Lue keskustelun säännöt.
Siis onko Suomessa vieläkin ihmisiä, jotka
21.11.2013 |
...eivät ole koskaan käyneet missään ulkomailla? Esim. julkisuudessa viime aikoina olleen uutisen yhteydessä on moneen kertaan mainittu, että henkilö oli "elämänsä ensimmäistä kertaa ulkomailla", vaikka oli jo täysi-ikäinen. Miten tämä voi olla nykyaikana enää mahdollistakaan?
Itse olen käynyt ulkomailla jo pienestä pitäen vähintään joka toinen vuosi, vaikkemme mitään pohattoja olleetkaan. Sen toki ymmärtää, jos reissailu ei niin usein ole mahdollista, mutta että ei koskaan? Jotenkin aivan käsittämätön ajatus.
Kyllä tällaisilla ihmisillä mahtaa olla rajoittunut maailmankuva - olla nyt ummikkona ja kaikesta "ihan pihalla" kun nykyaikana kuitenkin tuntuu, että kansainvälistä kokemusta ihannoidaan ja arvostetaan esim. työmarkkinoilla todella paljon.
Kommentit (51)
Miten se laajentaa maailmankuvaa jos makoilee jossakin aurinkorannalla tai shoppailee ostoskadulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei ollut nyt tässä se ppintti, vaan se, onko sellaisia olemassa vielä, jotka eivät ole koskaan missään olleet. sitä paitsi eihän ap sanonut että pitäisi aurinkorannalla maata..?
Voi olla sinulle ap yllätys, mutta kaikki ei kertakaikkiaan kiinnosta ulkomaanmatkailu.
Itse asun ulkomailla ja matkustan myös paljon. Oma maailmankuva on muuttunut ulkomailla asumisen, ei matkustelun takia.
Mietipäs että toisaalta vaan parempi kuin ne juntit ja vähiten kansainväliset ennakkoluuloiset pysyy vaan täällä Suomessa eikä lähde tuonne ulkomaille pilaamaan meidän suomalaisten kosmopoliittien mainetta :D
Siis onko Suomessa vielä ihmisiä, jotka eivät ole käyneet Porvoossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 10:42"]
Voi olla sinulle ap yllätys, mutta kaikki ei kertakaikkiaan kiinnosta ulkomaanmatkailu.
Itse asun ulkomailla ja matkustan myös paljon. Oma maailmankuva on muuttunut ulkomailla asumisen, ei matkustelun takia.
[/quote]
Olen myös asunut kahdesti ulkomailla, ja sanoisin, että se on tosiaan vaikuttanut elämääni paljon enemmän kuin matkustelu. Kun lähdetään matkalle, tarkoitus on irtautua arjesta. Harvemmin jollain viikon tai pitkän viikonlopun matkalla ehtii kauhesti tutustua kulttuuriin tai ihmisiin tai vaikkapa kyseisen yhteiskunnan kipupisteisiin. Ja toisaalta noista asioista voi myös oppia, vaikka ei olisi koskaan kys. maassa käynytkään!
2
Mun 80v äitini ei ole käynyt koskaan ulkomailla. Mutta on elänyt sota-ajalla ja pula-aikana. Näyttäisi siltä, että hällä on ihan maailmankuvaa riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläkin palstalla tulee törmättyä silloin tällöin sellaisiin tapauksiin, jotka eivät sanojensa mukaan periaattesta matkusta ikinä. Joku on jopa sanonut, että ihan saman näkee televisioista tai kirjoista, ei tarvitse mennä mihinkään paikan päälle kokemaan. Sitten on niitä ekohörhöjä, jotka eivät matkusta kun eivät halua saastuttaa.
Jotenkin tuntuu siltä, että se pohjimmainen syy on kuitenkin aina raha. Kun ei haluta myöntää, että ei ole varaa matkustella, niin silloin keksitään mitä ihmeellisempiä periaatteita miksei voi matkustaa. Näin oli ainakin omalla kohdallani, köyhänä opiskelijana olin eko, mutta kun sain hyvän työpaikan ja varallisuutta rupesi kertymään, aloin matkustella.
