Siis onko Suomessa vieläkin ihmisiä, jotka
...eivät ole koskaan käyneet missään ulkomailla? Esim. julkisuudessa viime aikoina olleen uutisen yhteydessä on moneen kertaan mainittu, että henkilö oli "elämänsä ensimmäistä kertaa ulkomailla", vaikka oli jo täysi-ikäinen. Miten tämä voi olla nykyaikana enää mahdollistakaan?
Itse olen käynyt ulkomailla jo pienestä pitäen vähintään joka toinen vuosi, vaikkemme mitään pohattoja olleetkaan. Sen toki ymmärtää, jos reissailu ei niin usein ole mahdollista, mutta että ei koskaan? Jotenkin aivan käsittämätön ajatus.
Kyllä tällaisilla ihmisillä mahtaa olla rajoittunut maailmankuva - olla nyt ummikkona ja kaikesta "ihan pihalla" kun nykyaikana kuitenkin tuntuu, että kansainvälistä kokemusta ihannoidaan ja arvostetaan esim. työmarkkinoilla todella paljon.
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 10:46"]
Tälläkin palstalla tulee törmättyä silloin tällöin sellaisiin tapauksiin, jotka eivät sanojensa mukaan periaattesta matkusta ikinä. Joku on jopa sanonut, että ihan saman näkee televisioista tai kirjoista, ei tarvitse mennä mihinkään paikan päälle kokemaan. Sitten on niitä ekohörhöjä, jotka eivät matkusta kun eivät halua saastuttaa.
Jotenkin tuntuu siltä, että se pohjimmainen syy on kuitenkin aina raha. Kun ei haluta myöntää, että ei ole varaa matkustella, niin silloin keksitään mitä ihmeellisempiä periaatteita miksei voi matkustaa. Näin oli ainakin omalla kohdallani, köyhänä opiskelijana olin eko, mutta kun sain hyvän työpaikan ja varallisuutta rupesi kertymään, aloin matkustella.
[/quote]
Sä nyt katot tätä omasta perspektiivistä. Sua kiinnostaa matkustelu, etkä voi uskoa että jotain muuta ei kiinnosta. Itsekkin kuvittelin nuorempana ja köyhempänä, ennen ensimmäistäkään matkaa, että olisin oikea maailmanmatkaaja ja seikkailija jos olisi varaa. Myöhemmin on nyt tullut tilaisuus kokeilla sitä, ihan kunnon pitkiä oleskelujakin kaukomailla, enkä oikeastaan tykkää koko hommasta. Olen koti-ihminen. Niin sitä vaan oppii uusia asioita itsestäkin.
[/quote]
täällä toinen :) olen asunut yli 10 vuotta 40-kymppisen elämästäni ulkomailla (asun vieläkin). Sinä aikana kolunnut Aasiaa jonkun verran. Enää ei kiinnosta. Olen koti-ihminen. Piste :)
Mä olen käynyt lapsena kaksi kertaa Ruotsissa ja kerran Venäjällä. Todennäköisesti en tule minnekään ulkomaille enää lähteneeksi, ellen sitten noissa samaisissa maissa joskus tule pyörähtäneeksi.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 10:35"]
...eivät ole koskaan käyneet missään ulkomailla? Esim. julkisuudessa viime aikoina olleen uutisen yhteydessä on moneen kertaan mainittu, että henkilö oli "elämänsä ensimmäistä kertaa ulkomailla", vaikka oli jo täysi-ikäinen. Miten tämä voi olla nykyaikana enää mahdollistakaan?
Itse olen käynyt ulkomailla jo pienestä pitäen vähintään joka toinen vuosi, vaikkemme mitään pohattoja olleetkaan. Sen toki ymmärtää, jos reissailu ei niin usein ole mahdollista, mutta että ei koskaan? Jotenkin aivan käsittämätön ajatus.
Kyllä tällaisilla ihmisillä mahtaa olla rajoittunut maailmankuva - olla nyt ummikkona ja kaikesta "ihan pihalla" kun nykyaikana kuitenkin tuntuu, että kansainvälistä kokemusta ihannoidaan ja arvostetaan esim. työmarkkinoilla todella paljon.
