Yle.fi: THL: Omalle lapselle murjottaminen on henkistä väkivaltaa – tämä 7 kohdan lista paljastaa, syyllistytkö samaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltäytynyt puhumasta sinulle pitkän aikaa

Loukannut sanallisesti, esimerkiksi haukkunut sinua

Nöyryyttänyt tai nolannut sinua

Uhannut hylätä tai jättää sinut yksin

Heittänyt, lyönyt tai potkinut esineitä (esimerkiksi paiskonut ovia)

Lukinnut sinut johonkin paikkaan

Uhannut sinua väkivallalla

En oikeastaan keksi, miksi mitään näistä keinoista pitäisi käyttää kasvatuksessa. Joo, vanhemmilla menee joskus hermot, mutta silloin se on pikemmin fyysistä väkivaltaa kuin henkistä. Se voi toki olla henkistäkin = sanoja, mutta ihmisen fysiikasta näkee, että hän on tolaltaan. Sen sijaan henkisen väkivallan tekijä toimii usein ihan puskista, ei ole itse tunnekuohussa, toimii eri säännöillä kuin muut ja tilanteesta muodostuu joko todella häpäisevä ja mitätöivä tai sitten dokkarimaisen piinaava. Salakavalaa tekijää pelkää ihan eri tavalla kuin ihmistä, josta tietää, että nyt se suuttuu ja on ihan hiilenä ja sitten taas normaali. 

Itse hylättynä lapsena mietin, että riippuu varmaan todella paljon lapsesta, miten hän ottaa hylkäämisuhkailut, mutta hylkääminen luo todella pahaa turvattomuutta lapseen. 

Tuon kyselyn ongelma kuitenkin on, että siinä noiden välivallan muotojen skaalaa ei ole määritelty. Eli kohtaan, onko vanhempasi nöyryyttänyt sinua, on voinut vastata kyllä sekä lapset, jotka sinun tavoin ovat kokeneet rankkaa henkistä väkivaltaa että lapset, joiden vanhemmat nöyryyttävät tai loukkaavat vahingossa puhumalla vaikkapa julkisesti lapsen mielestä noloista asioista. Eli ihan nyt miten lapsi on kysymyksen tulkinnut.

Tuo hylkäämisellä uhkailu on hankala monelle vanhemmalle, sillä kukapa ei olisi käyttänyt vaikkapa liikkumasta kieltäytyvään uhmaikäiseen "äiti ainakin lähtee nyt"-korttia. Tuntuu pahalta, että tämä on mahdollisesti väkivaltaa mutta sitten ei anneta muita ratkaisuohjeita kuin puhuminen (joka luonnollisesti on se ensimmäinen keino, jota koitetaan).

Hyvä kuitenkin, että henkinen väkivalta nostetaan esiin.

Ei minusta tuollainen äiti lähtee nyt ole mitään hylkäämisellä uhkailua. Kun siihen lisätään vaikkapa, että äiti lähtee nyt eikä hae sinua täältä, kun olet noin hankala niin sitten jo. 

Jos haluaa olla ihan turvallisilla vesillä, voisi käyttää sanamuotoa, että me lähdemme nyt. Eli tulet mukaan, halusit tai et (eli se olen minä, joka sen päättää, koska olen tässä perheessä se vanhempi). 

Usein näkee esim. kaupassa, kuinka äidit huutaa ja vihoittelee lapselleen. En ole koskaan nähnyt, että isät huutaisi lapselle julkisella paikalla.

Surettaa niin paljon ne lapset, jotka ovat saaneet idioottimaisen äidin. Lähinaapurissa äiti huutaa täysin keuhkoin molemmille lapsilleen. Välillä ihmettelen, puhuuko hän koskaan normaalilla äänellä heille? Huutoa, kiroilua, vähättelyä (kun sä olet tommoinen), tiuskimista, syyllistämistä (etkö sä vittu nyt tajua..) jne. Tätä olen seurannut viitisen vuotta, lasten olleessa noin 3-8 vuotiaita. Eli ihan pieniä lapsia siis molemmat.

Hiljattain kaupassa 4-5 vuotias kiltin oloinen tyttö kysyi asiallisesti ja normaalilla tavalla, että haluaisi mennä katsomaan leluhyllyn nukkea. Äidillä kilahti hermot ihan täysin. Hän huusi, solvasi ja syyllisti tyttöä mm. "jos vielä kiukuttelet" jne. Tyttö ei todellakaan kiukutellut ja oli varsin hiljaisen oloinen muutenkin. Äiti meuhkasi ja ihmiset kääntyivät katsomaan. Kyllä v***utti  katsoa, kuinka aikuinen ihminen alistaa ja syyllistää pientä lasta. Olisin halunnut heti ostaa ko. nuken sille tytölle ja vaikka toisenkin kaupan päälle. Mutta tämmöisiin on vaan aika hankala mennä väliin. Näitä hermoromahdusmammoja riittää lähes jokaiselle kauppareissulle.

