Yle.fi: THL: Omalle lapselle murjottaminen on henkistä väkivaltaa – tämä 7 kohdan lista paljastaa, syyllistytkö samaan

Kaikkia noita käytettiin lapsuudessani ihan jatkuvasti.

Lastenkodilla uhkailua ja passiivisaggressiivista mykkäkoulua jos en ollut mieliksi.

Kyllä.

Kaikki tämä on tehty:

Kieltäytynyt puhumasta sinulle pitkän aikaa - minä halusin nukkua yöllä, lapsi halusi leikkiä ja jutella

Loukannut sanallisesti, esimerkiksi haukkunut sinua - sanoin lapselle, että vain tyhmä jättää hampaat pesemättä

Nöyryyttänyt tai nolannut sinua - mummin hautajaisiin vaadin laittamaan siistin mekon rikkinäisten farkkujen sijaan ja tädithän siitä ilahtui, mikä nolaus!

Uhannut hylätä tai jättää sinut yksin - olen sanonut kaupassa, että jos et nyt kävele kärryjen vieressä, niin minä lähden kotiin samantien.

Heittänyt, lyönyt tai potkinut esineitä (esimerkiksi paiskonut ovia) - palloa on heitetty usein, myös seinään. Enkä antanutkaan sitä palloa lapselle heti, kun hän sitä vaati.

Lukinnut sinut johonkin paikkaan - turvaistuin on lapselle pieni vankila

Uhannut sinua väkivallalla - satoja kertoja! Olen uhannut lasta parturikäynnillä, neuvolalla, jopa leikkauksella. Kaikki nuo ovat kajoamista lapseen ja usein jopa satuttaneet lasta.

Ja kaikista näistä asioista on sitten terapiassa keskusteltu, kun terapeutti yrittää saada minua ymmärtämään, miksi kaiken saanut 17v lapseni on niin ahdistunut. Koska äiti käytti henkistä väkivaltaa, nuo kaikki asiat on mainittu siellä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tämä on tehty:

Kieltäytynyt puhumasta sinulle pitkän aikaa - minä halusin nukkua yöllä, lapsi halusi leikkiä ja jutella

Loukannut sanallisesti, esimerkiksi haukkunut sinua - sanoin lapselle, että vain tyhmä jättää hampaat pesemättä

Nöyryyttänyt tai nolannut sinua - mummin hautajaisiin vaadin laittamaan siistin mekon rikkinäisten farkkujen sijaan ja tädithän siitä ilahtui, mikä nolaus!

Uhannut hylätä tai jättää sinut yksin - olen sanonut kaupassa, että jos et nyt kävele kärryjen vieressä, niin minä lähden kotiin samantien.

Heittänyt, lyönyt tai potkinut esineitä (esimerkiksi paiskonut ovia) - palloa on heitetty usein, myös seinään. Enkä antanutkaan sitä palloa lapselle heti, kun hän sitä vaati.

Lukinnut sinut johonkin paikkaan - turvaistuin on lapselle pieni vankila

Uhannut sinua väkivallalla - satoja kertoja! Olen uhannut lasta parturikäynnillä, neuvolalla, jopa leikkauksella. Kaikki nuo ovat kajoamista lapseen ja usein jopa satuttaneet lasta.

Ja kaikista näistä asioista on sitten terapiassa keskusteltu, kun terapeutti yrittää saada minua ymmärtämään, miksi kaiken saanut 17v lapseni on niin ahdistunut. Koska äiti käytti henkistä väkivaltaa, nuo kaikki asiat on mainittu siellä.

Mikä ihmeen hinku joillakin ihmisillä on hankkia lapsia, kun eivät kertakaikkiaan sovellu vanhemmiksi eivätkä siedä sitä, että lapset ovat ihan oikeita ihmisiä?

Sinä olet sen lapsen päättänyt tehdä, ja nyt kehtaat vielä uhriutua? Häpeäisit!

Yllätys yllätys kun kommenteissa puolustellaan aikuisten persoonallisuushäiriöistä käytöstä. 

Länsimaissa suopeiten lasten pahoinpitelyyn suhtaudutaan Virossa ja Suomessa. Entisiä itäblokin maita molemmat. 

Jep.

Oon uhannut jättää yksin, kun ei suostu lähtemään päiväkotiin ja mun on pakko lähteä töihin. Kysely, mikä sua nyt harmittaa, ei tuota mitään tulosta kuin vasta myöhemmin.

