Jos tietää jo etukäteen, ettei lapsi tule elämään täysipituista elämää

Jos hän saa rakkautta ja jaksavan lähipiirin, eikä joudu kärsimään.

Moni vammainen elää hyvää elmää rajoitteista huolimatta. He ovat syntyneet sellaiseksi ja se on heidän normaali. Heidän kohdallaan toivoisi, että lähipiiri olisi jaksava ja hakisivat lisäksi kaiken saatavilla olevan avun, jotta rajoitteista huolimatta elämä olisi virikkeellistä ja hyvää. Nykyteknologia auttaa paljon virikkeissä.

Elinikää voi vain arvioida, mutta ei tietää varmasti.

Tuo useita leikkauksia kuulostaa kyllä vähän pahalle. Miten alkuvaiheessa raskaus on? 

Minä en varmaan vanhempana itse kestäisi tuollaista tilannetta. En haluaisi lääkäri- leikkauskierrettä, enkä lapselle pettymystä siitä, ettei voi tehdä monia asioita kuten muut. 

Moni on kuitenkin henkisesti vahva ja valmis moiseen. Oletko sinä?

Ei kai tuohon oikeaa vastausta ole. Itse en haluaisi syntyä jos tiedossa olisi elämä joka loppuu ennen aikuisuutta. Olisi jotenkin todella katkeraa käydä koulua ja katsoa sivusta miten ihmiset harjoittelevat tulevaisuutta varten, jota ei saa itse kuitenkaan kokea. Ajattelen ehkä näin, koska oma lapsuus oli aika yksinäinen ja ikävä ja elämä alkoi vasta kun muutin omilleni.

Vierailija kirjoitti:

Jos hän saa rakkautta ja jaksavan lähipiirin, eikä joudu kärsimään.

Moni vammainen elää hyvää elmää rajoitteista huolimatta. He ovat syntyneet sellaiseksi ja se on heidän normaali. Heidän kohdallaan toivoisi, että lähipiiri olisi jaksava ja hakisivat lisäksi kaiken saatavilla olevan avun, jotta rajoitteista huolimatta elämä olisi virikkeellistä ja hyvää. Nykyteknologia auttaa paljon virikkeissä.

Kyseessä ei näillä näkymin ole (kehitys)vammainen lapsi. Joilla siis puute on älyssä ja ymmärryksessä.

Vaan muuten normaali lapsi, mutta hyvin vakava elimellinen vika.

Kärsimystä tulee olemaan, leikkausten muodossa ja lapsi tulee myös itse iän myötä ymmärtämään oman tilanteensa. Ettei tule elämään vanhaksi.

Tiesitkö, että jos lapsi kärsii synnytyksessä vakavasta hapenpuutteesta, niin pyynnöistäsi huolimatta hän ei päädy samantien saattohoitoon. Eli sinä et pääse leikkimään Jumalaa.

Ultran mukaan meille oli tulossa vammainen lapsi ja muutkin tutkimukset tätä ennakoivat. Päätin silti pitää lapsen. Tuossa tuo nyt leikkii, täysin terve 5v ikäinen. Varjostumat tulkittiin moneen kertaan väärin eli kun yksi on näkevinään ongelman, muutkin sen näkevät.

Raskaudenkeskeyttämispäätös tai päätös kajoavista jatkotutkimuksista ei ole helppo. Jos otetaan istukkabiopsia, voi raskaus mennä kesken jopa suuremmalla todennäköisyydellä kuin on todennäköisyys, että lapsella on poikkeama, jota tutkimuksella tahdotaan seuloa.

Meidän oli päätettävä, että tutkitaanko vaiko ei. Päätimme, että ei tutkita, koska keskenmenoriski oli arviolta 5% ja riski, että lapsella olisi geneettinen poikkeama oli vain 1%. Lisäksi jos lapsi olisi syntynyt elävänä, ei hän lääkäreiden mukaan olisi kärsinyt ylimääräisiä kipuja, mutta olisimme menettäneet hänet viimeistään kaksi vuotiaana eli elämä olisi ollut hyvä, mutta lyhyt. Todennäköisemmin olisimme menettäneet hänet jo loppuraskaudessa.

Päätimme, että lapsi saa syntyä, koska lapsi ei olisi lääkärin mukaan kärsinyt ja elämä olisi ollut poikkeaman kanssa lyhyt, niin olisimme jaksaneet lapsen runsaamman hoidontarpeen ja kuoleman vanhempina paremmin kuin raskaudenkeskeytyksen.