-2xisä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut kommentoijista haluavat tahallaan ymmärtää väärin esim. tuon 'kieltäytynyt puhumasta lapselleen pitkään aikaan'? Ei siinä tarkoiteta sitä, että lapsi tulee herättämään keskellä yötä kun haluaa leikkiä ja patistat sen pois ja sitten puhut taas aamulla. Esimerkiksi oma äitini suuttui mulle vähän väliä jostain pikkujutusta, piti mykkäkoulua muutaman päivän, ja tiesin tilanteen olevan ohi kun hän alkoi yhtäkkiä puhua taas normaalisti. Sitten mullakin oli taas oikeus puhua sille ja elämä sai jatkua niin kauan kunnes sama juttu taas kerran toistui. Mistään ei ikinä keskusteltu, ei selvitelty asioita. Kumpikaan ei suostunut "alistumaan" pyytämään anteeksi.

Meillä se jatkui kuukausia, vuosiakin. Katsoi läpi, jos jouduttiin näkemään toisemme. En käynyt edes keittiössä ilman toista vanhempaa, kun tuo vanhempi oli kotona, joten ruokailujenkin kanssa oli niin ja näin. Ulos ja sisäänkin yritin mennä niin, ettei tulisi kohtaamisia. 

No, nyt aikuisenakin vielä koen olevani näkymätön ja itsetunnon kanssa on jatkuva työstäminen. Myös ruokahalun ja säännöllisen syömisen kanssa on ongelmia. Nykyään pidän huolen, etten näe enää koskaan nälkää, mutta ruokahalu katoileeja painonhallinta on todella vaikeaa, stressinhallinta myös ja ihmissuhteet samoin. 

Meillä sama. Väistettiin toisiamme eri huoneisiin aina ja joka ikinen kerta. Ignooravampi aidosti narsismiin taipuva vanhempi ei koskaan puhutellut minua millään tavalla, ainoastaan saadessaan kiukkukohtauksen alkoi riehuminen. Taisin olla 35-vuotias, kun kuulin hänen ensimmäisen kerran käyttävän minusta etunimeä kuulteni sen sijaan, että olisin ollut kakara, pentu tai pelkästään se. 

Muutettuani kotoa kävin välillä vanhemmillani. Saatoin olla kuukaudenkin kotona ja mykkakouluvanhempi ohitti minut täysin sanomatta minulle kertaakaan mitään sanaa. Ei edes tervehdystä. Nyt vanhemmiten kuoleman kolkutellessa ovelle hän on vähän alkanut järkevöityä, mutta myöhä korjata 40-vuoden vahinkoa nyt sillä, että tulepas kylään reippaasti.

Kamppailen näin nelikymppisenä edelleen sen kanssa, että osani on olla näkymätön Ninni, mielipiteilläni ja tunteillani ei ole väliä, kuka jaksaisi kiinnostua tai välittää minusta. Mikä yllätys (?), olen ollut koko ikäni sinkku ja alan epäillä, etten edes tiedä, mitä rakkaus on ja miten sitä otetaan vastaan.

EI. Se ei ole koskaan ok!!!

Hylkäämisellä pelottelu on AINA henkistä väkivaltaa. Ei se lapsi voi mitenkään ymmärtää, että et ole tosissasi, kun sanot että jos et nyt pue niin äiti lähtee. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänellä on kapasiteettia ymmärtää tällaista. Päiväkoti-ikäinen nyt ei ainakaan. Ei se ole väkivaltaa jos lapsen nappaa syliin ja kantaa autoon, vaikka sitten ilman niitä kenkiä. Ei siinä tarvitse riepoa ja riuhtoa ketään.

Vierailija kirjoitti:

EI. Se ei ole koskaan ok!!!

Hylkäämisellä pelottelu on AINA henkistä väkivaltaa. Ei se lapsi voi mitenkään ymmärtää, että et ole tosissasi, kun sanot että jos et nyt pue niin äiti lähtee. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänellä on kapasiteettia ymmärtää tällaista. Päiväkoti-ikäinen nyt ei ainakaan. Ei se ole väkivaltaa jos lapsen nappaa syliin ja kantaa autoon, vaikka sitten ilman niitä kenkiä. Ei siinä tarvitse riepoa ja riuhtoa ketään.

Tiesithän, että hylkäämistä on lapselle sekin, että sanot hyvää yötä ja menet toiseen huoneeseen. Sinä koet antavasi lapselle mahdollisuuden nukahtaa, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Ja kun vielä pelottelet lasta peitellessäsi, että menet kohta toiseen huoneeseen, niin uhkailet lasta.