Oon pyytänyt olla hiljaa huoneessaan kun on rähjännyt ja haukkunut, kun ei ole saanut haluamaansa. Itse on mennyt, mököttänyt ja tullut paremmalla tuulella pois.

Oon sanonut hölmöksi, kun on juossut päättömästi autotielle tai töninyt toista lasta.

Oon takavarikoinut tavaroita tai uhannut sillä, jos ei ole totellut.

Sehän on selvä, että pelkkä harmituksen kysely on turhaa, kun tilanne on päällä. Asia selvitetään, kun on rauhoituttu. Ja kyllä vanhempikin saa suuttua. Tunteita saa näyttää. Se on tervettä. Kiusata ei saa, eikä fyysisesti pahoinpidellä.

Mitä sekopäitä tähän ketjuun vastailee? Ehkä teillä tosiaan on myös joku luonnehäiriö ja olette henkisesti väkivaltaisia, koska passiivisaggressiivinen tyylinne saa teidät vaikuttamaan ahdistavilta tyypeiltä.

Empatiani jokaiselle henkistä väkivaltaa kokeneelle lapselle. Siihen on äärimmäisen vaikea ulkopuolisen puuttua ja ehkä avoimempi keskusteluympäristö avaisi vanhempien silmät näkemään tekojensa vaikutukset sekä oikeuttaisi ulkopuoliset puuttumaan.

En ole rohjennut sanoa suoraan, kun tuttavani nolaa ja uhkailee lapsiaan. Samoin kukaan ei puuttunut siihen henkiseen väkivaltaan mitä itse koin lapsena. Nyt vanhempien kuoltua ovat tädit kyllä sanoneet, että minulla oli varmasti rankkaa, mutta siihen asti piti odottaa, että ulkopuolinen rohkenee sanoa jotain - tekijät ovat lopullisesti poissa.

Mun mieheni käytti ja käyttää noista lähes jonaista kohtaa mun lapsiini. Lapset eivät siis ole hänen vaan mun edellisestä liitosta. Aiemmin mies saattoi olla puhumatta pojalleni monta kuukautta ja lyhyimmilläänkin useita päiviä. Ihan kuten minullekin. Aina syy oli/on meissä - hänen toiveitaan ei kuulemma kuulla ja oteta huomioon joten mykkäkoulu on aino vaihtoehto. Mitä siihen voi sanoa? Teini-ikäinen tyttäreni ei ole koskaan ollut mikään suupaltti ja höpöttelijä. Nyt viisitoistavuotiaana soittelee tai lähettää enää harvoin miehelleni viestejä ja mieheni lähes ylpeänä selittää, että eipä hänkään enää lähetä tyttärelleni viestejä, että odottaa koska tyttö ensin lähettää hänelle jotain. Poikaa on haukkunut, vienyt pleikan jäähylle kuukausiksi, istuttanut rangaistuksena kalsareissa kylmällä tuolilla tuijottamassa seinää ja ”kuulustellut” häntä siinä samalla. Ihan karmeeta. Ja kaikki on aina meidän syytä. Jos vain me muut olisimme toimineet paremmin niin hänen ei tarvitsisi tehdä sitä ja tätä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni käytti ja käyttää noista lähes jonaista kohtaa mun lapsiini. Lapset eivät siis ole hänen vaan mun edellisestä liitosta. Aiemmin mies saattoi olla puhumatta pojalleni monta kuukautta ja lyhyimmilläänkin useita päiviä. Ihan kuten minullekin. Aina syy oli/on meissä - hänen toiveitaan ei kuulemma kuulla ja oteta huomioon joten mykkäkoulu on aino vaihtoehto. Mitä siihen voi sanoa? Teini-ikäinen tyttäreni ei ole koskaan ollut mikään suupaltti ja höpöttelijä. Nyt viisitoistavuotiaana soittelee tai lähettää enää harvoin miehelleni viestejä ja mieheni lähes ylpeänä selittää, että eipä hänkään enää lähetä tyttärelleni viestejä, että odottaa koska tyttö ensin lähettää hänelle jotain. Poikaa on haukkunut, vienyt pleikan jäähylle kuukausiksi, istuttanut rangaistuksena kalsareissa kylmällä tuolilla tuijottamassa seinää ja ”kuulustellut” häntä siinä samalla. Ihan karmeeta. Ja kaikki on aina meidän syytä. Jos vain me muut olisimme toimineet paremmin niin hänen ei tarvitsisi tehdä sitä ja tätä.

