Lue keskustelun säännöt.
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Joka viikonloppu poltettiin roskat isossa peltitynnyrissä. Se oli ihan kivaa hommaa, mutta ei sellainen rutiini, jota nykyaikana haluaisin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan kommenteistakin ja voin omalta osaltani vahvistaa, että ainakin me 70-luvulla lapsuutemme viettäneet jouduimme olemaan tosi omatoimisia.
Piti jo ekaluokkalaisesta asti suoriutua itse oikeaan aikaan aamulla kouluun, kävellä sinne mahdollisesti pitkä matka ja kävellä se sama matka iltapäivällä kotiin. Tyhjään kotiin.
Tietenkin oli itse etsittävä myös kaapista syötävää. Opinkin varhain laittamaan itselleni välipaa, paistamaan kananmunia, laittamaan voileipiä jne.
Hampaiden pesusta sai huolehtia ihan itse, eli kun vanhemmat eivät sitä vahtineet, niin käytännössä hampaita pestiin melko harvoin.vSiksi hammaslääkärissäkin sai juosta vähän väliä. Sinne varattu aika piti itse muistaa. Moni asia jäi lapsen itsensä huolehdittavaksi, vaikka se olisi kuulunut vanhemmille. Ja tämä oli ihan yleistä.
Kukaan ei esimerkiksi kysynyt minulta olenko tehnyt läksyni tai katsonut, että seuraavaksi päiväksi on oikeat kirjat koululaukussa. Varmaan sitten, kun koulusta olisi soitettu huolestuneena, vanhemmat olisivat havahtuneet.
Silti en koe lainkaan, että olisin ollut jotenkin laiminlyöty. Perheemme oli tavallinen työläisperhe ja vanhemmat kunnollisia, eikä meillä riidelty ja huudettu. Ajat olivat vain niin erilaiset.
Tavaran hamstraaminen. Kaikki piti säilyttää kaiken varalta tai vietiin mökille. Vanhat vaatteet mökkivaatteiksi. Myös kirjahyllyihin kaikkea pientä ja isoa krääsää.
Itsellä ei varsinaisia kirjahyllyjä ja esillä vain oleellinen. Vuosittain turhat kamat kiertoon jne ettei ole kaikki kaapit ja tilat täynnä puoliksi toimivaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Napakymppi. Yäk.
Sanoisin, että on takuulla ollut hyvä ja turvallinen lapsuus, jos joku Napakymppi tai hiihtourheilua katseleva iskä on ollut ankeinta, mitä muistaa.
Vähän eri kuin niillä, joilla on ollut vanhempi/ vanhemmat usein kännissä tai painostava väkivallan uhka. Enkä tarkoita, ettei muut kuin surkean lapsuuden kokeneet saisi kertoa jutuistaan. Mutta onhan tuo nyt huvittavaa, ettei kestä kuunnella urheiluselostusta tai nähdä Kari Salmelaisen naamaa, kun on lapsena saanut yliannostusta niistä.
Tässä ketjussa taisi aiheena olla ne ikävät rutiinit itse kunkin lapsuudenperheissä.
Minä siis olen se, joka ei kestä lätkäselostusta tai hiihtoa televisiossa. En kestä, koska siihen liittyy se ahdistava tunnelma kotona. Voisin tietysti kertoa, että meillä oli eräänlainen rutiini pelätä kännissä riehuvia vanhempia, nälkä, huonot vaatteet, hirveä tupakansavu niin kotona kuin autossa, henkinen väkivalta jne.
Isäni mielestä ainoat hyödylliset asiat elämässä olivat työnteko, ryyppääminen ja urheilun katsominen televisiosta. Emme siskoni saaneet mitenkään häiritä näitä pyhiä toimituksia.
Aikuisena voin itse vältellä näitä ahdistavia asioita, kuten lätkämatsin katsomista.
Oli suuri ilo tuottaa sinulle huvitusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sitten lykkimään monena päivänä suojasäällä pitkiä hiihtolenkkejä. Siinä hikeä pukatessa ja kaulurin pistellessä niskaa mietin kaveria joka todennäköisesti chillaili kotona ja tunsin syvää katkeruutta.
Jos minulla on joskus lapsi, ja moista vapaa-ajan kontrollointia vielä harrastetaan, allekirjoitan lapun ja päästän toisen pälkähästä. Lapsikin tarvitsee lomaa, ja pakkourheilu on paras keino varmistaa että lapsesta tulee liikuntaa inhoava aikuinen.