Uhkailua on sekin, kun sanot 6v lapselle, että menet viemään roskat (20m päähän ulko-ovesta). Lapsi saa hylkäämiskokemuksen.

Jos lapsi siis näin haluaa kokea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI. Se ei ole koskaan ok!!!

Hylkäämisellä pelottelu on AINA henkistä väkivaltaa. Ei se lapsi voi mitenkään ymmärtää, että et ole tosissasi, kun sanot että jos et nyt pue niin äiti lähtee. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänellä on kapasiteettia ymmärtää tällaista. Päiväkoti-ikäinen nyt ei ainakaan. Ei se ole väkivaltaa jos lapsen nappaa syliin ja kantaa autoon, vaikka sitten ilman niitä kenkiä. Ei siinä tarvitse riepoa ja riuhtoa ketään.

Tiesithän, että hylkäämistä on lapselle sekin, että sanot hyvää yötä ja menet toiseen huoneeseen. Sinä koet antavasi lapselle mahdollisuuden nukahtaa, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Ja kun vielä pelottelet lasta peitellessäsi, että menet kohta toiseen huoneeseen, niin uhkailet lasta.

Uhkailua on sekin, kun sanot 6v lapselle, että menet viemään roskat (20m päähän ulko-ovesta). Lapsi saa hylkäämiskokemuksen.

Jos lapsi siis näin haluaa kokea!

Taisi kalikka kalahtaa kun aloit saivartelemaan.

Esimerkki 1:

Sanot lapselle hyvää yötä, peittelet ja menet toiseen huoneeseen. Tämä ei ole väkivaltaa.

Esimerkki 2.

Lapsi tulee huoneesta pois ja sanoo ettei saa unta. Sanot hänelle, että jos hän ei nyt nuku niin lähdet pois ja lapsi jää yksin. Tämä on väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tämä on tehty:

Kieltäytynyt puhumasta sinulle pitkän aikaa - minä halusin nukkua yöllä, lapsi halusi leikkiä ja jutella

Loukannut sanallisesti, esimerkiksi haukkunut sinua - sanoin lapselle, että vain tyhmä jättää hampaat pesemättä

Nöyryyttänyt tai nolannut sinua - mummin hautajaisiin vaadin laittamaan siistin mekon rikkinäisten farkkujen sijaan ja tädithän siitä ilahtui, mikä nolaus!

Uhannut hylätä tai jättää sinut yksin - olen sanonut kaupassa, että jos et nyt kävele kärryjen vieressä, niin minä lähden kotiin samantien.

Heittänyt, lyönyt tai potkinut esineitä (esimerkiksi paiskonut ovia) - palloa on heitetty usein, myös seinään. Enkä antanutkaan sitä palloa lapselle heti, kun hän sitä vaati.

Lukinnut sinut johonkin paikkaan - turvaistuin on lapselle pieni vankila

Uhannut sinua väkivallalla - satoja kertoja! Olen uhannut lasta parturikäynnillä, neuvolalla, jopa leikkauksella. Kaikki nuo ovat kajoamista lapseen ja usein jopa satuttaneet lasta.

Ja kaikista näistä asioista on sitten terapiassa keskusteltu, kun terapeutti yrittää saada minua ymmärtämään, miksi kaiken saanut 17v lapseni on niin ahdistunut. Koska äiti käytti henkistä väkivaltaa, nuo kaikki asiat on mainittu siellä.

Pahin tuossa on edelleen jatkuva vähättelevä asenne. Esimerkkisi kieliasu kertoo, että mitätöit lapsen kokemuksen etkä pysty lainkaan samaistumaan niihin. Sitten vielä kehuskelet sillä. Nyt lapsesi ei voi olla ahdistunut pienistä tai sinua ei ainakaan saisi häiritä asialla. Kuuntele lastasi, hän saattaa olla oikeassa. Suunnan voi kuitenkin muuttaa, ihan anteeksi pyytämällä.

Lapseni lääkäri on todennut, että minun ei tule pyytää anteeksi asioita, jotka lapsi haluaa kokea aiheuttamakseni pahaksi. Lapsen on aika oppia kantamaan vastuu tunteistaan, koko elämäänsä ei voi syyttää vanhempiaan siitä, miksi kokekee kokemisen siten kuin kokee.

