten kanssa puhumalla neuvottelemaan selväksi siinä tilanteen ollessa päällä, kun tunteet ovat pienille niin suuria.

Olen sitä mieltä, että näin erityisille että menevät roskanvientireissusta rikki pitäisi viedä johonkin omaan valtioon, jossa heidän pitäisi järjestää kaikki oman valtion asiat yhtä hauraiden kanssa. Nimittäin kukaan terve ei halua olla missään tekemisssä näin hullujen yksilöiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tulee oppia, että vanhemmatkaan eivät kestä ihan kaikkea. Kyllä ne ihmisiä ovat ne vanhemmatkin. Kun vanhempi murjottaa tai suuttuu lapselle, niin lapsi oppii, että ihan kaikki käytös ei ole hyväksyttävää. Ei se lapsi mene rikki siitä. Lapsen tulee jo pienestä pitäen oppia rehellisesti, mitä sosiaalinen kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa on.

Kyllä murjottaminen ja mykkäkoulu lapselle on oikeasti sairaan ihmisen toimintaa ja aiheuttaa välittömästi turvattomuuden tunnetta, johan tuossa alan ammattilaisetkin niin toteavat. Nämä "ei lapsi mene rikki siitä"-tyypit selkeästi yrittävät selitellä omaa toimintaansa parhain päin ja ovat sitten ihmeissään kun lapsi ei aikuisena soittele. Huutamistakin ahdistavampaa on kun oma vanhempi kieltäytyy puhumasta ja välttelee suurielkeisesti kiukutellen, lapsi kyllä oppii sosiaalisia taitoja muualtakin kuin vanhemmilta joiden pitäisi olla lapselle välitön turva milloin tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että näin erityisille että menevät roskanvientireissusta rikki pitäisi viedä johonkin omaan valtioon, jossa heidän pitäisi järjestää kaikki oman valtion asiat yhtä hauraiden kanssa. Nimittäin kukaan terve ei halua olla missään tekemisssä näin hullujen yksilöiden kanssa.

Se olisi varmasti rauhallinen ja seesteinen valtio. Muuttaisin heti sinne. Sinusta sen sijaan huokuu, että olet rikkinäinen ihminen. Elämään tyytymätön, katkeruuden ja kateuden myrkyttämä. Mutta ilouutinen: voit aloittaa paremman elämän jo tänään! Jo tänä iltana voit katsoa itseäsi peilistä ja sanoa, että Irmeli, olet kaunis, pidän sinusta. Se tuntuu vaikealta, eikä siihen heti usko, mutta siitä se lähtee! Tehdyt virheet voi yleensä myös korjata, pelkkä anteeksipyyntö voi riittää. Voimia toiveikkaampaan tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että näin erityisille että menevät roskanvientireissusta rikki pitäisi viedä johonkin omaan valtioon, jossa heidän pitäisi järjestää kaikki oman valtion asiat yhtä hauraiden kanssa. Nimittäin kukaan terve ei halua olla missään tekemisssä näin hullujen yksilöiden kanssa.

Se olisi varmasti rauhallinen ja seesteinen valtio. Muuttaisin heti sinne. Sinusta sen sijaan huokuu, että olet rikkinäinen ihminen. Elämään tyytymätön, katkeruuden ja kateuden myrkyttämä. Mutta ilouutinen: voit aloittaa paremman elämän jo tänään! Jo tänä iltana voit katsoa itseäsi peilistä ja sanoa, että Irmeli, olet kaunis, pidän sinusta. Se tuntuu vaikealta, eikä siihen heti usko, mutta siitä se lähtee! Tehdyt virheet voi yleensä myös korjata, pelkkä anteeksipyyntö voi riittää. Voimia toiveikkaampaan tulevaisuuteen.