Haluan kysyä sinulta sen kysymyksen, jota en koskaan uskaltanut kysyä äidiltäni. Miksi et suojele minua tuollaiselta kohtelulta, joka aiheuttaa minulle pahaa oloa joka päivä, joka aiheuttaa sen, ettei kotona voi olla kuten kotona pitäisi voida olla ja nyt aikuisena tiedän, että se on heikentänyt itsetuntoani sekä kykyä olla tasapainoinen parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sekopäitä tähän ketjuun vastailee? Ehkä teillä tosiaan on myös joku luonnehäiriö ja olette henkisesti väkivaltaisia, koska passiivisaggressiivinen tyylinne saa teidät vaikuttamaan ahdistavilta tyypeiltä.

Empatiani jokaiselle henkistä väkivaltaa kokeneelle lapselle. Siihen on äärimmäisen vaikea ulkopuolisen puuttua ja ehkä avoimempi keskusteluympäristö avaisi vanhempien silmät näkemään tekojensa vaikutukset sekä oikeuttaisi ulkopuoliset puuttumaan.

En ole rohjennut sanoa suoraan, kun tuttavani nolaa ja uhkailee lapsiaan. Samoin kukaan ei puuttunut siihen henkiseen väkivaltaan mitä itse koin lapsena. Nyt vanhempien kuoltua ovat tädit kyllä sanoneet, että minulla oli varmasti rankkaa, mutta siihen asti piti odottaa, että ulkopuolinen rohkenee sanoa jotain - tekijät ovat lopullisesti poissa.

Eli kun et itse saanut apua, niin sinusta on ok etteivät kaverisi lapsetkaan saa. Olet aivan yhtä paha kuin miksi haukut nuita vanhempia. Kannattaisi akna ensin miettiä sitä omaa toimintaa ennen kuin lähtee öyhöttämään

Lapsen tulee oppia, että vanhemmatkaan eivät kestä ihan kaikkea. Kyllä ne ihmisiä ovat ne vanhemmatkin. Kun vanhempi murjottaa tai suuttuu lapselle, niin lapsi oppii, että ihan kaikki käytös ei ole hyväksyttävää. Ei se lapsi mene rikki siitä. Lapsen tulee jo pienestä pitäen oppia rehellisesti, mitä sosiaalinen kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sekopäitä tähän ketjuun vastailee? Ehkä teillä tosiaan on myös joku luonnehäiriö ja olette henkisesti väkivaltaisia, koska passiivisaggressiivinen tyylinne saa teidät vaikuttamaan ahdistavilta tyypeiltä.

Empatiani jokaiselle henkistä väkivaltaa kokeneelle lapselle. Siihen on äärimmäisen vaikea ulkopuolisen puuttua ja ehkä avoimempi keskusteluympäristö avaisi vanhempien silmät näkemään tekojensa vaikutukset sekä oikeuttaisi ulkopuoliset puuttumaan.

En ole rohjennut sanoa suoraan, kun tuttavani nolaa ja uhkailee lapsiaan. Samoin kukaan ei puuttunut siihen henkiseen väkivaltaan mitä itse koin lapsena. Nyt vanhempien kuoltua ovat tädit kyllä sanoneet, että minulla oli varmasti rankkaa, mutta siihen asti piti odottaa, että ulkopuolinen rohkenee sanoa jotain - tekijät ovat lopullisesti poissa.

Eli kun et itse saanut apua, niin sinusta on ok etteivät kaverisi lapsetkaan saa. Olet aivan yhtä paha kuin miksi haukut nuita vanhempia. Kannattaisi akna ensin miettiä sitä omaa toimintaa ennen kuin lähtee öyhöttämään

Osaatko lukea? Todellakin toivon, että olisi ollut rohkeutta puuttua tilanteeseen ja ehkä sitä tulisi siitä, että näitä asioista puhuttaisiin julkisesti ja yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sekopäitä tähän ketjuun vastailee? Ehkä teillä tosiaan on myös joku luonnehäiriö ja olette henkisesti väkivaltaisia, koska passiivisaggressiivinen tyylinne saa teidät vaikuttamaan ahdistavilta tyypeiltä.