Eivät kaikki ole noin lapsellisia, että inhoaisivat koko loppuelämänsä kaikkea epämiellyttävää, mitä elämässä täytyy tehdä.
Eivätkä kaikki noin uunoja että tarvitsisi kommentoida noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hammashoidon huono taso Suomessa meillä 60-luvulla syntyneillä. Itse kävin ensimmäisen kerran hammaslääkärissä 13-vuotiaana, kun kasvoni olivat turvonneet hammasmädän vuoksi.
Minun kotonani lapsille ei hankittu hammasharjaa eikä -tahnaa. Lohtuna sanottiin, että saisin tekohampaat rippilahjaksi. En kuitenkaan saanut. Halvempaa oli repiä pois reikiintyneet hampaat ja unohtaa koko asia.
Monilla ikäisilläni oli tekohampaat jo lukiossa.
Muistaakseni ne, jotka kävivät kansa- ja kansalaiskoulun, saivat kuitenkin hoitoa kunnan puolesta.
Olen itse koko aikuisikäni maksanut kalliit hoidot yksityisellä puolella.
Voin taata, että oma lapseni on saanut aivan pikkulapsesta lähtien tämän asian hoidetuksi.
Periaatteessa mulla on ollut hyvä lapsuus. Mä en tänä päivänäkään ymmärrä miksi meitä pidettiin köyhinä. Äiti ei juonut, ei polttanut. Ei käynyt kuin töissä sekä sukulaisilla ja ystävillä. Paljon puhui puhelimessa. Meillä oli vaihteleva lämmin ruoka, matkusteltiin. Ehkä osittain teki että äiti ei ollut suuna päänä joka paikassa niin ihmiset keksi tarinoita.
Mutta minä lämmitän saunan muulloinkin kuin lauantaina. Vaikka tiistai aamuna jos siltä tuntuu.
En puhu tuntia puhelimessa.
Tarkistan aina lasten läksyt ja tenttaan ne ennen kokeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian usein herkkujen syömisen. Tämä tarkoittaa siis about päivittäistä keksien ja karkin yms. napostelua. Jostain syystä kukaan perheestäni ei ole ylipainoinen, mutta kunnon sokerikoukun ja tietynlaisen herkuilla itsensä palkitsemisen kulttuurin opin kotoa.
Kun joutui välillä lähtemään ajelulle vanhempien ja naapuripariskunnan sekä heidän lapsen kanssa. Muuten kivaa mutta matkustajat pl. lapset ja kuski joivat alkoholia, muistan ikuisesti sen Karpaletin tuoksun. Ajeltiin milloin missäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti muistaa itse kaikki kouluun liittyvät erikoispäivät, vanhemmat ei tosiaankaan muistutelleet kokeista tai valokuvauspäivästä. Muistan vieläkin sen häpeän tunteen, kun ekaluokan valokuvauspäivänä muut tytöt oli mekoissa ja tukat laitettuna. Itse olin eilisissä vaatteissa ja hiukset sotkussa.
Samoin hammaslääkärille pyöräilin koulusta ihan itse ja yksin. Tässä muistan, että kyllä jonkun vanhemmat tuli viemään, mutta oli muitakin, jotka kävi yksin hammaslääkärillä.
Omien lasten asioista muistutan tarvittaessa ja menen kyllä mukaan lääkärireissuille.
Äiti oli kiihkouskovainen (on edelleen), "puhui" kielillä jos erehtyi joku kaveri kuuloetäisyydelle ja armoton hyökkäävä käännytys aivan kaikkia ihmisiä kohtaan.
Nyt aikuisena en halua olla missään tekemisissä noiden hihhuleiden kanssa. En anna äitini olla omien lasten kanssa tämän asian vuoksi.
Mummolan kesät oli työleirejä- en olisi millään halunnut mennä, todella tylsää ja ankeaa. Omien lasten kanssa lomalla tehdään kaikille kivoja juttuja, arki on työtä varten.
Lapsena joka aamu kaurapuuroa - yök. Kun muutin kotoa pois, en syönyt puuroa 28 vuoteen. Lapseni ovat saaneet valita syökö aamulla puuroa, leipää, muroja jne.
Lapsena ja vielä teininä kaikki neljä tyttöä samassa huoneessa, asuimme siis erittäin ahtaasti. Nyt omilla lapsilla- omat huoneet ja iso talo.
Lapsena mustikassa käynti tod. tylsää. Nyt omat mukana kerran kaksi, että tietävät mitä se on. Se kerää kuka siitä hommasta tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkodissani siivottin joka viikko, esim. imuroitiin lattiat ja vietiin matot ja vuodevaatteet ulos.