Sori mutta kuulostat itse aika paljon pelottavammalta tapaukselta. :) Taitaa olla herkkä hipiä sinulla joka ei normaalissa elämässä kestä-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut kommentoijista haluavat tahallaan ymmärtää väärin esim. tuon 'kieltäytynyt puhumasta lapselleen pitkään aikaan'? Ei siinä tarkoiteta sitä, että lapsi tulee herättämään keskellä yötä kun haluaa leikkiä ja patistat sen pois ja sitten puhut taas aamulla. Esimerkiksi oma äitini suuttui mulle vähän väliä jostain pikkujutusta, piti mykkäkoulua muutaman päivän, ja tiesin tilanteen olevan ohi kun hän alkoi yhtäkkiä puhua taas normaalisti. Sitten mullakin oli taas oikeus puhua sille ja elämä sai jatkua niin kauan kunnes sama juttu taas kerran toistui. Mistään ei ikinä keskusteltu, ei selvitelty asioita. Kumpikaan ei suostunut "alistumaan" pyytämään anteeksi.

Tekstistä ei myöskään selvinnyt, oliko lapsille täsmennetty, mitä tarkoitetaan pitkällä ajalla. Onko se puoli tuntia vai kuukausi?

Minun supersosiaalinen lapseni pitäisi tuntia tosi pitkänä aikana. Silti joskus sanon hänelle, että nyt en voi puhua, koska en osaa sanoa nätisti, kun olen niin vihainen. Hän on myös hyvin taitava saamaan tahtonsa läpi ja tietää, että kiellän asioita aika harvoin. Välillä kieltäydyn keskustelusta, kun tiedän olevani liian väsynyt vastustamaan hänen manipulointiaan. Ja kerron miksi. 

Sinähän et ole mykkäkoulussa, jos vastaat noinkin asiallisesti ja  toisekseen kesto on tota luokkaa ja päättyy viimeistään tunnissa tai parissa. 

Mutta jos hänen teiniltään on kyselyssä kysytty asiaa, voi hyvinkin vastata, että äiti käyttää mykkäkouluja. Teinit vielä yleensä tulkitsevat toisten ihmisten olevan vihamielisrmpiä kuin nämä ovat (kyky erottaa tunteita taantuu siinä iässä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tulee oppia, että vanhemmatkaan eivät kestä ihan kaikkea. Kyllä ne ihmisiä ovat ne vanhemmatkin. Kun vanhempi murjottaa tai suuttuu lapselle, niin lapsi oppii, että ihan kaikki käytös ei ole hyväksyttävää. Ei se lapsi mene rikki siitä. Lapsen tulee jo pienestä pitäen oppia rehellisesti, mitä sosiaalinen kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa on.

Kyllä murjottaminen ja mykkäkoulu lapselle on oikeasti sairaan ihmisen toimintaa ja aiheuttaa välittömästi turvattomuuden tunnetta, johan tuossa alan ammattilaisetkin niin toteavat. Nämä "ei lapsi mene rikki siitä"-tyypit selkeästi yrittävät selitellä omaa toimintaansa parhain päin ja ovat sitten ihmeissään kun lapsi ei aikuisena soittele. Huutamistakin ahdistavampaa on kun oma vanhempi kieltäytyy puhumasta ja välttelee suurielkeisesti kiukutellen, lapsi kyllä oppii sosiaalisia taitoja muualtakin kuin vanhemmilta joiden pitäisi olla lapselle välitön turva milloin tahansa. 

Kuulostat hyperherkältä. Paljon on ihmisiä joiden vanhemmat eivät ole olleet täydellisiä mutta joskus suuttuneet ja silti lapsista tuli hyviä tyyppejä. Jotenkin huolestuttava tuo sinun esitys että lapsista tulee ihan hulluja ellei ihan optimaaliset olosuhteet. Tuohan tarkoittaisi että suunnilleen kaikista tulee hulluja? Ja aika epäluuloista lapsia kohtaan? Että ovat jotain erityispotilaita jotka pitää sulkea johonkin hoitokuplaan tai eivät selviä? Ajattelin vain.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sekopäitä tähän ketjuun vastailee? Ehkä teillä tosiaan on myös joku luonnehäiriö ja olette henkisesti väkivaltaisia, koska passiivisaggressiivinen tyylinne saa teidät vaikuttamaan ahdistavilta tyypeiltä.

Empatiani jokaiselle henkistä väkivaltaa kokeneelle lapselle. Siihen on äärimmäisen vaikea ulkopuolisen puuttua ja ehkä avoimempi keskusteluympäristö avaisi vanhempien silmät näkemään tekojensa vaikutukset sekä oikeuttaisi ulkopuoliset puuttumaan.