Kun sä olet ilmeisen selvästi rikkonut lapsesi psyykettä pienestä pitäen (olette terapiassa), niin et voi yhtäkkiä sysätä vastuuta uhrille eli lapsellesi. Pahoinpidelty lapsi ei ole ikätasollaan henkisessä kehityksessä, ja sun tehtävä on saatella häntä kohti aikuisuutta pidempään, kuin jos olisit ollut normaali aikuinen. Tästäkin silti selviätte yhdessä, se on kasvutarina teille molemmille, ja mikä tärkeintä, ehdit pyytää anteeksi. Jos et sitä tee, aikuinen lapsesi voi sulkea sinut pois elämästään, lastenlastensa elämästä ja niin edelleen, ja hän tekee sen syystä. Mene ihan oikeasti itseesi ennen kuin on liian myöhäistä.

Eniten kyllä toivon, että tämä on provo.

Suuri osa nykyisistä 17-25v ikäisistä käy jonkinlaisessa terapiassa! Katso vaikka Kelan tilastoja, on ahdistusta, masennusta ja anoreksiaa jne. Ei niillä nuorilla ole mitään muuta ongelmaa kuin kyvyttömyys ymmärtää, että he ovat itse vastuussa tunteistaan. Ei äiti, ei isä, ei opettaja, ei kaverit. Ihan itse pitää vastata siitä, millaisena maailmansa kokee.

Ei pidä pyytää anteeksi asioita, jotka ovat toisen kokemusta tilanteesta, jossa ei tehty mitään väärää.

Vai pyydätkö sinä anteeksi sitä, että yhtenä sunnuntaina  oli suklaamurot loppu ja lapsi olisi juuri silloin niitä halunnut ja jaksaa nostaa esiin sitä yhtä sunnuntaita vuositolkulla vain saadakseen kokemuksen vallankäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI. Se ei ole koskaan ok!!!

Hylkäämisellä pelottelu on AINA henkistä väkivaltaa. Ei se lapsi voi mitenkään ymmärtää, että et ole tosissasi, kun sanot että jos et nyt pue niin äiti lähtee. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänellä on kapasiteettia ymmärtää tällaista. Päiväkoti-ikäinen nyt ei ainakaan. Ei se ole väkivaltaa jos lapsen nappaa syliin ja kantaa autoon, vaikka sitten ilman niitä kenkiä. Ei siinä tarvitse riepoa ja riuhtoa ketään.

Tiesithän, että hylkäämistä on lapselle sekin, että sanot hyvää yötä ja menet toiseen huoneeseen. Sinä koet antavasi lapselle mahdollisuuden nukahtaa, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Ja kun vielä pelottelet lasta peitellessäsi, että menet kohta toiseen huoneeseen, niin uhkailet lasta.

Uhkailua on sekin, kun sanot 6v lapselle, että menet viemään roskat (20m päähän ulko-ovesta). Lapsi saa hylkäämiskokemuksen.

Jos lapsi siis näin haluaa kokea!

Esimerkki 3:

Sanot, että menet viemään roskat. Lapsi tietää että palaat pian, eikä itke perääsi tms. Tämä ei ole väkivaltaa.

Esimerkki 4:

Lapsi kiukuttelee, sanot että äiti lähtee nyt kun tuo kiukuttelu ei lopu ja paiskaat oven kiinni, jätät lapsen paniikissa itkemään sisälle perääsi. Menetkin viemään roskat ja palaat 30 sekunnin päästä. Tämä on väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI. Se ei ole koskaan ok!!!

Hylkäämisellä pelottelu on AINA henkistä väkivaltaa. Ei se lapsi voi mitenkään ymmärtää, että et ole tosissasi, kun sanot että jos et nyt pue niin äiti lähtee. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänellä on kapasiteettia ymmärtää tällaista. Päiväkoti-ikäinen nyt ei ainakaan. Ei se ole väkivaltaa jos lapsen nappaa syliin ja kantaa autoon, vaikka sitten ilman niitä kenkiä. Ei siinä tarvitse riepoa ja riuhtoa ketään.

Tiesithän, että hylkäämistä on lapselle sekin, että sanot hyvää yötä ja menet toiseen huoneeseen. Sinä koet antavasi lapselle mahdollisuuden nukahtaa, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Ja kun vielä pelottelet lasta peitellessäsi, että menet kohta toiseen huoneeseen, niin uhkailet lasta.

Uhkailua on sekin, kun sanot 6v lapselle, että menet viemään roskat (20m päähän ulko-ovesta). Lapsi saa hylkäämiskokemuksen.

Jos lapsi siis näin haluaa kokea!

Taisi kalikka kalahtaa kun aloit saivartelemaan.

Esimerkki 1:

Sanot lapselle hyvää yötä, peittelet ja menet toiseen huoneeseen. Tämä ei ole väkivaltaa.

Esimerkki 2.

Lapsi tulee huoneesta pois ja sanoo ettei saa unta. Sanot hänelle, että jos hän ei nyt nuku niin lähdet pois ja lapsi jää yksin. Tämä on väkivaltaa.

