Lue keskustelun säännöt.
Opiskelen aineenopettajaksi enkä ymmärrä kasvatustieteen luennoilla MITÄÄN
20.09.2020 |
Minusta piti tulla luma-aineiden aineenopettaja, mutta kun tänä vuonna aloitin pedagogiset opinnot, olen aivan totaalisen pihalla.
Saatan kuunnella kolmen tunnin luentoa monttu auki. En pysty keskittymään, kun olen tottunut ennemminkin _tekemään_ enkä vain istumaan ”tyhjänpanttina” ja toimeettomana. Minulle tuollainen höpötys on ihan hepreaa, ja luulen, etten pääse näitä tulevia tenttejä läpi.
Varsinkaan kun ensimmäisten parin luennon jälkeen aloin viimeistäänkin herpaantua siten, että aloin piirrellä luontolehtiöön tai jopa selaamaan aihe vapaata...
Motivaationpuute ei ole kyseessä. Pärjään ”omien aineiden” opinnoissa. Mutta tämä tuleville opettajille tarkoitettu opetus on mielestäni täyttä siansaksankielistä löperöä.
Veikkaan, että itse työssä eli käytännössä olisin tosi hyvä. Opinnot vaan ovat ihan perseestä.
Muita opeja jotka ovat kamppailleet samojen ajatusten kanssa? Olenko SITTENKIN väärällä alalla?
Kommentit (47)
Ihan höttöä ne oli. Se mitä halutaan opettaa pystyisi tiivistämään yhteen kahteen lauseeseen, mutta samaa soppaa hämmennetään sivutolkulla. Ei jäänyt mitään mieleen niistä opinnoista.
Käytäntö opettaa sitten lopulta parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi, että lastani opettaisi joku keittiöpsykologi-opettaja mutu-tuntumalla, koska veikkaa, että on käytännössä hyvä, mutta opinnot ovat p:stä.
Se kasvatuspuoli on tärkeä osa opettajan opintoja. Vaikka osaisitkin hyvin erityisalasi, pitää osata toimia sen lapsilauman kanssa niin, että hekin hyötyvät opetuksestasi.
Opitaanko lapsilauman kanssa toimiminen mielestäsi kirjoista ja diaesityksistä..?
Vilpitön kysymys, en tarkoita millään pahalla.
Ap
Kuulostaa siltä, että sulla on adhd.
”Normaali” ihminen joka on yliopistoon asti päässyt, ymmärtää kyllä teoreettista opetusta vaikka se ihan 100% itseä kiinnostaisikaan.
Tuo että sinusta tuntuu ettet ymmärrä asiaa ollenkaan, koska se ei kiinnosta, on 100% adhd merkki. Kasvatustieteet eivät ole niin vaikeita. Ja normaalilla ihmisillä motivaation puute ei ilmene noin radikaalisti oppimiskyvyissä.
Suosittelen varamaan ajan lääkärille, jos ne kasvatustieteen opinnot ei ala sujua. ÄLÄ LUOVU unelmastasi tulla opettajaksi!
Tutustuppa vähän nyt ens alkuun adhdhen ja katso kolahtaako 👍 hoidetun adhdn, terapian ja lääkityksen avulla pystyt opiskelemaan myös ne epäkiinnostavat tarvittavat osuudet. Adhd vaikuttaa myös kokonaisuuksien hahmottamiseen ja työmuistiin, mikä vaikeuttaa uuden oppimista.
Omina persooninaanhan ne opet sitten käytännön työelämään astuvat. Harvasta on jäänyt mitään "teoreettista oloa". Teoriaopinnot ovat välttämätön paha, joka pitää vain hoitaa kunnialla läpi.
Työskentelen psykologina yläasteella ja voin kertoa, että monen aineenopettajan kokemus pedagogisista opinnoista on juurikin tuo, eli ihan höpöhöpöä. Lisäksi omalta kohdaltani rohkenen väittää, että hyvä opettajuus on enemmän persoonakysymys kuin siitä, onko lukenut ne peda-opinnot. Siis en väitä, ettäkö ne olisivat täysin turhia, mutta olen nähnyt lukemattomia "huonoja" tai ainakin vähän avuttomia ja kädettömiä opettajia, jotka teoriassa hallitsevat pedagogiikan, mutta käytännössä ryhmän ohjaaminen on ihan miten sattuu. Tuo opetyyppi myös herkästi uupuu ja kuormittuu työssään. Sitten on taas niitä synnynnäisiä opettajia, jotka eivät ole opiskeluaikana olleet ap sinun tavoin innoissaan pedagogiikasta, mutta ovat ihan älyttömän hyviä opettajia ja nauttivat tai ainakin pitävät kohtuullisesti työstään.