En mä usko, että muutama vuosittainen matka maailmalle tekee ketään "avartuneemmaksi" sellaiseen ihmiseen verrattuna, joka on aina kotimaassa. Pakettimatkoilla tms. ei varsinkaan opi kulttuurista mitään eikä ihminen, joka ei osaa kohdemaan paikalliskieltä pääse mitenkään syvälle kohdemaan kulttuuriin tai edes välttämättä juttele paikallisten kanssa (Aika harva suomalainen puhuu esim. ranskaa tai espanjaa sujuvasti)... joten todella pieneksi jää matkustamisen hyöty. Ei jossain hotellissa asuminen tee ketään kosmopoliitiksi.
Olen itse matkustellut paljon ja asunut ulkomailla, mutta en usko että veljelläni on yhtään sen rajoittuneempi maailmankuva vaikka hän on ollut 23-ikävuoteen mennessä vain Ruotsissa ja Virossa. Ei hän todellakaan ole "ihan pihalla".
Miten muka matkailu vapaa-ajalla antaisi sulle "kansainvälistä kokemusta"?? Jostain vaihto-vuodesta ulkomailla yliopistossakaan ei saa hirveästi pointseja, joten miksihän potentiaalista työnantajaa kiinnostaisi miten monta etelänmatkaa joku on tehnyt? Mulla itselläni on tosiaan ihan oikeaa kansainvälistä kokemusta työnteosta ja opiskelusta, mutta ei pelkkää ulkomailla olemista tai lomailua kukaan työnantaja kyllä jumaloi jos siellä ulkomailla ei ole käyttänyt aikaansa esim. työntekoon tai yliopisto-opintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän todellisuudessa esimerkiksi lukemalla pääse syvemmin perille toisista kulttuureista, kuin jollain viikon AI-reissulla.
Minä en ole koskaan käynyt ulkomailla ja olen 53v, Helsingissä kävin varmaan 5v sitten, vaikka ei matkaa kuin 300km. En ole koskaan käynyt myöskän Turussa tai pohjanmaalla. Lapissa kerran viikolopun. En ole käynyt kylpylöissä enkä laskettelemassa. en ole koskaan lentänyt ja ollut vauín kerran laivassa.
Ei vain ole rahaa tehdä mitään. kerran oltiin koko perhe ostosreissulla hotellissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmasti on ja paljon. Ap. näytit vain typeryytesi kysymykselläsi (ylimielinen).
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 10:46"]
Tälläkin palstalla tulee törmättyä silloin tällöin sellaisiin tapauksiin, jotka eivät sanojensa mukaan periaattesta matkusta ikinä. Joku on jopa sanonut, että ihan saman näkee televisioista tai kirjoista, ei tarvitse mennä mihinkään paikan päälle kokemaan. Sitten on niitä ekohörhöjä, jotka eivät matkusta kun eivät halua saastuttaa.
Jotenkin tuntuu siltä, että se pohjimmainen syy on kuitenkin aina raha. Kun ei haluta myöntää, että ei ole varaa matkustella, niin silloin keksitään mitä ihmeellisempiä periaatteita miksei voi matkustaa. Näin oli ainakin omalla kohdallani, köyhänä opiskelijana olin eko, mutta kun sain hyvän työpaikan ja varallisuutta rupesi kertymään, aloin matkustella.
[/quote]
Mulle tulee muuten tästä puheenvuorosta mieleen se, että monellahan on hyvin erilaiset kriteerit matkustelulle.Toisten mielestä esim. kotimaanmatkailu ei ole matkustelemista ollenkaan. Sanoisin, että nykyään "matkustelua" on se, että lennetään lentokoneella kaukomaille tai kaupunkilomalle Keski-Eurooppaan.
Mä haluaisin matkustella hieman enemmän, mutta syynä on aika ja raha: mua ei kiinnosta matkustaa niin, että suihkautetaan lentokoneella johonkin ja yövytään hotellista. Tykkään matkustaa enemmän junalla ja prätkällä, mutta niillä siirtyminen on sen verran hidasta, että harvoin on tilaisuutta lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 10:41"]
se ei ollut nyt tässä se ppintti, vaan se, onko sellaisia olemassa vielä, jotka eivät ole koskaan missään olleet. sitä paitsi eihän ap sanonut että pitäisi aurinkorannalla maata..?