Sinä saivartelet! Tuossa YLEn listalla oli hylkäämiskokemus ilman erittelyjä, hylkäämistä on se, että jätät yksin huoneeseen ilman mitään uhkailuja!

Lapset eivät ole pieniä aikuisia, tämä on asian ydin. Heiltä ei voi odottaa samanlaista käytöstä kuin aikuisilta. Eli se on ihan eri asia kun lapsi paiskoo tavaroita tai murjottaa, kuin että aikuinen tekee samoin lapselle. Miltä sinusta tuntuu jos sinua isompi puolisosi alkaa paiskoatö tavaroita? Ja sinä olet aikuinen ja sinulla on aikuisen kyky ymmärtää asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI. Se ei ole koskaan ok!!!

Hylkäämisellä pelottelu on AINA henkistä väkivaltaa. Ei se lapsi voi mitenkään ymmärtää, että et ole tosissasi, kun sanot että jos et nyt pue niin äiti lähtee. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänellä on kapasiteettia ymmärtää tällaista. Päiväkoti-ikäinen nyt ei ainakaan. Ei se ole väkivaltaa jos lapsen nappaa syliin ja kantaa autoon, vaikka sitten ilman niitä kenkiä. Ei siinä tarvitse riepoa ja riuhtoa ketään.

Tiesithän, että hylkäämistä on lapselle sekin, että sanot hyvää yötä ja menet toiseen huoneeseen. Sinä koet antavasi lapselle mahdollisuuden nukahtaa, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Ja kun vielä pelottelet lasta peitellessäsi, että menet kohta toiseen huoneeseen, niin uhkailet lasta.

Uhkailua on sekin, kun sanot 6v lapselle, että menet viemään roskat (20m päähän ulko-ovesta). Lapsi saa hylkäämiskokemuksen.

Jos lapsi siis näin haluaa kokea!

Esimerkki 3:

Sanot, että menet viemään roskat. Lapsi tietää että palaat pian, eikä itke perääsi tms. Tämä ei ole väkivaltaa.

Esimerkki 4:

Lapsi kiukuttelee, sanot että äiti lähtee nyt kun tuo kiukuttelu ei lopu ja paiskaat oven kiinni, jätät lapsen paniikissa itkemään sisälle perääsi. Menetkin viemään roskat ja palaat 30 sekunnin päästä. Tämä on väkivaltaa.

Ja esimerkki 5:

Sanot lapselle vieväsi roskat, lapsi huutaa, että et saa viedä roskia, minä käsken sinua jäämään tänne. Sanot lapselle, että roskat pitää viedä, jätän oven auki, näet minut koko ajan ja lapsi huutaa, että älä jätä. Sanot lapselle, että laita kengät jalkaan ja tule mukaan, lapsi vastaa, että en halua.

Viet kuitenkin roskat, näet lapsen koko ajan ja 10 vuotta myöhemmin hän kertoo terapeutille, että äiti jätti minut lapsena tuntikausiksi yksin kotiin, vaikka itkin ja rukoilin, että hän ei jätä.

Ja paikalla on myös lapsen isä, joka vakuuttaa, että lapsen muistamaa asiaa ei koskaan tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI. Se ei ole koskaan ok!!!

Hylkäämisellä pelottelu on AINA henkistä väkivaltaa. Ei se lapsi voi mitenkään ymmärtää, että et ole tosissasi, kun sanot että jos et nyt pue niin äiti lähtee. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänellä on kapasiteettia ymmärtää tällaista. Päiväkoti-ikäinen nyt ei ainakaan. Ei se ole väkivaltaa jos lapsen nappaa syliin ja kantaa autoon, vaikka sitten ilman niitä kenkiä. Ei siinä tarvitse riepoa ja riuhtoa ketään.

Tiesithän, että hylkäämistä on lapselle sekin, että sanot hyvää yötä ja menet toiseen huoneeseen. Sinä koet antavasi lapselle mahdollisuuden nukahtaa, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Ja kun vielä pelottelet lasta peitellessäsi, että menet kohta toiseen huoneeseen, niin uhkailet lasta.

Uhkailua on sekin, kun sanot 6v lapselle, että menet viemään roskat (20m päähän ulko-ovesta). Lapsi saa hylkäämiskokemuksen.

Jos lapsi siis näin haluaa kokea!

Taisi kalikka kalahtaa kun aloit saivartelemaan.

Esimerkki 1:

Sanot lapselle hyvää yötä, peittelet ja menet toiseen huoneeseen. Tämä ei ole väkivaltaa.

Esimerkki 2.

Lapsi tulee huoneesta pois ja sanoo ettei saa unta. Sanot hänelle, että jos hän ei nyt nuku niin lähdet pois ja lapsi jää yksin. Tämä on väkivaltaa.

