Jos tietää jo etukäteen, ettei lapsi tule elämään täysipituista elämää

Noin myöhään en aborttiin suostuisi missään tilanteessa.

Tuleeko lapsi tuntemaan paljon kipua ja elämään selvästi rajoitetumpaa elämää kuin muut lapset? Vai pystyykö leikkimään jne. normaalisti?

Mikä on täyspitkä elämä?

Sinä voit odottaa tervettä lasta, mutta synnytys pitkittyy, kätilö ei usko sinua ja lopulta huomaat, että saitkin lapsen, jonka aivot ei hapenpuutteen takia toimi.

Suututtaa tuo että ole muka reilu lasta kohtaan ja tapa se, erikoinen käsitys reiluudesta kyllä.

Kannattaa hakea tietoa ja vertaistukea myös järjestömaailmasta. Eli etsi se yhdistys, joka ajaa ko. rakennevikaa/sairautta potevien ihmisten ja heidän läheistensä asioita ja ota yhdistykseen yhteyttä. Monesti muiden samassa tilanteessa olleiden kokemuksista kuuleminen voi auttaa päätöksen teossa.

On myös hyvä muistaa, että kahdella eri henkilöllä voi olla sama sairaus/vika ja taustallaan samat hoitotoimenpiteet ja leikkaukset ja silti heidän voinnissaan voi olla suuriakin eroja. Itselläni on vakava elimellinen rakennevika, jonka ennuste on aika karu kaikkine vaivoineen, mutta itse olen hyväkuntoinen edelleen verrattuna ennusteisiin.

Kovasti voimia sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Suututtaa tuo että ole muka reilu lasta kohtaan ja tapa se, erikoinen käsitys reiluudesta kyllä.

Peesi tälle. Minuakin ärsyttää, kun näissä keskusteluissa suunnilleen viritellään sädekehää keskeytykseen päätyneiden päiden päälle.

Nämä ovat monimutkaisia eettisiä kysymyksiä, joissa ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Eikä niitä pidä yrittääkään yksinkertaistaa.

Itse ajattelen niin ettei ole minun käsissäni päättää elämästä ja kuolemasta. Lapsi on kuitenkin saanut alkunsa eikä meistä kukaan voi etukäteen tilata täydellistä elämää. Uskon että kaikella on tarkoitus ja elämä voi olla hyvää ilman että se kestää 50 vuotta.

Omia lapsia kun katson niin ehdottomasti ottaisin edes sen 10 vuotta jos saisin. Varsinkin jos tosiaan on ettei älyllistä vammaa ole. Suuri suru ja vääryyshän se on joutua lapsesta luopumaan mutta vielä suurempi vääryys minusta olisi se ettei antaisi hänen edes syntyä.

Kaikki me kuolemme ja elämä on loppupeleissä lyhyt jokatapauksessa.

Voimia ja viisautta sinne suuren asian äärelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkällä raskaus on? Kuinka todennäköistä on, että lapsen tilanne tiedetään 100% varmuudella? Onko lapsivesipunktio, istukkabiopsia ja muita tutkimuksia tehty? Näkyykö muutokset miten? Ultrakuvissa? Tiedossa olevat syntyneet lapset ja heidän tarvitsema hoito?

Rv21. Ultrassa näkyy useamman lääkärin toteamana selkeä ja vakava rakennevika.

Tiedetään miten tällaisia lapsia on hoidettu ja hoidetaan, ja siitä on selkeät suunnitelmat. Vaihtoehtona on keskeytyksen lisäksi saattohoitaa lapsi synnytyksen jälkeen, eli jättää lapsi ilman leikkaushoitoja, jolloin hän kuolee päivien kuluessa. Tai sitten leikata lapsi samantien synnytyksen jälkeen. Myöhemmin luvassa lisää leikkauksia ja lopulta elimensiirto.

HLHS? Liity Sydönlasten vanhemmat-palstalle Facebookissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en varmaan vanhempana itse kestäisi tuollaista tilannetta. En haluaisi lääkäri- leikkauskierrettä, enkä lapselle pettymystä siitä, ettei voi tehdä monia asioita kuten muut. 

Moni on kuitenkin henkisesti vahva ja valmis moiseen. Oletko sinä?

Oletko valmis siihen syyllisyyteen, ettet taistellut lapsen puolesta viimeiseen asti? Tehnyt kaikkesi, että lapsi saisi edes muutamien vuosien elämän. Ehkä jopa aikuisikään asti. Vaan teet päätöksen tappaa lapsi. Jos yrittäisin viimeiseen asti olisi puhdas omatunto, että olen tehnyt kaikkeni. Silloin asiat eivät enää olisi omissa käsissäni.

Toisaalta myös, ei minulla ole voimia läpikäydä lapsen leikkauksia ja lopulta lapsen kuolemaa. Jatkuvaa stressiä eikä ikinä normaalia elämää. Helpompaa käydä läpi se kuolema nyt kun en edes tunne häntä. Kuin että olisin elänyt monia vuosia hänen kanssaan.

Tässä ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Valitse niistä sitten.

Enpä tiedä. Mielestäni tässä ajatellaan nyt enemmän äidin tunteita. Äidin rakkaus on niin voimakas, että lapsen eteen ollaan valmiita tekemään kaikki, ja kuten sanoit, taistelemaan sen puolesta että lapsi elää edes muutamia vuosia. Äidille nuo muutamat vuodet lapsen kanssa ovat epäilemättä kaiken sen arvoisia. Mutta onko ne sitä lapselle? Itse en haluaisi elää lyhyttä elämää joka jää kesken vain äitini tunteiden vuoksi.

Et sinä tiedä mitä haluaisit, jos olisit se lapsi.

Itse olen aina puhunut, että jos jotain löytyy niin keskeytys..voi kun oisin tiennyt miltä se oikeesti tuntuu kun siihen tilanteeseen joutuu😥Itse selvitin kaiken minkä voi vauvan tilanteesta, kävin punktiot/lisäultran ja miehen kanssa keskusteltiin viikon verran yöt selvitäänkö/pystytäänkö..istuin päivän hautausmaalla mihin viedään nämä keskeytetyt..niillä tiedoilla mitä meillä oli päätettiin pitää lapsi, ennuste oli suht hyvä, raskausaika oli rankka kun näillä lapsilla on suurentunut riski kuolla kohtuun. Eniten harmitti, että olin kertonut tilanteesta ystäville ja sain koko ajan viestiä mitä kukakin tekisi..osa hoki aborttia ja osa taas vastusti sitä..ois tarvittu täysi rauha siihen päätöksen tekoon. Minusta on hyvä, että suomessa on vaihtoehtoja..ja jokaisen valinta on oikea teki niin tai näin. Suosittelen erityisen vauvan odotus ryhmää facessa tai tuota sydänlasten ryhmää jos on siitä kyse..sieltä saa sitä oikeaa näkökulmaa mitä se on käytännössä kun on ongelmia.