Saimme terveen lapsen, niinkuin olikin 99% todennäköistä, mutta entä jos olisi tehty istukkabiopsia, niin olisimmeko menettäneet hänet tutkimuksen kompikaationa?

Minusta ei tuntuisi reilulta lasta kohtaan. Ehkä vähän itsekästä?Kuinka lapsi pystyy hyväksymään oman lyhyen elämän kun aikuisillekin se on niin vaikeaa.

Mutta toisaalta ajattelen lasten hankkimisen muutoinkin itsekkääksi teoksi, sillä minkäs muun takia niitä hankitaan kuin oman haaveen vuoksi (vaikkakin ajattelisi ettei lapsia hankita vaan saadaan). Joten en ehkä ole paras ihminen vastaamaan.

Päätös on varmaan silti oikea mitä hyvänsä teetkin. Olen pahoillani tilanteestasi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en varmaan vanhempana itse kestäisi tuollaista tilannetta. En haluaisi lääkäri- leikkauskierrettä, enkä lapselle pettymystä siitä, ettei voi tehdä monia asioita kuten muut. 

Moni on kuitenkin henkisesti vahva ja valmis moiseen. Oletko sinä?

Oletko valmis siihen syyllisyyteen, ettet taistellut lapsen puolesta viimeiseen asti? Tehnyt kaikkesi, että lapsi saisi edes muutamien vuosien elämän. Ehkä jopa aikuisikään asti. Vaan teet päätöksen tappaa lapsi. Jos yrittäisin viimeiseen asti olisi puhdas omatunto, että olen tehnyt kaikkeni. Silloin asiat eivät enää olisi omissa käsissäni.

Toisaalta myös, ei minulla ole voimia läpikäydä lapsen leikkauksia ja lopulta lapsen kuolemaa. Jatkuvaa stressiä eikä ikinä normaalia elämää. Helpompaa käydä läpi se kuolema nyt kun en edes tunne häntä. Kuin että olisin elänyt monia vuosia hänen kanssaan.

Tässä ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Valitse niistä sitten.

Kuinka pitkällä raskaus on? Kuinka todennäköistä on, että lapsen tilanne tiedetään 100% varmuudella? Onko lapsivesipunktio, istukkabiopsia ja muita tutkimuksia tehty? Näkyykö muutokset miten? Ultrakuvissa? Tiedossa olevat syntyneet lapset ja heidän tarvitsema hoito?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en varmaan vanhempana itse kestäisi tuollaista tilannetta. En haluaisi lääkäri- leikkauskierrettä, enkä lapselle pettymystä siitä, ettei voi tehdä monia asioita kuten muut. 

Moni on kuitenkin henkisesti vahva ja valmis moiseen. Oletko sinä?

Oletko valmis siihen syyllisyyteen, ettet taistellut lapsen puolesta viimeiseen asti? Tehnyt kaikkesi, että lapsi saisi edes muutamien vuosien elämän. Ehkä jopa aikuisikään asti. Vaan teet päätöksen tappaa lapsi. Jos yrittäisin viimeiseen asti olisi puhdas omatunto, että olen tehnyt kaikkeni. Silloin asiat eivät enää olisi omissa käsissäni.

Toisaalta myös, ei minulla ole voimia läpikäydä lapsen leikkauksia ja lopulta lapsen kuolemaa. Jatkuvaa stressiä eikä ikinä normaalia elämää. Helpompaa käydä läpi se kuolema nyt kun en edes tunne häntä. Kuin että olisin elänyt monia vuosia hänen kanssaan.

Tässä ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Valitse niistä sitten.

Enpä tiedä. Mielestäni tässä ajatellaan nyt enemmän äidin tunteita. Äidin rakkaus on niin voimakas, että lapsen eteen ollaan valmiita tekemään kaikki, ja kuten sanoit, taistelemaan sen puolesta että lapsi elää edes muutamia vuosia. Äidille nuo muutamat vuodet lapsen kanssa ovat epäilemättä kaiken sen arvoisia. Mutta onko ne sitä lapselle? Itse en haluaisi elää lyhyttä elämää joka jää kesken vain äitini tunteiden vuoksi.

Lapset ovat vahvempia kuin annamme ymmärtää, myös kuoleman kohtaamisessa. Monet heistä ymmärtävät, etteivät he elä vanhoiksi, aikuisiksi tai välttämättä edes teineiksi. Internet on täynnä äärimmäisen viisaita ja positiivisia ihmisiä, joilla on pysyviä rajoituksia tai he tietävät, etteivät elä yhtä vanhoiksi kuin muut. Toiset elävät kymmenessä vuodessa enemmän kuin toiset koko elämänsä aikana. 