Luokanopettajien osalta olen sitä mieltä, että pitäisi ottaa sisään monipuolisempia kandidaatteja. Haluaisin myös vanhan systeemin takaisin, jossa koulunkäyntiavustajan työkokemuksesta saisi reilusti lisäpisteitä luokanopeksi opiskelemaan. Ainakin silloin olisi tiedossa, mitä tuleva ammatti pitää sisällään ja samalla sellaiset seiskan oppilaat, joilla kuitenkin olisi osaamista työskennellä opena, pääsisivät opiskelemaan opeksi työskenneltyään menestyksellä pari vuotta koulunkäyntiavustajana.
Tää keskustelu selittää hienosti sen miksi opettajissa on suunnilleen sama prosentti lapsiryhmän kanssa toimimaan pystyviä ihmisiä kuin ihan seinästä reväistyissä random-tyypeissäkin. Ei ole kiinnostusta teoreettisiin työkaluihin, ja jos vaikka olisikin niin niistä ei ole mitään apua.
Mitä järkeä on heittää tolta pohjalta ihmisiä susille jonnekin ongelmayläasteelle? Hommaanhan tarvittais ennemmin AMK -tasoinen käytännön koulutus ja jatkuva jatkokouluttautuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi, että lastani opettaisi joku keittiöpsykologi-opettaja mutu-tuntumalla, koska veikkaa, että on käytännössä hyvä, mutta opinnot ovat p:stä.
Se kasvatuspuoli on tärkeä osa opettajan opintoja. Vaikka osaisitkin hyvin erityisalasi, pitää osata toimia sen lapsilauman kanssa niin, että hekin hyötyvät opetuksestasi.
Opitaanko lapsilauman kanssa toimiminen mielestäsi kirjoista ja diaesityksistä..?
Vilpitön kysymys, en tarkoita millään pahalla.
Ap
Kuulostaa siltä, että sulla on adhd.
”Normaali” ihminen joka on yliopistoon asti päässyt, ymmärtää kyllä teoreettista opetusta vaikka se ihan 100% itseä kiinnostaisikaan.
Tuo että sinusta tuntuu ettet ymmärrä asiaa ollenkaan, koska se ei kiinnosta, on 100% adhd merkki. Kasvatustieteet eivät ole niin vaikeita. Ja normaalilla ihmisillä motivaation puute ei ilmene noin radikaalisti oppimiskyvyissä.
Suosittelen varamaan ajan lääkärille, jos ne kasvatustieteen opinnot ei ala sujua. ÄLÄ LUOVU unelmastasi tulla opettajaksi!
Tutustuppa vähän nyt ens alkuun adhdhen ja katso kolahtaako 👍 hoidetun adhdn, terapian ja lääkityksen avulla pystyt opiskelemaan myös ne epäkiinnostavat tarvittavat osuudet. Adhd vaikuttaa myös kokonaisuuksien hahmottamiseen ja työmuistiin, mikä vaikeuttaa uuden oppimista.
Olen äsken kommentoinut koulupsykologi ja voin sanoa, että tuo teoriasi ap:n ADHD:stä on kyllä täyttä puppua. Ap:han kertoi, että hänelle on pääaineopinnot sujuneet ongelmitta ja on ilmeisesti siis luma-alojen opiskelija. Luonnontieteellis-matemaattiset alat eivät ole todellakaan mistään helpoimmasta päästä, joten JOS ap:lla olisi jotain tarkkaavaisuushäiriöön viittaavaa, olisi se tullut esiin jo vuosia sitten eivätkä opinnot olisi sujuneet jouhevasti. Ei ADHD ilmene ensimmäistä kertaa ykskaks millään kasvatustieteen luennoilla. Veikkaan, että luonnontieteelliseen viitekehykseen tottunutta ap:ta harmittaa, että joutuu tuhlaamaan aikaa kuuntelemassa pedagogista hömppää. Ymmärrän sen täysin. Minäkin olen joskus työssäni joutunut erilaisiin positiivisen pedagogiikan luennoille ja olen kiemurrellut niillä myötähäpeästä ja multitaskannut samalla muita asioita, kun en ole vaan kestänyt sitä höttöistä sisältöä.
Vaikeaselkoiset termit on tehty eräänlaiseksi hämäykseksi. Että vaikuttaisi pätevämmältä tieteenalalta kuin oikeasti onkaan. Kun pääset tämän liirumlaarumin yli, sinulla menee hyvin.