Nykyisin ihan naurattaa, miten tuollaista on voinut olla, kun ei tulisi itsellä mieleenkään tehdä tuollaista.
Puoli yhdeksän uutiset. Koko päivä oli kuunneltu uutisia joka ikisestä tuutista, mutta puoli yhdeksän uutisten aikaan ei saanut kuulua risaustakaan. Ne isän oli saatava katsoa ja kuunnella aina.
Ruoka ei ollut ruokaa, jos siinä ei ollut perunaa.
Näistä huolimatta minulla on ollut oikein hyvä lapsuus ja huolehtivat vanhemmat. Olen syntynyt 1970-luvun lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätänsä rutiinit. Meidän perheessä elämä oli päivästä toiseen samanlaista, koska kaikki olivat kaavoihinsa kangistuneita.
Itse olen impulsiivinen ihminen enkä ole omassa perhe-elämässäni kyennyt rutiineihin, tämä tosin miestä ärsyttää enkä sano, että se olisi aina hyvä asia.
Juoppo terveyskeskuslääkäri-isä, heikko äiti, lestadiolinen pitäjä, lestadiolainen koulu, lestadiolaisia kiusaajakavereita. Ikinä en enää käy Pohjois-Pohjanmaalla!
Automatkailu kesäisin... Siihen aikaan ei ollut ilmastointeja ja tiet olivat mitä olivat. Tuntitolkulla istuttiin takapenkillä ilman turvavöitä, määränpäänä joku Viitasaarella asuva isän vanhan inttikaverin koti tai äitin mummon siskon serkku.
Isän tyyli ajaa oli se, ettei hän tykännyt pysähdellä. Otsasuonet pullistellen painoi menemään eikä heltynyt, vaikka naisväki oli kuolemassa vessahätään tai jos matkan varrella olisi ollut jotain kiinnostavaa nähtävää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodissani siivottin joka viikko, esim. imuroitiin lattiat ja vietiin matot ja vuodevaatteet ulos.
Nykyisin ihan naurattaa, miten tuollaista on voinut olla, kun ei tulisi itsellä mieleenkään tehdä tuollaista.
Meillä oiottiin maton hapsutkin sellaisella harjalla (kirjoitinkohan jo tähän ketjuun?). Ja valmista piti olla että ajoissa ehdittiin kauppaan joka meni lauantaina klo 13 kiinni.
"Ruotsinsukulaisten vaatteiden kierrätys". 70-luvulla kasvaneet saattavat muistaa, miten sukua oli muuttanut Ruotsiin töihin ja sieltä saatiin vanhaksi / pieneksi / epämuodikkaiksi käyneitä vaatteita käyttöön.
Kukaan ei muistele hyvällä isompien sisarusten vanhojen vaattteiden käyttämistä, mutta nämä ruotsintuliaiset olivat yleensä huippusiistejä. Suomi oli niin jäljessä muodin suhteen tuohon aikaan.
En kuitenkaan kierrättäisi enää vanhoja vaatteita lapsille kuten jotkut tekivät eli pakko käyttää, ei kysytä mielipiteitä eikä osteta uusia. Minulta äiti kysyi, et kelpaako ja totta tosiaan osa kelpasi. Lämmöllä muistelen mm. kelsiturkkia ja käsittämättömän tiukkoja farkkuja. En tosin pukisi ala-asteikäistä enää sellaisiin housuihin ja turkkin (+platform saappaisiin) :D
Se, että isompanakaan koululaisena ei saanut yhtään valita ostettavia vaatteita, vaan äiti päätti, mitä hankitaan. Vaatteet oli kyllä uusia siistejä normaaleja lastenvaatteita, mutta silti, olisi ollut kiva, jos edes muutamasta vaihtoehdosta olisi saanut valita. Ja koska olin lyhyt, joskus ne oli vähän lapsellisia, esim. muistan jossain vaiheessa ala-astetta olleeni luokan ainoa, jonka piti vielä käyttää talvella haalareita.
Tietenkin ala-asteikäisen kohdalla vanhemmat päättää vaatteen suojaavuudeen ja lämpivyyden, mutta mielestäni voi ihan hyvin antaa lapsen valita muutamista hinnaltaan järkevistä vaihtoehdoista mieluisimman. Vai mitä mieltä olette?
Olen varmaan toteuttanut kaikki huonot asiat omille lapsilleni vainka itse lapsena ajattelin että "en ikinä tee omille lapsilleni näin".
Toivottavasti onat lapseni ovat järkevämpiä ja katkaisevat tämän kierteen.