[/quote]
Minä en ole Tallinnaa ja Tukholmaa pidemmällä ikinä käynyt, mutta maailmankuvaani se ei ole rajoittanut, en todellakaan ole minkään asteen ummikko, enkä ole kaikesta "ihan pihalla", kiitos opiskelun ja internetin. Tänä päivänä on aika harvinaista olla lukutaitoisena ihmisenä kaikesta "ihan pihalla", vaikkei laivareissuja pidemmälle menisikään.
Lapsuuteni perhe oli köyhä, haimme ruoka-avustusta, vaatteet haettiin kirppareilta tai tehtiin itse ja mihinkään ylimääräiseen ei ollut varaa. Joten ei siinä hirveästi minnekään lomareissuille lähdetty. Nykyisin pelkään lentämistä, joten, jos jonnekin ei pääse laivalla, minä en sinne ole menossa.
P.S. Työmarkkinoilla niillä Kreetan/Thaimaan/Kanarian lomamatkoilla ei ole kärpäsen kakan vertaa väliä. Siinä vaiheessa voit puhua kansainvälisestä kokemuksesta, jos teet töitä tai olet opiskellut noissa maissa, etkä vain kiertele turistirysiä tai makaa rannalla.
(haluaisimpa olla kärpäsenä katossa kun ap selittää rekrytilaisuudessa kansainvälisestä kokemuksestaan lomamatkojen muodossa)
Moni kokee ehkä oikeasti kielimuurin kynnykseksi lähteä ulkomaille, kun se Tukholmassa käyntikin on niille niin kamalaa kun "siellä ei ymmärrä mitään" ;D
Mielestäni on hyvin vanhanaikaista ajatella, että matkustelulla maailmankuva avartuisi ja koti-Suomessa pysyvät olisivat puolestaan ihan säkissä. Näin oli ehkä joskus aikaa ennen internettiä ja aikakausilehtiä. Nyt maailma on tullut niin lähelle: joka päivä kuulee uutisia muualta maailmasta, toisen maan arkielämääkin pystyy seuraamaan netin avulla ihan helposti. Tietoa toisten maiden kulttuureista ja tavoista on tarjolla vaikka miten paljon. Tokihan se on eriasia mennä paikanpäälle kokemaan ja katsomaan, kuin vain lukea kirjasta ja katsella kuvista. Mutta matkailu ei tee avarammaksi, ja se kuva minkä ehdit sillä muutaman viikon lomareissullasi toisesta kulttuurista saamaan, on vain pinta raapaisu. Oikeasti maassa täytyy asua pitkään, jotta todella alkaa ymmärtämään toisten tapoja ja kulttuureja. Itselleni on ulkomailla asumisten aikana noin puolen vuoden jälkeen alkanut tulla sellainen olo, että alkaa nähdä asioita jotenkin eri tavalla kuin alussa. Eli aikaa siihen menee.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 10:43"]
Mietipäs että toisaalta vaan parempi kuin ne juntit ja vähiten kansainväliset ennakkoluuloiset pysyy vaan täällä Suomessa eikä lähde tuonne ulkomaille pilaamaan meidän suomalaisten kosmopoliittien mainetta :D
[/quote]
Näin! Suurin osa ulkomaanmatkailusta on ihan junttilasta kotoisin. Joku kanarian hotelli; lapsiperheet ja eläkeläiset kärrätty säätämään sitä juttimeininkiä palmujen katveeseen. Lapset bamsekerhoon ja moskaruokaa nassuun. Missä on se maailmankuvan laajeneminen? Sitten turistikaupasta joku halpatuotantokesäkassi ja krääsää naapureille. Ulkomailla usein näkee kuinka se suppea maailmankatsomus suorastaan tiivistyy, ei suinkaan laajene. Se että kärrää lentokoneellisen ihisiä kököttämään johonkin eri maisemaan ei edistä yhtään mitään muuta kuin ilmastonmuutosta. Eikä ole minkään mitta.
Se Thaimaan rantakohteissa lököttely avartaa niin paljon maailmankuvaa, että on ehdoton yleissivistyksen mittari!