Empatiani jokaiselle henkistä väkivaltaa kokeneelle lapselle. Siihen on äärimmäisen vaikea ulkopuolisen puuttua ja ehkä avoimempi keskusteluympäristö avaisi vanhempien silmät näkemään tekojensa vaikutukset sekä oikeuttaisi ulkopuoliset puuttumaan.

En ole rohjennut sanoa suoraan, kun tuttavani nolaa ja uhkailee lapsiaan. Samoin kukaan ei puuttunut siihen henkiseen väkivaltaan mitä itse koin lapsena. Nyt vanhempien kuoltua ovat tädit kyllä sanoneet, että minulla oli varmasti rankkaa, mutta siihen asti piti odottaa, että ulkopuolinen rohkenee sanoa jotain - tekijät ovat lopullisesti poissa.

Eli kun et itse saanut apua, niin sinusta on ok etteivät kaverisi lapsetkaan saa. Olet aivan yhtä paha kuin miksi haukut nuita vanhempia. Kannattaisi akna ensin miettiä sitä omaa toimintaa ennen kuin lähtee öyhöttämään

Osaatko lukea? Todellakin toivon, että olisi ollut rohkeutta puuttua tilanteeseen ja ehkä sitä tulisi siitä, että näitä asioista puhuttaisiin julkisesti ja yleisesti.

Osaan lukea. Mikä sai sinut sitä epäilemään? Senkus alat puhumaan avoimesti. Aloita nyt vaikka siitä kaveristasi, että viattomat lapset saisivat apua. Onko mielestäsi tärkeämpää näiden lasten hyvinvointi vai sinun ja kaverisi välit? Tästähän on kuitenkin on kysymys. Arvotat tärkeämmäksi sen mikä itsellesi on helpompaa ja viis veisaat siitä että lapset kärsivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sekopäitä tähän ketjuun vastailee? Ehkä teillä tosiaan on myös joku luonnehäiriö ja olette henkisesti väkivaltaisia, koska passiivisaggressiivinen tyylinne saa teidät vaikuttamaan ahdistavilta tyypeiltä.

Empatiani jokaiselle henkistä väkivaltaa kokeneelle lapselle. Siihen on äärimmäisen vaikea ulkopuolisen puuttua ja ehkä avoimempi keskusteluympäristö avaisi vanhempien silmät näkemään tekojensa vaikutukset sekä oikeuttaisi ulkopuoliset puuttumaan.

En ole rohjennut sanoa suoraan, kun tuttavani nolaa ja uhkailee lapsiaan. Samoin kukaan ei puuttunut siihen henkiseen väkivaltaan mitä itse koin lapsena. Nyt vanhempien kuoltua ovat tädit kyllä sanoneet, että minulla oli varmasti rankkaa, mutta siihen asti piti odottaa, että ulkopuolinen rohkenee sanoa jotain - tekijät ovat lopullisesti poissa.

Eli kun et itse saanut apua, niin sinusta on ok etteivät kaverisi lapsetkaan saa. Olet aivan yhtä paha kuin miksi haukut nuita vanhempia. Kannattaisi akna ensin miettiä sitä omaa toimintaa ennen kuin lähtee öyhöttämään

Osaatko lukea? Todellakin toivon, että olisi ollut rohkeutta puuttua tilanteeseen ja ehkä sitä tulisi siitä, että näitä asioista puhuttaisiin julkisesti ja yleisesti.

Osaan lukea. Mikä sai sinut sitä epäilemään? Senkus alat puhumaan avoimesti. Aloita nyt vaikka siitä kaveristasi, että viattomat lapset saisivat apua. Onko mielestäsi tärkeämpää näiden lasten hyvinvointi vai sinun ja kaverisi välit? Tästähän on kuitenkin on kysymys. Arvotat tärkeämmäksi sen mikä itsellesi on helpompaa ja viis veisaat siitä että lapset kärsivät.

Olen pahoillani, ettei minusta ole pioneeriksi tällä saralla. Jo oman taustani vuoksi olen aika arka nostamaan esiin konflikteja missään ihmissuhteissa, etenkään puuttumaan toisten asioihin. Siksi olisi helpompaa, jos vanhempien vahingoittava käytös koettaisiin yleisesti yhtä vahingolliseksi kuin vaikkapa alkoholismi, olisi sanoja joilla puhua ja yleinen ilmapiiri tiedostavampi. 