Sinä saivartelet! Tuossa YLEn listalla oli hylkäämiskokemus ilman erittelyjä, hylkäämistä on se, että jätät yksin huoneeseen ilman mitään uhkailuja!

Varmasti ikävä kuulla että olet väkivaltainen, ota yhteyttä vaikka perheneuvolaan. Jaksuja!

minun isä ainakin huusi ja vihoitteli minulle päivittäin. Jos esimerkiksi puhuin liian äänekkäästi uutisten aikana, hän tuli repimään hiuksista. Kaupassa ei vihoitellut, koska ei ottanut minua mukaan kauppaan, vaan jätti odottamaan autoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI. Se ei ole koskaan ok!!!

Hylkäämisellä pelottelu on AINA henkistä väkivaltaa. Ei se lapsi voi mitenkään ymmärtää, että et ole tosissasi, kun sanot että jos et nyt pue niin äiti lähtee. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänellä on kapasiteettia ymmärtää tällaista. Päiväkoti-ikäinen nyt ei ainakaan. Ei se ole väkivaltaa jos lapsen nappaa syliin ja kantaa autoon, vaikka sitten ilman niitä kenkiä. Ei siinä tarvitse riepoa ja riuhtoa ketään.

Tiesithän, että hylkäämistä on lapselle sekin, että sanot hyvää yötä ja menet toiseen huoneeseen. Sinä koet antavasi lapselle mahdollisuuden nukahtaa, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Ja kun vielä pelottelet lasta peitellessäsi, että menet kohta toiseen huoneeseen, niin uhkailet lasta.

Uhkailua on sekin, kun sanot 6v lapselle, että menet viemään roskat (20m päähän ulko-ovesta). Lapsi saa hylkäämiskokemuksen.

Jos lapsi siis näin haluaa kokea!

Esimerkki 3:

Sanot, että menet viemään roskat. Lapsi tietää että palaat pian, eikä itke perääsi tms. Tämä ei ole väkivaltaa.

Esimerkki 4:

Lapsi kiukuttelee, sanot että äiti lähtee nyt kun tuo kiukuttelu ei lopu ja paiskaat oven kiinni, jätät lapsen paniikissa itkemään sisälle perääsi. Menetkin viemään roskat ja palaat 30 sekunnin päästä. Tämä on väkivaltaa.

Ja esimerkki 5:

Sanot lapselle vieväsi roskat, lapsi huutaa, että et saa viedä roskia, minä käsken sinua jäämään tänne. Sanot lapselle, että roskat pitää viedä, jätän oven auki, näet minut koko ajan ja lapsi huutaa, että älä jätä. Sanot lapselle, että laita kengät jalkaan ja tule mukaan, lapsi vastaa, että en halua.

Viet kuitenkin roskat, näet lapsen koko ajan ja 10 vuotta myöhemmin hän kertoo terapeutille, että äiti jätti minut lapsena tuntikausiksi yksin kotiin, vaikka itkin ja rukoilin, että hän ei jätä.

Ja paikalla on myös lapsen isä, joka vakuuttaa, että lapsen muistamaa asiaa ei koskaan tapahtunut.

Joo, minunkin narsisti-isä yritti selittää mustaa valkoiseksi vaikka minkälaisilla ihme selityksillä. Kuulemma lyöntikin oli vain korkeintaan hipaisu. Menisit itseesi.

Muistan kun radiossa joku lastenpsykiatri sanoi joskus että ei saa sanoa lapselle että ei hätää, koska se on lapsen kokemuksen mitätöintiä. Kyllä sillä lapsella silloin on hätä kun hän hätääntyy, vaikka aikuisen näkökulmasta se olisi ihan turha juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI. Se ei ole koskaan ok!!!

Hylkäämisellä pelottelu on AINA henkistä väkivaltaa. Ei se lapsi voi mitenkään ymmärtää, että et ole tosissasi, kun sanot että jos et nyt pue niin äiti lähtee. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänellä on kapasiteettia ymmärtää tällaista. Päiväkoti-ikäinen nyt ei ainakaan. Ei se ole väkivaltaa jos lapsen nappaa syliin ja kantaa autoon, vaikka sitten ilman niitä kenkiä. Ei siinä tarvitse riepoa ja riuhtoa ketään.

Tiesithän, että hylkäämistä on lapselle sekin, että sanot hyvää yötä ja menet toiseen huoneeseen. Sinä koet antavasi lapselle mahdollisuuden nukahtaa, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Ja kun vielä pelottelet lasta peitellessäsi, että menet kohta toiseen huoneeseen, niin uhkailet lasta.