En ole rohjennut sanoa suoraan, kun tuttavani nolaa ja uhkailee lapsiaan. Samoin kukaan ei puuttunut siihen henkiseen väkivaltaan mitä itse koin lapsena. Nyt vanhempien kuoltua ovat tädit kyllä sanoneet, että minulla oli varmasti rankkaa, mutta siihen asti piti odottaa, että ulkopuolinen rohkenee sanoa jotain - tekijät ovat lopullisesti poissa.

No sulla ei ole kuitenkaan empatiaan "väärintehneille"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että näin erityisille että menevät roskanvientireissusta rikki pitäisi viedä johonkin omaan valtioon, jossa heidän pitäisi järjestää kaikki oman valtion asiat yhtä hauraiden kanssa. Nimittäin kukaan terve ei halua olla missään tekemisssä näin hullujen yksilöiden kanssa.

Se olisi varmasti rauhallinen ja seesteinen valtio. Muuttaisin heti sinne. Sinusta sen sijaan huokuu, että olet rikkinäinen ihminen. Elämään tyytymätön, katkeruuden ja kateuden myrkyttämä. Mutta ilouutinen: voit aloittaa paremman elämän jo tänään! Jo tänä iltana voit katsoa itseäsi peilistä ja sanoa, että Irmeli, olet kaunis, pidän sinusta. Se tuntuu vaikealta, eikä siihen heti usko, mutta siitä se lähtee! Tehdyt virheet voi yleensä myös korjata, pelkkä anteeksipyyntö voi riittää. Voimia toiveikkaampaan tulevaisuuteen.

Sori mutta kuulostat itse aika paljon pelottavammalta tapaukselta. :) Taitaa olla herkkä hipiä sinulla joka ei normaalissa elämässä kestä-

Hyökkäyksesi minua kohtaan sopii hyvin ketjun ilmapiiriin, enkä siitä yllättynyt. :) Millainen on sinusta normaali elämä, jollaista en kestä. Minulle se on ihana perhe, tavallinen arki, mukava työpaikka, hyvä palkka, oma koti... Itse koen, että kestän oikein hyvin ja siksi minulla on paukkuja auttaa myös muita. Kestäminen alkaa aina oman itsen kestämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että näin erityisille että menevät roskanvientireissusta rikki pitäisi viedä johonkin omaan valtioon, jossa heidän pitäisi järjestää kaikki oman valtion asiat yhtä hauraiden kanssa. Nimittäin kukaan terve ei halua olla missään tekemisssä näin hullujen yksilöiden kanssa.

Se olisi varmasti rauhallinen ja seesteinen valtio. Muuttaisin heti sinne. Sinusta sen sijaan huokuu, että olet rikkinäinen ihminen. Elämään tyytymätön, katkeruuden ja kateuden myrkyttämä. Mutta ilouutinen: voit aloittaa paremman elämän jo tänään! Jo tänä iltana voit katsoa itseäsi peilistä ja sanoa, että Irmeli, olet kaunis, pidän sinusta. Se tuntuu vaikealta, eikä siihen heti usko, mutta siitä se lähtee! Tehdyt virheet voi yleensä myös korjata, pelkkä anteeksipyyntö voi riittää. Voimia toiveikkaampaan tulevaisuuteen.

Sori mutta kuulostat itse aika paljon pelottavammalta tapaukselta. :) Taitaa olla herkkä hipiä sinulla joka ei normaalissa elämässä kestä-

Hyökkäyksesi minua kohtaan sopii hyvin ketjun ilmapiiriin, enkä siitä yllättynyt. :) Millainen on sinusta normaali elämä, jollaista en kestä. Minulle se on ihana perhe, tavallinen arki, mukava työpaikka, hyvä palkka, oma koti... Itse koen, että kestän oikein hyvin ja siksi minulla on paukkuja auttaa myös muita. Kestäminen alkaa aina oman itsen kestämisestä.

Hyökkäykseni? Sikäli kuin muistan aloitit nimittelyni ensin? Huono muistisi on puolustuksesi? Pitäisikö minun tyytyä tähän ja antaa sinun sortaa minua perusteetta? Mielestäni ei.

^