Haluan lisäksi oikaista, että henkilö, joka kuulee lapsia haukuttavan ei ole yhtä paha kuin henkilö, joka haukkuu. Ihan kuin henkilö, joka näkee pahoinpitelyn tapahtuvan, ei ole itse pahoinpitelijä. 

Tsemppiä sinulle maailmanparannukseen, kun ilmeisesti rohkeutta ja tarmoa sinulta ei puutu!

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tulee oppia, että vanhemmatkaan eivät kestä ihan kaikkea. Kyllä ne ihmisiä ovat ne vanhemmatkin. Kun vanhempi murjottaa tai suuttuu lapselle, niin lapsi oppii, että ihan kaikki käytös ei ole hyväksyttävää. Ei se lapsi mene rikki siitä. Lapsen tulee jo pienestä pitäen oppia rehellisesti, mitä sosiaalinen kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa on.

Lapsi ja aikuinenkin kyllä menee rikki henkisestä väkivalllasta. Lapselle opetetaan miten väkivallaton ja normaali maailma toimii. Yksikään lapsi ei kasva paremmaksi karaisuksi naamioidulla väkivallalla. 

Suuttuminen ei ole sama kuin väkivalta. Suuttuessaan voi toimia joko "normaalisti" tai henkisesti väkivaltaisesti tai fyysisesti väkivaltaisesti. Tasapainoinen vanhempi ei heittäydy suuttuessaan väkivaltaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tämä on tehty:

Kieltäytynyt puhumasta sinulle pitkän aikaa - minä halusin nukkua yöllä, lapsi halusi leikkiä ja jutella

Loukannut sanallisesti, esimerkiksi haukkunut sinua - sanoin lapselle, että vain tyhmä jättää hampaat pesemättä

Nöyryyttänyt tai nolannut sinua - mummin hautajaisiin vaadin laittamaan siistin mekon rikkinäisten farkkujen sijaan ja tädithän siitä ilahtui, mikä nolaus!

Uhannut hylätä tai jättää sinut yksin - olen sanonut kaupassa, että jos et nyt kävele kärryjen vieressä, niin minä lähden kotiin samantien.

Heittänyt, lyönyt tai potkinut esineitä (esimerkiksi paiskonut ovia) - palloa on heitetty usein, myös seinään. Enkä antanutkaan sitä palloa lapselle heti, kun hän sitä vaati.

Lukinnut sinut johonkin paikkaan - turvaistuin on lapselle pieni vankila

Uhannut sinua väkivallalla - satoja kertoja! Olen uhannut lasta parturikäynnillä, neuvolalla, jopa leikkauksella. Kaikki nuo ovat kajoamista lapseen ja usein jopa satuttaneet lasta.

Ja kaikista näistä asioista on sitten terapiassa keskusteltu, kun terapeutti yrittää saada minua ymmärtämään, miksi kaiken saanut 17v lapseni on niin ahdistunut. Koska äiti käytti henkistä väkivaltaa, nuo kaikki asiat on mainittu siellä.

Pahin tuossa on edelleen jatkuva vähättelevä asenne. Esimerkkisi kieliasu kertoo, että mitätöit lapsen kokemuksen etkä pysty lainkaan samaistumaan niihin. Sitten vielä kehuskelet sillä. Nyt lapsesi ei voi olla ahdistunut pienistä tai sinua ei ainakaan saisi häiritä asialla. Kuuntele lastasi, hän saattaa olla oikeassa. Suunnan voi kuitenkin muuttaa, ihan anteeksi pyytämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sekopäitä tähän ketjuun vastailee? Ehkä teillä tosiaan on myös joku luonnehäiriö ja olette henkisesti väkivaltaisia, koska passiivisaggressiivinen tyylinne saa teidät vaikuttamaan ahdistavilta tyypeiltä.

Empatiani jokaiselle henkistä väkivaltaa kokeneelle lapselle. Siihen on äärimmäisen vaikea ulkopuolisen puuttua ja ehkä avoimempi keskusteluympäristö avaisi vanhempien silmät näkemään tekojensa vaikutukset sekä oikeuttaisi ulkopuoliset puuttumaan.

En ole rohjennut sanoa suoraan, kun tuttavani nolaa ja uhkailee lapsiaan. Samoin kukaan ei puuttunut siihen henkiseen väkivaltaan mitä itse koin lapsena. Nyt vanhempien kuoltua ovat tädit kyllä sanoneet, että minulla oli varmasti rankkaa, mutta siihen asti piti odottaa, että ulkopuolinen rohkenee sanoa jotain - tekijät ovat lopullisesti poissa.