Uhkailua on sekin, kun sanot 6v lapselle, että menet viemään roskat (20m päähän ulko-ovesta). Lapsi saa hylkäämiskokemuksen.

Jos lapsi siis näin haluaa kokea!

Esimerkki 3:

Sanot, että menet viemään roskat. Lapsi tietää että palaat pian, eikä itke perääsi tms. Tämä ei ole väkivaltaa.

Esimerkki 4:

Lapsi kiukuttelee, sanot että äiti lähtee nyt kun tuo kiukuttelu ei lopu ja paiskaat oven kiinni, jätät lapsen paniikissa itkemään sisälle perääsi. Menetkin viemään roskat ja palaat 30 sekunnin päästä. Tämä on väkivaltaa.

Ja esimerkki 5:

Sanot lapselle vieväsi roskat, lapsi huutaa, että et saa viedä roskia, minä käsken sinua jäämään tänne. Sanot lapselle, että roskat pitää viedä, jätän oven auki, näet minut koko ajan ja lapsi huutaa, että älä jätä. Sanot lapselle, että laita kengät jalkaan ja tule mukaan, lapsi vastaa, että en halua.

Viet kuitenkin roskat, näet lapsen koko ajan ja 10 vuotta myöhemmin hän kertoo terapeutille, että äiti jätti minut lapsena tuntikausiksi yksin kotiin, vaikka itkin ja rukoilin, että hän ei jätä.

Ja paikalla on myös lapsen isä, joka vakuuttaa, että lapsen muistamaa asiaa ei koskaan tapahtunut.

Jos lapsi toimii näin, hän on suurimmalla todennäköisyydellä huonosti pidetty. Joku psykiatri sanoikin, ettei ole häiriintynyttä lasta vaan häirittyjä lapsia. 

Ja se harvinaisempi vaihtoehto on sitten ihan synnynnäinen luonnehäiriö. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tämä on tehty:

Kieltäytynyt puhumasta sinulle pitkän aikaa - minä halusin nukkua yöllä, lapsi halusi leikkiä ja jutella

Loukannut sanallisesti, esimerkiksi haukkunut sinua - sanoin lapselle, että vain tyhmä jättää hampaat pesemättä

Nöyryyttänyt tai nolannut sinua - mummin hautajaisiin vaadin laittamaan siistin mekon rikkinäisten farkkujen sijaan ja tädithän siitä ilahtui, mikä nolaus!

Uhannut hylätä tai jättää sinut yksin - olen sanonut kaupassa, että jos et nyt kävele kärryjen vieressä, niin minä lähden kotiin samantien.

Heittänyt, lyönyt tai potkinut esineitä (esimerkiksi paiskonut ovia) - palloa on heitetty usein, myös seinään. Enkä antanutkaan sitä palloa lapselle heti, kun hän sitä vaati.

Lukinnut sinut johonkin paikkaan - turvaistuin on lapselle pieni vankila

Uhannut sinua väkivallalla - satoja kertoja! Olen uhannut lasta parturikäynnillä, neuvolalla, jopa leikkauksella. Kaikki nuo ovat kajoamista lapseen ja usein jopa satuttaneet lasta.

Ja kaikista näistä asioista on sitten terapiassa keskusteltu, kun terapeutti yrittää saada minua ymmärtämään, miksi kaiken saanut 17v lapseni on niin ahdistunut. Koska äiti käytti henkistä väkivaltaa, nuo kaikki asiat on mainittu siellä.

Miten tätä kommenttia on enemmistö alaklikannut?! Maalaisjärkeä ilman että on jälkikasvun tiskirätti ja kynnysmatto. Kyllä on pimeää porukkaa täällä liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tämä on tehty:

Kieltäytynyt puhumasta sinulle pitkän aikaa - minä halusin nukkua yöllä, lapsi halusi leikkiä ja jutella

Loukannut sanallisesti, esimerkiksi haukkunut sinua - sanoin lapselle, että vain tyhmä jättää hampaat pesemättä

Nöyryyttänyt tai nolannut sinua - mummin hautajaisiin vaadin laittamaan siistin mekon rikkinäisten farkkujen sijaan ja tädithän siitä ilahtui, mikä nolaus!

Uhannut hylätä tai jättää sinut yksin - olen sanonut kaupassa, että jos et nyt kävele kärryjen vieressä, niin minä lähden kotiin samantien.

Heittänyt, lyönyt tai potkinut esineitä (esimerkiksi paiskonut ovia) - palloa on heitetty usein, myös seinään. Enkä antanutkaan sitä palloa lapselle heti, kun hän sitä vaati.

Lukinnut sinut johonkin paikkaan - turvaistuin on lapselle pieni vankila

Uhannut sinua väkivallalla - satoja kertoja! Olen uhannut lasta parturikäynnillä, neuvolalla, jopa leikkauksella. Kaikki nuo ovat kajoamista lapseen ja usein jopa satuttaneet lasta.