Yleinen kiinnostus ja uteliaisuus avartaa enemmän kuin mitkään lomamatkat. Onhan se hienoa päästä käymään paikan päällä itse kohteissa ja kokemuksina varmasti ikimuistoisia, mutta lopulta ne jää pelkiksi muistoiksi jos ei omaa kiinnostusta ja uteliaisuutta miksi, miten, mitä, milloin, kuka ja mitä siitä seurasi. Nykyisin internet ja muu media ja kirjastot antavat niin paljon mahdollisuuksia avartaa omaa mieltään jos vain löytyy kiinnostusta.
Itse en ole matkustellut paljoakaan, mutta ei se millään tavalla näy siinä, miten osallistun keskusteluun päivän kuumista puheenaiheista tai miten hyvin pystyn samastumaan nälkää näkeviin lapsiin. Nämä asiat tulee pohdiskelujen ja kiiinnostuksen kautta, ei matkustelun.
Kyllä mun mielestä matkailu jonkin verran avartaa. Itse olin ekan kerran ulkomailla 10-vuotiaana ja muistan miten jännää se oli kun kaikki oli erilaista, samoin 3-viikon Euroopan kiertomatka autolla 15-vuotiaana oli todellinen elämys monella tasolla. Ei ole yhtään samanlaista katsoa telkkarista vaikka Norjan vuonoja ja Islannin tuhkakenttiä kuin käydä paikan päällä, ja vaikka olin lukenut paljon esim. sodasta ja keskitysleireistä niin keskitysleirillä käyminen on ollut se joka on tehnyt isoimman vaikutuksen.
En nyt sitten tarkoita että matkustamattomat olisivat jotain umpimielisiä, tietämättömiä möllejä, mutta kyllä minusta paikan päällä käyminen ja asioiden näkeminen ja kokeminen itse usein (huom! ei aina) avartavat paljon enemmän kuin samoista asioista lukeminen tai niiden katsominen telkusta/tietokoneelta.
Sivistyä voi monella tapaa. Ulkomailla kiertely ei lisää välttämättä sivistystä millään tavalla eikä välttämättä opeta elämästä mitään olennaista. Kaupunkikulttuurin kehdoistakaan ei imeydy loistavaa tietomäärää ja ymmärrystä siellä käyneille. Kokemuksia ja elämyksiä kertyy, mutta että oikein sivistystä... Ap vaikuttaa aika umpiossa kasvaneelta, jos ihmettelee miksi joku ei matkustele ulkomailla. Ei ilmeisesti ole koskaan kuullut, että kaikki eivät ole hyvä- tai keskituloisia. Kaikilla, varsin suurellakin kansanosalla ei oikeasti ole varaa matkustaa. On työttömyyttä, sairautta, pienipalkkaisuutta, iso liuta lapsia tai muita taloudellisia rasitteita. Myös osalla niistä, joilla on paremmat tulot on muita rahareikiä joihin mieluummin laittavat rahansa kuten asuntolaina tai velaksi ostettu kesämökki, jossa haluavat olla, koska se on olemassa (ja koska siellä täytyy tehdä esim. tiettyjä pihatöitä säännöllisesti) ja siihen ylimääräiset rahat menevät. On lukemattomia syitä olla matkustelematta ulkomaille. On todellista järjen köyhyyttä ihmetellä sitä. Ihmisillä nyt vaan on erilaisia mahdollisuuksia elämässään ja myös erilaisia kiinnostuksenkohteita.
Kylläpä tästä taas on saatu soppa keitettyä. Itse tunnen kyllä kaikenlaisia ihmisiä: sellaisia jotka tekevät työn puolesta matkoja lähelle ja kauas. Samoin lomailevat. Tunnen myös "peräkammarin poikia", jotka eivät varmaan ole koskaan edes miettineet ulkomaille matkustamista. Ovat kuitenkin mukavia ja avarakatseisia tyyppejä. Itse sijoitun varmaan johonkin "asteikon keskivaiheille". Tykkään myös Kanarian matkoista, ja uskallan sen myös tunnustaa :-). Tämähän ei toki estä muuta matkailua.