Eli kun et itse saanut apua, niin sinusta on ok etteivät kaverisi lapsetkaan saa. Olet aivan yhtä paha kuin miksi haukut nuita vanhempia. Kannattaisi akna ensin miettiä sitä omaa toimintaa ennen kuin lähtee öyhöttämään

Osaatko lukea? Todellakin toivon, että olisi ollut rohkeutta puuttua tilanteeseen ja ehkä sitä tulisi siitä, että näitä asioista puhuttaisiin julkisesti ja yleisesti.

Osaan lukea. Mikä sai sinut sitä epäilemään? Senkus alat puhumaan avoimesti. Aloita nyt vaikka siitä kaveristasi, että viattomat lapset saisivat apua. Onko mielestäsi tärkeämpää näiden lasten hyvinvointi vai sinun ja kaverisi välit? Tästähän on kuitenkin on kysymys. Arvotat tärkeämmäksi sen mikä itsellesi on helpompaa ja viis veisaat siitä että lapset kärsivät.

Olen pahoillani, ettei minusta ole pioneeriksi tällä saralla. Jo oman taustani vuoksi olen aika arka nostamaan esiin konflikteja missään ihmissuhteissa, etenkään puuttumaan toisten asioihin. Siksi olisi helpompaa, jos vanhempien vahingoittava käytös koettaisiin yleisesti yhtä vahingolliseksi kuin vaikkapa alkoholismi, olisi sanoja joilla puhua ja yleinen ilmapiiri tiedostavampi. 

Haluan lisäksi oikaista, että henkilö, joka kuulee lapsia haukuttavan ei ole yhtä paha kuin henkilö, joka haukkuu. Ihan kuin henkilö, joka näkee pahoinpitelyn tapahtuvan, ei ole itse pahoinpitelijä. 

Tsemppiä sinulle maailmanparannukseen, kun ilmeisesti rohkeutta ja tarmoa sinulta ei puutu!

Toivon että tunnet edes piston sydämessäsi kun katsot kaverisi käytöstä. Jos oma kaverini haukkuisi lapsiaan minun ollessa vieressä, niin todellakin mainitsisin heti asiasta. Muutenhan hiljaisesti hyväksyn sen lasten silmissä, eli tavallaan käytöksen mahdollistaja antaa lapsille viestin että vanhemman käytös on ok. Ja myös tälle vanhemmalle, ettei kukaan puutu vaikka hän henkisesti pahoinpitelee.

Ei tarvi olla mikään pioneeri, ettei hyväksy ihmisiltä huonoa käytöstä lapsia (tai muita ihmisiä) kohtaan. Mutta tukeudu toki noihin omiin heikkouksiisi, ettei vahingossakaan tarvi katsoa peiliin.

Onkos sekin sitten henkistä väkivaltaa, kun sain koko lapsuuden ja nuoruuden ajan kuulla, että minut pitäisi laittaa pulloon ja nuzzia uudestaan. En voisi koskaan sanoa lapselleni noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sekopäitä tähän ketjuun vastailee? Ehkä teillä tosiaan on myös joku luonnehäiriö ja olette henkisesti väkivaltaisia, koska passiivisaggressiivinen tyylinne saa teidät vaikuttamaan ahdistavilta tyypeiltä.

Empatiani jokaiselle henkistä väkivaltaa kokeneelle lapselle. Siihen on äärimmäisen vaikea ulkopuolisen puuttua ja ehkä avoimempi keskusteluympäristö avaisi vanhempien silmät näkemään tekojensa vaikutukset sekä oikeuttaisi ulkopuoliset puuttumaan.

En ole rohjennut sanoa suoraan, kun tuttavani nolaa ja uhkailee lapsiaan. Samoin kukaan ei puuttunut siihen henkiseen väkivaltaan mitä itse koin lapsena. Nyt vanhempien kuoltua ovat tädit kyllä sanoneet, että minulla oli varmasti rankkaa, mutta siihen asti piti odottaa, että ulkopuolinen rohkenee sanoa jotain - tekijät ovat lopullisesti poissa.

Eli kun et itse saanut apua, niin sinusta on ok etteivät kaverisi lapsetkaan saa. Olet aivan yhtä paha kuin miksi haukut nuita vanhempia. Kannattaisi akna ensin miettiä sitä omaa toimintaa ennen kuin lähtee öyhöttämään

Osaatko lukea? Todellakin toivon, että olisi ollut rohkeutta puuttua tilanteeseen ja ehkä sitä tulisi siitä, että näitä asioista puhuttaisiin julkisesti ja yleisesti.