Ja kaikista näistä asioista on sitten terapiassa keskusteltu, kun terapeutti yrittää saada minua ymmärtämään, miksi kaiken saanut 17v lapseni on niin ahdistunut. Koska äiti käytti henkistä väkivaltaa, nuo kaikki asiat on mainittu siellä.

Miten tätä kommenttia on enemmistö alaklikannut?! Maalaisjärkeä ilman että on jälkikasvun tiskirätti ja kynnysmatto. Kyllä on pimeää porukkaa täällä liikkeellä.

Lapsia ei ole mikään pakko hankkia. Jos ennakkosuhtautuminen on se, että on jälkikasvun tiskirätti, ellei niistä niitä luuloja pois, voi olla paras alkaa velaksi. 

Ihan samoin parisuhteeseen ei ole pakko mennä, jos asenne on se, että kaikki naiset ovat ahneita loisia tai kaikki miehet empatiakyvyttömiä paskoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tämä on tehty:

Kieltäytynyt puhumasta sinulle pitkän aikaa - minä halusin nukkua yöllä, lapsi halusi leikkiä ja jutella

Loukannut sanallisesti, esimerkiksi haukkunut sinua - sanoin lapselle, että vain tyhmä jättää hampaat pesemättä

Nöyryyttänyt tai nolannut sinua - mummin hautajaisiin vaadin laittamaan siistin mekon rikkinäisten farkkujen sijaan ja tädithän siitä ilahtui, mikä nolaus!

Uhannut hylätä tai jättää sinut yksin - olen sanonut kaupassa, että jos et nyt kävele kärryjen vieressä, niin minä lähden kotiin samantien.

Heittänyt, lyönyt tai potkinut esineitä (esimerkiksi paiskonut ovia) - palloa on heitetty usein, myös seinään. Enkä antanutkaan sitä palloa lapselle heti, kun hän sitä vaati.

Lukinnut sinut johonkin paikkaan - turvaistuin on lapselle pieni vankila

Uhannut sinua väkivallalla - satoja kertoja! Olen uhannut lasta parturikäynnillä, neuvolalla, jopa leikkauksella. Kaikki nuo ovat kajoamista lapseen ja usein jopa satuttaneet lasta.

Ja kaikista näistä asioista on sitten terapiassa keskusteltu, kun terapeutti yrittää saada minua ymmärtämään, miksi kaiken saanut 17v lapseni on niin ahdistunut. Koska äiti käytti henkistä väkivaltaa, nuo kaikki asiat on mainittu siellä.

Miten tätä kommenttia on enemmistö alaklikannut?! Maalaisjärkeä ilman että on jälkikasvun tiskirätti ja kynnysmatto. Kyllä on pimeää porukkaa täällä liikkeellä.

Lapsia ei ole mikään pakko hankkia. Jos ennakkosuhtautuminen on se, että on jälkikasvun tiskirätti, ellei niistä niitä luuloja pois, voi olla paras alkaa velaksi. 

Ihan samoin parisuhteeseen ei ole pakko mennä, jos asenne on se, että kaikki naiset ovat ahneita loisia tai kaikki miehet empatiakyvyttömiä paskoja. 

.... ?? Oletko ihan terve? Missä kohtaa olen sanonut mitään kyseisen kommentoijan "ennakkoasenteisiin"? Siis onko sinun ennakkoasenne se ettei se lapsi voi tehdä mitään väärin ja kasvattaminen on parhaimmillaan kaiken sallimista? Eihän se ole kasvattamista! Se on selkärangattoman tekosyy sille ettei edes osaa oikeasti antaa lapselle sitä mitä hän tarvitsee! Tästä esimerkkinä meidän massatyöttömyys nuorilla ja vielä valtavampi satsi on edessä. Kasvattaminen ei ole p*rseen nuolemista vaan opastamista siihen miten muu maailma toimii ja miten siinä parhaiten pärjää. Ei kukaan perheen ulkopuolella maailmassa halua mitään kaikesta loukkaantuvaa keskenkasvuista idioottia riesakseen. Sellaiset lentää joka yhteisöstä pellolle saman tien.

Mut jätettiin pari kertaa kyydistä, kun en pienenä suostunut autoon. En kyllä kokenut väkivaltana. Tiesinpä, että miten käy, kun kiukuttelee.

Tuo jättäminen on aika klassikko ja tehokas. Joissain tulanteissa ei ole muuta vaihtoehtoa. Me kuljetaan pyörällä ja en voi fyysisesti pakottaa lasta pyöräilemään, joten verbaalisesti se on hoidettava.