Tietysti on myös äärimmäisen vaikeita tilanteita. Vanhemmat antoivat  5-vuotiaan tyttönsä valita taivaan sairaalan sijaan.( https://www.youtube.com/watch?v=LIbwYaOcGxg ) Kukaan vanhempi ei haluaisi joutua tällaiseen tilanteeseen. 

Minusta tämä kommentti on hyvin tärkeä:

''Päätös on varmaan silti oikea mitä hyvänsä teetkin. Olen pahoillani tilanteestasi.''

Tämä on raskas aihe ja mitä ikinä valitsetkaan, se tulee olemaan raskas sen jälkeenkin. Tukeudu ystäviisi ja lähimmäisiisi. Anna surulle tilaa, mutta anna myös tilaa päästää irti, kun sen aika koittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkällä raskaus on? Kuinka todennäköistä on, että lapsen tilanne tiedetään 100% varmuudella? Onko lapsivesipunktio, istukkabiopsia ja muita tutkimuksia tehty? Näkyykö muutokset miten? Ultrakuvissa? Tiedossa olevat syntyneet lapset ja heidän tarvitsema hoito?

Rv21. Ultrassa näkyy useamman lääkärin toteamana selkeä ja vakava rakennevika.

Tiedetään miten tällaisia lapsia on hoidettu ja hoidetaan, ja siitä on selkeät suunnitelmat. Vaihtoehtona on keskeytyksen lisäksi saattohoitaa lapsi synnytyksen jälkeen, eli jättää lapsi ilman leikkaushoitoja, jolloin hän kuolee päivien kuluessa. Tai sitten leikata lapsi samantien synnytyksen jälkeen. Myöhemmin luvassa lisää leikkauksia ja lopulta elimensiirto.

Antaisin lapsen sielulle uuden mahdollisuuden syntyä terveeseen ruumiiseen ja abortoisin tämän viallisen, jos tilanne on kertomasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkällä raskaus on? Kuinka todennäköistä on, että lapsen tilanne tiedetään 100% varmuudella? Onko lapsivesipunktio, istukkabiopsia ja muita tutkimuksia tehty? Näkyykö muutokset miten? Ultrakuvissa? Tiedossa olevat syntyneet lapset ja heidän tarvitsema hoito?

Rv21. Ultrassa näkyy useamman lääkärin toteamana selkeä ja vakava rakennevika.

Tiedetään miten tällaisia lapsia on hoidettu ja hoidetaan, ja siitä on selkeät suunnitelmat. Vaihtoehtona on keskeytyksen lisäksi saattohoitaa lapsi synnytyksen jälkeen, eli jättää lapsi ilman leikkaushoitoja, jolloin hän kuolee päivien kuluessa. Tai sitten leikata lapsi samantien synnytyksen jälkeen. Myöhemmin luvassa lisää leikkauksia ja lopulta elimensiirto.

Mä valitsisin keskeytyksen, ollaan vasta puolivälissä raskautta.

Voi miten vaikea ja surullinen tilanne. En varmaan itse olisi uskaltanut lähteä leikkauskierteeseen, toisaalta päätös raskauden keskeytyksestä ei ole helppo sekään. Oletko saanut keskusteluapua? Mitä mieltä miehesi on? Riittääkö teidän jaksaminen, saatteko tukea läheisiltä?

Mielestäni ei lainkaan elämää on parempi kuin kärsimysten täyttämä elämä.

Olen pahoillani että olet näin kauhean päätöksen edessä, toivottavasti sinulla on rinnalla puoliso kenen kanssa yhdessä teette tämän vaikean päätöksen ja tuette toisianne siinä.

Älä leiki Jumalaa vaan anna lapselle mahdollisuus ja ota vastaan elämä.

Itse valitsisin aina raskauden keskeytyksen, jos tiedossa on että vakavasti kehitysvammainen jne... Tämä on ihan siitä syystä, koska ajattelen itseni tuon kehittyvän asemaan.. Haluaisinko minä elää sellaista elämää, esim en koskaan pystyisi tekemään mitään, sidottuna johonkin pyörätuoliin tai petiin 24/7.. Ei ei ei, en halua.

Uskon uudelleensyntymiseen, joten uskon, että vaikka tuo henkilö ei nyt syntyisi, hän syntyisi jossain muualla.