[/quote]
Todennäköisempää kuitenkin on, että ensimmäinen ulkomaanmatka on aurinkorannalle, koska se on helppoa. Interrail ei taida olla enää yhtä suosittua kuin ennen ja jos on perheellinen, niin reppureissaaminen ei ehkä kiinnosta. Poikkeuksena toki ihmiset, jotka haaveilevat kovasti matkoista ja eri maista, mutta eivät rahapulan takia pääse. He saattavatkin lähteä heti jollekin omatoimiselle viidakkomatkalle, sitten kun kykenevät.
Televisio ja netti syöttävät jatkuvasti tietoa, joten matkustamatonkin ihminen voi tietää maailmasta vaikka mitä.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 10:46"]
Tälläkin palstalla tulee törmättyä silloin tällöin sellaisiin tapauksiin, jotka eivät sanojensa mukaan periaattesta matkusta ikinä. Joku on jopa sanonut, että ihan saman näkee televisioista tai kirjoista, ei tarvitse mennä mihinkään paikan päälle kokemaan. Sitten on niitä ekohörhöjä, jotka eivät matkusta kun eivät halua saastuttaa.
Jotenkin tuntuu siltä, että se pohjimmainen syy on kuitenkin aina raha. Kun ei haluta myöntää, että ei ole varaa matkustella, niin silloin keksitään mitä ihmeellisempiä periaatteita miksei voi matkustaa. Näin oli ainakin omalla kohdallani, köyhänä opiskelijana olin eko, mutta kun sain hyvän työpaikan ja varallisuutta rupesi kertymään, aloin matkustella.
[/quote]
Sä nyt katot tätä omasta perspektiivistä. Sua kiinnostaa matkustelu, etkä voi uskoa että jotain muuta ei kiinnosta. Itsekkin kuvittelin nuorempana ja köyhempänä, ennen ensimmäistäkään matkaa, että olisin oikea maailmanmatkaaja ja seikkailija jos olisi varaa. Myöhemmin on nyt tullut tilaisuus kokeilla sitä, ihan kunnon pitkiä oleskelujakin kaukomailla, enkä oikeastaan tykkää koko hommasta. Olen koti-ihminen. Niin sitä vaan oppii uusia asioita itsestäkin.
Minä olen käynyt ulkomailla vain pari kertaa; Tallinnassa ja Tukholmassa. Ne riittää mulle. Mieluummin säästän rahat omaan pieneen korpimökkiin.
Minulla se on mukavuudesta vs epämukavuudesta kiinni. Olen 36. Minulla olisi paljon rahaa matkustamiseen (perintöjä jne) ja matkustin aiemmin aika paljon vapaa-ajalla mutta minua ei enää kiinnosta kun matkustelen joka viikko työksenikin, ja jatkuva matkalaukkujen pakkaaminen ja purkaminen ahdistaa ja lomamatkatkin alkaa tuntua kuin lähtisi työmatkalle kun pääsee kentälle. Laivalla voin sentään rentoutua, oli se sitten Tallinna tai Tukholma ja kun siellä pääsee liikkumaan kun koneessa istuminen lamaannuttaa elimistön ja naama kuivuu ja koivet turpoaa jne. Laivalla voi loikoilla spa:ssa ja ottaa rennosti ja hengitellä raikasta meri-ilmaa eikä tunkkaista ja tautista lentokoneilmaa :)
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 10:44"]
Siis onko Suomessa vielä ihmisiä, jotka eivät ole käyneet Porvoossa?
[/quote]
mä en ole oikeasti käynyt siellä koskaan, kannattaako? :D
Ei matkustelu kyllä valitettavasti maailmankuvaa muuta suuntaan eikä toiseen, ellei erityisesti ole lähdössä sellaisia kokemuksia hakemaan. Minä matkustelen kymmenen viikkoa vuodesta, mutta enpä voi sanoa olevani sen vuoksi yhtään henkistyneempi, tiedostavampi tai avarakatseisempi. Kärsivällisempi ja parempi sietämään odottelua kyllä. :)
Varmasti on, enkä usko ollenkaan, että ulkomailla käymättömillä henkilöillä olisi jotenkin automaattisesti rajoittunut maailmankuva. En mä ainakaan näe, että nykyinen matkustelukulttuuri automaattisesti jotenkin avartaisi ihmisten maailmankuvaa.
Se, onko avoin erilaisille asioille, liittyy mielestäni enemmän ihmisen persoonaan ja kykyyn omaksua erilaista tietoa.