Osaan lukea. Mikä sai sinut sitä epäilemään? Senkus alat puhumaan avoimesti. Aloita nyt vaikka siitä kaveristasi, että viattomat lapset saisivat apua. Onko mielestäsi tärkeämpää näiden lasten hyvinvointi vai sinun ja kaverisi välit? Tästähän on kuitenkin on kysymys. Arvotat tärkeämmäksi sen mikä itsellesi on helpompaa ja viis veisaat siitä että lapset kärsivät.

Olen pahoillani, ettei minusta ole pioneeriksi tällä saralla. Jo oman taustani vuoksi olen aika arka nostamaan esiin konflikteja missään ihmissuhteissa, etenkään puuttumaan toisten asioihin. Siksi olisi helpompaa, jos vanhempien vahingoittava käytös koettaisiin yleisesti yhtä vahingolliseksi kuin vaikkapa alkoholismi, olisi sanoja joilla puhua ja yleinen ilmapiiri tiedostavampi. 

Haluan lisäksi oikaista, että henkilö, joka kuulee lapsia haukuttavan ei ole yhtä paha kuin henkilö, joka haukkuu. Ihan kuin henkilö, joka näkee pahoinpitelyn tapahtuvan, ei ole itse pahoinpitelijä. 

Tsemppiä sinulle maailmanparannukseen, kun ilmeisesti rohkeutta ja tarmoa sinulta ei puutu!

Toivon että tunnet edes piston sydämessäsi kun katsot kaverisi käytöstä. Jos oma kaverini haukkuisi lapsiaan minun ollessa vieressä, niin todellakin mainitsisin heti asiasta. Muutenhan hiljaisesti hyväksyn sen lasten silmissä, eli tavallaan käytöksen mahdollistaja antaa lapsille viestin että vanhemman käytös on ok. Ja myös tälle vanhemmalle, ettei kukaan puutu vaikka hän henkisesti pahoinpitelee.

Ei tarvi olla mikään pioneeri, ettei hyväksy ihmisiltä huonoa käytöstä lapsia (tai muita ihmisiä) kohtaan. Mutta tukeudu toki noihin omiin heikkouksiisi, ettei vahingossakaan tarvi katsoa peiliin.

Ok. Olisin toivonut jotan laveampaa keskustelua, mutta sinä päätät sen sijaan keskittyä minun arvostelemiseeni. Ymmärrän, että sinua turhauttaa. Niin minuakin. Haluaisin monessa asiassa olla toisenlainen ihminen ja että maailma olisi toisenlainen.

Minusta tätä voisi laventaa minusta yksilönä ilmiöksi. Suomessa on vallitseva ilmapiiri, että jokainen hoitaa omat asiansa, toisten asioihin ei puututa jne. 

Kun minä olin lapsi, osa ihmisistä tiesi, kukaan ei puuttunut. Ei edes oma äiti ja tavallaan äidistä tuli myös iso osa ongelmaa.  Tässä ketjussa on ilmoittautunut yksi vastaava äiti. Hän ei puutu, tuskin hänen ystävänsä ja sukulaisetkaan puuttuvat. Sitten on tuo perhe, jonka vanhemman asenteeseen en ole osannut puuttua. Eivät puutu tekijän läheisemmätkään ihmiset, ei edes aviopuoliso. En millään jaksa uskoa, että nämä kolme esimerkkiä ovat Suomen ainoat henkistä väkivaltaa kohtaavat perheet. 

Onko jollain kokemus toisenlaisesta? Siitä, että on saatu suunta muuttumaan? Mitä piti tehdä? Kuka puuttui ja miten ja miten vanhempi saatiin muuttamaan asennettaan ja käytöstään (koska se vaatii vanhemmaltakin motivaation kuten vaikkapa laihdutus ja tupakoinnin lopettaminen ja itsensä työstämistä)?

Mun äiti uhkasi antaa minut mustalaisille, jos en ollut kiltisti. Arvatkaapa kuin paljon pelkäsin mustalaisia. Ja kun olin teini, niin uhkailtiin lastenkodilla. Että jos en miellyttänyt äitiä riittävästi, niin antaa minut pois.